Viimeistä viedään

Vuoden viimeinen päivä! Taas on yksi vuosi mennyt yhdessä hujauksessa. Niinhän tuo tuntuu, että mitä enemmän ikävuosia tulee, sen nopeampaa kuluvat vuodetkin. Ja mitä kaikkea on tapahtunut, no PALJON!
Perhe on saanut yhden uuden jäsenen ja pikkujätkä jääneekin meidän pesueen Vauvaksi :)
Josko tulevana vuonna jo lopettelisi tämän mammalomailuputken ja suunnittelisi sitä, mikä minusta tulee isona...

Tänäänhän on jälleen se päivä, että porukka vetää hyvällä tekosyyllä järjettömät kännit ja aamulla mietitään korvat luimussa, että mitäpä sitä tuli tehtyä. Allekirjoittaneen mielestä se vuosi vaihtuu kyllä ilman sitä hervotonta ryyppäämistäkin, mutta kukin tyylillään... Aina oon vähä ollu sitä mieltä, että uusi vuosi on vain teko syy sille, että aikuiset ihmiset saavat luvan kanssa leikkiä tulitikkuleikkejä ku ne lapsena kiellettiin ja vetäistä juhlan varjolla jäätävät koomat ja herätä aamulla jostain teiltä tietymättömiltä ja ihmetellä miksi yön aikana on kadonnut hammas ja ilmestynyt musta silmä.... Näinhän se menee tässä meidän hienossa juomakulttuurissa ;D

Onneksi sitä itse on sen verran viisastunut, että enää ei tarvitse tuollaista elämää viettää, vaan se vuosi todellakin vaihtuu muutenkin :)

Toivottavasti Uusi Vuosi tuo tullessaan onnea ja iloa ja niinhän se toki tuo, se on selvä.... ne on vain osattava löytää sieltä arjen keskeltä ja tartuttava niihin. Uuden vuoden lupauksia en harrasta, mutta muutamia omaa itseäni koskevia juttuja olen päässäni pyöritellyt ja toivotaan, että näillä pienen pienillä muutoksilla voin saada aikaan jotain vähän suurempaa ja sitä kautta myös parantaa asioita entisestään :)

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille. Ottakaa uusi vuosi vastaan avoimin mielin, jättäkää vanha taakse ja nauttikaa hetkestä :) Niin... ja juhlikaa niin, että ette löydä itseänne putkasta, vatsahuuhtelusta taikka muutenkaan esimerkiksi ensiavusta ;)
Hyviä Uuden Vuoden juhlia kaikille <3

ALE ALE ALE

Tätähän se huutaa joka ainoa lehti, TV, netti ja joka paikka. Tässä kun olisi kerrankin viisas, niin hankkisi jo seuraavan joulun lahjat ja säästyisi siltä joka vuotiselta kauppahelvetiltä.... tai no ei ne kaupat, mutta ne kassajonot.... niissä pimenee allekirjoittaneen järki ;D

Tässäpä muutamia linkkivinkkejä aikas hyvistä ALE jutuista:

piece of norway TalviALE

Hersecret
Täällä ALE ei vielä ole alkanut, mutta kohtuu edullisia tuotteita ja AINA ilmainen ja NOPEA toimitus :)

SPARTOO
Täällä alennukset jopa 60% ja tuotteita riittää...

TokNet.fi
Täällä kaikki aina edullisesti, mutta kannattaa tsekata poisto/ale-tuotteet aina ;)

Sokoksen verkkokauppa
Valtava määrä tuotteita, talviale juuri alkanut ja ennen kaikkea.... paljon edullista kosmetiikkaa <3

Tässäpä vähän Ale-shoppailua kaikille. Itse ainakin tällä tavalla harrastan mieluiten omat shoppaamiseni ja jätän hermoja raastavat kassajonot ja väenpaljoudet väliin.
Shoppailun iloa kaikille!

Pieniä onnen hetkiä

Joulu tuli ja meni. Tai ehkä se vieläkin on vähän, mutta se lastenkin odottama H-hetki mänt jo.
Jos sitä joulumieltä ei juuri ollut ennen joulua, ei sitä ollut vielä aattonakaan juurikaan... Koko perheen voimin oksenneltiin ja allekirjoittanut teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä pesten alle 3 vuorokaudessa 9 koneellista pyykkiä + 2 mattoa... että sellaiset joulutunnelmat meillä.

No onneksi tauti alkoi hellittää niin, että aattona päästiin kuin päästiinkin mummolaan ja pukkia odottamaan.
Oltiinpahan oltu erittäinkin kiltteinä lahjamäärästä päätellen :)

Melkoisen totista poikaa oli esikoinenkin kun mummin avustuksella pukin syliin lopulta meni :D
Mutta siitä selvittyään silmät sitten loistivatkin kun alkoi lahjoja tulla.

Niin ne vaan vuodet vierii niin, ettei edes huomaa. 4 vuodessa on tapahtunut PALJON.
Niin paljon, että ei järjellä edes tajua ellei tosissaan pysähdy miettimään.
Elämä on ohikiitävää ja jokaisesta hetkestä tulisi nauttia. Olipa se hetki sitten hyvä taikka paha, kaikella on tarkoituksensa. Vaikka se joulutunnelma ehkä on ollutkin vähän kateissa, pysäyttää se joulu kuitenkin aina vähän miettimään ja ajattelemaan sitä kaikkea mitä on elämältään saanut ja osaako siitä edes olla kiitollinen?

Joulun aikaan jotenkin korostuu pienet seikat, jotka voivat tehdä todellakin onnelliseksi.
Kuten vaikka pieni peli-ilta oman kullan kanssa :) Niin pienestä voi se onni löytyä....
Lapset nukkua tuhisee unimaailmaa katsellen ja jouluvalojen loisteessa saa vain olla rakkaan ihmisen kanssa.
Ei ihminen tarvitse maallista mammonaa tai sitä kultaa ja kunniaa, ne pienet onnen hetket löytyvät hiekanjyvän kokoisista asioista, kun ne vain osaa löytää. Ei se onni sieltä 5 tähden ravintolan gourmet listalta löydy, ei löydy täysihoidolla varustetulta caribian risteilyltä. Ohikiitävät onnen hetket löytyvät sieltä missä on rakkaita ihmisiä, rauhaa ja ennen kaikkea itsellä hyvä olla. Nämä asiat pitäisi aina muistaa ja ottaa niistä kaikkein pienimmistäkin hetkistä kaikki irti, sillä nämä hetket on arjen keskellä niin ohikiitäviä ja niinhän se menee...
nautitaan ja ollaan onnellisia nyt, sillä huomenna se voi olla jo myöhäistä :)

Onnen hetkiä Uuden Vuoden odotukseen!

Hukassa

Joulumieli on HUKASSA ja se paikka nimelta HUKKA on tiettävästi se kaikkein paras piilo, johon on piilotettu tooodella paljon kaikenlaista :)
Ei tää tunnu yhtään joululta, vaikka mitä tekisi. En tiedä mikä sen joulumielen on kadottanut, mutta yleensä se jo tässä vaiheessa on kovastikkin löytynyt. No ehkäpä se sieltä aattoon mennessä löytyy, jos sitä ei edes yritä etsiä...

Liekkö sinne hukkaan menneet kaikki äidin ohjeet ja neuvotkin, kun mini-ihmiset tuppaavat hyppimään silmille ;D Pikkuneitikin on taas ollut niin Neiti, että huh huh... Tuosta taitaa kyllä oikeasti tulla sellainen rintsessa, että taitaa allekirjoittanut olla vielä eräänkin kerran helisemässä hänen kanssaan. Keneltä lie luonteensa perinyt...? (EN TUNNUSTA MITÄÄN) ;D

Eilen piipahdettiin nuorimmaisen kanssa neuvolassa ja kaikkihan oli niinkuin pitääkin. Aktiivinen lapsi kuuluu olevan (no, enpä ois uskonu) ;D Pikkujätkä sitten hurmaili taas tätejä siellä ja itse mietinkin, että mikähän naistennaurattaja se tuostakin tulee. Tätit ihan haltioissaan tuollaisesta pörröpäästä.... Tulee väkisinkin mieleen Uuno Turhapuro, jota tässä taloudessa siteerataan ja katsellaan välillä liiankin kanssa.

Hukassa on myös motivaatiot vähän kaikkeen. Ns. pakolliset hommat toki hoidetaan, mutta sellainen minulle ominainen inspiraatio puuttuu nyt ihan kokonaan. No ei kait sitä aina olekkaan pakko heilua hullun kiilto silmissä, mutta se vaan tuntuu itsestä niin oudolta, kun ei ei ole ollenkaan sitä omaa minua itseäni.
No, taitaa ne ispiraatiot ja motivaatiotkin sieltä hukkapiilostaan ajan kanssa taas löytyä ja toivotaan ensi vuodesta edes pikkiriikkisen "helpompaa". Helppoahan sen elämän ei pidäkkään olla, mutta kyllä sitä välillä voisi vähän vähemmälläkin päästä... No Uudenvuoden lupauksia en sentään aio alkaa tekemään, kun rikkoisin ne kuitenkin ;D
mutta.... jotain on kuitenkin ajatuksissa ja takataskussa ensivuotta ajatellen ja josko sitä kautta löytyisi vähän kaikkea uutta elämään ja palautuisi ne inspiraatiot ja motivaatiot normaalille tasolleen...
No niistäpä en tässä vaiheessa vielä enempää paljasta, mutta ajatukset on kieltämättä enemmän jo tulevassa vuodessa, vaikka ei jouluakaan ole saatu vielä vietettyä...

Kaikki mikä on kiellettyä...

Ei, Tule pois, Ei koske, Ei mene....
Voi sitä kieltojen määrää, kun mini-ihmisten kanssa touhuaa. Kaikki mikä on kiellettyä, luvatonta ja jopa vaarallista on ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat. Laatikoille ja kaapeille mennään tonkimaan, vaikka varsin hyvin tiedetään saako niin tehdä. Kiipeillään mitä kummallisimpiin paikkoihin, vaikka tiedetään sen olevan luvatonta ja jopa vaarallista. Toisen lelu on aina se parempi, vaikka tiedetään, että toiselta ei kädestä noin vaan sitä viedä, se viedään silti. Toisen lautasella on aina parempaa ruokaa... Mikä kumma siinä on???

Ja tämä kaikki jatkuu vielä aikuisiällekkin ;D Sehän se naurettavinta on, että itse siunailee lastensa kanssa, että mikä kumma siinä on, että kaikki mahdoton kiinnostaa. Niinhän se on itselläkin. Haluaa aina sellaista, mitä ei ehkä voi saada edes hulluimmissa kuvitelmissaan. Tupakointi on haitallista ja vaarallista, mutta teen sen silti ja selitän asian vielä jollain äärettömän hyvällä teorialla ;D

Eli onko se vaan niin, että ihminen on aina tietyllä tavalla lapsi, aina on uhmattava auktoriteetteja ja aina on oltava kateellinen, katkera tai vähintäänkin aiheuttaa omalla tyhmyydellään itselleen ongelmia?

Tässä talossa on pikkuneidillä menossa se EI-vaihe.... kaikkeen vastataan tasapuolisesti EI, mikään ei passaa ja kaikki ilkeydet ja tonkimiset suoritetaan ääsimmäistä tehokkuutta noudattaen ja äiti juoksee perässä pelastamassa tilanteita ja turvaamassa tämän pienemmän tahtonaisen elämää, neiti kun ei ihan ymmärrä, mikä on turvallista ja mikä ei...

Ja siis hulluuden partaalla tässä mennään kun nämä jokaisen lapsen omat kasvuvaiheet yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi ja siihen lisää vielä perheen muun jokapäiväisen elämän, saadaan lopputuloksena ARKI, jota en suosittele kenellekkään ;D No, vielä minäkin näille kaikille joskus nauran, mutta voitte olla varmoja, että jos aamun parin tunnin aikana kymmenennen kerran haet tytön roskikselta pois banaanin kuoria maistelemasta, se alkaa hieman jo hermoja raastaa... ;D ja houdinille kun ei kannata mitään lukituspatentteja viritellä... jos ei itse saa auki niin isoveli auttaa kyllä ja hän taas selviää 3 kertaisesta umpisolmustakin ihan leikiten.... että näin!

Mökkihöperyyttä

Juu-u, iskee se, nimittäin mökkihöperyys.
Ei juuri ole tarvinnut kämpästä liikkia mihinkään pieneen toviin ja näyttää siltä, että ei tarvitse liikuskella vieläkään. Pikkuneiti oli eilenkin vielä niin räkäinen ja kiukkuinen nuhansa kanssa, että ei voinut kuvitellakkaan lähtevänsä mihinkään. No, jos tänään on parempi päivä, niin toiveissa olisi, että uskaltauduttaisiin edes pikkuisen ulkoilemaan, pakkasmittarikaan kun ei tällä hetkelä näytä kuin vaivaiset 13 astetta... Viima tosin ei helpota tilannetta juurikaan, mutta jos edes hetkeksi pienelle happihyppelylle.
Toivossa on hyvä elää...

Eilen iltasella naureskelin itsekseni, että nyt voi varmasti jo virallisesti sanoa, että mulla ei ole elämää, kun kaakaomotti kourassa ja voileipä toisessa katselin itsekseni linnanjuhlia ;D
No ei siinä, kivoja pukujahan tuolla oli ja jotenkin jäi itselle sellainen mielikuva, että tunnelma ja meininki oli kokenut hienoiset nuorennusleikkauksen... Mene ja tiedä oliko tuo vain allekirjoittaneen kuvitelmaa, mutta sellaiset fiilarit kekkereistä jäi. Ihan jees!

