Pienen pojan suuri riemu

Aamu alkoi meillä pienten ja vähän suurempienkin kitinöiden ja natinoiden saattelemana. Ihan normi aamu siis ;)
Päivän posti sitten pelastikin tilanteen täydellisesti;

Normaalistikin postia odotellaan yhdessä ja pojalle täytyy lähes aina tulla jotain "omaakin" postia. Mainos kuin mainos kelpaa tähän tarkoitukseen, mutta tänään saatiinkin jotain paljon paljon parempaa.
Posti toi tullessaan pojalle ihan omalla nimellä paksun kirjeen, jota sitten availtiin silmät loistaen.
Kun kirje oli teurastettu auki (aika kirjaimellisesti teurastettu... olisittepa nähneet kuinka pieniksi paloiksi voi kuplapussin saada...) Silmät loistivat kirkkaimmin kuin yksikään tähti taivaalla.
Pikku mies sai lähetyksenä kummitädiltään ihan oman kirjan.

Liekö äidiltä tarttunut tietyt sanonnat kun kommentti oli; oi että, minu kiika kiito (voi että, minun kirja, kiitos)
Selitin sitten pojalle kuka oli sen lähettänyt ja kävipä nassikka omalla leikkipuhelimellaan soittamassa kiitokset kummitädille ;D senkin kun olisi videolle saanut!

Kyllä pieni ihminen voi olla riemuissaan tällaisista lähetyksistä ja poika marssikin heti oman huoneensa sohvalle istumaan ja kirjaa lukemaan :) Olipa itselläkin aamun kitinöiden jälkeen hymy aika herkässä kun seurasi pojan ilmeitä ja ihmetystä koko jutusta!

Että kiitos vaan kummitädille meidän päivän pelastamisesta, monellakin tapaa ;)

Oppitunteja....osa 1

Oppitunti osa 1: Näin menetät järkesi vähällä vaivalla:

Leipomispäivä pienten lasten kanssa :)

No ei vaiskaan, Ihan kohtuullisesti me onnistuttiin, vaikkakin erinäisiä kikkailuja leipominen muksujen kanssa vaatii. Siinä vaiheessa kun pasteijoiden taikina on kaulintakunnossa ja täytteet valmistettu, oletettavasti nuorimmainen hoksaa yhtäkkiä kaiken ruuan loppuvan maailmasta juuri tällä minuutilla ja aloittaa ensin kunnon karjumisen pelastaakseen kaikki jäljellä olevat ruokavarastot ja huudon jälkeen aloittaa ankaramman tankkauksen kuin ammattiurheilija ;) Tankkauksen ja tarkistusten jälkeen (juu, se ruoka ei maailmasta vielä loppunut) voi ehkä olla hetken kiltisti ja katsella äidin ja isoveljen touhuja.

Isoveli on tämän pikkisiskon tankkauksen aikana omatoimisesti valmistellut osan taikinasta siihen kuntoon, että äidillä meinasi itku päästä ja mieleen juolahti myös ajatus, että kuinkahan paljon taikinaa on jo mennyt tässä vaiheessa kurkusta alas.... no ei onneksi ilmeisesti kovinkaan paljoa ;)

No tästä pääsemme onnellisesti siihen vaiheeseen, että pääsemme jopa täyttämään pasteijat ja tämä sujuukin kuin tanssi... Paistovaiheessa kun ensimmäiset pasteijat ovat juuri valmiita, keksii nuorimmainen, että hänen viihdykkeenä olleet lelunsa ovat varmasti maailman kamalimmat ja jälleen konsertoidaan siihen äänen sävyyn, että varmasti naapuritkin tästä aariasta pääsivät nauttimaan :)
No tästäpä siis seurasi pikkiriikkinen paistohärdelli, mutta mutamilla rivakoilla liikkeillä pasteijat tuli kuin tulikin pelastettua palamiselta.

