Kiukun kihinää

Täällä ollaan taas... ja kiukusta kihisten. No en ehkä minä ihan koko ajan mutta nuo mini-ihmiset...
Voi ISOakin isompi huokaus... Nuorimmainen kihisi kiukusta ensin korvatulehduksen kanssa ja nyt kihistään hampaita. Jokseenkin näyttää siltä että muksu kerrallaan tuo hampaiden teko on muuttunut vaikeammaksi.
Herra esikoista ja tätä nuorimmaista kun vertaa keskenään, niin ero on kuin yöllä ja päivällä...
Raivon partaalla on kiukuteltu, mikään ei passaa ja missään ei ole hyvä olla kuin minuutti kerrallaan.
Lelut on vähintäänki surkeita ja sisko ärsyttää. Tässä muuten on kummallinen seikka, että systeri tuppaa kiukuttamaan, mutta isoveli ei. Velipojalle kyllä kelpaa käkättää ja jokellella, mutta sisko kun tulee naaman eteen, pääsee huuto :D
Ja sisko huutaa takaisin ja hänkin on kihissyt kiukusta jo jonkin aikaa ja mieletön uhmaaminen on käynnissä ja kaikki yritetään saada periksi, mitenkäs muuten kuin huutamalla.
Eli tästä talosta ei ainakaan ääntä puutu ja kun itsekkään en sitä hiljaisinta sorttia ole, on täällä välillä melkoinen älämölö päällä. (Anteeksi naapurit)

Jos joku kaipaa elämäänsä pientä liikuntaa ja extremeä, voin lainata tuota treenikalustoa ilomielin.
Kun kipaisee lähikauppaan sellaisella kokoonpanolla, että yksi on vaunuissa, yksi pulkassa ja yksi rattikelkassa ja haastetta lisätäksemme pyörätie on auraamatta ja lunta tulee tuulen kanssa vaakasuorassa, voin vannoa, että kovempikuntoisempikin saa hien pintaan kohtuu helpolla. Sitten jos vielä ehdit pakata ostokset ilman, että esikoinen karkaa nappuloimaan pelikonetta, keskimmäinen kirkuu ostoskärryissä ja nuorimmainen huutaa vaunuissa, olet melkoinen mestari.
Tätä mä oon nyt harrastellut enemmänkin. Toki kait sitä vois naperot jättää isännällekkin kotiin, mutta kun ulkoilla kuitenkin täytyy ja vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, meneepä siinä samalla sekä ulkoilut, että kauppareissut.
Toki tässä saattaa piillä pieni haitta mielenterveydelle, mutta kasvaapa pinnan pituuskin samaa tahtia kunnon kanssa ;D Eli hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset... Mutta tervetuloa kokeilemaan, jos tuntuu elämä käyvän tylsäksi!

Että tällaiset tunnelmat täällä. Jos tuntuu suksi tökkivän itse kenelläkin, niin tässäpä oivallinen linkkivinkki jokaiselle kosmetiikkaa käyttävälle ja ehkä hieman hemmottelua kaipaavalle.... on muuten oikeasti mielettömiä tarjouksia ja toimitus on NOPEA.
Itse tein tilauksen eilen ja tänään piippasi puhelin saapumisilmoitusta. Huomasin heti useita merkkituotteita huomattavasti edullisempaan hintaan kuin muualla! SUOSITTELEN!!

Suomen halvimmat meikit

Uuteen nousuun...

Kaaduttu on, koko pesueen voimin, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Joka tapauksessa jokaisen meistä on flunssa kiertänyt läpi tavalla taikka toisella.
Nuorimmaisella homma otti kovimmille ja lopputuloksena korvatulehdus ja lääkekuuri. No nyt ollaan jo ehkäpä voiton puolella siinäkin. Itsellä kyllä kovimmille otti tuon pikkumiehen kipuilu ja sen myötä parin yön aikana kerrytetyt huimat n. 4-5 h yöunta... Siihen vielä extraa antoi nuhaisena ja kuumeisena maitopulloa kitisevä pikkuneiti, joka päätti herätä nuorimmaisen jokaiseen inahdukseen ja marssia silmät ristissä kitisemään äidille... Juu, ei ole ihmisen hommaa tämä äitinä olo aina!
Mutta ihmeesti sitä jaksaa hyräillä aamuyöstä tunnin unien jälkeen, kunhan vain saa lapsen rauhoitettua ja hänelle suotua edes hetken unta. En edelleenkään käsitä mihin äidit oikeasti voivatkaan kyetä tarpeen vaatiessa... ja parempi varmaan kun ei edes ajattele, sen verran uskomattomia ne suoritukset takuulla on!
Että hatunnosto joka ainoalle äidille!!

