Vehnäpiru

Tuossa ennen joulua jo kerroinkin teille tästä mun omasta venhäallergia diagnoosista ja siitä alkaen olenkin ollut täysin vehnättömänä. Oireethan mulla oli mm. hillitön väsymys, tuntui kuin olisi flunssa tulossa, toivottoman voimaton olo, kurkku oli käheä ja pipeä, ulkoisesti käsien kutina ja ihottuma leipomisen jälkeen...

Vehnän kun heitti ruokavaliosta kokonaan pois oireet luonnollisesti katosi ja olo oli kuin uudella ihmisellä, energiatasot palautui jo muutamassa päivässä ja se turvotus katosi kans ihan muutamassa päivässä. Kasvoista sen huomasi ensimmäisenä.

Tuossa vähän ennen joulua leipasin muutaman pellillisen korvapuusteja ja ne pirulaiset tuoksui niin hyvälle, niin ajattelin kokeilla... tokkopa tuota yhteen pullaan kuolee.... no kahteen ois voinu kuolla jo! Reilumman ajan kun oli ollut täysin ilman vehnää, oireet tulikin yllättäen ja voimakkaammin kuin koskaan ennen. Kurkkua kutitti niin että olisi voinut rautaharjan tuikata kurkkuun ja raapia, samoin kutisi kieli, ääni lähti ja tuntui että turpoaa koko kurkku umpeen. Säikäytti aika totaalisesti.

Näistäkin voi enää vain haaveilla... en vielä oo löytäny oikeesti HYVÄÄ vaaleaa gluteenitonta leipää.
Edellinen mitä erehdyin ostamaan muistutti lähinnä kengän pohjaa, hyi yök...

No sitten olin jälleen ilman vehnää ja Joulun aikaan sain eteen mun herkkua, pehmeä joulukakku.
Just SE mikä on mulle aina tuonut sen joulun, ja likimain ainoa makea herkku jota oikeasti joulussa kaipaan. Tätä ei muuten osaa tehä samanlaista kukaan muu kuin mun Äiti, terkkuja sinne :)

Yhden pienen palan maistoin kakkua ja se olikin sitten siinä...
Sama juttu kuin sen korvapuustin kanssa, vain astetta pahempana taas. Kurkku tuntui turpoavan umpeen, ja se kutina ja polte nielussa ja kielessä oli jotain ihan käsittämätöntä.
Pistin hetkeksi sohvalle lepäämään ja koitin pysyä suunnilleen nahkoissani. Torkahdin siinä sitten hetkeksi ja yritin päästä ylös, no eihän siinä muuta kuin huone puorii silmissä kuin hedelmäpeli ja taju yrittää lähteä. Arvatkaas säikähdinkö!

Todella voimakas allerginen reaktio siis, siinä olitiin siinä rajoilla että onko kyseessä jo anafylaktinen sokki. No oireet alkoi kuitenkin pikkuhiljaa helpottamaan, vaikka kyllä mä taisin useamman tunnin siinä sohvalla taiteilla, että lähteekö taju vai ei. No ei se onneksi lähtenyt. Illalla tuntui vielä että oireet palaa, onneksi kuitenkin huomattavasti lievempänä ja uskalsin laittaa nukkumaan. Isäntä taisi kuitenkin toisella silmällä vähän valvoa, että pysynkö hengissä vai en.

Arvatkaas vaan olenko näiden jälkeen vehnää laittanut suuhuni!