Nuorennusleikkauksesta puheenollen... Itse tässä olen omassa pienessä pääkopassani laitellut elämää uusiin uomiin ja järjestykseen ja kehitellyt uudet tavoitteet ja haasteet. Vissiin niitä haasteita ei vielä riittävästi näiden mini-ihmisten kanssa ole, kun pääkoppa kaikenmoisia ajatuksia pyörittelee ;-) Mammalomakin loppuu tulevana keväänä, joten senkin vuoksi on ehkä ajankohtaista jo pikkuhiljaa miettiä, mitä sitä tulevaisuudeltaan toivoisi ja toiveethan eivät toteudu, jos niiden eteen ei itse vaivaa näe...
Vaikka sitä kuinka yrittäisi, vaatii se tämä arkikin melkoisesti ponnisteluja ja tällä hetkellä ainakin kaikki normijutut vaatii pientä uudelleen organisointia, jotta arki sujuisi jouhevammin ja aika riittäisi kaikkeen ja ennen kaikkea, että lapsilla olisi riittävästi virikkeitä ja sitä turvallista normaalia arkea. En sano sillä, että se nykyisellään jotenkin turvatonta taikka huonoa olisi, mutta aina tuntuu vaan äidin silmissä ja pääkopassa siltä, että pienillä muutoksilla lasten arkeen saisi piristävää muutosta.

Vaikka ei yhtään tunnukkaan joululta niin sieltä se vaan tuppaa lähenemään ja oikeasti... mitään en ole oikeastaan joulun eteen vielä tehnyt. No, toisaalta... tulee se sieltä, vaikka ei mitään tekisikään.

Tässä kuitenkin pari piristävää vinkkiä, niiden perinteisten lahjojen tilalle. Itselleni ainakin kelpaisi vallan mainiosti :) ja tiedämpä aika monta, jotka varmasti tällaisista ilahtuisivat ;)

Tunnelmallisiin iltoihin?

Lahja, josta on iloa pidempään ja hyödyllistä tietoa :)

Lahjoja joka makuun enemmän kuin kätevästi!

Päättymäton arki

Niin ne vaan päivät menee toinen toistaan toistaen, niin ettei edes huomaa. No toki ne rutiinit ovat tärkeitä, mutta jos ei erota pyhää arjesta niin ehkä kannattaisi allekirjoittaneenkin vilkaista sinne peiliin jälleen kerran :)
Tottahan se on, että rutiinit tuo lapsille turvallisen olon, kun pienimmätkin osaavat odottaa mitä seuraavaksi on tiedossa. Kieltämättä se kuitenkin välillä maistuu niin puulta nämä jokapäiväiset hommat.

No lunta sentään saatiin vähän, ja jopahan tuli valoisampaa. Tai no ainakin voi kuvitella olevan valoisampaa...
Naperoiden sänkyprojektit on nyt kohtuudella saatu ajan tasalla ja jokainen osaa jo suunnilleen omassa sängyssään nukkua ilman mitään suurempia hämminkejä. Pienimmäinenkin oppi suht kivuttomasti omaan sänkyynsä nukkumaan vaikkakin päivällä nukkuu vielä vaunuissa. Pikkuneiti tosin harrastelee pientä vaeltelua, mutta ihan kohtuullisesti on kuitenkin alkanut nukahtaa omaan Ison Tytön sänkyyn :)

No, ompahan herra esikoinenkin saanut aamuvirkkuiluilleen kaverin ja yhdessä systerin kanssa hiippailevat aamuisin pitkin huushollia ja aiheuttavat milloin minkäkinlaista kaaosta, mutta pitää yrittää ajatella, että se kuuluu asiaan.... vaikka äiti-ihmisen hermorakenteella klo 06.00 tämä ajatus on ehkä aika kaukainen, kun herää siihen, että keittiöstä löytyy lattialta rikotut kananmunat kattilasta... Olivat vissiin ajatelleet laittaa aamupalaa ;D Nyt se naurattaa, mutta ei naurattanut kyseisenä aamuna yhtään. Käsittämätöntä kyllä, että olivat onnistuneet saamaan munat rikottua oikeasti sinne kattilaan eikä lattialle. Positiivista ;)

Päivät on nyt menneet enemmän ja vähemmän räkäisissä merkeissä. Kuopus keskittyy hampaiden tekemiseen ja mikään ei passaa ja missään ei ole hyvä olla, paitsi sylissä.... silloin kyllä naurattaa ja kikatuttaa ja vaikka mitä. Pikkuneiti on enemmän kuin flunssainen ja kiukun määrä on mittaamaton. Toistaiseksi itse kuitenkin olen välttynyt tältä taudilta, mutta kait se jossain vaiheessa itsellekkin tulee. Ja minun tuurilla tätä odotetaan sitten jouluksi ;D

No jos tänään yrittäisi ottaa vähän rennommin ja toivotaan naperoillekkin kiukuttomampaa päivää, sytytetään kynttilät ja vietetään .1 adventtia :)

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

Hulabaloo

Sirkus pyörii taas! Hulabaloot aiheutti nyt naperoiden uudet sängyt ja niiden käyttöönotto. No esikoinen suhtautui nukkumiseen jo täysin ison pojan elkein, mutta pikku neitilä oli hauskaa, kun tajusi että pinnasängyn kalterit ovat poissa ja sänkyyn pääsee ITSE ja itse sieltä pääsee myös POIS.
Ilta menikin sitten siinä, että vuorotellen isukin kanssa toimitettiin neitiä takaisin sänkyyn ja tuon pikkublondin pellen vinkeet tuli kyllä taas erittäin hyvin esille ja välillä kyllä teki tiukkaa pitää pokkaa ja yrittää tomerana toimittaa naperoa sänkyynsä kun tyttö itse ilveilee ja pelleilee sen minkä ehtii...

No vaunuissa nukkumaan tottunut kuopus laitettiin illalla pinnasänkyyn ja tovin pyörinnän ja hyörinnän jälkeen herra nukahti ihan kohtuudella, kunnes keskellä yötä sitten päätti, että mitenkään päin ei voi olla, tutti ei voi pysyä suussa ja maito ei kelpaa... No tovin yrittämisen jälkeen äitee luovutti ja haki vaunut paikalle ja nappula sinne.... johan tuli uni helpommin. No ehkäpä ei tämän nuorimmaisen kohdalla ihan voi vaatia kunnon yöunia "uudessa ympäristössä", herra kun nuhaisena ja hampaita tekevänä ei muutenkaan ole tällä hetkellä se aurinkoisin tapaus. No kylläpä se siitä.

Tälläkin hetkellä pikku neiti on menossa aamu-unilleen ja minä olen kirjoittanut tätä tekstiä varmaankin 100 eri pätkässä, koska neiti hengailee pois huoneestaan samalla hetkellä kun itse istahdan kirjoittamaan.

Esikoinen hoksasi rautaisen sängyn päädyn olevan varsin käytännöllinen kelkan ohjaustanko ja näin ollen ainakin pikkuherran tuntevat voivat varmasti kuvitella sen pärinän määrän ja näin ollen kuulla varmasti myös äidin hermojen napsahtelevan ;D Noo, onhan se toki hyvä että luovuutta ja mielikuvitusta löytyy, mutta voisiko sen kaiken toteuttaa äänettömällä? Näitä kun ilmeisesti ei voi palauttaa tehtaalle, niin saisiko näihin varaosina hankittua jonkinmoista äänenvaimenninta? Kyseleepi erittäin äänekkääseen pärinään ja pörinään kyllästynyt äitee...

Ängli pöötsi, lattikelekka ja lahjoja

Kyllä se Joulu tulee, vaikka ei ehkä välttämättä tahtoiskaan.
Joka paikka pursuaa joulu sitä, joulu tätä ja joulu tuota ja allekirjoittanutta ei ainakaan tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa koko hössötys.
No Pikkuväkeä se taitaa kiinnostaa äidinkin puolesta. Tänään haastattelin poitsua, että joko hän odottaa joulupukkia ja vastaus oli heti; Joo!
Kysyin sitten, että tuokohan se pukki lahjoja, että ootko ollu tarpeeksi kiltti?
Luottavaisin mielin poika ainakin oli kun totesi, että Tuo se tietenkin. Lahjatoiveita kun kyselin, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä; Ängli pöötsi, lattikelekka ja lahjoja, minä tarviin ne.
Ja sitten kun kysyin, että mitä ne nuo listan lopussa olevat lahjat on, vastaus oli; jotain.
Ja aikoihan tuo uskaltaa mennä pukin syliinkin ja kovasti vakuutteli, että en pelkää pukkia ku pukki on kiltti.

Äiti jos saisi lahjatoiveensa esittää, niin ne varmaan olisi hyvinkin yksinkertaiset, mutta käytännössä varmaankin mahdottomat ;D No, eipä niistä sen enempää, mutta tähän väliin voisin toivoa vähän lisää yöunta. Pesueen pienin uhkaa vähän sairastella ja uhkaavasti hieroskeli korvaansa tuossa iltasella ja silmätkin vuoti ja vähän oli jo tukkoinen.... siitä se taas lähtee, HUOKAUS! No toivotaan, että osan kitinästä voi laittaa tulossa olevien kulmahampaiden piikkiin.... Pikkuherra kun on ollut jo useamman päivän enemmän kuin tyytymätön ja missään ei oikein ole hyvä olla ja unetkin ovat olleet vähän hukkateillä. Toivotaan, nyt että tavallisella flunssalla selvitään, eikä enempiä tauteja tule. Vähän nuo meidän naperot ovat loppujen lopuksi sairastaneet, ehkäpä se siksi tuntuukin niin vaikealta itsellekkin kun lapsi sairastaa. Ollaan taidettu päästä liian helpolla, kun heti tuntuu niin mahdottomalta kun vähän vähemmälle jää yöunet. Meillä kun on totuttu nukkumaan lähes täydet yöt...

Kylläpä se taitaa niin olla, että nyt flunssaillaan vähän ja äitee douppaa itteään kaiken maaliman marjoilla ja mehuilla, ettei olotilasta päätellen itseäkin uhkaava flunssa pääse ottamaan kunnon otetta ja annetaan sen joulun tulla sen kummempia stressaamatta. Tai taitaa mennä mun osalta se joulustressi sen ärsytyksen piikkiin kun joka paikassa hössötetään ja vouhotetaan joulusta ja hullun kiilto silmissä juostan pitkin kaupunkia tuhlaamassa viimeisetkin rahat johonkin krääsään, joka joutaa nurkkaan heti tammikuun alkupuolella ;D


laitetaampas tähän loppuun vielä linkki, josta voi hankkia vastaiskulääkkeet flunssalle :)

 Luontaispörssi

Odotusta

Odottavan aika on pitkä... Tässä nyt ei odotela mitään muuta kuin sitä talvea. Kohta joulukuu ja vettä tulee harva se päivä... ei oo hääviä ei! Joulua pitäis ajatella ja täysi jouluhössötys on päällä, mutta ei ainakaan minun aivotoiminta riitä edes ajattelemaan joulua kun ei ole edes pakkasta...

Ja näyttäähän tuo siltä, että jouluhulinat alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin ja aikaisemmin. Parin vuoden päästä varmaan ensimmäiset jouluvalot ilmestyy kauppoihin heti juhannuksen jälkeen.
Juu, hommasta on mennyt maku, ei voi mitään!

No naperot ainakin on mielissään niistä lukemattomista lelulehtisistä, joita postikuskit roudaa autoillaan vanteet soikeana.... ja niitä todellakin riittää.
Mainospino lehtien välissä kasvaa kasvamistaan ja niitä huikeita tarjouksia satelee sieltä sun täältä.
Ja ihmiset tohkeissaan ostavat... ja heti joulun jälkeen samat krääsät saa yli puolet halvemmalla.
Ihmiset on fiksuja ;D Eipä tässä joulun odotuksessa ole enää mitään, mitä oli ennen. Pelkkää kulutushysteriaa koko homma ja joulun perimmäinen tarkoitus on varmasti suurimmalta osalta täysin hukassa.

Tässä on viime aikoina muutenkin ollut niin aivot narikassa, että eipä ole tullut arjen ulkopuolelle uhrattua ensimmäistäkään ajatusta. Herra esikoinen herää liki jokainen aamu 5-6 välillä ja tyhjentää millon minkäkin kaapin ja aiheuttaa yleistä kaaosta. Jos ei kaappien tyhjennys riitä niin sitten vedetään petivaatteet 2-3 kertaa pitkin lattioita sekä omasta että pikkusiskon sängystä. Ja näitä riemullisia herätyksiä on jatkunut jo varmaan kohta pari kuukautta eli voitte varmaan kuvitella, että äiti-ihmisen mielentila ei ehkä ole paras mahdollinen mihinkään joulujen ynnä muiden hässäköiden ajatteluun... ;D Kyllähän näille aina jälkikäteen voi naureskella, mutta ei kuulkaa naurata klo 5.30 aamulla kun kaakaot on keittiön matolla ja sokerit ja riisit samassa seoksessa...

Ehkäpä tämän vuoksi nämä päivityksetkin taas jälleen kerran laahaa ties kuinka hitaasti. No toivokaa parasta, että tämä on enää lyhytkestoinen vaihe poitsun kasvussa, jotta äitikin saa aivotoimintansa jälleen takaisin edes suunnilleen normaaliin kuosiinsa.

Huippuvinkki :)

Juu, aivotoiminta on kuluneen viikon jäljiltä niin minimaalista, että parempi kun ei edes yritä kirjoittaa mitään järkevää... ;D

Mutta tämä linkkivinkki oli ihan pakko tulla tännekkin laittamaan!!!

TRENDSALES

Suomen ensimmäinen muotituotteiden yhteisökauppa, jossa voi myydä, ostaa tai vaihtaa muotivaatteita tai keskustella muodista. Löytyy tosi paljon kaikenlaista laidasta laitaan. Suurin osa on käytettyjä, mutta myös uusia löytyy melkoisen paljon ja ennen kaikkea myös LAPSILLE löytyy <3
Tämä taisikin olla sitten päivän paras löytö :)

Ei muuta kuin äkkiä rekisteröitymään käyttäjäksi... Allekirjoittanut uhkaa jo koukuttua....