No, loppu sujuikin sitten vähemmällä edestakaisin juoksemisella kun esikoisen pystyi istuttamaan paikoilleen syömään ensimmäiset maistiaiset :) ja ymmärsi nuorimmainenkin sitten kunnioittaa tätä hetkeä ottamalla pienet kauneusunet...

Noo, järki lähestulkoon säilyi, pasteijat ja tortut olivat enemmän kuin makoisia, mikään ei palanut ja kämppäkin on suunnilleen siisti kaiken touhuamisen jälkeen. No jokatapauksessa, jos jollakulla lukijalla sattuu olemaan tylsää, meille voi tulla leipomaan lasten kanssa ihan miloin vain ;)

Tsykolokisia vaikutuksia ;)

Tuossa viime viikon aikana tulla tupsahti taven ensimmäiset lumihiutaleet taivaalta ja maa käväisi valkoisena. No tästähän seuraa se normaali tsykolokinen vaikutus allekirjoittaneelle, että huushollin siivousinspiraatio pukkaa päälle sellaisella voimalla, että sitä ei estä mikään. Noo, tuli siivottua ja sillä seurauksella, että kädet yrittää luoda nahkaansa... ja tästä päätellen, meillä on aivan julmetun puhdas... :D

On tuolla lumella niin voimalliset psykoligiset vaikutukset ihan tosissaankin, että samalla hetkellä pukkaa heti enenevässä määrin sitä joulun odotusta ja joulumieltä, kunhan vain saa edes sen muutaman millin valkoisen kerroksen joka paikkaan. Jospa se joulu nyt osaisi tulla ihan oikeasti, kun tälläkin hetkellä maa on valkosena.
(menin tollo aamulla katsomaan sääennusteet ja emme me saa tästä nauttia valitettavasti enää kovin pitkään, mutta nautitaan nyt se mitä tällä erää ehditään...)

On se tuo tsykolookinen vaikutus kyllä suuri silläkin, että oma mieliala kohoaa sitä mukaa kun katselee esimerkiksi tuon esikoisen ihmetystä Joulujuttuihin. Tämä kun kuitenkin on ensimmäinen joulu, josta pikku mies jo jotain vähän tajuaakin ja siitäpä se riemu repeää äidillekkin. Poika katselee silmät suunnilleen lautasen kokoisena kun tuossa yhtenä päivänä kerroin kunnolla joulupukista ja tontuista :D
Oli siinä äidilläkin naurussa pitelemistä, kun poika katsoo suurilla silmillään, hartaan kunnioituksen vallassa ja toteaa; ei peepää (ei pelkää) ;D

Toinen suupielet ylös kääntävä tapaus sattui, kun aamupalalla istuessa katseltiin lelukuvastoa ja poika löysi erittäin hienon traktori yhdistelmän kärryineen ja kaikkineen (ja muuten ihan sikahintaisen...)
Aikansa sitä tutkittuaan poika totesi, että; ei pukki tuo! Minä sitten kysymään, että miksi ei?
Poika vastaa tähän; iikee (ilkeä), kysyin sitten, että ootkos sinä ollu ilkeä? Poika vastaa, joo, mimma tutti
Eli vapaa suomennos; Pukki ei tuo lahjaksi traktori yhdistelmää, koska pikku herra on ollut ilkeä ja pöllinyt pikkusiskonsa tutin ;D
Että näin.... Fiksu poika :)

Josko tuota jatkaisi tätä joulun odottelua, kun joulukoristelaatikkokin saatiin jo vintiltä alas ja odottelemaan jouluvalojen asentelua. Flunssanpoikanenkin kun yrittää pukata päälle, tarvinnee hieman doupata lisää ja lähteä juomaan sellaiset kuumat tropit, että lähtee ne pöpöt.
Ja tiedoksi niille, jotka tätä eivät vielä tienneet, tämä troppi tarkoittaa siis oman mummuni tekemää maailman parasta mehua, jossa on taatusti kaikki vitamiinit tallella ilman sallittuja lisäaineita ;)