Täysin 100% ruista ja kauraa kykenen syömään, ruista tietenkin rajallisemmin, sillä sitten oireilee vatsa jos sitä ihan tolkuttomasti menee syömään. Kaurankin olen vaihtanut täysin luomuun.
Nyt kyttään siis tuotteiden tuoteselosteita jäätävällä suurennuslasilla etten vahingossakaan mene vehnään koskemaan. Nyt tosin vähän näyttää että oireita aiheuttaa myös ohra. Menin nimittäin kokeeksi syömään maissihiutaleita, jotka ei olleet gluteenittomia. Niistähän löytyy ohramallas tuoteselosteesta... samankaltainen tunne tuli kurkkuun ja kieleen eli varmuuden vuoksi unohdan myös ohran syötävien listalta. Onneksi nuita gluteenittomia ja ennen kaikkea luontaisesti gluteenittomia vaihtoehtoja löytyy aina vain helpommin ja helpommin, niiden kanssa tosin saa tuota lompakkoa avata leveämmälle...

Kaura on siinä mielessä helppo ja turvallinen elintarvike, että sitä kun löytyy kaapista niin selviää jo pitkälle. Se kun toimii melkein missä tahansa. Tälläkin viikolla etsiskelin näppärää leipäreseptiä ja eihän toki tietenkään kaapista sillä hetkellä löytynyt kaikkea mitä olisi tarvinnut niin sitten vähän variaatioita kehiin ja pyöräytin nopeat kaurarieskat iltapalaksi.

5 dl kiehuvaa vettä
n. 7 dl kaurahiutaleita
n. 1 dl gluteenitonta jauhoseosta tms, tai sitten sitä vehnäjauhoa, jos sitä pystyy ja haluaa käyttää
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta

Sekoittele kaurahiutaleet kiehuvaan veteen ja jätä turpoamaan ja jäähtymään.
Sekoita jäähtyneeseen puuroseokseen loput aineet ja jaa taikina 8 osaan.
Taputtele kostutetuilla käsillä rieskoiksi ja pistele rieskat haarukalla.
Paista uunissa 250 asteessa 10-12 minuuttia, uunin tehosta riippuen tietenkin
Syö itsesi kipeäksi!

Nää oli oikeasti hyviä, ainakin meidän mielestä. Lapsetkin tykkäsi ihan tosissaan!
Kuvaa mä en ehtiny näistä napata, kun rieskat ehti kadota parempiin suihin ennen kuin tajusin, että oishan nuo voinut kuvatakin. Seuraavalla kerralla lienee tehtävä ainakin 3 kertainen annos...


Vaikka tuo vehnäpiru nyt mua riivaakin, niin on tässä asiassa hyvätkin puolensa.
Ilman tätä vehnäongelmaa en söisi näin terveellisesti kuin nykyisin syön ja sama koskee tietenkin koko perhettä. Jotenkin kyllä niin toivon, että muutkin heräis siihen todellisuuteen, mitä nämä valkoiset viljat voi oikeasti aiheuttaa ja siihen kuinka niitä on tungettu jokapaikkaan.
No minä aion kyllä jatkossakin vaahdota tästä aiheesta, joten ainakaa te lukijat ette ainakaan voi välttyä näiltä vehnätiedotteilta :D

Huomenna on jo onneksi perjantai ja viikonloppu edessä.
Nauttikaa jokainen viikonlopusta ja ottakaa rennosti!

Keskiviikon turinoita

Tänään on ollut vähä sellainen laiskotuspäivä. Ehkä siksikin on tullut otettua vähän rennommin, kun tänään on ollut vapaapäivä kerhoista ja ainoa muistaminen on ollut esikoisen sukset ja monot aamulla. Arvatkas mitä mä oon tässä päivän mittaan tehny...
Oon selaillu läjäpäin vanhoja kuvia ja näitä blogin tekstejä ihan alusta aina tähän päivään asti.

Tällä hetkellä kun tuulee tolkuttomasti ja välillä tulee luntakin vaakasuorassa...
huomenna plussakelit TAAS... mää niin ootan jo kevättä!!