Pienestä pitäen

Tämä teksti on osittaista vastausta tuohon aiemman kirjoitukseni kommentteihin.
Näinpä, missäpä ollaan sitten kun vastuu siirtyy tälle uusavuttomuuden porukalle. Eläkkeistä ei enää taida olla tietoakaan siinä vaiheessa, tokkopa kukaan enää edes muistaa, että sellaisia on joskus edes ollut...

Enpä tiedä toiminki itse äitinä oikein, mutta kyllä meillä leikin varjolla töitä tehdään jo nyt.
3-vuotias on täysin pätevä tekemään "töitä" äidille ja äiti saattaa pienen palkkionkin tästä maksaa. Joskus se on 10 centtiä rahaa ja joskus tarra. Pointtina kuitenkin se, että lapsukainen oppii jo pienestä pitäen, että jos jotain haluaa, sen eteen voi jotain myös tehdä. Pienet jutut kuten pikkuveljen heiluttaminen vaunuissa tai oman huoneen siivoaminen. Siis tämä oman huoneen siivoaminenhan on ihan jokapäiväinen rutiini juttu, että lelut järjestetään itse sinne minne ne kuuluu, mutta toisinaan sitten kunnon siivouksen yhteydessä, jos on apuna äidille, voi siitä palkankin saada. Ja tällä hetkellä taitaa pikku-mies säästää näitä ängri pöötsejä varten :) ja aikoi tuo käydä tikkarinkin ostamassa sitten kun rahaa on paljon säästössä ;D

Oma-aloitteisesti poika kyllä suurimmaksi osaksi toimii ja erikseen pyytää, että saanko auttaa ja muistaa myös kysyä, että saanko palkan. Ja hyvin tuo on kelvannut, että palkka ei aina ole rahaa vaan muukin käy ja mielissäänhän lapsi on aina kaikesta pienestä extrasta.

Jospa (toivon mukaan) minulla on tulevaisuudessa aikuiset lapset, joka osaavat ajatella nokkaansa pidemmälle myös raha-asiat ja osaavat kotonakin jotain tehdä. Toivotaan, että oppi menee perille ja myös pysyy siellä selkärangassa :) No, ainakin parhaani teen, ettei omat muksuni ole luettavissa tämän uusavuttoman porukan piiriin...

vinkkejä, vinkkejä

Sen verran reilusti tupsahti palautetta sähköpostiin tuosta linkkivinkkilistasta, että yleisön pyynnöstä tässäpä näitä tulee lisää:

Superruokia
Todella kattava valikoima superruokia ja ravintolisiä

Ostohyvitys
Tämä on tosi huippu paljon nettishoppailua harrastaville. Ostoksista saa käytännössä rahaa omalle tililleen.
Tähän kuuluvia verkkokauppoja on PALJON, suosittelen rekisteröitymään!

Erikoisteetä
Tämä olisikin aika kiva lahjavinkki

Vaatteita <3
Näitähän ei KOSKAAN voi olla liikaa :)

Tässäpä muuan linkki tähän väliin. Mukavia shoppailuhetkiä :)

voi pyhä yksinkertaisuus

Ihan ensimmäiseksi: KIITOS kaunis lukijoille!!! Blogin kävijäennätys on rikottu nyt parina päivänä peräkkäin. Hienoa huomata, että vaikka välillä päivitysvälit venyy ja paukkuu, lukijat silti jaksavat käydä tsekkaamassa onko mitään uutta. Kiitos siitä!!


Tulipa tuossa lueskeltua paikallislehtiä ja sitten eksyinkin vahingossa eräälle keskustelupalstalle, jossa nuoriso pui elämäänsä... Voi varjele mitä tekstiä sieltä löytyi!!! Tämäkin lienee taas niitä juttuja, joihin ei varmaan minun kuuluisi puuttua, mutta puutumpa silti, ihan kiusallanikin :)
Onko oikeasti uusavuttomuus näin valloillaan??? Paikallislehdessä todettiin kaupungin tulevassa talousarviossa olevan varattuna melkoinen summa työllistämiseen ja hankkeisiin.
Olisikohan syytä miettiä näitä nuorisotyöttömyyden syitä pikkuisen syvemmältä...
Keskustelupalstan tekstejä aikani lueskeltuani, en takuulla työnantajana palkkaisi ensimmmäistäkään tyyppiä, jos todellisuus on oikeasti tuota luokkaa! Nuorisolla on elämän perushallinta-asiat täysin hukassa ja edes kaupassa käynti ei luonnistunut tekstien perusteella muutamilta.

Itse jos jonkinmoisissa hankkeissa töitä tehneenä tiedän, että sitä taustatietoa ja sitä tilastonippelitietoa on kerätty jo vuosien ja vuosien ajan. Olisiko tulevien hankkeiden aika keskittyä pienimuotoisesti ja erityisellä painotuksella siihen "kädestä pitäen" opastukseen. Näyttää pahasti siltä, että jokainen nuori työtön täytyisi laittaa ensin hankkeiden kustantamalle elämän hallinta kurssille, ennen ensimmäistäkään CV:tä, saatikka työhakemusta... Ja KYLLÄ, minä katson oikeudekseni arvostella! Monessakin hankkeessa on vikana se, että homma leviää käsiin liian laajan projektisuunnitelman vuoksi, haukataan liian suuria paloja ja todellisuus on sitä, että konkreettisesti kyetään raapaisemaan vain pinta puolisesti asioita ja tulokselline ja pitkäkeskoinen hyöty jää saavuttamatta. Olisikohan kentien aiheellista kohdistaa erillinen hanke vain pienelle, potentiaaliselle ryhmälle, josta voisi olla pitkän tähtäimen hyöty. Sillä tilastotiedolla, kun ei niitä tuloksia tehdä, vaan sillä, että esimerkiksi tässä tapauksessa nuoriso "kädestä pitäen" opetetaan elämään ja opetetaan tekemään työtä.

Itse olen ollut juuri sitä nippelitietoa keräämässä, mutta myös siinä konkreettisessa talutushommassa, jossa käsi kädessä kuljetaan eteenpäin kohti tavoitetta. Valitettavan usein hankkeissa vaan jäädään keräämään niitä numeroita ja omasta mielestäni ne siihen käytetyt rahat olisi sama vaikka tuleen tuikata, koska numerot eivät ratkaise sitä alkuperäistä ongelmaa...

Ehkäpä tästäkin joku keksii vetäistä ne kuuluisat herneet nenään, mutta olkaat ystävällisiä vaan, mä tarjoon  :)

Ehkäpä se tämän oman työhistorian vuoksi ärsyttää astetta enemmän, että rahoitusta kyllä löytyy siihen, että asioita olisi mahdollista parantaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä sitä ei osata kohdentaa oikein. Tässäkin tapauksessa, pieni on kaunista eli pitäisi pureutua siihen ongelman alkulähteeseen ja pienin askelin edetä kohti tavoitetta, eikä vain raapia pintapuolisesti sieltä täältä....

Jos alkuperäinen ongelma nuorisonkin työttömyydessä on se, että tyypit eivät osaa edes itseään ruokkia omatoimisesti, miten ihmeessä he voisivat tehdä itsenäistä työtä???
Karu totuus on se, että töitäkin kyllä löytyy, jos niin haluaa, mutta ei voi ehkä olettaa, että sieltä ensimmäiseksi työpaikaksi juuri se Nokian pääjohtajan paikka aukeaa ;D

Esimerkkinä; tällä keskustelupalstalla käytiin keskustelua töiden aloittamisesta ja eräs henkilö siellä mainitsi hakeneensa myyntipäällikön paikkaa ja pettynyt suunnattoman paljon kun ei ollut päässyt edes haastatteluun.... paria päivää aiemmin sama nimimerkki ihmetteli palstalla, mikä on CV... tätä ennen samainen nimimerkki näytti ihmettelevän ja kyselevän, kauanko perunoita pitää keittää, että niitä voi syödä...
Voi pyhä yksinkertaisuus!!

Linkkivinkkejä

Edellisessä postauksessa lupailin linkkilistaa kivoista paikoista Joulua ajatellen.
Kyllä se niin on, että ainakin näin kotiäidin näkökulmasta ajatellen tuo nettishoppailu on paljon käytännöllisempää kuin kaupungilla juokseminen. Ei minulla ainakaan vuorokaudessa tunnit riitä moiseen juoksemiseen ja toisekseen... ei riitä kyllä mielenkiintokaan :)
Ihmisiä täyteen ahdetut kaupat ei ihan ole mun hermorakenteelle soveltuva juttu ;D

Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä listausta kivoista paikoista, joista löytyy toinen toistaan parempia tarjouksia.

KIPKOP

Täältä löytyy ainakin omaan makuun sopivalla hinta-laatusuhteella varustettuja melko nameja kenkiä <3

OnePiece -haalareita

Tällaiset toivoisin löytyvän ainakin omasta pukin kontista :)

Lisää kenkiä

Laadukkaita vauvojen ja lasten tarvikkeita

Nallekerho
Tämä houkuttelee ainakin hyödyllisyydellään. Monessakin lapsiperheessä sitä ylimääräistä krääsää on pilvin pimein ja tästä lahjasta riittää iloa jokaiselle kuukaudelle. Ehkäpä siis fiksumpi sijoitus, kuin ne viikko joulun jälkeen hajoavat lelut :)

Satusiivet
Tässä toinen krääsää hyödyllisempi lahjavinkki.

Terveyttä lahjaksi??
Kelpais minullekkin :)

Ja mitä sitä pitikään???

Päivät on taas menneet niin hujauksessa, että en kyllä enää muista mistä aiheesta erityisesti oli tarkoitus seuraavaksi kirjoitella tänne... No, ehkä se ei varmaankaan ollut niin maata mullistavaa, etteikö muunkinlainen kirjoitus kelpaisi...

Sama sirkushan se täällä jatkuu kuin ennenkin, aamut on aina enemmän ja vähemmän ylläreitä, kuten tässä pari päivää sitten Pikku neiti oli tekaissut itselleen hammastahnakampauksen ison veljen suosiollisella avustuksella... Herra itse söi yllätyksen hetkellä muroja lasten huoneen lattialla ja oli tosiaankin kuskannut lasten hammastahnat pikkusiskolleen, joka  oli aikaansaanut melkoisen erikoisen kampauksen itselleen.
Eihän siinä muuta kuin kuskaamaan neiti pesulle klo 7.30 aamulla....
Ja taas mennään hiusvärin ostoon harmaiden peittämiseksi....

Kohta se taas alkaa se jouluhulinakin.... postilaatikkoon on tupsahtanut useampiakin leluhelv***, anteeksi, leluparatiisi -julkaisuja ja niistähän se riemu aina onkin revennyt. Ensimmäiset sydäntä murskaavat itkut on itketty, kun kaiken ilkeilyn ja pikkusiskon kiusaamisen jälkeen isä ilmoitti, että soitti joulupukille, että turha tuoda tänne mitään Angry Birds juttuja. Siitäkös se huuto pääsi ja vielä illallakin piti pienet itkut tirauttaa ja varmistaa, että olenko ollut tosiaan niin ilkeä, että Joulupukki ei tuo ängli pöötsejä.
No piti siinä vähän sitten heltyä ja yritin pojalle selittää, että ehkä jos vähän rauhoitut ja mietit, etä saako sitä Mimmaa kiusata, niin Joulupukki vielä harkitsee asiaa ;D
Heh, kyllä joulu on kivaa!

Liekkö tämän seurausta, että poika on alkanut kyselemään tämän tästä; Äiti, oonko  minä nyt kiltti?
Sitten tilanteen vaatimalla vakavuudella tietysti äitee vastaa mahdollisimman totuudenmukaisesti.

Joulua ajatellen, olenkin tässä koonnut jonkinlaista linkkilistaa kivoista paikoista, joista voisi jotain pukinkonttiin bongailla, mutta ne sitten ihan omana postauksenaan lähipäivinä.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

Sirkus jatkuu.... Voiko kaikkiin kaappeihin saada lukituksen kaukosäädöllä???
Tee-Se-Itse pikkumies oli jälleen ilahduttanut äiteetä omatoimisuudellaan ja murot oli tyhjennetty lasten huoneen lattialle ja kilo sokeria + kahvit pikkusysterin sänkyyn. ai juu, ja ne murot oli maustettu paprikajauheella....
Ostetaan siis muuan paketti hiusväriä harmaiden peittämiseksi.
Kyllä nämä aamut on IHANIA....
Ja kaiken lisäksi tämä toiminnan mies liikkuu niin julmetun hiljaa, että eipä kuulu niin paljoa ääntä, että allekirjoittanut tajuaisi nousta sängystä ajoissa.  Oispa vaan yhtä hiljainen kaveri päiväsaikaankin.
Kyllä vanhemmuus on ihanaa!

No jospa se joskus menee ymmärrykseen asti, mitä sitä saa tehdä ja mitä ei... Toivossa on hyvä elää!

Taitaa meikäläinen lähteä purkamaan agressiot vaunulenkille ja suunnata kauppaan samalla. Siinä ne pahimmat ketutukset lähtee kun pukkaa veren maku suussa vaunuja sohjoisilla pyöräteillä :D
Hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset :)

Toivotaan parasta, että seuraava postaus olis jo edes hieman positiivisempi sävyltään.

Ja muistutuksena vielä että TÄMÄ arvonta on voimassa enää tämän päivän!
Kipin kapin osallistumaan :) Lahjakortteja arvotaan 3 kpl!!!

A.R.K.I

Ja olikos viikossa muitakin päiviä kuin maanantai???
No ehkä se ei kuitenkaan niin synkkää ole, mutta välillä tuntuu, että nämä maanantai fiilikset on ihan päättymättömiä. Tällekkin aamulle odotti ihana ylläri, kun tämä meidän herra TEE-SE-ITSE oli purkanut siskonsa koko sängyn hujan hajan... petivaatteet löytyi mikä mistäkin ja siskolla näytti olevan hauskaa kun sängyn sälepohjan väleistä leluja pudotteli, jotka isoveli ystävällisesti hänelle ojensi. GREAT!