Sanakirja

Aika alkaa NYT; Kotiäidin luxus-aika siis.... Mini-ihmiset onnellisina untenmailla, joten äiti-ihminen saa notkua rauhassa koneella ja kiusata kanssaihmisiään... Loistavaa :)
Tämähän on melkein sitä hermolepoa kaiken arkisen kuhinan keskellä, kun voi luvallisesti lyödä aivot narikkaan ja jaaritella ihan niitä näitä ja ennen kaikkea ISTUA ihan rauhassa, ilman ketään roikkumassa housun lahkeessa ja huutamassa ÄIIIITIIIII AUTA! tai vaihtoehtoisesti kukaan ei huuda pää punaisena, kun soittokellosta on veto loppunut!

Noo, en minä valita, en suinkaan. Lapset ovat rikkaus ja ne otetaan vastaan lahjoina!
Olen usein ennenkin sanonut, että kaikki se on otettava mikä meille annetaan!
Päivääkään en siis vaihtaisi pois, vaikka tämä arki välillä onkin niin hektistä, että illalla huomaa riehuneensa hullun kiilto silmissä saamata aikaan yhtään mitään ja kiire olevinaan on koko ajan, vaikka ei edes kotoaan mihinkään poistu. Itse kai meistä jokainen sen kiireensä määrittelee.

Tässä kun päivittäin kuuntelee tuota taukoamatonta puheen pälpätystä ja on itse kouliintunut toisille suomentamaan tuota herra 2-vuotiaan erittäinkin rikasta suomenkieltä, ei voi välttyä välillä saamasta hervotonta naurukohtausta.

Pieniä maistiaisia lukijoille: Herra 2-vee sanakirja

Hambimbu = Hampurilainen
Aatukutuku = Laturi
Peppu = Mersu
Auli = Audi
Ooppe = Ooppeli
Kalipiipi = Karjalanpiirakka
Maima = Maila
Loulupuppi = Joulupukki
Keekka = Kelkka
Kamma = Margariini
Kama = makaroni/makkara
Nauna = sauna
Piipii = piirtää
Kypä = kypärä
Pamppi = pankki (yleensä tämä meinaa myös lompakkoa)

Nämä kaikki hienoakin hienommat sanat kun yhdistetään niihin sanoihin, jotka jo sujuvat ihan oikein, on saatavilla siis melkoisen mielenkiintoisia ja nauruhermoja kutkuttelevia lauseita, joita aina ajoittain saa olla suomentamassa vieraille :) Ja tätä puheen pälpätystä kun yleensä riittää n. aamu seitsemästä ilta seitsemään - kahdeksaan miinus päiväunet... tekstiä siis todellakin riittää ja äiti-ihminen voi nauttia hiljaisuudesta ainoastaan iltaisin :D

Huollon tarpeessa!

Välillä tuo aktiviteettien keksiminen näissä olosuhteissa aavistuksen verran aktiiviselle 2 vuotiaalle tuottaa äiteelle harmaita hiuksia enemmän kuin laki sallii... Kaikki leikit ja jutut on jo tehty ja koettu ja niissä viihdytään kerrallaan korkeintaan 5 minuuttia, kunnes on taas ilkeilyjen aika.
Äiti-ihmisen aivojen hammasrattaat ovat varsinkin tänään olleet siinä kunnossa, että tyhjäähän ne raksuttelee eli olisikohan aika suorittaa jonkinmoista määräaikaishuoltoa, sillä ei tasan menisi katsastuksesta läpi ;)

Jos toinen on enemmän kuin aktiivinen lapsi ja toinen tekee hampaita ikenet irvessä niin voi vain kuvitella kuinka lystejä päivät välillä voi olla... No ensimmäiset piikit on nyt tulleet alhaalta jo läpi ja niitäpä ihmetellessä kuluu välillä tovi jos toinenkin.