Tuossa kun nuita vanhoja tekstejä on lueskellut ja selaillut, niin kyllä sitä vaan voi ihmetellä kuinka sitä ihminen muuttuu vuosien saatossa ja kuinka monesta sitä on selvitty. Vaikka teksteissä ei tietenkään suoranaisesti mitään henkilökohtaisuuksia ollakkaan puitu, niin itse niitä lukiessa muistaa aina kulloisenkin elämäntilanteen ja siitä herää ehkä öbaut miljoona ajatusta. Samalla tiirailin postausten kävijämääriä, niin edelleen kärjessä keikkuu juttusarja mun elämänmuutoksesta.
No sehän tavallaan on aina ajankohtainen aihe ja toivottavasti siitä on moni saanut apua itselleen tai ainakin edes himpun verran rohkeutta alkaa muuttaa omaa elämää.

On see vaan tää blogihomma harrastuksena melkoisen terapeuttinen juttu! Sitä ei ehkä monikaan miellä sellaiseksi, mutta sitä se on. Kun monenlaisissa mielentiloissa tekstejä kirjoittelee, niistä aina jää jotain sinne aivosopukoihin pyörimään ja niitä tietynlaisia ongelmatilanteitakin tulee alitajuisesti ratkottua näiden tekstien kautta. Mielenhuoltoa siis tämäkin ja suosittelen kyllä jokaiselle. Jos nyt ei halua välttämättä julkisesti bloggailla niin kirjoittaminenhan onnistuu ihan yksityisestikin, pääasia kunhan kirjoittaa.

Tuossa samalla tulin miettineeksi sitä, kuinka tämä blogimaailmakin on näiden vuosien saatossa muuttunut ihan järkyttävästi. Monessa on itsekkin tullut oltua mukana, nykyisin ehkä hivenen tarkemmalla harkinnalla kuin ennen. Aika mielenkiintoinen saisi olla yhteistyöehdotus, jos meinaisi minut mukaan saada. En tiedä johtuuko tämä siitä, että lähes jokainen mun seuraama blogi on muuttunut niin kaupalliseksi, että itse on tullut jotenkin lievä kiukku sitä kohtaan ja monta todella laadukastakin blogia oon jättänyt sen vuoksi seuraamatta, kun on laatu laskenut kuin lehmän häntä sen muuttuessa pelkästään markkinointikanavaksi. No kukin tavallaan, mutta itse olen tullut tosiaankin tosi kriittiseksi vähän kaiken suhteen. Koskaan ei tietenkään pidä sanoa Ei Koskaan...

Muksut nukkuu niin mitä tekee äiti... no bloggaa, lukee hömppälehtiä ja syö turkinpippureita...
Kuva muutaman vuoden takaa :D Enää en juuri  lehtiäkään lue enkä oo muistanu syödä ees turkinpippureita, hitto kun alkoikin tehdä mieli...

Yks toinen huomionarvoinen seikka tuli tuossa postauksia selatessa mieleen, että kuinka tuo oma kirjoitustyylikin on muuttunut tosi paljon. Jotenki tuli itselle ainakin tunne, että nykyisin mennään vähän tällaisella mitään sanomattomalla linjalla. Ennen kirjoittelin jotenkin iskevämpiä tekstejä ja ehkä jotenkin suorempaa... tai en minä tiedä, ehkä mä vain kuvittelen, mutta oonkohan mä tullu vanhaksi tai jotain? :D No kukapa muu sen tilanteen muuttaisi, jollen minä itse.... ans kattoo ny kuin käy... luonnoksissa ois odottamassa useampikin postaus, jotka on vähän sellaisia erityyliin kirjoitettuja, joista varmaan ehkä herneitäkin saattaa nenuun mennä... pitäisiköhän nuo paukaista ihan julkaisuun asti?