Vaikka tämä päivitysväli on kohtuu harva meikäläisellä, niin kävijöitä täällä näyttää tilastojen valossa riittävän. Kiitos siitä kaikille <3

Tälle päivälle taitaa olla ohjelmistossa sohjorallia kuopuksen kanssa. Neuvolaan täytyy lähteä ja ilma on kuin morsian... HEH! Tuollaista oikein märkää lunta tulee taivaan täydeltä tuollaisina jäniksen kokoisina hiutaleina, kiva kiva. Noo, kasvaapa kunto kun pukkaa vaunuja ja arvatenkin tuo lumi tarraa renkaisiin ihan täysillä. Onneksi ei ole pitkä matka kuitenkaan :)

Sunnuntaina tuli jännitettyä vaalituloksia ensimmäistä kertaa elämässä. Allekirjoittanut kun ei ole periaatteen vuoksi elämän kuuna päivänä äänestänyt, niin nyt olisin kyllä äänestänyt, mutta kun se paras ehdokas oli minun vinkkelistä katsottuna ihan väärän kunnan puolella :) Mutta läpi meni ja hienolla äänisaaliilla ja minäkin joka ei politiikasta juuri välitä olin ihan täpinöissäni täällä. Onnea kuopuksemme kummitätille vielä tätäkin kautta. Kerrankin entisen kotikuntani valtuustossa istuu ihminen, joka on aidosti oikealla asialla ja takuulla osaa asiaansa ajaa! Enemmän kuin hienoa!!! Tässä tapauksessa ei varmasti äänestäjien tarvitse manailla, että ennen vaalipäivää luvataan kuut ja tähdet taivaalta, mutta vaalien jälkeen valtuustossa istutaan turpa rullalla mihinkään kantaa ottamatta. Tällaisia ehdokkaita kun olisi enemmänkin, kyllä mä olen niiiiiiin ylpeä!!

Tämä arki se vaan rullaa omalla painollaan ja tuntuu että päivät vaan katoaa johonkin ja mitään normaalista poikkeavaa ei juurikaan ehdi edes ajatella tekevänsä. No tätä kait se tulee olemaan vielä MUUTAMAT seuraavat vuodet. No en valita, vaikka nämä mini-ihmiset aiheuttaa niitä harmaita hiuksia välillä enemmän kuin tarpeeksi, niin onneksi on hiusvärit keksitty ;D

Tähän loppuun pieni linkkivinkki: Tämä arvonta on voimassa vielä päivän verran, joten kipin kapin tilaamaan uutiskirje ja osallistumaan lahjakortin arvontaan. Kelpais minullekin näin joulun alla... ;)

InWear

Päättymätön maanantai

Edellinen postaus oli maanantailta ja tällä viikolla se maanantai on tuntunut jatkuvan koko viikon. Päivät ovat toistaneet itseään joka ainoa päivä ja fiiliksetkin on olleet sen mukaiset. kun vastustaa niin vastustaa.
Vaikka tarkemmin kun viikkoa ajattelee, niin ei se oikeastaan ole edes normaalia kummemmin vastustanut, kunhan vaan tuntuu siltä. Eli normaali syysfiilis. No ehkäpä ensi viikko tuo muutosta kuvioihin, kun käsittääkseni on vieraita enemmänkin tiedossa, kiitos syyslomien :)

Fiiliksiä kyllä kieltämättä nostatti tänä aamuna kaunis pakkasaamu. Mä niin tykkään näistä syksyn ensimmäisistä kunnollisista pakkasaamuista. Joka paikassa on hiljaista ja ilma on raikastakin raikkaampi.

Kuluneella viikolla tuo esikoinen on raastanut hermoja oikein urakalla. Herra on lähes joka ainoa aamu ehtinyt jonkin kaapin levittää lasten huoneen lattialle tai vaihtoehtoisesti sieltä lattialta on löytynyt allekirjoittaneen meikit... Voitte varmaan kuvitella sen tunteen, kun heräät klo 6.00 aamulla epämääräiseen kiherrykseen ja kolinaan, marssit hiukset pystyssä ja silmät ristissä lastenhuoneeseen ja löydät matolta kaadettuna myslit, joihin mestarikokki on sekoittanut leivinjauhetta ja kanelia....
"voiko ihanammin päivän enää alkaa..."

Olisipa siinä unen tokkurassa tajunnut napata kuvan tästäkin tilanteesta, ehkä se jonain päivänä olisi naurattanut, mutta eipä juuri sillä hetkellä hymyilyttänyt.

Tarvinneeko sen enempää  selittää, miksi se Maanantaifiilis on seurannut koko viikon...?

Ehkäpä juuri tästä syystä tämän viikon kirjoittelutkin ovat olleet vähän jäissä. Eipä juuri ole ollut sanottavaa, kun jokainen päivä on toisensa kopio :D

Jos jotain positiivista hakee kuluneesta viikosta, niin näyttääpi nyt siltä, että nuorimmainen vähentää ja vähentää yö syömisiään. Hyvinhän se on aina nukkunut, mutta nyt parina yönä on vetänyt ihan täydet unet, kertaakaan heräämättä. Äitee tykkää :) Ei sovi kyllä lainkaan valittaa näitä meidän nukkujia. jokainenhan on nukkunut enemmän kuin hyvin. Tässä talossa ei ole tarvinnut öitä lasten kanssa valvoa ja siitäpä olen enemmän kuin onnellinen, helpolla on päästy!!

Nyt vain kesitytään odottamaan uutta alkavaa viikkoa, josko tuo olisi tätä kulunutta miellyttävämpi :)

Maanantai...

Jopas tuo tuntuikin aamulla herätessä TAAS niin maanantailta. Vaikka allekirjoittaneellahan nämä päivät ei juuri toisistaan poikkea olipa sitten viikonloppu, arki taikka pyhä, niin maanantai kuitenkin aina näkyy säilyttävän sen oman meininkinsä. Kaikki vastustaa ja tekis mieli tempaista peittoa korviin ja jatkaa unia...
No, mini-ihmiset oli taas asiasta aivan eri mieltä... No jos jotain positiivista tästä aamusta hakee; ei sentään sada vettä ;D

Eilen harrasteltiin naperoiden kanssa extremeurheilua ja suunnattiin kauppaan koko bändin voimin. Pienimmät tuplarattaisiin ja esikoinen tallusteli ihan omin jaloin. No siitäkin selvittiin ja suurimman jännitysmomentin aiheutti se, että miten tuplarattaat saa sukkuloitua ahtaassa lähikaupassa kassalle asti ja kaupasta ulos ;D
Ei ihan ole suunniteltu näitä pienimpiä kauppoja tällaiselle kokoonpanolle ja varsinkaan niille tuplarattaille...

No muksut ainakin oli mielissään ja ehkä eniten niistä suklaapatukoista, jotka odottivat kassissa :)
Ja Herra Esikoinenkin jopa osasi käyttäytyä ihan kohtuullisesti ;D

Jospa tuota tänään saisi haalattua taas orkesterin pihalle ja samalla ehkä itse tartuttua haravaan ja vähän siistittyä tuota takapihaa ennen kuin lumi on maassa...

Olen tässä bongaillut vähän sieltä sun täältä kaikenmoista kivaa muksuille ja tuota aavistuksen verran vilkasta esikoista ajatellen bongasin tämän:

Nallekerho

Nallekerho on 4-7-vuotiaille suunnattu esikoulukerho. Kerhon jäsenet saavat kerran kuussa kotiinsa paketin, jossa on mm. tehtäviä, tarroja ja pelejä. Näiden avulla lapset oppivat valmiuksia, joita tarvitaan koulussa. Liittyminen on ilmaista ja kerhosta voi myös erota veloituksetta.

Oiskohan tässä ideaa... ihan tulevaisuuttakin ajatellen, voisi olla hyödyllistä tekemistä niiden harmaiden sadepäivien varalle ja samalla varustaisi tulevaan elämään... Tätä voisi harkita ihan tosissaan :)

Kesämuistoja

Tässä kiireen keskellä ei ajatus tahdo kulkea kirjoittamista ajatellen, niin tässäpä teille kuvamaistiaiset meidän viime kesältä :)

Täällä taas...

Vähän sieltä sun täältä on tullut ihmettelyjä, että missäs päivitykset viipyy... No ne on tosiaankin viipyneet tässä jo muutaman kuukauden. Eipä ole paljoa ollut sanottavaa ja vuorokaudessakin on tunteja aivan liian rajallinen määrä. Mutta, josko tuo tästä taas lähtisi etenemään.

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon!! Aika vaan vilahtaa johonkin ennen kuin ehtii edes tajuta, että puoli vuotta on mennyt yhdessä silmän räpäyksessä.

Perheessä on nyt mini-ihmisiä 3 kpl ja kotiakin on vaihdettu tänne ihmisten ilmoille sieltä perähikiältä :)
Perheen kuopus on nyt 4 kuukauden ikäinen ja esikoinen aloitti muuan viikko sitten kerhon.
Siinäpä olikin äidilekkin yksi etappi, kun esikoinen aloittaa valmistautumisen koulutielleen. Sitähän se kerho tavallaan on; valmistautumista leikin avulla tulevaan koulu elämään ja elämään muutenkin. Jotenkin se tuo poitsu kasvoi silmissä taas, kun reppu selässä lähti omalla pyörällään kohti kerhoa. Reippaasti onkin poika kerhossa ollut ja innoissaan aina odottaa uutta kertaa :) eipä siinä paljoa muisteta äiteelle edes heippaa sanoa, kun marssii tomerana kerhotiloihin heti kun ovi avataan.

Pikku neiti on tässä päivitysvälin aikana ottanut jalat alleen (kirjaimellisesti ja melkeimpä valitettavasti).
Vauhtia siis riittää ihan omiksi tarpeiksi... Ja meidän neitokaisen luonne on alkanut tulla esiin ihan täysillä ja voi jummi, sitä tahdon määrää! Tämän neitin kanssa kasvattaa äiti vielä useammankin harmaan hiuksen ;D
Jos ei tahtoaan läpi saa, niin sen kyllä kuulee varmasti koko naapurusto. No onhan se hyvä, että luonnetta piisaa, mutta ehkä vähempikin välillä riittäisi :)

Helpollahan sitä pääsis, jos kaikki olisivat kuin tuo nuorin, joka on tyytyväinen kuivaan vaippaan, täyteen mahaan ja riittävään seuraan :) Mutta kyllä ne rontit kasvaa ihan liian nopeaa, ettei meinaa äiti-ihminen aina perässä pysyä.

Mutta, mutta... josko nämä kunnolliset päivitykset tästä lähtisi taas rullaamaan, kun hommat on organisoitu siihen malliin, että aikaa sattuu jäämään blogillekkin... jos ei ala päivityksiä kuulumaan, niin saa luvan kanssa vähän potkia allekirjoittanutta eteenpäin :)

Muutospäivitys

Saahan sitä aina kuvitella lämpimikseen, että saa yhden päivän aikana aikaiseksi kaikki päivitykset...
No jos nyt yritetään paremmalla onnella :)

Eteen on tullut nyt sekin hetki, että jostain päästä on vähennettävä tätä listaa "tekemättömät".
Tähän kuuluvat myös nämä blogien päivitykset. Jotta siis jatkossakin ehtisi päivittää, eikä tarvitsisi takaraivossa takoa ajatus; "sekin on tekemättä", päätin jälleen yhdistää blogit toisiinsa.

Nyt siis silmienne edessä jälleen pienen uudelleen syntymän kokenut blogi, jossa pähkäilen asioita entiseen malliin, maan ja taivaan väliltä. Pääosassa varmasti tulee sattuneista syistä olemaan kaikki lapsiin liittyvät jutut ja sen normaalin lapsiperheen arjen pyörittäminen iloineen ja suruineen.

Varmasti jokainen vakituinen lukija tietää elämäni perusjutut ja sen, millaisessa pyörityksessä tässä eletään mini-ihmisten ehdoilla. Elämässä on siis menossa tähän asti varmasti haastavin vaihe ja haastavammaksi tämä vielä muuttuu... Ei ainakaan tekemisen puute tule vaivaamaan lähivuosina!

Toivottavasti viihdytte jälleen blogin parissa ja toivokaa, että sitä kirjoitusinspiraatiota allekirjoittaneella riittää tulevaisuudessakin ja jos ei menaa riittää, niin toivokaa vuorokauteen lisää tunteja ;)

Riiviöitä ja hirviöitä

Josko tuo nyt jo aivot toimisivat ja runosuoni sykkisi sen verran, että saa jonkinmoisen kirjoituksen aikaiseksi, tätä kun on monesta suunnasta tulleen palautteen mukaan jo odoteltu :) Kiva aina saada tietää, että lukijoita riittää, Kiitos Teille!

Elämä rullaa olosuhteet huomioon ottaen normaalia arkea...
Eli käytännössä, hormonihirviö-äiti juoksee pää kolmantena jalkana riiviö-lasten perässä :)
Eli normaali meininki! No ei ne nyt ihan riiviöitä sentään ole, mutta pieniä tuhoja kyllä saavat aikaiseksi aina minne sattuvatkin menemään ja äiti siivoaa jäljet. Nanosekunnissa on huone räjäytetty leluja täyteen, että edes lattiaa ei aina löydy, nuorimmainen kiljuu apua, kun ei pääse leluvuoren takaa liikkumaan ja esikoinen varmuuden vuoksi lastaa eteen vähän vielä lisää leluja. Hormonitasot kaakkoon kääntänyt äiti hykkää paikalle pelastamaan tilannetta. Pienempi pelastetaan lelukasan alta ja isompi jatkaa samaa harjoitusta uudelleen ja tämä toistetaan vähintään 15 kertaa päivässä.

Siinä vaiheessa kun äiti lämpimikseen kuvittelee lapsukaisten leikkivän 5 minuuttia yhdessä kiltisti ja ennen kaikkea olevan sen hetken paikoillaan, ottaa pikkuneiti yleensä kaikessa hiljaisuudessa ja tekaisee katoamistempun. Yleensä tosin löytyy aika pian jostain, missä ei olisi niin suotavaa olla, kuten keittiössä touhuamassa omiaan ja löytämässä lattialta "aarteita".