Vaikka nuo rakkaat riiviömme ovat enemmän kuin rakkaita ja tuovat elämään sanomattoman paljon rikkauksia, ei tämä äiti-ihmisen elämä aina ole niin ruusuista... juuri kun kuvittelet, että naperot nukkuvat jopa sen 10 minuuttia yhtäaikaa, jompi kumpi taatusti herää ja onnistuu herättämään myös toisen... ja taas mentiin!
Siinä vaiheessa kun saat ruuat katettua pöytään ja olet laittamassa esikoiselle eväät lautaselle, huomaat pikku herran tyhjentäneen kurkut pitkin lattiaa ja luuttuavan kaadettua maitoa vauvan harsolla.... saattaa hetkellisesti äidin mielessä vilahtaa enemmän kuin tarpeeksi painokelvotonta tekstiä. Tokihan on hieno juttu, että lapsi osaa rakentaa junan myös kurkkuviipaleista ja tornikin onnistuu samoilla välineillä :)

Jospa huominen toisi tullessaan hieman muitakin aktiviteetteja kuin kurkkujunat...
Tarkoituksena olisi jonain salattuna hetkenä pystyttää tehdas isänpäivää ajatellen ja laittaa esikoinen töihin ;)
Saapa nähdä miten käy ja tuleeko meillä olemaan töiden jälkeen kuinka kirjava keittiö....
Ehkä täytyy kaivella kamera kaapista, jotta saadaan todistusaineisto ikuistettua.... ;)

Laajennusta ;)

Nämä allekirjoittaneen ajatukset rullailee tällä hetkellä sellaista tahtia, että millään ei ole mitään rajaa :)
Pikiriikkisen vilkkaalla mielikuvituksella kun on varustettu ja asiaa on enemmän kuin tarpeeksi, nyt tuli hetki, että hommaa täytynee hiemaan laajentaa.

Eli ; Tulossa on myös uusi blogi! Tämä blogi saa luvan keskittyä jatkossa lähinnä lapsiin, kasvatukseen ja tähän oman ajatusmaailman pyöritykseen. Uudessa blogissa sitten keskityn kiusaamaan ihmisiä erinäisillä mielipiteillä asisoista, joita bongailen niin netistä kuin lehdistäkin. Voipi olla, että saatte luettevaksenne ehkä pieniä kirja-arvosteluitakin, se kun tuo lukemis inspiraatio on jälleen kerran nostanut päätään ja kaikki liikenevä aika tulee kulutettua nenä kiinni kirjoissa.

Mikäli aika ja jälkikasvu sallii, uusi blogi tulee julkaisuun ihan lähipäivinä ja toivon mukaan kaikki lukijat varautuu sitä lukemaan sillä meiningillä, että ne herneet eivät sinne nenään mene ;)
Näillä näkymin uusi blogi tullaan aloittamaan aiheella, joka koskettaa aika surullisen monta työelämässä olevaa ihmistä...

Toivossa on hyvä elää...

Lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi MIINUS 0,9.... Joko saa pikkiriikkinen romantikko ja haihattelija uskotella itselleen, että talvi ois oikeasti tulossa??? Ja Joulu??? Jouluhan ei mulle voi tulla, jos ei ole lumi maassa ja vähintään 10 astetta pakkasta....

Tänään posti toi jo ensimmäiset pukinkonttiin menevät pikkujutut ja luonnollisestihan sitä heti pikkiriikkisen pääsi innostumaan asiasta :) Esikoiselle tuli tilatut kirjat ja mukana tuli CD-levyllinen tarinoita joulun odotukseen...
(kummallehan nuo lie oli enemmän tarkoitettu äidille vai pojalle....)
No olipa kummalle tahansa, niin hyvin olen jo asiasta esikoista psyykannut ja kouluttanut.
Kun tulee eden puhetta joulusta... poika toteaa, että laitetaan kynttilät.
Kun puhuin hänen kanssaan Joulupukista, asia oli heti yhdistetty lahjoihin ja lahjoista kun puhuttiin, poika totesi, että ILTTI POIPA (eli kiltti poika). Hyvin on siis tähän mennessä oppi mennyt perille, että kynttilöillä tehdään tunnelmaa ja kiltit pojat saa lahjoja... Muistipa tuo sitten mainita, että on se siskokin ollut kiltti!
Saas nähdä mitä siitä seuraa kun päästään leipomaan pipareita....