Huomenna onkin sitten tiedossa melkoisen extreme-päivä. Auto on huollossa ja kuinkas ollakkaan, se ois pitäny olla valmis ehkäpä tänään iltasella, mutta kuinka ollakkaan, eihän se valmis ole.... ei alkuunkaan. Tämä sitten tietää sitä, että tossua laitetaan urakalla toisen eteen ja hoidetaan kerhoilut ynnä muut kauppareissut kävellen... no matkathan ei sinänsä ole todellakaan pitkiä, mutta kun saman reissun kävelee 8 kertaa niin kyllä siinä kertyy ihan kivasti tassuteltavaa ja tähän sitten kaupassa käynti luonnollisesti lisäksi ja jos vanhan merkit paikkaansa pitää niin mikäänhän ei luonnollisesti mene käsikirjoituksen mukaan eli ylläreitä on varmasti luvassa ja siitä saadaan lisää askelia.
Rannekkeesta luultavasti illalla savu nousee jo....

Jaaha, se alkaa pienemmällä väellä volumet kohota sellaisille tasoille, että parempi mennä erotuomariksi ennen kuin suurempia kriisejä ehtii aiheutua. Mukavaa keskiviikkoiltaa teille kaikille.

Meidän päivä

Teiltä lukijoilta on monesti tullut toivetta ns. MyDay -postauksesta, ja tässäpä tulee meidän päivärytmiä maanantailta.

*****

klo 7.00 Herätys, tai paremminkin ylös nouseminen, lapset on yleensä jo heränneet vähän aikaisemmin ja itsekkin siinä samalla, mutta sängystä ylös viimeistään tähän aikaan

Aamupalat, vaatteiden vaihdot ja hampaiden pesut ym. aamutoimet , meikkaus ja hiukset edes johonkin kuosiin. Eväiden teko nuorimmaiselle kerhoon.

Kaikki päivät vaatteet ja esim. koulussa tarvittavat varusteet olen katsellut valmiiksi jo edellisenä iltana, joten aikaa on reilusti semmoiseen rauhalliseen lähtöön. TOIM HUOM. mun pitää saada juoda pari ämpärillistä kahvia, että saa koneet käyntiin :D

klo 8.40 lapset autoon, ensin heivataan esikoinen koululle, sitten siitä ajetaan kerhopaikalle nuorimmaista viemään.

klo 9.00 lähdetään keskimmäisen kanssa kerhopaikalta kotiin tai mikäli tarvitsee niin kaupan kautta.

Tässä välissä yleensä teen päiväruuat valmiiksi, kerhopäivinä jotain, mikä onnistuu hyvin lämmittää, koska jokainen suunnilleen menee ja tulee täysin eri aikoihin.

Tiskit, pyykit ym. kondikseen

klo 11.15 nuorimmainen pääsee kerhosta klo 11.30, joten kerhopaikalle mars.

klo 11.45 Syödään kun on kotiuduttu taas kerhopaikalta, eväiden teko keskimmäiselle, jonka kerho alkaa seuraavaksi.

klo 12.15 takaisin kerhopaikalle viemään keskimmäistä.... ja takaisin kotiin

klo 13.10 pääsee esikoinen koulusta, se sentään tulee itsenäisesti kotiin

tässä välissä taas niitä normi kotihommia kondikseen... ja esikoinen tekee kotiin päästyään ja syötyään läksyt.

klo 14.45 kerhopaikalle, keskimmäinen pääsee klo 15.00, jonka jälkeen kotiin.
Tämän jälkeen on ns. vapaata, joka sisältää sitten näitä normi touhuja lasten kanssa, syöntiä ja oleilua, välillä blogihommiakin tähän väliin ehtii tekemään, mutta pääsääntöisesti ne hoidetaan illalla.
Treeniä tähän väliin ja illemmalla lisää. (Tästä on muuten tulossa ihan oma postaus: Kotiäidin hyötyliikuntaa...)