Toinen vaihtoehto on, että kun äiti on puhelimessa esikoinen aloittaa riehumisen ja keksii kaikki maailman ilkeydet villiten pikkusiskonsa touhuun mukaan. Pienenä esimerkkinä;
Pakollinen puhelu, joka oli suunilleen tehtävä tiettyyn aikaan, lapset huoneessaan leikkimässä, kesken puhelun kuuluu esikoisen riemukasta kiljuntaa ja nuorimmaisen kikatus.... jälkimmäinen tosin hieman kuulosti kummalliselta. No, siinä sitten puhelin korvalla katsomaan, mikä on meininki ja siellähän oli ilo ylimmillään kun poitsu oli keksinyt tyhjentää vaatekaapin sisällön rakkaan siskolikan niskaan ja hauskaa oli...
Äidilläkin oli aivan äärettömän kivaa jälkiä siivotessa. Siinä pyöri mielessä erinäisiä painokelvottomia sanoja iso liuta...

Omalta osalta tämä olotila alkaa olemaan jo sen verran tönkkö, että välillä sohvien alta ja kaappien takaa leluja kontatessa tulee ehkä hieman tuskastunut olo. Mielentila on siis sen mukainen aina välillä ja yleensähän se on mennyt niin, että joka toinen päivä on se parempi ja joka toinen taas ei... Huonommanpäivän sattuessahan joka ainoa pienikin murhe on ainakin Mount Everestin kokoinen, taivas tipahtaa niskaan ja maailman loppu häämöttää oven takana ihan justiinsa. Seuraavana päivänä lähinnä naurattaa omat mielenliikkeet... No mutta, tätäpä se on... On lystiä olla nainen, varustettuna tällä hormonimäärällä, mutta oletettavasti on vielä lystimpää olla mies, joka tällaisen kanssa joutuu elämään... ;)

Mikäli tässä vaan ehdin/saan aikaiseksi vois seuraavaksi olla luvassa vähän kuvapäivityksiä. Kamerassa olisi vino pino kuvia odottamassa koneelle pääsyä.

Nettishoppailua harrastaville lukijoille pieni linkkivinkki tähän loppuun;

OSTOHYVITYS

Ainahan se kannattaa ottaa takaisin sekin vähä mitä on saatavissa, joten ei muuta kuin ottamaan palvelu käyttöön ;)

Laiskotusta

Jos edellisessä postauksessa tuli hehkutettua sitä reippailua, niin eipä voi samaa sanoa tästä.
Jostain syystä viime päivät on menneet enemmän tai vähemmän laiskoissa merkeissä. Ei vain yksinkertaisesti ole ollut motivaatiota oikein mihinkään. No, pakolliset kuviot tietenkin on tullut siinä sivussa hoidettua, mutta muuten elämä on omalta osalta ollut sellaista yleistä rötväilyä.
Ehkä se tieten ajoittain on luvallistakin, ainakin tämän hetkisen tilan huomioon ottaen ;)
Meinaa nimittäin tuo keskivartalo olla sen verran pullistunut jo, että välillä ahdistaa enemmän kuin laki sallii.
Jotenkin tänäänkin tuntui, että lapset ihan väen vängällä pudottelivat tahallaan tavarat paikkoihin, joista allekirjoittanut niitä joutui konttaamaan pois tai mahdollisesti kumartelemaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin saadakseen lelut pelastettua, sillä kriisistä päätellen vähintäänkin jokin hirviö yritti syödä neidin pupun...

Tuossa taannoin taisin jo mainitakkin, että tästä se lähtee siis tämä raskauden kettumaisin vaihe... Alkuhan menee siinä sivussa ja keskivaihetta ei edes huomaa, mutta tää viimeinen osio...
Vaikka nyt ei toistaiseksi ainakaan mitään ongelmia ole ollut, niin olo on silti sen mukainen, että ei voi unohtaa olevansa viimeisellä kolmanneksella. Ahdistaa, tympii, ei taivu, ei kykene liikkumaan siten kuin haluaisi ja se, Ah niin ihana närästys on palannut jälleen "ilokseni"... Että näillä mennään....
Eipä tuo liene ehkä kummakaan, että välillä tulee jo näitä laiskotuspäiviä!

Tuossa itse mielessäni ajattelinkin eräänä päivänä, että ensimäisen lapsen kohdalla kaikkea odottaa niin tohkeissaan, että ei välttämättä edes huomaa kiinnittää huomiota olotilojen vaihteluihin. Toisen lapsen kohdalla asiat menee jo kohtuullisen tuttuina, vaikka omalla kohdalla tunnetilat olivatkin aivan toista kuin ensimmäisen kanssa. Sitten kun tulee kolmannen odotus, homma on jo niin tuttua, että jos oman kroppansa tuntee, tietää jo melkein valmiiksi, mitä odottaa seuraavalta viikolta... mitenkä lienee sitten kun lapsia on vielä enemmän... No, enpä ajattele edes asiaa niin pitkälle :D
Itsellä taitanee olla meneillään ne pari - kolme viikkoa, jolloin väsymys on jotain aivan käsittämätöntä ja voisi nukkua 24/7 ja siltikin väsyttää. No tämä tila menee ohitse parissa viikossa ja sitten eneergia taas palaa ja sitä kestääkin sitten sinne melkein loppuun asti normaaliin malliin, paitsi että viimeisen kuukauden aikana luultavasti alkaa se karmea sisustusvimma :) Sitäpä odotellessa... se onkin paljon miellyttävämpi vaihe kuin tämä armoton väsymys vaikka maha onkin entistä enemmän tiellä ja mihinkään et juuri taivu... mutta silti... :)

Reippailua

Keväiset kelit hellii ulkoilijaa :) Tulipa tänäänkin reippailtua mini-ihmisten kanssa liki 2 tuntia tuolla auringon paisteessa ja vaikutukset kyllä olivat nähtävissä. Pikkuiset sammuivat unilleen kuin saunalyhdyt ja eipä tässä itsekkään ole haukotuksilta välttynyt. Raitisilmamyrkytys siis diagnoosina :)
Ei se ehkä tuo kunto olekkaan niin huono, kuin sitä aina välillä kuvittelee.
Jos pukkaat pienempää 2 tuntia rattaissa ja isompaa vedät pulkassa, maha-asukin riehuessa täyttä vauhtia liki koko tämän ajan ja siihen vielä lisätään vastukseksi auringon pehmentämä lumi pihamaalla... Kaikesta tästä selvittiin jopa ilman hengästymisiä, niin ei se kunto ihan nollissa voi olla.
Tässä siis yksi päivän positiivisista jutuista ;)

Edelliseen sitten lisätään vielä kaikki normaalit kotityöt pyykkeineen, tiskeineen ja ruuan laittoineen ja siihen lisämausteena vielä laitetaan se normaali muksujen perässä juokseminen ja vielä ollaan tolpillaan, niin kunto täytyy olla edes kohtuullinen. Itse todellakin olen luullut kunnon rapistuneen ihan pohjalukemiin tässä talven mittaan ja vähän on jopa hirvittänyt, että palautuuko se koskaan ennalleen, mutta positiivisena yllärinä kyllä on tämän päiväisen jälkeen ollut oma reipas olotila ja virtaa riittäisi vieläkin. Tai sitten se on vaan niin, että kevät aurinko on sekoittanut koko päänupin ja ei edes huomaa kuntonsa olevan heikko :D

Tällaisen action-päivän jälkeen tuli kyllä kieltämättä hillitön himo treenaamaan taas. Joka keväthän se iskee täydellä teholla, mutta nyt on jo toinen kevät meneillään, että tuo maha ehkä hieman hidastaa asiaa... No eipä tuota ole kuin muuan kuukausi enää jäljellä ja taas mennään, jos kaikki menee hyvin.
Sitten pääsee jälleen siihen riemukkaimpaan hommaan; Vaatekaapin setvimiseen, osastosta ei mahdu, osastoon mahtuu jälleen... Sitäpä siis odotellessa!

Kieltämättä täytynee myöntää, että tässä vaiheessa jo alkaa tuntumaan jälleen fiilikset; sais tää jo olla ohi...
Nyt siis meneillään tämä raskauden tympein vaihe... Maha tulee eteen lähes joka tilanteessa, selällään et kykene nukkumaan ja vessassa saat juosta vähän väliä. Siihen kun lisää vielä extrana maha-asukkaan yölliset riehumiset niin ei se aina naurata... Loppujen lopuksi aika kyllä menee niin hurahtamalla ohitse, että kohta sitä ollaan taas melkein entisellään. Johan tämä alku ja keskivaihekin on vilahtaneet ohitse ihan huomaamatta ja todellisuus paukahti silmille tasan siinä vaiheessa kun äitiyspakkauksen sai hakea postista.
Tässä sitä taas ollaan ja enää vähän aikaa H-hetkeen!

Ylimääräisiä aisteja?

Tämä melkeinpä voisi mennä 3 osana näihin tosielämän käyttöohjeisiin...
Mistä ihmeestä lapset voivat tietää mitä tapahtuu, vaikka äiti kuinka yrittäisi tehdä kaiken täydessä hiljaisuudessa ja eri huoneessa? Loistavana esimerkkinä tämä:
Lapset touhuavat olohuoneessa ja leikkivät ihan täydellä teholla. Itse olen keittiössä ja kykenen toimimaan hiirenhiljaa ottaessani jääkaapista jogurttia ja kaapista mysliä... Ei mene kuin nanosekunti tästä, niin esikoinen ilmoittaa isoon ääneen, että anna mullekki utia... (siis jogurttia).
Miten tämä on mahdollista? Lapsukainen ei tasan tarkkaan ole kuullut hiiskaustakaan toimistani keittiössä, saati että olisi nähnyt jotain ja leikkien äänet varmasti peittivät minun mahdollisesti aiheuttamat äänet alleen.
Millä aistilla tämä siis on mahdollista? Ja miten lapsi voi tietää tarkalleen, mitä äiti yrittää salassa syödä?

Toinen esimerkki on saman tyylinen kyllä, mutta kohteena oli salassa äidin laukusta kaivettu suklaa, jota yritin kaikessa hiljaisuudessa napostella. Poika ei todellakaan nähnyt taikka kuullut mitään, mutta silti tämä Einstein ilmoittaa hänkin haluavansa suklaata... Ja mitenkä tämä on mahdollista, ottaen huomioon, että poika oli omassa huoneessaan, itse olin makuuhuoneessa ja näiden huoneiden välissä on iso olohuone ja jälleen leikkien ääniäkin riitti.

Yritäppä tosiaankin tehdä jotain lapsilta salassa. Nuorimmainenkin kun on jostain saanut jonkinmoisen aistin, että aina kun äiti istahtaa eri huoneeseen edes hetkeksi paikoilleen, alkaa takuu varmasti kauhea kitinä kuulua ja loppujen lopuksi mitään hätää ei ole, ei ole nälkä, ei jano, ei märkä vaippa, eikä yhtään mitään. Lopputoloksena kitinällä paikalle hälyytetty äiti, joka ei saa istahtaa paikoilleen ja kilpaa auringon kanssa hymyilevä pikkuneiti.

Eräs muukin erimerkki ylimääräisistä aisteista löytyy...
Poika on omassa huoneessaan, joka on kauimpana ulko-ovesta ja etupihasta. Poika riemuissaan huutaa huoneestaan; ISI tuli! Minä luonnollisesti silmät lautasen kokoisena, että eikä tullut.
Itse olin olohuoneessa ja siihen kyllä kuulee, jos auto tulee pihaan...
No, Isi todellakin tuli ja poika sen tiesi, vaikka oli kauempana kuin minä ja minä en kyllä nähnyt tai kuullut tasan yhtään mitään.

Ei näitä voi todellakaan kuin ihmetellä, että kuinka paljon enemmän aisteja lapsilla on verrattuna aikuisiin ja kuinka paljon tarkemmat ne voivatkaan olla...

Tähän loppuun vielä ihan pakko hehkuttaa, kun pikkuneiti sai tänään tuliaiset Mummilta <3
Neiti sai aivan suloisen hatun, oman pikku käsilaukun ja ihan ensimmäiset omat helmet!
Täytynee kaivaa huomenissa kamera esiin taas, josko vaikka saataisiin neidistä ikuistettua kunnon "hienohelma" -kuva! Tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta ;)

Tosielämän käyttöohjeet osa 2

Voi jummi... Eipä ole käyttöohjeista taaskaan tietoakaan. Missään ei kerrota, miksi sillä hetkellä kun lapset on autuaasti untenmailla ja äiti istahtaa konelle esimerkiksi blogin päivityshommiin, lapset heräävät lähes tulkoon poikkeuksetta. Ja yleensä tämä tapahtuu yhtäaikaa sen kanssa, kun nämä perähikiän nettiyhteydet alkavat saikkaamaan ja tekstin tallennus jää vaiheeseen ja noin. 75% tekstistä katoaa taivaan tuuliin...
(ja taas saa tilata suklaata...)

Ja ei kuulkaas käyttöohjeista ollut tietoakaan tänä aamunakaan, kun itse saa herätä siihen, että pieni herra on vessassa tyhjentämässä äidin meikkikoria vaipparoskikseen ja kiikuttanut kaikki harjat ynnä muut hiustenhoitovehkeet saunaan... Mitenkä siis selität tälle nuorelle herralle, että aamulla n. klo 7.00 kuuluu vielä nukkua, eikä tolskata omiaan luvattomien tavaroiden parissa ja varsinkin kun äiti oli vielä nukkumassa.
Käyttöohjeita tarvitsisi myös siihen, että kykenee selittämään aktiiviselle pikkumiehelle sen, että pikkisiskoa EI ole tarkoitus käydä herättämässä joka aamu klo 6.30-7.00 välisenä aikana.
(Onko suklaa luvallinen aamupala kotiäideille?)