On ne vaan tarkkoja nuo muksut... Meillähän on TV auki lähes tulkoon päivät läpeensä ja sitä sitten katsellaan, jos jaksetaan tai jos sattuu kiinnostamaan. Poika usein katselee mielellään kaikki mainokset ja näkyy niistäkin tarttuneen tiedonmuruja mukaan. Tänään nostin HK:n meetwursti paketin pöytään kun alettiin syömään.... poika omasta tuolistaan heti huudahti: HooKoo
Myös TeleFinlandin mainos tunnistetaan jo alkutunnarista ja sitten kuuluukin ele pitte vi (tele.fi) :D
Aikatarkoin tunnistetaan myös kaikki eri jogurttimerkit ja muromainokset seisauttavat kaikki leikit kertalaakista! Ja oikein täytyy kehua; meidän herra 2 vee osaa laskea viiteen ja välillä menee kuuteen ja seitsemäänkin ihan oikein! Tämä taito on tullut meidän iltarutiineista....
Pojalla on yöpukuna haalari, jossa heti riittävästi neppareita... Nämä luonnollisesti lasketaan AINA kaikki sitä mukaa kun niitä kiinni laitetaan, tästäkin siis jotain oppia tarttunut mukaan.

Toivossa on hyvä elää, että tuo välillä jopa itseäkin hirvittävä oppimiskyky säilyisi mukana läpi elämän ja toisi tullessaan poitsulle paljon hyvää ja paljon helpotusta hänen omaan elämäänsä. Toivossa on hyvä elää siinäkin suhteessa, että kirjat kiinnostavat todella paljon. Tietyt kirjat luetaan lähes päivittäin ja jos äiti ei ihan heti ehdi mukaan hommaan, poika lukee itse :) Tätäkin taitoa olen yrittänyt ylläpitää ja kannustaa siihen lukemiseen aina kun vain mahdollista, silläpä siellä pukinkontissa jo ne pari kirjaa ovatkin odottelemassa...

Tämä on Big Brother...

Big Brotheria kohtuullisen tiiviisti seuranneena voi jälleen vain ihmetellä ihmisten elämää... ja juu, minulla ei ole elämää, koska tällaista seuraan... ;)

Mehän elämme omaa Big Brotheriamme joka ainoa päivä.... Tämä BB ei tosin pääty kolmeen kuukauteen, vaan tämä kestää lähestulkoon läpi elämän. BB:nä toimii rakkaat lapsemme :)
Sieltä tulee saneltuna niin jatkuvat viikkotehtävät kuin päivätehtävät ja muut mukavuudet.
Jatkuva viikkotehtävä on kasvattaa tasapainoiset ja hyvin voivat lapset aina aikuisuuteen saakka.
Tehtävät saavat lisäohjeita ja muunnelmia joka päivä, joka laittaa niin henkisen kuin fyysisenkin puolen koetukselle ja samalla tulee näkyviin koko ihmisen tunneskaala. Tehtävien aikana koetelleen kestävyyttä niin ihmissuhteissa, organisointikyvyissä kuin normaalissa hermojen hallinnassa ja kaikki tämä toteutetaan välillä sietokykymme äärirajoilla.