Alkuillasta imurointi, joku oli räjäyttänyt keittiön pöydän alla pommin :O Tuo pommi muuten räjähtää joka päivä useamman kerran, joten tämä imurointirutiini tulee tehtyä päivittäin....
Katselen seuraavan päivän vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi, seuraavana päivänä onkin esikoisella
klo 8 alkava aamu, joten tiedossa vähän aikaisempi herätys...
Tässä välissä lapsetkin tekee omat "työnsä" eli omat huoneet kuntoon ja lelut paikoilleen.

klo 20.00 mennessä talo alkaa rauhoittua  ja lapset painuu unille iltapesujen jälkeen

klo 21.00 homma bueno, saa rötvätä, köllötellä isännän vieressä kun päivän hommat on tehtynä.
Saunotaan, ollaan rauhassa ja nukutaan kun alkaa siltä tuntumaan. Uusi aamu odottaa taas!

*****

Tässäpä pääpiirteittäin meidän maanantai, näitä kotihommia teen tuossa päivän aikana tosiaan joka välissä, joten ilta on sitten täysin "vapaa" eikä ole aamulla odottamassa keittiö, joka on pommin jäljiltä :D se on yks asia, jota mun hermot ei mitenkään kestä :D

Sähköpostit luen aina päivän mittaan kun on hetki aikaa, yleensä kun odottaa lasta pääseväksi kerhosta, se on sellaista "luppoaikaa" jolloin on hyvä lukaista postit, kun ei muutakaan pysty tekemään. hehe, tehokasta ajankäyttöä! Kaikki menot ja muistamiset löytyy seinäkalenterista ja blogihommille on oma kalenteri käytössä, johon mahtuu muistiinpanot ja kaikki. Jos nuo kalenterit katoais, niin se ois ehkä maailman loppu mulle.

Varsinkin nämä kerhopäivät toistaa itseään aikalailla samalla kaavalla. Paljonhan tuohon yhteen päivään mahtuu menemistä ja touhuamista, mutta oikeastaan mä varmaan sekoaisin, jos en sais tehdä... mua ei oikein ole luotu olemaan paikoillaan saati olemaan tekemättä mitään.
Oon ehkä jämähtänyt elämäänkin vielä jonnekkin 40 luvulle, sillä mulle mies luutu kourassa on aika kauhistus omassa kämpässä, jotenka meillä minä hoidan kotihommat enkä kyllä ees antais miehen niitä tehdä. Vaikka onhan se joskus aina yllättänyt tekemällä jotain mitään kertomatta, mutta se onkin sitten ollut sellainen yllärishokki, että on itku päässyt. <3 Tälläisia juttuja osaa arvostaa ihan eritavalla, kun se ei ole itsestäänselvyys.  Mä oon vaan niin vanhanaikainen, että mun mielestä akkain hommat kuuluu akkoille :D

Tällä hetkellä voi reilusti sanoa, että on kirjaimellisesti silmät ristissä. Väsyttää ihan tolkuttomasti ja joku tauti yrittää ottaa valtaa ihan selkeesti. Päätä on särkenyt koko päivän, palelee, vatsa kettuilee ihan täysillä ja se kettuilu alkoi jo viime yönä. Ei oo ollu häävi päivä, mutta jospa huomenna ois parempi jo. Tai sitten ei, jos tauti pääsee valloilleen. Toivotaan parasta ja jatketaan teekupposen voimin taistelua tautia vastaan.... reilulla hunajalla tietenki höystettynä.



Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!

Tango Wellness Motivator yhteenveto

Nyt on varmaan aika tehdä vähän yhteenvetoa, sillä Tango Wellness Motivator aktiivisuusranneke on ollut minulla käytössä jo lähemmäs vuoden. Tai no kevään korvalla taitaa se vuosi tulla täyteen.
Kokemuksia on kuitenkin kertynyt jo aika reippaasti eli tässä listauksena omia huomioita rannekkeen käytöstä.