Missään ei myöskään ole kerrottu sitä, että kun äiti saa ruokansa lautaselleen, alkavat lapset vuorotellen kitistä jotain, jota on saatava välittömästi ja näin ollen ainoa, jonka äiti kykenee syömään lämpimänä on Jäätelö...
No kylmä kahvi toki kuulemma kaunistaa, mutta ei maha vedä sitäkään niin paljon kuin naama vaatisi, mutta tuon kylmän ruuan kanssa en ihan ole päässyt sinuiksi... No ehkä sekin aika vielä koittaa, jahka nämä minit on kasvatettu aikuisiksi asti...

Ja Fazerin tehtaat kiittää jälleen... Lisää suklaata tilaukseen... TUPLANA :)

Tosielämän käyttöohjeet

Koska eipä ole näkynyt mini-ihmisten mukana tulevan minkään valtakunnan käyttöohjeita, ainoa ohje taitanee olla: Koittakaa pärjätä!

Ei hitsiläinen mulle kukaan kertonut, että kuinka selitetään liki 2,5 vuotiaalle se, että tiskialtaassa likoamassa olevasta uunivuokasta ei voi lapioida pesuainetta sisältävää vettä pitkin lattiaa, vaikka siihen lelulaatikon avulla yltäisikin. Eikä sitäkään kukaan ole kertonut, että miten selvitetään tälle samaiselle pikkumiehelle se, kuinka pikkusiskoa ei ole tarkotus ohjata syömään leivänmuruja pöydän alta. Eikä sitäkään kukaan ole muistanut kertoa, että kuinka painetaan pikkumiehen päähän sellainen asia, että vessapaperia ei ole tarkoitus käyttää 2 rullaa siihen, että pyyhkii oman nenänsä... ja tässä vaiheessa on lupa vaatia kauppaan suunnistavalta aviosiipaltaan kaikki aiemmin vaadittu suklaa tuplana!

Sitäkään ei kukaan tullut lasten hankintavaiheessa maininneeksi, että näillä mini-ihmisillä on tutka päällä koko ajan, joka hälyyttää erittäin äänekkäästi ilkeilyn muodossa aina kun äiti yrittää hoitaa vähänkään jotain virallisempia asioita esimerkiksi puhelimitse. Ei tarvitse kuin kännykkä nostaa korvalle, lasten tutka hälyyttää tilanteen olevan valmis ja taas mentiin.... Pikkusisko yritetään haudata dublojen alle (ei kyllä näyttänyt olevan moksiskaan asiasta), jääkaapista voi vapaasti mennä hakemaan jogurttia, jota on luonnollisesti mielekästä levittää pitkin lattiaa ja äidin leivontavehkeet voi ottaa vapaaseen käyttöön ja leivonpaperit kuuluu luonnollisesti tunkea pakastimeen... (saiko tässä vaiheessa tilata ne suklaat triplana?)

Sillä välin kun äiti kuvittelee juovansa kaikessa rauhassa kahvit ja lapset katsovat näennäisen kiltisti piirrettyjä, voi vallan mainiosti yrittää saada pikkusisko raivostumaan erinäisellä pelleilyllä ja lopettaa tämä vasta siinä vaiheessa kun äiti luovuttaa sen kahvinjuontinsa suosiolla.

Onneksi tuo äidin vaisto kehittyy kuitenkin ajan myötä, päivä kerrallaan paremmaksi ja osaa jo aavistaa tietyt tilanteet. jos on liian hiljaista, mini-ihmiset ovat joko ilkeyttä tekemässä tai sieltä tulossa. Jos lelujen kerääminen oikeille paikoilleen sujuu liian mallikkaasti, voi olla liki 100%:sen varma, että jotain on jo tehty tai on tekeillä. Jos taas kaikki normaalin leikkimisen ja touhuamisen äänet loppuvat kuin seinään, tietää äiti siitä, että jotain on hajonnut tai jotain on luvattomasti otettu käyttöön.
Että näin...

Että sodassa ja rakkaudessa jos on kaikki sallittua, niin on se kyllä lasten kasvatuksessakin, ainakin melkein :)
Mielikuvitus saa töitä ihan urakalla, että kaiken saa selitettyä siihen malliin, että jakeluun menee ja isäntä saa lopulta luultavasti ostaa koko Fazerin tehtaan, että nämä saadaan kasvatettua aikuisiksi asti... ;D

Ehkä sittenkin...

Ehkä ei pitäisi nuolaista nennen kuin tipahtaa, mutta nyt näyttäisi (tuntuisi) siltä, että taudin selkä on taitettu.
Pää on vieläkin ihan tokkurassa kaikesta rääsäämisestä, mutta ehkä tämä tästä. Nyt voi jo kumartua ilman, että päälaki tuntuu lentävän kattoon.

Ja siitäkin taudin talttumisen huomaa, että on käväissyt mielessä, jopa kämpän siivoaminen ja aihellista tuo lie olisikin... Tässä sairastelun lomassa joku näyttää räjäyttäneen pommin täällä ja jälki on sen mukaista :D

Ruotsikin sai uuden kruununperillisen ja pakkollisen sisällä olon aikana tuli luettua varmaan liki kaikki uutiset aiheesta. Kieltämättä kyllä, sääliksi käy! Hehän eivät toki voi asialle mitään, että media seuraa perässä kuin haukka ja uutisoi jokaisesta pienestäkin asiasta. Hehän ovat kasvaneet käsikädessä median kanssa ja näin ollen tottuneet siihen täysin. Kuitenkin omassa mielessä heräsi ajatus, että jos itse joutuisikin synnytyksensä jälkeen tuollaiseen pyöritykseen, ei siitä luultavasti hyvää seuraisi!
Itse kun sitä on sellainen Leijona-emo, joka antaa näkyä ja kuulua aina tarpeen vaatiessa ja oman luonteensa kun muutenkin tuntee, ei varmasti olisi kuvaajilla kovinkaan hääppöiset oltavat, jos meikäläista pommittaisivat kameroillaan ja haastatteluillaan heti synnytyksen jälkeen... ;D
No onneksi en ole minkään maan tuleva kuningatar....

Noo, tuokin hössötys laantuu aikanaan, mutta toivon kyllä itsekkin äitinä, että media älyäisi edes jonkinlaista kunnioitusta osoittaa tuoretta perhettä kohtaan ja antaa heille aikaa levätä ja tutustua uuteen perheenjäseneensä ja nauttia kaikesta siitä, mitä se mukanaan tuo :)

Joskopa tuota tänään jo uskaltautuisi vähän tekemään enemmän ja vaikka näyttäytymään kunnolla jopa ulkosalla. Ilma näyttää kohtuulliselta, paitsi lumisateella meitä jälleen näytetään ilahduttavan...
No juu, vähempikin riittäisi... No senpä ei anneta hidastaa tahtia, kunhan vain järki pysyisi taas allekirjoittaneen päässä eikä tulisi lähdettyä riehumaan aivan turhia ja sitten maataan taas sängynpohjalla...
Eli yritetään herätellä järki horroksestaan ja palata pikkuhiljaa elävien kirjoihin :)

Muistutuksena muuten: TÄMÄ arvonta on edelleen voimassa... ;) Suosittelen!!!

Äänettömälle...

KIRJAIMELLISESTI... eilen illalla alkoi lähteä ääni ihan tosissaan ja aamulla sitä ei sitten enää ollut olemassakaan. Poikakin katseli silmät teevadin kokoisena äitiä, joka yritti epätoivoissaan kähistä huomenta pojalleen ;D Poikakin vain tuumasi, että "ei kuulu ääni"
Varmaan poikakin osittain onnesta soikeana, kun ei voi äiti olla liian koväänisesti komentelemassa...
No, nyt sitten koitetaan sitä vähäistä ääntä säästellä, jotta tämä tästä joskus palautuisi normaaliksi.
On siis melkoisen karsea tauti ja tuntuu, että ei tämä lähde kulumallakaan pois.
Välillähän olenkin vitsaillut, että voisiki noissa lapsissakin olla nappi, josta ne saisi edes hetkeksi äänettömälle, kuten puhelimetkin, mutta vitsailun lopputuloksena äänettömälle laitettiinkin äiti eikä lapset, GREAT!

ja asiasta taas ihan toiseen hypäten. Näkyy se köyhän kannattavan aina näitä nettikilpailuita ja sun muita testiryhmien ilmoittautumisia jaksaa välillä näpytellä. Tänään palkkioksi vaivannäöstä postilaatikkoon kolahti parikin ihan tasokasta uutuustuotetta testattavaksi :) Ainoa vaiva tästä on se, että muistaa kirjoittaa käyttökokemuksensa jossain vaiheessa muidenkin luettavaksi. Kyllä kelpaa ainakin mulle :)
Taidampa siis jatkaa kaikenmaailman lomakkeiden täyttelyä ja osallistumista vähän jokaiseen arvontaan, sillä näkyy niistä aina välillä jotain hyötyäkin tulevan. Ja ajan kulunahan tuokin homma menee, kun muksut menee yöunille ja muuta ei viitsi äiti-ihminen tehdä, saati päätään vaivata millään liian vaativalla hommalla ;)
Josko tällaiset on sitten niitä äiti-ihmisille sallittuja "aivot narikkaan" juttuja.

Jos muuten kaipaa sellaista "aivot narikkaan" lukemista ja romantiikan kaipuu on päässyt suunnattomiin mittasuhteisiin, apua niihin vaivoihin löytyy TÄÄLTÄ
Nämä pokkarit on itsellekkin tuttuja ainakin lapsuudesta, koska kotoani näitä kirjoja muistaakseni löytyi vinot pinot kirjahyllystä ja tulipa noita aikoinaan muutama luettuakin :)

Josko nyt jatkaisi tätä hetken ajan rennosti ottamista, sillä mini-ihmiset nukkuvat päiväuniaan, joten äitikin saa lepuuttaa äänijänteitään ihan luvan kanssa, eikä tarvitse yrittää kähistä mitään epämääräistä.

9 kuukautta

Niin se vaan tuo aika vilahtaa ohitsemme emmekä ehdi edes kissaa sanoa...
Pieni neiti täyttää tänään jo 9 kuukautta ja juurihan sitä tuotiin synnäriltä kotiin. Neitokainen pyrkii jo kovasti omin voimin pystyyn ja selkäänsä ei kannata kääntää kovinkaan pitkäksi sekuntiksi, ettei neitokainen ehdi karkuun sillä välillä.... Eli ryömiminen ja osittainen konttaaminen sujuu jo siis erittäinkin mallikkaasti.
Kauhun sekaisin tuntein odotan sitä hetkeä, kun tuo neitokainen tosissaan saa itsensä kammettua pystyyn omille jaloilleen ja vielä enemmän kauhua aiheuttaa ajatus siitä, että kohta hänkin jo kävelee ja JUOKSEE omin jaloin.
Missä on ne äideille tarkoitetut ylimääräiset silmät, jotka voisi sijoittaa vaikka selkäänsä??? HELP!
Aika kuluu ihan liian nopeaa tahtia ja lapset kasvaa liian huimaa vauhtia.

Tämäkin 9 kuukautta on mennyt kuin siivillä ja siinä ajassa on kadonnut talosta ainoastaan se pikku vauva ja tilalle on tullut pikkuneiti, jolla ON oma tahto ja sen hän myös osaa sanoa ääneen. Välillä aika kovaankin sellaiseen... ;D

9 kuukautta tuntuu pitkältä ajalta aina kun raskaus on alussa, mutta tosiasiassa sekin aika on aivan julmetun lyhyt ja kuluu ohitse niin nopeasti, että järkyttyneenä voi vain huomata, että aikaa on enää vain vähän jäljellä.
Neiti on kasvanut 9 kuukauden ikään ja kun tähän pistetään vielä reilu 3 kuukautta lisää on neiti vuoden ja maailmassa ehkäpä jo uusi ihmisenalku :) Aikaa kun alkaa miettimään taaksepäin, tuntuu vain ja ainoastaan hurjalta, mihin se tämä elämä on meitä vienyt ja mihin ollaan vielä menossa. No sitäpä tuskin kannattanee murehtia etukäteen, sillä on se elämä tähänkin mennessä aina järjestynyt niin, että hengissä ollaan ja eteenpäin on aina menty :) On tässä viimeaikoina jälleen kerran tullut opiskeltua kantapään kautta sitä, että mitä enemmän järjestät aikaa sille stressaamiselle ja murehtimiselle, sen enemmän sitä aihetta siihen todellakin järjestyy... Heitetääs siis pois se vähäkin stressaaminen, ettei taas tarvitse alkaa urakkahommina stressaamaan muidenkin asioita omien lisäksi. Se tuo ihmisen luonne on niin umpihullu, että kun sille hommalle antaa pikkusormen se vie koko käden ja yrittää viedä koko elämän, mutta ähäkutti, täälläpä on vastassa sen verran pirullinen emäntä, että sepä osaa lopettaa sen stressailun ihan omatoimisesti ;)
Kait tuota lie elämässä parempaakin tekemistä löytyy...?

Ehkä se kuitenkin loppujen lopuksi on niin, vaikka karulta se toki saattaa kuulostaa, mutta tosiasia on...
Kyllä se luoja hulluistansa huolen pitää ;)

Jyrän alla...

Sairastuvalta päivää, jälleen kerran... Nyt se karmea räkätauti on tavoittanut meikäläisenkin ja olo on kirjaimellisesti kuin jyrän alle jääneellä... On ollut itse asiassa jo useamman päivän, eikä tälle lystille näytä loppua näkyvän. Joka ainoa nivel ja lihas on varmasti kuin tulessa, pää täynnä räkää ja mielenkiintoiset palelukohtaukset aiheuttaa sellaiset vapinat, että ei ihan tosikaan. Tuossa melkein jo ajattelinkin, että ennemmin valitisisin synnyttämässä olon kuin tämän taudin... Ei oo hääviä ei!

