Niin missä vaiheessa sitä saa sanoa arjen olevan sitä ruusuilla tanssimista? No ei tieten saisi valittaa, mutta eipä jälleen kerran ole ollut niitä helpoimpia päiviä tämäkään.
"Mersullaan" ylinopeutta kaahaava esikoinen vetää sivuluisussa ympäri huushollia samaan aikaan kun itse yrität imuroida sillä, jo parhaat päivänsä nähneellä imurin reuhkalla, joka siirtelee roskat vain paikasta A paikkaan B...
Imurin johto irti seinästä n. 10 kertaa per huone ja siihen vielä lisäyksenä nuorimmaisen elämää suurempi kriisi, jonka on aiheuttanut käsien ulottumattomiin pudonnut lelu.... On se välillä ihanaa olla Äiti :)
No toisaalta itseppä tämänkin olen aiheuttanut omalla järjestelyvimmallani, joka tutusti iski heti joulun jälkeen.
Kaikkea rojua tuntuu kertyneen joka paikkaan ja ne vaativat päästä järjestykseen juuri tällä punaisella minuutilla ja kaikki repsottavat vaatekaapit vaativat siivouksensa juuri NYT. Tollo mikä tollo....
Tuleepa vaan mieleen, että sitä saa mitä tilaa... Kuka se käski aloittaa operaatiot juuri nyt, kun ne olisi aivan vallan mainiosti voinut tehdä muulloinkin, kun esimerkiksi muksut olisivat nukkuneet yhtäaikaa.
Viime aikoinahan meillä on ollut vallalla rytmi, että kun toinen menee päiväunilleen, toinen herää ja päinvastoin...
Eli sitä ns. omaa hetkeä ei päivän aikana löydy ollenkaan... Oma aika tulee sitten siinä vaiheessa kun kumpikin nukkua tuhisee omia yöuniaan ja siinä vaiheessa äiti-ihmisen hermot saattavat olla jo siinä kunnossa, että on parempi painua nukkumaan itsekkin ;) No tätäkään ei tietenkään kestä kuin loppujen lopuksi pienen hetken ja kohta ne muksut on jo niin isoja, että sitä ylinopeutta ajetaan tuolla pitkin kyliä ja aiheutetaan äidille rytmihäiriöt ynnä muut mukavuudet.... Eli pitäisi kait tästäkin hetkestä osata nauttia, vaikka kyllä se näin arjen keskellä välillä on rehellisesti sanottuna aivan helvetillisen vaikeaa. Ja tämäkään kommentti tuskin minusta huonompaa äitiä tekee ;)
Että, jos uudelta vuodelta voisi jotain pientä itselleen toivoa, niin olisiko mahdollista saada edes parina päivänä viikossa muksut nukkumaan päiväunensa YHTÄAIKAA... olisiko tuo liikaa pyydetty? ;)
Hyvää alkanutta uutta vuotta!Kiitokset taas hauskoista ja todellakin elämänmakuisista kirjoituksista! Onneksi meillä kaikilla päivät ovat niin vaihtelevia,välillä sopii sekaan niin hyviä kuin huonojakin päiviä mutta kaikki ne on elämänkirjoa joita vanhana muistellaan.Muistappa ottaa aikaa itsellesikin!
VastaaPoistaHyvää vuoden alkua ja eiköhän nuo ajatukset oo ihan normaaleja lapsiperheen äidin ajatuksia että ei varmasti poikkea muitten ajatuksista!Muistan kyllä itekin joskus aatelleeni että "ei tämä oo ihmisten hommaa" ku laps ei nukkunu yöllä eikä päivällä.Vain niin niistä ohi päästiin ja aikansa kutakin, niin se vain on. Myöhemmin tosiaan voi naurun kanssa (ehkä) muistella sitäkin aikaa, vaikka sillä hetkellä ei paljoa naurata...Se oman ajan itselle ottaminen on tosiaan niitä pieniä hetkiä arjessa, ei sen tarvi olla sen kummempaa kuin vaikka että jos iskä kaitsis hetken lapsia ja nakkaat nutun korville ja lähet käymään happihyppelyllä ees siinä puolen kilometrin päässä. Se varttikin tekee jo terää ja taas jaksaa paremmin. Ne pienet hetket ne pelastaa päivän. Ja lapsethan on vain niin vähän aikaa pieniä. Toisaalta nykyään tehdäänkin lapsista liian äkkiä isoja - miksi he eivät saa olla lapsia tarpeeksi kauan, miksi pitäis heti kohta olla iso ihminen???Lapsuus on kultaista aikaa.
VastaaPoista