- Oma jaksaminen on parantunut huomattavasti
kun tuon 10000 pitää minimi tavoitteena, sillä on jo todella suuri merkitys päivittäiseen jaksamiseen. Omat päivittäiset määrät menee jo siellä lähempänä 20000 askelta/pvä

Aamupäivän aktiivisuutta

- Peruskunto on nyt hyvällä tasolla
muutaman kilometrin lenkki ei tunnu enää missään, ennen oli toisin ja kunto huomattavasti nykyistä huonompi. Muutoksen ja kehityksen kieltämättä huomasi aika pian, kun rannekkeen kanssa tosissaan alkoi liikkumaan

- Ranneke todella aktivoi liikkumaan
Muutamia kertoja vuoden aikana olen ollut ilman ranneketta muutamia päiviä. Ensimmäisinä päivinä liikkuminen pysyy suunnilleen samana, mutta oleppa useampi päivä ilman ranneketta, niin johan alkaa liikkuminen vähenemään, kun ei ole ranteessa sitä "muistuttajaa"

- Unen laatu on parantunut
Liikunnalla tietenkin on tärkeä merkitys myös unen laatuun, mutta myös se että sitä konkreettisesti voi itse seurata, että nukkuuko syvää vai kevyttä unta ja millaisia määriä. Omalla toiminnalla pystyy valtavasti vaikuttamaan siihen unen laatuun. Esim. rauhoita illat totaalisesti, älä tee mitään mitä ei ole pakko tehdä, älä varsinkaan näprää puhelinta tai tietokonetta ja unohda TV.
Mene AJOISSA sänkyyn!!

Hieman on vähäiseksi jäänyt unet, mutta unen laatu sentään on kohtuullinen...

- Hyötyliikunnan tärkeys
Tuo maaginen 10000 askeleen tavoite on lopulta todella pieni, kun omilla valinnoilla tekee sitä liikuntaa lisää päivään. jos sinulla on ruoka uunissa, se ei tarkoita sitä ettetkö voisi sillä välin käyttää aikaasi hyödyksi, pienimmille matkoille et tarvitse autoa... imurointi on tehokasta liikuntaa :D
ota lapset mukaan heilumaan, kaikilla on kivaa ja askeleita kertyy ihan huomaamatta. Kauppaan mennessä autoa ei tarvitse ajaa lähinnä ovea olevaan parkkiruutuun ;) käytä tämäkin hyväksi ;)

- Kalorinkulutus
Rannekkeen avulla omaa kulutusta on helppo seurata ja säännöstellä omaa ruokailua ja tarvittaessa lisätä liikuntaa, jotta kaikki syöty tulee kulutettua. Toki itse täytyy se vaiva nähdä, että edes suuntaa antavasti laskeskelee sen mitä päivän aikana suuhunsa pistää.

- Ohjelmisto
Tango Wellness Motivatorille on julkaistu ihan uusi ohjelmisto puhelimiin Tango Go,
sen saa myös suomenkieliseksi, ohjelmiston layout on tyylikkäämpi kuin entinen Act2fit -ohjelmisto, itse tykkään tästä uudistuksesta kovasti.

- Hinta-/laatusuhde
Tämä ranneke on mielestäni todella edullinen sen tuomiin hyötyihin nähden. Ranneke on käytössä kestävä ja huomaamaton pitää. Tähän kun tottuu niin on ihan alaston olo olla ilman. Ranneke on todella kevyt käytössä ja erittäin helppokäyttöinen.


Kaiken kaikkiaan ranneke on parantanut elämänlaatua paljon. Itse hommiahan se ei kenenkään puolesta tee, mutta on se sellainen muistuttaja, joka kulkee aina mukana, että jotenkin ei vaan tule edes jäätyä sinne sohvan pohjalle. Se minimitavoite on tässä vaiheessa jo niin selkärangassa että lähes joka päivä ranneke hälyyttää 10000 tavoitteen saavuttamista viimeistään klo 15-16 aikoihin :)

sis. yhteistyökumppanin mainoslinkkejä

Arki ja aikataulut

Niin pyörähti maanantaina arki käyntiin taas täysillä. Ai että, mä odotinkin tätä jo... hullu aikataulujen orja kun olen :D Jotenkin se vaan pyhien jälkeen on tervetullutta se oikein rytmitetty arki, kaikki sujuu jotenkin paljon helpommin, kun mennään tiettyjen aikataulujen mukaan. Kaikkiahan ei aikataulutukset miellytä, mutta mulle on aina ollut itsestään selvää, että arki on tarkkaan aikataulutettu. Kaikki hoituu ajallaan ja mitään ei takuulla jää tekemättä.