Päivätehtävät määrittyvät BB:n mukaan. Ne sisältävät sen normaalin arjen lisäksi yllätystilanteita, jotaka on hoidettava kaikesta huolimatta ja itse voimme aina illalla määritellä omalla omallatunnollamme, olemmeko onnistuneet päivätehtävässä.  Haasteita tehtäviin lisätään tarpeen mukaan. Mikäli näyttää että asukkailla on tekemisen puute, BB voi tyhjentää esimerkiksi keittiön roskiksen pitkin lattiaa, joka on tehtävänannon mukaisesti siivottava välittömästi toisen BB:n kiljuessa ruokaansa :)

Tehtävät eivät pääty koskaan ja haasteita lisätään vaikuttamalla esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen ja haastetta lisätään myös siten, että tehtäviä suoritettaessa BB:t keskeyttävät kikkailuillaan työt moneen kertaan ja vaativat suorittamaan lisää tehtäviä. Tästä kaikesta on selvittävä menettämättä hermojaan ja itse hillintää sekä samanaikaisesti on kyettävä antamaan riittävästi huomiota, rakkautta ja hellyttä sopivassa suhteessa ja kuitenkin täytyy kaikessa pitää rajat ja opettaa ja kasvattaa sekä luoda turvallinen kasvuympäristö rakkaille Big Brothereillemme :)

Eikä tässä vielä kaikki... tämä kaikki on kyettävä toteuttamaan unohtamatta omaa itseään ja läheisiämme ympärillämme!

Tässäpä pieni yhteen veto.... Mihin hiivattiin enää tarvitsemme TV:tä kun elämme omaa Big Brotheriamme joka ainoa päivä. Ihmiset hakeutuvat BB:iin olevinaan löytääkseen itsensä ja hakeakseen itselleen haasteita ja uusia ulottuvuuksia elämään.... Ja katin kontit sanon minä!
Tehkää muutama muksu, muuttakaa johonkin perähikiälle keskelle ei mitään ja pyörittäkää normaalia lapsiperheen arkea, siinä on Big Brotheria ihan riittävästi, ja voin vannoa.... tehtävät eivät pääty koskaan ja palkkioksi ei tule saamaan bileitä eikä mitään muutakaan sellaista.... palkkioksi voit saada tasapainoiset ja onnelliset aikuiset lapsesi, mikäli onnistut tehtävissäsi.... Oisko tässä haastetta ihan riittämiin ;)

Harvinaista herkkua ja brändejä

OHO, nyt on sellainen tilanne, josta harvoin saa nauttia.... Lapset nukkuu YHTÄAIKAA aamupäivän uniaan ja näin siis Äiteelle siunaantui harvinainen hetki päivittää blogia ihan rauhassa :)
Noo, nyt kun menin tämän "ääneen" mainitsemaan, jompikumpi todennäköisesti ottaa ja herää.... ja siitä se rumba taas lähtee. Sitä rumbaa jatkuu sitten sinne iltaan asti, jolloin koittaa EHKÄ se seuraava pieni hengähdystauko allekirjoittaneelle. Siinä vaiheessa usein kyllä on itse jo siinä mielentilassa, että aivot on totaalisesti narikassa, runosuoni ei syki ja ajatuksetkin on sitä luokkaa, että ei niitä tohdi julkisesti mihinkään kirjoittaa ja saletisti aina joku vetäisee herneet nenään kirjoituksista :D

Brändejä; Tuossa joki aika sitten pisti maikkarin sivuilta silmään linkki, jossa kerrottiin oman itsensä brändäämisestä. Ihminenhän on tänä päivänä "tuote", jota sosiaalisilla medioilla "kaupataan" eteenpäin. Sosiaaliset mediat määrittelevät sen, millainen kuva meistä muodostuu ulkopuolisille. Artikkeli käsitteli esimerkiksi Facebookin vaikutuksia... Juorut kun kiertävät suuntaan jos toiseenkin ja vaikka kuinka olisit asettanut yksityisyysasetuksesi tarkoin, juorut leviävät päivityksistäsi kuin kulovalkea. Yksikin "omaa elämää" omaamaton jatkaa juoruamista myös niille, jotka eivät omia tilapäivityksiäsi näe, eli mahdolliset paljastavat kuvat ja kännipäivitykset saattavat joutua myös työnantajasi korviin/silmiin ja mahdolliset uudet työmahdollisuutesi voivat olla vaakalaudalla. Artikkelissa mainittiin myös esimerkkinä opettajat, jotka tilapäivityksillään antavat itsestään hieman arveluttavaa kuvaa, saavat niskaansa vanhempien ja kollegojen tarkkaakin tarkemman seurannan. Kannattanee siis miettiä, mitä millonkin julkaisee.