Teletapit, Kaapo ja ynnä muut lastenohjelmat ansaisisivat tunnustuksen siitä työstä, jota ne tekevät helpottaakseen kuumehoureisten kotiäitien elämää :) Jos ei äidillä juuri järki kulje, että jaksaisi ipanoille keksiä aktiviteetteja, nämä toimivat onneksi tilapäisinä avustajina aikas tehokkaasti. No onneksi normaaliolosuhteissa ei tarvitse näihin koko aikaa turvautua, joten näin sairastellessa tämäkin sallittaneen.

Nyt sitten asiasta taas ihan toiseen ja pääsen jälleen suosittelemaan jokaiselle lukijalle pientä juttua ;)
PointShop VIP-jäsenyyttä. Homma toimii niin, että VIP-jäsenyyttä voi kokeilla 14 päivän ajan vaivaisella EUROLLA, jonka maksettuaan jäsenelle annetaan heti lahjaksi reilusti pisteitä, joilla voi lunastaa itselleen lahjan. Tällä hommalla voi itseasiassa tienata itselleen vaikka mitä kivaa tavaraa ja hemmottelujuttuja...
Toimii!!! Itsekkin tähän hommaan vähän kuin koukuttanut ;)  No mikäs siinä, kun saa kaikkea kivaa pelkästään sillä, että välillä istahtaa koneelle ja lukaisee vaikka pari uutiskirjettä. Jos hiukkaakaan tällainen kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan  TÄÄLLÄ

Selityksen makua...

Kylläpä meinasi taas tälle aamulle saada mielikuvitus burn outin, kun sähkökatko iskee kesken Teletappien katsomisen. Herra melkein 2,5 vee, jolle Teletapit ovat käytännössä elämäntehtävä ja niitä tulkintoja saamme nautiskella sitten päivästä toiseen ilman taukoja... Miten siis selität pikkuherralle, että miksi teletapit lakkasi näkymästä ja miksi sammu valot ja ennen kaikkea MIKSI ÄITI ei tee mitään asian korjaamiseksi.
Lievää selityksen makua kyllä oli ilmassa, kun tätä sähköjuttua yrität selvittää reilu 2 vuotiaalle...
Ja tästäkö se loputon kysely sitten alkaa? MIKSI sitä, MIKSI tätä ja MIKSI tuota... ja jos aavistukset kulkee alkuunkaan oikeaan suuntaan, tämä ensimmäinen ei ehdi kyselyään lopettamaan ennen kuin toinen sen jo aloittaa ja mahdollisesti pahimmillaan näitä kyselyjä jatkaa 3 kerralla. Taitaa äiti-ihmiselle olla tulossa useampiakin Bad Hair -Day:ta harmaiden hiustensa kanssa.

No tästä Teletappien kesken jäämisen aiheuttamasta ensijärkytyksestä kun oli selvitty, seurasi tosiaankin kysely siitä, että miksi ÄITI sammutti valot... Noo, siinä sitten selittämään, että ei se äiti niitä sammuttanut, vaan tuli sähkökatko, kohta ne tulee takaisin (ja tässä kohtaa äiti pisti jo kädet kyynäspäitä myöten ristiin, että asia todella ON niin, että sähkot pian palaavat). No tämä selitys kelpasi  ensi alkuun, kunnes seuraavan kyselyn aiheutti se, että miksi mokkula ei toimi. No ei toimi kun ei toimi tietokonekkaan, kun ei ole sähköä... Niin mutta miksi ÄITI sammutti tietokoneen...? Mutta Miksi sitä ei laiteta uudestaan päälle...?
Voi helevata.... Äiti-ihmisen silmin; Miksi maailmassa ei voisi olla valmista opasta/sanakirjaa, jolla voi parivuotiaalle selvittää termin sähkö?

No luojan kiitos, ne sähköt tuli takaisin hetken päästä ja Teletapit pelasti äidin lisääntyviltä harmailta hiuksilta!

Ja toinen luojan kiitos, pakkaset on hellittäneet aika reippaasti, joten voisi ehkä kuvitella, että uskaltaisi nokkansa pihalle pistää, ilman sitä helvetillistä vaatekerrosta, jonka kanssa ei kykene liikkumaan.
Toivon mukaan pakkaset nyt säilyy tällaisena, eikä enää lukitse meitä 4 seinän sisälle.

Ain laulain työtäs tee...

ja näinä päivinä biisivalinta taitaa suuntautua erittäinkin raskaan black metalin puolelle...
eli harmaita hiuksia kasvatellaan jälleen. No aikansa kutakin ja eihän se koiranpentukaan sisäsiistiksi opi päivässä eikä kahdessakaan. Eli pottaprojekti jatkuu onnistumisten ja erehdysten kautta.
Vaikka se tuo pyykkivuori kasvaa ja vahinkoja sattuu, on ne onnistumisen ilmeet ja riemu aina niin katselemisen arvoista, että silläkin pienellä ilolla jaksaa jatkaa, vaikka niitä harmaita hiuksia kyllä kieltämättä on tainnut tulla aika monta lisää ;)

Edellisen kirjoituksen kommenttiin viitaten, kyllä se työmäärä tosiaan kasvaa lasten myötä ja en ehkä osaa edes kuvitella vielä kuinka valtavaksi se voikaan kasvaa, tää kuitenkin taitaa sopia mulle aika hyvin.
Ehkä sitä on sen verran luonteeltaan puolihullu, että ei edes osaisi olla "jouten"... Jotenkin kun sitä on tottunut aina tekemään ja parhaiten teen vielä sillä tappotahdilla, sitä on näköjään alitajuisesti jatkanut näin kotioloissakin, vaikka eihän se mikään pakko edes olisi. Mutta tosiasia sekin, että kyllä tästä nauttiikin, vaikka aina vähän pitää tavan vuoksi valittaa :D

Liekköhän noin, että jos asennoituu jokaiseen lapseen yhtä paljon lahjana ja haasteena ja ottaa avoimin mielin ne eteen tulevat muutokset ja haasteet vastaan, se onnistuminen on todennäköisintä?
Jos omakin oppiminen ja kasvaminen äidiksi on tapahtunut onnistumisten ja erehdysten kautta, niin eiköpä tuo lie näin mene lapsillakin?

Tuleveisuus siis tuo kyllä työtä tullessaan, mutta kyllä se vaan niin on, että oikeastaan innolla odotan, kuinka tästäkin haasteesta selvitään. Helppoa se ei varmasti ole, mutta ehkä se onnistuminen tuntuu sitäkin autuaammalta kun tietää laittaneensa itsensä likoon 110%:sti. (no joo, hullu mikä hullu, mutta minkäs tuota luonteelleen voi) ;)

Ja asiasta ihan toiseen... tämä nettikauppojen valtaisa määrä nykypäivänä häkellyttää varmasti kenet tahansa, joka asiaa on perehtynyt tutkiskelemaan ja aikaa tähän nettikauppojen tutkintaan saisi kyllä kulumaan päivätolkulla, jos sitä aikaa vain liikenisi, mutta tässäpä teille jälleen eräs maistiainen, josta ainakin itse tykkäsin kovasti! Ja oli muuten hyvät ALET ;)

ja TÄSTÄ ko. putiikista näytti löytyvän kaikenlaista myös isommille lapsille sekä äideille :)

ja nyt jatkuu nämä kotiäipän duunit... uunissa on tulet, kun pakkanen huitelee taas vaihteeksi sellaisissa lukemissa, että illalla taidan köyttää itseni kiinni uunin kylkeen... miten niin vilukissa?!?

Pikku pakkasia pidellessä....

Kuluneella viikolla on tehnyt aika moneen otteeseen mieli köyttää itsensä kiinni leivinuunin kylkeen.
Pakkasmittarissa tänäkin aamuna lukemat -32 astetta toi jälleen kerran mieleen ensimmäisenäsen, että josko lämmittäisi uunia. Siinäpä se viikko sitten onkin vierähtänyt, naimisissa leivinuunin kanssa.

Pottaprojekti jatkuu ihan kohtuudella on onnistumisia ja erehdyksiä on tullut, mutta siitä se pikkuhiljaa suttaantuu vaikka se loputon pyykkimäärä tähtä projektista ehkä hiukkasen vielä kasvaa, mutta lopussa se kiitos sitten seisoo! Ainakin siinä uskossa eletään :) Pitäiskö se tuo pikkulikkakin iskeä heti potalle, jahka täysin omin voimin istuallaan pysyy... No melkeinpä tuo jo pysyykin, mutta taitaa olla enemmän vika siinä äidin luottamuksessa tyttärensä taitoihin, kuin itse niissä taidoissa...

Joskohan tuon tohtisi julkistaa täälläkin jo, että jälleen kasvatellaan tukevasti tuota keskivartaloa aina tuonne toukokuun loppuun saakka ja sitten yritetään jälleen kerran kutistaa se niihin entisiin mittoihin...
Eli kolmas mini-ihminen on näkemässä päivänvalon toukokuun lopulla, mikäli kaikki menee hyvin :)
Josko tuota sitten malttaisi jo lopettaa tähän...? Vannomatta paras ;)

Ehkäpä siitä johtuen on jälleen kerran tullut bongailtua vähän nettikauppoja ja tällä kertaa löytyikin erittäin tilanteeseen sopiva nettiputiikki, josta löytyykin sitten kaikenmaailman ihanuuksia vauvoille...

Vähän ehkä liiankin ihania juttuja, kastelahjoja ynnä muuta mukavaa löytyy siis TÄÄLTÄ


Voi jummi, että ne nuo nettikaupat voikin koukuttaa äiti-ihmisiä aikatavalla :)
Sitä kun on ehkä sen verran mukavuudenhaluinen, että ei välttämättä halua lähteä kaupungille muksujen kanssa niitä hermojen viimeisiä rippeitä menettämään, kun voi kahvikuppi kourassa nautiskella shoppailusta korvapuustin kera, ilman sitä kassoille jonottamista ja vahtimista, ettei rakkaista lapsistasi ole kasvamassa taskuvarkaita jo tässä vaiheessa ;)

Mutta mutta, projektit siis jatkuu monessakin muodossa ja ei varmasti tässä talossa tule näitä kuuluisia vapaa-ajan ongelmia olemaan ihan lähivuosina...

Taistelua

Voi Iso HUOKAUS... Vuorokauden tunnit tuntuu vään entisestään vähentyneen ja allekirjoittaneen hermorakenne alkaa ajoittain olla siinä kuosissa, että pikkiriikkinen loma ehkä tekisi terää...
No ainahan sitä voi tulla väittämään, että kun olet VAIN lasten kanssa kotona, sinulla EI VOI olla niin paljoa tekemistä, että et ehtisi kaikkea tehdä ja sinulla EI mitenkään VOI iskeä ajoittaista stressiä...
No jos joku nämä väitteet kehtaa tulla minulle ilmoittamaan, voin heti taata, että meille pääsee kokeilemaan, sitä kuinka ihanaa voi olla "lomailla" VAIN lasten kanssa kotona... Näitäkinhän aina välillä riittää, mutta tervetuloa kokeilemaan, jos kiinnostaa ;)

TAistelun aiheena on tällä kertaa pikkuneidin nukkumapaikka. Neitokainen kun kaikessa prinsessamaisuudessaan nukkuisi ainoastaan vaunuissa ja siellä luonnollisesti ikänsä mukaisesti kampeaa itsensä joko mahalleen tai mahdollisesti jopa istumaan ja näin ollen aiheuttaa äidille suunnilleen sydänkohtauksen muutaman kerran päivässä. Näinpä ollaan siis siirrytty nukkumaan jälleen ihan siihen omaan sänkyyn, mistä neiti kyllä on aika hanakasti esittänyt eriävän mielipiteensä.
Lievästi ilmaistuna marttyyriluonteen omaavana Neitinä, taivas tipahtaa niskaan ja maailma romahtaa samalla sekuntilla kun valot sammuvat ja pitäisi alkaa nukkumaan siinä kammottavassa hökötyksessä nimeltä pinnasänky... Voi vitamiini!! No äiti johtaa taistelua tällä hetkellä 2-0, mutta kovasti laitetaan kampoihin neidin toimesta. Ja ehkäpä ne reilun tunnin nukutusrumbat välillä hiukkasen äiti-ihmisen hermoja raastavat, mutta periksi ei anneta. Meillä kun ei yleensä tätä nukuttamishommaa ole edes harrastettu, vaan pojankin kanssa homma on toiminut niin, että herra sänkyyn, hyvän yön toivotukset pusujen kera ja se on siinä.
Sitten tulee Neiti-Näpsä, joka murtaa äidin niin ihannoiman nukkumismallin ja raastaa ajoittain hermot pienen pieniksi nano-atomeiksi. Voi voi neiti-poloista, se ei ilmeisesti vielä tiedä siitä kuinka itsepäinen äiti voi olla, mutta sekin selvinnee Neidille ajallaan ja toivon mukaan taisteluvoitto tulee äidille ja neiti nukkuu tasan niinkuin äiti haluaa ;)

Sitä lottovoittoakaan kun ei näy eikä kuulu, bongasin tuossa erään arvonnan, jonka pääpalkinto kyllä kummasti saattaisi piristää itse kenenkin mieltä... käykääpäs kurkkaamassa:


Evitan suurarvonta

TODELLAKIN kelpaisi minullekkin.... Toivossa on hyvä elää :)


Toinen ihan kiva bongaus löytyi myös ja taitaisi sopia tuon meidänkin neidin imagoon paremmin kuin hyvin:

Pikkuprinsessoille ;)

Ehkä tulevaisuudessa täytyy tämäkin linkki muistaa ja pienelle PRINSESSALLE tuolta kaikkea kivaa hommata!

Huompe...

Ja taas mennään.... Jotenki ehkä pikkiriikkisen aivot narikassa meiningillä.
Kipeä hammas on tehnyt äiti-ihmisen elämästä suunnilleen maanpäällisen helvetin ja siinä vaiheessa kun saat makoisimmat unet juuri ja juuri kohdilleen, tulee kuulutus; Huompe Mimma!
Eli huomenta Mimma.... Pikkusisko on jälleen onnistuneesti herätetty makeilta yöuniltaan ja samalla kuulutuksella herätetään myös tämä  taloudenhoitaja,... se niistä yöunista sitten!