Tämän sairastelun vuoksi on tämä blogikin jäänyt päivittämättä vähän liian pitkäksi aikaa. Aikaa siihen päivittämiseen olisi kyllä ollut, mutta allekirjoittaneen aivot eivät oo ollu siinä kuosissa, että sieltä mitään järjellistä tekstiä olisi ulos tullut, joten ajattelimpa jättää päivitykset suosiolla myöhempään hetkeen...
Eipähän ainakaan tule kirjoiteltua ihan perättömiä juttuja :D

Tämä meidän pikku prinsessa se on alkanut näyttää luonnettaan niin kiitettävällä tavalla, että heikompaa hirvittää. On sillä niin uskomaton tahto, että HUH, mihin tuon kanssa vielä joutuukaan. Puhumaankin tuo näyttää alkavan päivä päivältä enemmän ja lähes joka aamu herätys on sama;
Neidin naama omaa naamaa vasten n. sentin etäisyydellä ja erittäin harkiten, mahdollisimman selkeästi artikuloiden kuuluu neitokaisen suusta Äääittiiii....
Tämä tarkoittaa sitä, että raahaa mamma ihtes ylös sängystä, mulla on nälkä, mitään kiirettä ei oo, kunhan heti nouset!
(ja jos ei heti nouse, kuuluu sama Äääittiii pari astetta kuuluvammalla äänellä, jolloin yleensä herää myös pesueen nuorimmainen ja sitten onkin sirkus valmiina näytökseensä...)

Että tällaista elämää täällä. Joskopa tässä ois taudeista tältä erää selvitty ja oiskohan nyt mahdollisuus uuteen nousuun...

Kaatuu, ei kaadu, kaatuu...

Flunssa kaataa... tällä hetkellä on lähes täyskaato. Jokainen sairastaa, kuka enemmän, kuka vähemmän.
No helpollahan tässä loppujen lopuksi on tähän mennessä päästy, kun lapsetkin ovat sairastaneet kaiken kaikkiaan todella vähän. Nyt kuitenkin räkätauti on kaatanut koko perheen. Tuo esikoinen tosin on ilmeisesti sen verran ikiliikkuja, että hänellä ei ole kuin vähän yskää ja vähän räkäisyyttä. Me muut sitten rääsäämme ja kuumeilemme enemmän. Eipä se näin äiti-ihmisellä hauskaa ole, kun pesue huollettavana vaikka itselläkin on olo kuin jyrän alle jääneellä. No tää on niin tätä ja näillä mennään.

Toisaalta ei pitäis valittaa yhtään. Meillä todellakin lapset ovat sairastaneet aina todella vähän ja kaikilla on pikku flunssat mennet nopsaan ohi. Ei ole ollut mitään ihmeitä jälkitauteja ja lääkekuureja. Esikoisella on eläissään ollut tasan yksi korvatulehdus ja sillä hyvä. Tämäkin tuli sen jälkeen, kun poika sai sikainfluenssarokotteen... ja siitä minulla siis on omat epäilykseni.

Kerran on ollut kunnon oksennustauti. Ja jos ajattelee, että 3 pienen lapsen perheessä tämä on sairastelutilasto, niin käsittämättömän helpolla on menty. Edelleenkin olen sitä mieltä, että kunnon vastustuskyky on hankittu tuolta pihalta. Viime kesänäkinhän nämä naperot ryösi tuolla pitkin pihaa kohtuu aktiivisesti ja itse kun en harrasta sitä yleistä ylihygieniahysteriaa, niin kehittyy kait se vastustuskyky.
En tietenkään tarkoita sitä, ettäkö puhtaudesta ei huolehdittaisi ;D
Mutta en minä niiden desinfiointiaineidenkaan kanssa turhaan läträä.
Enemmän niistä taitaa haittavaikutuksia löytyä kuin niitä hyötyjä. No mene ja tiedä, mutta tää on mun mielipide :)

Jospa tässä jatketaan nyt tätä mehun litkimistä ja koitetaan parantua...