Tässäpä siis todellakin nykypäivän meininkiä.... Ihminen on tainnut sosiaalisten medioiden myötä menettää loputkin yksityisyydestään ja ulkopuoliset luultavasti tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse.
Näinhän se toki on ollut aikojen alusta saakka, että ihmisten elämän sisällön määrittelee juoruamisen määrä ja naapuri tasan tarkkaan tietää sinun perheesi arjen huomattavasti tarkemmin kuin asianosaiset itse. Nyt tämä homma toimii vain netin välityksellä, joten ihmiset pääsevät helpommalla, kun ei tarvitse enää kulkea ikkunan takana kyttäämässä. Ainoa mitä tarvitsee tehdä, on logata itsensä sisään Facebookiin ja taas mentiin....

Oikeasti aika surullistakin ajatella, että ihminen ja hänen elämänsä määritellään hänen tilapäivitystensä perusteella. Henkilöt tuotteistetaan työmarkkinoille julkaistujen kuvien perusteella ja yksikin vääränlainen tilapäivitys voi ehkäpä viedä sinulta mahdollisuuden unelmiesi työpaikkaan. Artikkelin mukaan, jopa kirjoitusvirheet tilapäivityksissä waattavat vaikuttaa erittäinkin konkreettisesti esimerkiksi juuri työpaikan saannissa...

Onko ihmisillä oikeasti niin köyhää elämää nykyisin, että eletään vain netin kautta siinä omassa pienessä piirissään ja unohdetaan, että elämää on myös netin ulkopuolella?

Uudistusta

Nyt on blogi saanut osakseen pieniä uudistuksia. Josko se lumi ja oikea talvi tulisi ihan oikeasti nyt kun blogiinkin jo lumi on satanut :) Toivossa on hyvä elää! Jatkossakin tarkoitus olisi blogia vähän muutella ajantasaisempaan suuntaan, mutta hiljaa hyvä tulee eikä oteta heti makeaa mahan täydeltä.

Tätäkin loppujen lopuksi pientä uudistustyötä on tullut tehtyä heti useampaan otteeseen tämän paivän aikana... Ensinnäkin siitä syystä, että täällä perähikiällä nämä nettiyhteydet pelittää aina silloin kun huvittaa ja tänään ei ole näköjään juuri huvittanut... toisekseen siitä syystä, että nuo mini-ihmiset ovat kiusanneet äitiä omilla kikkailuillaan ihan riittävästi tänään :) Toinen kun nukahtaa, toinen herää.... Toisen kun saa ruokittua, on toisella jo kiljuva nälkä... toinen kun rauhottuu leikkimään, toinen kaipaa seuraa enemmän kuin tarpeeksi.
Että päivitä siinä sitten.... No onneksi on olemassa tämä kotiäidin laatuaika, eli ilta jolloin mini-ihmiset ovat onnellisina masut täynnä unten mailla :) Pääsee harmaita hiuksia kasvattava äitikin omiin hommiinsa!

Ilmat ovat sen verran karseita edelleen, että eipä juuri huvita nokkaansa ulos pistää.... harmaata, synkkää, sumua, sadetta ja kaikkea muuta yhtä miellyttävää... Sitä lunta odotellessa....

Toivottavasti jaksatte nakata palautetta ulkoasusta ja muistakin jutuista ja luonnollisesti kirjoituksistakin aina kun vaan mahdollista. Kommenttien ja palautteen voimalla tätä on miellyttävämpi tehdä!
Ja minulle kelpaa kaikenlainen palaute ;)

Pientä päivitystä...

