Käsityötä vaiko taidetta?

Olipa taas yhtenä päivänä ihana ylläri odottamassa, kun töistä kotiuduin.
Lisää Unien ihania tuotteita, niistähän kerroinkin jo jokin aika sitten yhdessä postauksessa.
Postaukseen pääset TÄSTÄ!


Tuotteita hetken pyörittelin käsissäni ja ihmettelin taas sitä puupinnan silkkistä pehmeyttä ja ihanaa tuoksua ja uskomatonta käden taitoa. Joo, käy kateeksi.
Kyllähän meistä jokainen saa käsillää jotain aikaiseksi ja sitä kutsutaan käsityöksi, mutta tämä on jotain ihan muuta, jos ei voi puhua samana päivänäkään.... Tämä on sitä taidetta ja mun mielestä sitä ihan parhaimmillaan. Mulle ei merkkaa pätkääkään muutama ristiin rastiin sutaistu maalilaikku taulussa, jota kutsutaan huipputaiteeksi, mulle huipputaidetta on just tuo aito kädentaito.

Katsokaa vaikka!

Tuo kuvio on livenä vielä huikeampi kuin kuvassa ja voi että kun pystyisin kuvan välityksellä kertomaan sen, kuinka silkin pehmeä tuo pinta on.

Tuohon isompaan rasiaan saa vaikka margariinirasian, koruja, mitä tahansa.
Pitäiskö nämä oikeesti raaskia ottaa käyttöön? Mää keräsin nämä hyllylle nayttävään kokoelmaan.
Oonkohan mä jo koukuttunut näihin tuotteisiin? (oon ja pahasti...)

Minusta nämä on enemmän kuin taydellinen lahjaidea pukin konttiin, jokaiselle joka ymmärtää käsityön päälle, jokaiselle joka rakastaa luontoa ja kotimaisuutta! Unien Facebook-sivuilta löytyy huimasti lisää tuotteita, käykääpäs kurkkaamassa TÄSTÄ.

PS. ei muuten oo maksettu kehumispostaus, vaan kehun ihan ilimaseksi, ku nämä on oikeesti ihan mielettömän huikeita tuotteita ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää

Täällä itsenäisyyspäivä on sujunut rauhallisesti kotona. Nuorimmainen kehitti itselleen kuumeen, vaikkakaan sitä ei juuri huomaa, jos pojan vauhtia katselee.... Käsittämättömiä nuo lapset on, ei sitä voi kuin ihmetellä, että vaikka tyypillä kuume huitelee 39 asteessa, niin ei se vauhtia tunnu juuri hidastavan. itse olisi tuossa tilassa jo puolitajuton... uskomatonta!

Aikookos moni katsella Linna Juhlat iltasella? Perinteisestihän se täytyy virallinen arvostelukierros pitää puvuista ja kampauksista :D Yksi raaka, melkein kulttuurimurha on nyt kyllä käynyt, sillä mulle sen itsenäisyyspäivän on aina tuonut viimeistään se perinteinen Tuntematon Sotilas. Missä se on ohjelmistosta nyt? Mä en löytänyt ja aamukahvikin maistui pettymyksen jälkeen ihan surkeelle.
Vaikka sen sanatarkasti muistaa ulkoa sekä elokuvana että kirjana, silti siinä on aina ollut sitä JOTAIN ja se kuuluu itsenäisyyspäivään sanoipa kuka tahansa ihan mitä tahansa.

Monta kertaa olen miettinyt, että jos Suomen sotilaat laitettaisiin NYT samoihin oloihin kuin ne sankarit, jotka taistelivat maamme puolesta sotavuosina, niin ei tulisi mitään! Eikä pärjäisi nykypäivän naisetkaan kotirintamalla taikka lottina. Melkein tunnen jo häpeää tätä meidän pullamössö sukupolvea kohtaan, joka ei pärjää ilman älypuhelimia, tietokoneita ja kauheinta on ajatella että sukupolvessamme on paljon, niitä joille pelkkä perunoiden keittäminen on ylivoimaisen hankalaa.

Sen verran paljon Suomen sotahirtoriaa tutkineena ja lukeneena koen kyllä, että oma käsitykseni on avartunut ja silmänikin on auenneet ja vuosia vuosia sitten ja sen kunnioituksen määrää ei voi sanoin kuvailla, jota tunnen näitä sotiemme veteraaneja kohtaan, niin miehiä kuin naisiakin kohtaan.
Ilman meidän sankarillisia veteraaneja en minäkään tässä istuisi tätä kirjoittamassa, etkä sinä siellä ruudun toisella puolella tätä lukemassa.

Sytyttäkääpä jokainen kaksi kynttilää veteraaneille, Suomelle ja niille sankarivainajille, jotka ovat antoivat elämänsä sen puolesta, että meillä jälkipolvilla olisi täällä kotimaassamme hyvä olla.
Olemmeko muistaneet olla tästä kaikesta kiitollisia? Emme varmasti alkuunkaan tarpeeksi!


Hyvää itsenäisyyspäivää Teille jokaiselle <3

Pitkästä aikaa

Nukkuneen rukous täällä hyvää huomenta! Ensimmäinen lause kiteyttää aika hyvin viime aikojen fiilikset. Kai se on tää pimeys, että jo minäkin joudun tunnustamaan, että veto on ihan pois ja tekis mieli vaan hautautua peiton mutkaan ja nukkua. No nyt onneksi tuli vähän uutta lunta ja ei ihan niin synkissä maisemissa mennä.

Joulu lähetyy uhkaavasti! ja oonko minä valmistautunut, no en!
Taitaa tämäkin joulu mennä ihan perinteitä kunnioittaen ja lahjahankinnat ja kaikki tehdään viimetingassa. No joka vuosi joulusta on selvitty niinkin, niin kai sitä selvitään nytkin.

On täällä kotona laiteltu sentään paikkoja vähän joulukuntoon, päiväkodilla käväistiin joulupajassa askartelemassa vähän joulujuttuja ja koristelemassa pipareita. Sen reissun jälkeen kaivelin kimalteita ja glittereitä vielä seuraavana päivänäkin kynsien alta vaikka kuinka jynssäsi käsiään illalla. Hehh, no lapsilla ainakin oli kivaa touhuilla :)

Sain tuossa jokin aika sitten uuden puhelimen, joka on varustettu aika huimasti paremmalla kameralla kuin edellinen. Kuvaaminen on kyllä jäänyt aika vähälle viimeaikoina, mutta tässä joitain otoksia mitä matkan varrella on tullut napattua.

Käväistiin viime viikonloppuna Isäni luona kyläilemässä ja paikan päätähti Anni-kissakin ilahdutti lapsia ilmestymällä paikalle. Ensin se kyllä piiloutui varmuuden vuoksi johonkin, mutta totesi sitten, että ilmeisesti nuo kahdella jalalla liikkuvat mihi-ihmiset on kohtuullisen vaarattomia tapauksia, joten ilmeistyi kuitenkin lopulta paikalle :)

Joulua mustavalkoisen linssin läpi...

Kyllä nyt on taas aloitetava päivän askareet. Nämä viikonloput vilahtaa nin huimaa vauhtia ohitse, että on edes yritettävä käyttää tämä vähäinen vapaa-aika hyödyksi ja yrittää saada aikaiseksi jotain järjellistäkin....

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!