Pienen pientä

Toissapäivänä lupasin lapsille lauantaille karkkipäivän. Olen siis yrittänyt jälleen kerran elvyttää tätä tapaa, että sitä makeaa ei vedtä kouratolkulla harvase päivä, vaan osaavatpa lapsetkin arvostaa jotain pientä exrtaa, jos sitä ei olekkaan koko ajan tarjolla.

Aamusta alkaen poika tietenkin kyseli liki raivon partaalla, että milloin karkkipäivä aloitetaan...
Noo, lupasin herkut kehiin päiväruoan ja päiväunien jälkeen. Vihdoin se luvattu hetki sitten koitti, kun pikkusysterikin oli päikkäreiltä haalannut itsensä ylös.

Tarjolle laiteltiin Angry Birds -karkkeja (ylläri ylläri) ja popcornia. Näin pienellä vaivalla ja joulupukin tuomilla lasten leffoilla sain aikaiseksi kaksi naantalin aurinkona hymyilevää naamaa, iloiset leikit ja jopa rauhallisen lasten leffahetken :) Ja kaikkein paras kiitos äidille oli ehkä pojan kommentti sitten kun herkut oli syöty ja leffat katsottu, poika totesi silmät loistaen; Äiti, meillä oli hyvät juhlat! Iltasella siinä vielä leikittiin yhdessä ja rakenneltiin tyynyistä maja ;D Iltakylvyn, iltapalan ja hampaiden pesujen jälkeen minulla olikin kaksi onnellisen tyytyväisenä nukkuvaa naperoa <3 Pienin oli toki myös menossa mukana, mutta keskittyi lähinnä omien lelujensa jyrsimiseen... Ai, juu ja sai se pieninkin pyöritettyä itsensä kertaalleen majassa käymään ;D

Kuinka sitä voisi aikuinenkin ihminen olla noin vähään tyytyväinen ja jos jotain extraa itselleen saa, miten aikuinen osaisikin ilmaista onnensa niin vilpittömästi kuin lapsi?
Miksi ihmeessä meistä aikuisista kasvaa lähes aina kyynisiä marisijoita, joille mikään ei riitä, kaikki pitää saada tässä ja nyt! Jokainen meistä varmasti ainakin jollain tavalla tunnistaa tästä itsensä, vai mitä??
Itse ainakin tunnustan ihan täysillä tämän.
Mitenkä me voidaankaan kasvattaa lapsia, kun meillä itsellämme on vähintäänkin yhtä paljon opittavaa lapsilta? :) Ehkä se lauantaipäivän tärkein opetus oli itsellekkin, että pienen pieni voi ollakkin suuren suurta, jos asiaan osaa suhtautua oikein. Ja se, että vilpitön kiitos ja ilon ja onnen näyttäminen ei ole ollenkaan pahasta. Ehkäpä meidän jokaisen pitäisi jaksaa mennä sille samalle viivalle lapsen kanssa, jotta osaisimme elää tätä aikuistenkin elämää paremmin. Josko tämän muistaisi itsekkin (edes hetken) ja heittäisi ne turhat stressit nurkkaan ja ottaisi eteen tulevat asiat vastaan sellaisella lapsen vilpittömällä kiinnostuksella ja osoittaisi sitä kiitollisuutta yhtä aidosti kuin lapsi sen voi tehdä ja ennen kaikkea muistaa se;
Pienen pieni asia tai teko voi poikia jotain uskomattoman suurta :)

Ahneella on....

Mitenkäs se sanonta menikään.... Ahneella on p**kanen loppu.... Sen lienee tietää meidän istuva presidenttimmekin. Kieltämättä vaikka politiikka ei juurikaan kiinnosta, nosti tuo Niinistön palkanalennuskirjelmä hänen pisteitään minun silmissä, ja varmasti monen muunkin.
Tosihan se on, että mitä enemmän saat, sen enemmän haluat. Ahneus voittaa suurimmassa osassa tapauksia ja lopulta se ahneen loppu kuitenkin on aina mitä on.... En tiedä mikä luonnon laki se on, mutta niin se vaan menee. Raha ja valta sokaisee ja kun pitää ahnehtia aina vain lisää ja lisää, tulee se seinä jossain vaiheessa vastaan.