Ja taas vaihteeksi on yksi viikko kääntynyt loppupuolelleen ja aikaa ei jostain syystä ole jäänyt yhtään mihinkään. Blogikin näyttää lähes hylätyltä, kun allekirjoittaneella on ilmeisesti edelleen aivot sen verran narikassa, että runosuoni ei oikein syki... No jospa tuo tuota korjaantuisi ajan kanssa taas.

Päivät mennä viilettää ohi ihan silmissä. Tai eihän sitä oikeastaan mitään edes näe...
Aamulla kun bieherätyskellot herättelevät, on pimeää ja hetken verran ehkä näkyy sen verran, että erottaa pihalta kaamean sumun ja sitten onkin taas pimeää. Voisko nyt jo pikkuhiljaa tulla edes ne pikkupakkaset ja hieman sitä lunta? Voisi edes lämpimikseen kuvitella, että on vähän valoisampaa... ja eihän sekään toki haittaisi, että tuo kuran sisälle kantautuminen vähän edes vähenisi.

On se vaan kummallinen juttu tämä elämä, että aina kun kuvittelee tehneensä loistosuunnitelmia tulevaisuuden varalle, ne suunnitelmat kaatuu kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisempien asioiden vuoksi. Kannattaako siis ajatella kovin pitkälle, No ei kannata ei... Pitänee siis ottaa jälleen käyttöön se päivä kerrallaan meininki ja lakata vatvomasta sitä, mitä se tulevaisuus tuo tullessaan :) Eiköhän se huominen ja ylihuominenkin sieltä tule eteen, jos niin on tarkoitettu...

Kohta voin tunnustaa tulleeni ihan höperöksi, sillä Joulu on alkanut pyöriä mielessä jopa päivittäin.
Mielessä liikkuu niin lahjat kuin kodin koristelut ja kaikki muu aiheeseen liittyvä, ja välillä vähän aiheen vierestäkin mennään. Se alkaa tuo esikoinen olla jo sen ikäinen, että tulee itsellekkin halu panostaa joulujärjestelyihin jo vähän enemmän ja antaa lapsellekkin mahdollisuus osallistua siihen kaikkeen hössötykseen :D Vielä se osallistuu, mutta jos mennään heti muutama vuosi eteenpäin, niin pelkäänpä vaan, että ei osallistu enää... Lapset kasvaa, aika kuluu, mutta itsehän ei luonnollisesti vanhene koskaan ;)

Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka Jouluihmiseksi tunnustaudunkin, ei Joululla ole ollut tällaista merkitystä ennen kuin lapset tuli mukaan elämään itselläkin. Vaikka itselle onkin Joulun arvo ollut päivän selvä asia, niin silti se vain korostui lasten saannin myötä. Tätäkään kliseetä en luonnollisesti ääneen tunnustanut enkä uskonut ennen kuin se täytyi itse kokea. Toivottavasti osaan ja voin tarjota lapsille mieleenpainuvia Jouluja ja sillä tavalla, että pääasia ei ole se helvetillinen kaupallisuus ja lahjojen määrä, vaan haaveena on tarjota Jouluja, joista näkyy se juhlan oikea tarkoitus ja merkitys. Ehkäpä oppivat sitten jakamaan sitä oikeaa joulua joskus itsekkin eteenpäin eivätkä vietä jouluaattoja paikallisessa baarissa, vaan osaavat juhlaa oikeasti arvostaa.
Nykypäivänä kun näyttää kaikki juhlat menettäneen merkitystään ja kaikesta on tehty vain ylimääräisten vapaapäivien myötä ylimääräisiä ryyppypäiviä....

Ehkä jalo ajatus ja toivon mukaan sen onnistun toteuttamaan vuosi toisensa jälkeen, jotta tulevaisuudessakin osaisivat arvostaa Joulua kuten itse sitä arvostan.