Tässä vaiheessa kalenteri vielä oli tyhtjä.... ei oo enää...

Tämä kuukausikin jo näyttää kalenterin mukaan siltä, että tällä hetkellä arkipäiviä on tasan 4 , jolloin ei ole mitään menemistä taikka muistettavaa, tosin tiedän että tuon koululaisen osalta nuo 4 päivääkin taitaa kuihtua 3 päivään vähintäänkin... eli ei tässä juuri ole näitä vapaa-ajan ongelmia.

Arjen aloitus sujui lapsiltakin mallikaasti ilman ylimääräisiä kiukutteluita ynnä muita. Taisi olla ihan tervetullutta koulut ja kerhot jo niillekin lomailujen jäljiltä. Tosin, tänä aamuna oli ensimmäinen kerta koko syksyn ja talven aikana, että tuo koululainen piti oikeasti herättää kouluun :D Yleensä heräilee oikeaan aikaan ihan automaattisesti.

Tämän arjen aloituksen keskellä oon vähän kehitellyt kuukauden postauksia systemaattisempaan muotoon, nyt kun vaan saa tekstit aikataulutettua vielä tarkemmin, niin hyvä tulee.
Kaikesta tästäkin tekstistä varmaan paistaa kilometrien päähän tämä mun nauttiminen aikataulutuksesta ja organisoinnista :D välillä kyllä teen sitä vähän liiankin kanssa, mutta minkäpä sitä itselleen mahtaa... mä muutaman kerran oon nauranutkin, että pitäiskö mun alkaa järjestämään arjenhallintakursseja sellaisille, joille tuo aikatauluissa pysyminen tuottaa tuskaa :D
No ehkä en sentään, mutta vinha ajatus silti...

Yksi syy varmaan sille mun arjen aikataulutukselle on se, että sillä varmistan sen, että aikaa jää myös itselle... joka ainoa ilta. Päivän hommat on tehty hyvissä ajoin jo päivällä ja ne ketuttavat pyykki- ja tiskivuoret ei ahdistele siellä takaraivossa, vaan illat voi pyhittää ihan kokonaan rauhaisaan oleiluun ja aikaa riittää myös bloggaamiseen, ilman että siitäkään tarvitsee sen kummenpaa stressiä kehittää.
Luultavasti en kyllä muuten jaksaisikaan tätä hulabaloota pyörittää päivästä toiseen kaikkine kerhokuskauksineen.

Toinen seikka on tietenkin se, että mulla itsellänikin ja lapsilla tietenkin kans on todella tarkka päivärytmi syömisineen ja nukkumisineen jne. Lapsille tulee riittävästi unta, eikä ole näin ollen ongelmia kouluherätystenkään kanssa. Itselläni tosin tahtoo nuo illat venähtää aina välillä vähän pidempään, kun koukuttuu jotain sarjaa katsomaan, mutta sillä tavalla kuitenkin, että ei unet sentään jää ihan vain muutamaan tuntiin. Eli on tästä omasta hulluudesta ehkä jotain hyötyäkin :)

Onko täällä muita aikataulujen orjia? nakatkaapa pientä kommenttia, miten teillä arkea aikataulutetaan ja onko aikatauluttamisesta enemmän hyötyä kuin haittaa?