Siitä se päivän rumba sitten lähteekin. Aamupuurot kehiin silmät ristissä ja sen jälkeen ipanat leikkimään, jotta äiti saa silmänsä auki. Ja tämähän ei tule tapahtumaan ilman kunnon aamukahveja! Siinä sitten hengaillaan puolin ja toisin yökamppeissa tovin aikaa ja heräillään uuteen päivään. Nuo muksut kyllä tuntuu heräävän luvattoman nopeasti uuteen päivään, kun se itsellä tahtoo kestää sen puolen kahvipannullisen verran....
Siinä vaiheessa voi jo suunnitella saavansa ihmismäiset kamppeet päälle sekä jälkikasvulle että itselleen!

Josko tuota tänään päästäisiin herkuttelemaan taas tuoreilla sämpylöillä, jahka äiti-ihmisen särkylääkkeet ovat sen verran toimineet, että pääsee edes suunnilleen henkiin tästä särystä. Näillä selkosilla kun ei sinne hammaslääkäriin ihan noin vain pääse ja yksityiselle voi toki mennä, mutta puuttuu se sponsori.... Ei ihan tuo oma varallisuus salli sellaista ylellisyyttä kuin yksityinen hammashuolto. Eli kidutetaan itseämme riittävän pitkään, niin ehkä se aika sinne kunnalliseenkin joskus saadaan! Ehkäpä tässäkin olisi hieman parantamisen varaa, että ei tarvitsisi ihmisiä kiduttaa kovin pitkään, vaan niitä hammaslääkäriaikoja järjestyisi sille OMALLE  kylälle, ilman että tarvitsee ajaa liki 50 kilometriä näillä bensanhinnoilla, jotta pääsee vähän vielä kiduttamaan itseään hammaslääkärin penkkiin.

Noo eiköhän tämä tästä! Jos ei muuten niin pahalla sisulla ja sitähän sitä löytyy ihan omiksi tarpeiksi...

Pikku rojekti...

Nyt on sitten aloitettu ihan toden teolla projekti nimeltä; Potta!
Eli tarkoituksena heittää lopullisesti hyvästit esikoisen vaippailuille. Onhan näitä satunnaisia potallakäyntejä ja siinä onnistumisiakin harjoitettu tässä jo jonkin aikaa, mutta nyt heitettiin vaipat mäkeen heti kertalaakista.
Pyykkiähän se äiteelle tietenkin tietää, mutta palkitsee se tämäkin sitten ajan kanssa.
Ahkerasti tuota onkin nyt potalla kuljettu, välillä vähän turhankin ahkeraan, mutta sitähän se on. Se kun on jännää niin sitten sitä istutaan siellä. No samapa tuo minulle on että juonko päiväkahvini vessan kynnyksellä istuen vaiko jossain muualla, samalta tuo tuntui maistuvan vessassakin juotuna ;D

Tälläiset eteenpäin vievät projektit vaan tuovat yhtäkkiä mieleen sen, että kuinka julmettua vauhtia tuo aika menee eteenpäin! Justhan tuo vesseli oli vielä aivan vauva ja nyt se omatoimisest pyytää vessaan, syö ruokansa itse ja osaa siitä vielä kiittääkkin ja osaapa pikku-mies itse siivota jo jälkensäkin.... sikäli mikäli se sattuu juuri sillä hetkellä huvittamaan... Kauheeta! Mulla ei ole enää kuin 1 vauva!
Ja äitin ajankulu-järkytyksiä kun vielä lisätään niin 3 vuotta tulee herralla ikää ensi syksynä, joten kerhot ynnä muut tällaisetkin tulevat jo meille ajankohtaisiksi. Vaikka pienet lapset verottavatkin aikuisten voimavaroja välillä enemmän kuin tarpeeksi, jollain tavalla tämä ajan ohi vilahtaminen on myös haikeaa.
Lapset todellakin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että ei siitä rankasta vauva-ajasta ehdi edes oikeasti nauttia kun huomaakin sen vauvan olevan jo oikeasti ISO!

ja toinenkin vauva tulee jo 8 kk tässä kuussa ja juurihan sekin syntyi! Silmät saa olla selässäkin, sillä ryömintä vaihde alkaa menemään päälle ihan tosissaan ja ei se kaukana ole se konttaaminenkaan eikä sekään enää kaukana ole, että neiti konkoilee ylös tukea vasten... Voi taivas... mihin mä näiden kanssa joudun?!?

Esikoista odottaessa se tuntui olevan jossain hiivatin kaukana, hamassa tulevaisuudessa se hetki, että lapsukainen lähtisi kerhoihin ym, mutta nyt sen vasta huomaa, että sehän on loppujen lopuksi ihan kohta ja kolme vuotta elämästä on mennyt kuin siivillä, ilman että sitä on ehtinyt edes tajuta!
Jos aika tosiaan kuluu tälläista vauhtia ja ihan huomaamatta, kohta on edessä se tilanne, että muksut lähtee kouluun! Hyi, ei pitäne ajatella ihan noin pitkälle vielä.... iskee pian stressi päälle, että sitähän ryökäle vanhenee itsekkin....

Nukutaan, ei nukuta, ei nukuta ja ei edelleenkään nukuta

Kiitokset jälleen lukijoille kommenteista :) Niin tätä kuin muutakin kautta tulleista! On niin mukava huomata, että samojen ajatusten kanssa sitä pyöritään ja on pyörineet muutkin. Ehkä se tämä on sitä nykyaikaista kotiäitien vertaistukea :)

Tällä hetkellä pikkuneitillä on meneillään kausi, että unta vastaan taistellaan kynsin ja hampain. (kaikkien kahden hampaan voimin) ;) Tämähän luonnollisesti asettaa omat haasteensa äiti-ihmiselle, kun jaloissa viilettää vielä aavistuksen verran aktiivinen parivuotias. Neiti kyllä yönsä nukkuu kohtuudella ja suurimmaksi osaksi heräämättä, mutta päiväunien kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Niitä vastaan taistellaan urakkahommina ja lopputuloksena on alkuillasta pienen palosireenin lailla huutava ja kitisevä pikkuneiti, joka ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään. Siinä tilanteessa jos äiteen ajatukset latelis kirjalliseen muotoon, voisi lopputuloksena olla melkoisen painokelvoton teksti ;D No aikansa kutakin ja hammasta purren pidetään ne painokelvottomat sanat siellä suussa ja keksitään mitä ihmeellisempiä taikatemppuja, jotta neiti olisi tyytyväinen.

Ainahan sitä lämpimikseen voi kuvitella, että kun meilläkin lapset menee nukkumaan melkoisen aikaisessa vaiheessa iltaa, jää sitä aikaa touhuta ihan omiaan aina iltasella, mutta mutta....
Siinä vaiheessa kun se HIP HEI HURRAA -hetki koittaa ja muksut nukkuu, itse on jo siinä mielentilassa, että jos erehdyt istahtamaan sohvalle, et takuulla siitä enää pääse ylös muualle kuin omaan sänkyyn ja saman tien taju pois :)

Esimerkkinä eilisilta... lapset sain nukkumaan kohtuu helposti ja kun itse siinä ensin hetken pyörähti koneella istumassa ja suuntasi sen jälkeen saunaan. Saunan jälkeen heittäytyi kirjan kanssa sohvalle, lopputulos oli se että havahduin siihen, että se hiivatin paksu kirja napsahti nenään.... ja mitään muistikuvaa, siitä mitä kirjasta olin lukenut ei todellakaan ole.... Että tällä tavalla!

Onneksi se tuo järki sanoo kuitenkin, että tämäkin on vain ohimenevä kausi ja ehkä ensiviikolla saattaa unitilanne olla jo ihan toinen.... Niin se oli aikoinaan tuolla esikoisellakin ja aika nopsaan sekin ohitse kuitenkin meni, vaikka tilanteen päällä ollessa se kyllä raastaa hermoja enemmän kuin tarpeeksi!

Ja pienenä oppituntina myös se, että tuollaiset reippaat puolen vuoden ikäiset ihmisen alut on varustettu tutkalla, joka alkaa hälyyttämään erittäin äänekkäästi joka kerta kun äiti saa ruokansa lautasella, istuu lukemaan lehteä taikka mahdollisesti yrittää laittaa vaikka pyykit kuivumaan.....
Ja edelleenkin voin allekirjoittaa sen; Ainoa, jonka Äiti saa syödä lämpimänä on JÄÄTELÖ.....

Tanssahtelua ruusuilla...?

Niin missä vaiheessa sitä saa sanoa arjen olevan sitä ruusuilla tanssimista? No ei tieten saisi valittaa, mutta eipä jälleen kerran ole ollut niitä helpoimpia päiviä tämäkään.
"Mersullaan" ylinopeutta kaahaava esikoinen vetää sivuluisussa ympäri huushollia samaan aikaan kun itse yrität imuroida sillä, jo parhaat päivänsä nähneellä imurin reuhkalla, joka siirtelee roskat vain paikasta A paikkaan B...
Imurin johto irti seinästä n. 10 kertaa per huone ja siihen vielä lisäyksenä nuorimmaisen elämää suurempi kriisi, jonka on aiheuttanut käsien ulottumattomiin pudonnut lelu.... On se välillä ihanaa olla Äiti :)

No toisaalta itseppä tämänkin olen aiheuttanut omalla järjestelyvimmallani, joka tutusti iski heti joulun jälkeen.
Kaikkea rojua tuntuu kertyneen joka paikkaan ja ne vaativat päästä järjestykseen juuri tällä punaisella minuutilla ja kaikki repsottavat vaatekaapit vaativat siivouksensa juuri NYT. Tollo mikä tollo....
Tuleepa vaan mieleen, että sitä saa mitä tilaa... Kuka se käski aloittaa operaatiot juuri nyt, kun ne olisi aivan vallan mainiosti voinut tehdä muulloinkin, kun esimerkiksi muksut olisivat nukkuneet yhtäaikaa.

Viime aikoinahan meillä on ollut vallalla rytmi, että kun toinen menee päiväunilleen, toinen herää ja päinvastoin...
Eli sitä ns. omaa hetkeä ei päivän aikana löydy ollenkaan... Oma aika tulee sitten siinä vaiheessa kun kumpikin nukkua tuhisee omia yöuniaan ja siinä vaiheessa äiti-ihmisen hermot saattavat olla jo siinä kunnossa, että on parempi painua nukkumaan itsekkin ;) No tätäkään ei tietenkään kestä kuin loppujen lopuksi pienen hetken ja kohta ne muksut on jo niin isoja, että sitä ylinopeutta ajetaan tuolla pitkin kyliä ja aiheutetaan äidille rytmihäiriöt ynnä muut mukavuudet.... Eli pitäisi kait tästäkin hetkestä osata nauttia, vaikka kyllä se näin arjen keskellä välillä on rehellisesti sanottuna aivan helvetillisen vaikeaa. Ja tämäkään kommentti tuskin minusta huonompaa äitiä tekee ;)

Että, jos uudelta vuodelta voisi jotain pientä itselleen toivoa, niin olisiko mahdollista saada edes parina päivänä viikossa muksut nukkumaan päiväunensa YHTÄAIKAA... olisiko tuo liikaa pyydetty? ;)

Uuden vuoden räiskettä

Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Tottahan toki piti jonkin verran euroja taivaalle ampua ja poika ainakin näytti olevan ihmetyksestä ymmyrkäisenä, kun isukki raketteja ampui :D
Pikku-neiti sitten ai tajunnutkaan hommasta tuon taivaallista, kun köllötteli vain vaunuissa keskittyi tutin lutuuttamiseen.  Tinatkin piti lapsille tietenkin valaa! Pikku-herran tinasta löytyikin osuvasti jääkiekkomaila ja rahaa ;) Neiti puolestaan sai suunnilleen pelkkää rahaa.... Josko nuo muksut ottais kimpassa lottovoiton ja lahjoittaisivat osan äidille...? No joo, kelpaishan tuo ylimääräinen raha.

Vaikka tässä on nyt nuorimmainenkin sairastellut räkätautia, joka ei tunnu lähtevän kulumallakaan pois ja yöunet on aika ajoin olleet sen mukaisia... Uuden vuoden yönä kuitenkin kaikesta räiskeestä ja paukkeesta huolimatta nukkui mini-ihmiset erittäinkin hyvin, mitä minä puolestaan taas ihmettelin aika suuresti. Olin kyllä varautunut useisiin herätyksiin, mutta mitä sitä hullua, kumpikin veti sikeitä, vailla mitään tietoa ulkona meneillään olevasta sotimisesta! No ei passaa valittaa, jos omaavat kunnolliset unenlahjat....

Mennyt vuosi oli kaikin puolin rehellisesti sanottuna aika rankka ja toivon mukaan tämä uusi vuosi toisi tullessaan hieman helpompia aikoja.  Jokaiselle elämän alueelle sitä helpotusta ei ole luvassa, mutta jos edes jollain alueella helpottaisi, niin tyytyväinen olisin :)
Sitä on elämä opettanut olemaan vähään tyytyväinen, vaikka aina tuleekin valitettua vähän kaikesta ;)

Mutta kaikessa ihanuudessaan... Joulu, Uusi Vuosi ja niiden juhlinnat;
Onneksi ne nyt on Ohitse!!! Kivaahan tämä aika on joka vuosi, mutta joka vuosi on uuden vuoden jälkeen myös, tämä Halleluja olotila, että kaikki on tältä erää ohitse ;)

Meillä aletaan lyömään Joulua laatikkoon eli tonttu ja kynttiläviritykset alkavat saamaan kyytiä.
Johan noihin ehtikin jo melkein kyllästyä. Nyt aletaan odottelemaan kunnon aurinkoisia talvikelejä ja loistavia ulkoiluilmoja ipanoille :)

Parempaa Uutta vuotta kaikille :)