Ahneus on kyllä nykyisin päivän sana ja siinä Niinistökin on ihan ajan tasalla. Jokainen ajattelee vain omaa etuaan ja toteuttaa asioita ja toimia vain sen vuoksi, että saa itselleen niistä hyötyä. Toki jotain hyötyä täytyykin saada, mutta se oma etu ei saisi olla se ainoa motivaattori asioiden tekemiseen.
Vaikka se ei olisikaan paljon, jos edes hitusen voi tehdä jotain toista ihmistä ajatellen, saa ainakin hyvän mielen itselleen ja tietää yrittäneensä.

Aina ei myöskään kannata ahnehtia sitä maallista mammonaa ja tavaran krääsää ympärilleen, kaikkea ei tarvitse ostaa merkki liikkeestä, kun vaihtoehtojakin on.
Tästä olen maininnut ennenkin, mutta tämä on niin loistava esimerkki.

TRENDSALES

Täältä voit ostaa merkkituotteita paljon halvemmalla kuin suoraan liikkeestä. Jos myyt itse ja teet riittävän määrän myynti-ilmoituksia, se palkitaan ja ja hyvin palkitaankin. Valikoima on laaja ja laajenee koko ajan ja ennenkaikkea se valikoima on Laadukas! Myynnissä on mm. julkkisten käyttämää luksusmuotia!!
Tähän kannattaa ehdottomasti tutustua ja tehdä yksinkertainen rekisteröityminen, jotta pääsee alkuun :) Suosittelen erittäin lämpimästi!

Jos (kun) muoti kiinnostaa, TÄÄLLÄ on myös mielettömästi lisätty uusia ale -tuotteita ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että täältä löytyy hinta-laatusuhteeltaan hyviä löytöjä.

Hyvää Uutta Vuotta :)

Erittäin antoisaa, ihanaa ja entistä parempaa Uutta Vuotta 2013 kaikille!

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä meillä. Mummilassa ammuttiin raketteja ja käytiin katsastamassa Uuden Oulun ilotulitus, hienohan tuo oli :) Esikoinen oli erityisen mielissään, onnessaan ja täpinöissään moisesta paukkeesta, pienin pysytteli sisätiloissa mummin ja tätien hoivissa ja neiti keskimmäinen pelkäsi koko hommaa. Pelkäsi sen verran reilusti, että itse lähdin laittamaan lapset nukkumaan jo aiemmin ja itsekkin puoliunessa makoilin sängyssä, kunnes klo 24.00 syttyi sota ja neiti päätti, että ei kykene nukkumaan ja nukahti vasta aamuyöstä äidin ja isän väliin... Että sellainen uudenvuoden yö meillä :) ja neitinäpsä päätti vielä puoliunessa harrastaa äitin hiusten nypläämistä ties kuinka kauan, että aamulla tuntui päänahkakin olevan kipeä. Heh, toiset saa pään kipeäksi juhlimalla hervottomasti ja minä teen sen niin, että napero nyplää hiukset päästä... No käyhän se niinkin ;D

Johan tuota sai aamutuimaan uutisista lueskella suomalaisten fiksuudesta taas. Onnettomuuksia on sattunut, pahoinpitelyitä siellä sun täällä ja vaikka mitä. Ei me suomalaiset osata koskaan juhlia fiksusti, eikä valtaosa taida koskaan edes yrittää oppia...!

Lapsille jäi tinat valamatta, kun näytti pikkuväki sen verran simahtaneelta....
Omassa tinassa näytti kuitenkin rahaa olevan tasaiseen tahtiin, muuten tina näytti puulta, oikein tuuhealta sellaiselta.... Mitä lienee meinaa sekin, no aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan.

Eipä näytä kovin valoisalta ulkoilun kannalta tuo ilma, asteen verran plussan puolella ja räntää vihmoo vaakasuorassa eli Uuden vuoden päivää taidetaan viettää sisätiloissa ja jättää rattikelkkailut ynnä muut aktiviteetit toiseen päivään.