Vuoden ensimmäiset kuulumiset

No niin, nyt on joulut ja uudet vuodet saatu vietettyä (ONNEKSI). Aina se menee niin, että ennen joulua ihan tohkeissaan alkaa laittamaan joulukoristeet ja valot ja kun uusi vuosi on vihdoinkin ohi, on saatava heti kaikki pois silmistä ja koti arkikuosiin. Mulla se on aina menny niin, ennen joulua ootan innolla pyhiä, mitä lähemmäksi ne tulee alkaa tympimään ja kun ne on ohi niin ootan arkea kuin joulua :D

Jouluaatto me vietettiin mummilassa isolla porukalla ja pukkikin käväisi tietenkin.
Syötiin ihan jäätävästi ja jouluateria oli niin erinomainen, että täydet pisteet kokkaajille <3 KIITOS!

Sininen hetki

Lapset sai ihan jäätävästi lahjoja ja vähän keskusteltiinkin siitä, että liekköhän tuo pukki jo vanhuuden höperöyksissään tuonut useamman paketin väärään osoitteeseen... ei kai ne niin kilttejä oo olleet :O

Uusi vuosi meni osittain samassa osoitteessa kuin joulukin. Käytiin täällä meidän kylällä katsomassa iso ilotulitus ja olihan se hieno, meillä kun kunta täyttää 150 vuotta niin juhlavuosi avattiin käyntiin aika näyttävästi. siitä sitten suunnistettiin pienen mutkan kautta taas mummilaan raketteja ampumaan.

Lapset oli mielissään ja niin me aikuisetkin.  Sittenhän siinä kävikin niin, mummi vähän vihjaisi, että josko lapset jäisikin yökylään ja siitähän seurasi sitten: "Äiti, äiti, Isi, Isi, SAAHAANKO? SAAHAANKO? no sinnehän ne jäi enemmän kuin mielissään :D

Mutkan kautta sitten itse ajeltiin kotiin ja ilta vierähti ihan kotosalla mukavassa seurassa.
Nuorimmainen tuli kotiin seuraavana iltapäivänä, mutta nämä kaksi vanhempaa vauhtihirmua, varmaan muuttaisivat kokonaan mummilaan jos ois mahdollista :D No kipaisin minä ne hakemassa kuitenkin sitten seuraavana päivänä ja autossa tuli heti kommenttia, että Miksi sää nyt jo tulit?
Siinä aika tarkka vastaus siihen, että kuin paljon siellä tykkäävät olla :)

Eilen tuossa otin ja keräsin joulun varastoon ja nakkasinkin tuonne pakkaseen kaiken kämpästä irti lähtevän, nyt on arki tervetullut saapumaan! Saas nähä mitä kaikkea se vuosi tuo tullessaan. Jotenkin oon ennen aina suunnitellut ja ajatellut asioita ties kuinka pitkälle, mutta nykyisin oon jo melkein oppinut elämään sen mukaan, että katellaampa hetki kerrallaan mitä eteen tulee. Liikaa kun suunnittelee, niin rupeaa vaan stressikäyrät nousemaan pilviin ku mikäänhän ei tunnetusti mene elämässä suunnitelmien mukaan.

Täällä blogin puolella sentään vähän harrastan tuota suunnitelmallisuutta ja tulossa on ainakin postausta hyvinvointiin liittyen ja tuohon vehnättömyyteen vähän päivitystä ja muutamia muitakin postauksia on tulossa, joita vähän harvemmin minulta on nähty. Näin vuoden alkuun fiksailin TAAS vähän ulkoasuakin, jotenkin se omaakin mieltä piristää se pinikin muutos aina. Yhteistyökuviot oon jättäny tarkoituksella ihan minimiin, mutta jos tässä vuoden mittaan jotain erityisen kiinnostavia juttuja eteen tarjotaan, niin ainahan sitä voi harkita, mutta todellakin, tarkkaan harkitaan nämä jutut.

Mutta pidemmittä puheitta, Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle lukijalle.
Tehdään tästä vuodesta taas entistä parempi ja muistetaan elää hetkessä, päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta pienestäkin onnen rippeestä :)