Josko tuo nyt jo aivot toimisivat ja runosuoni sykkisi sen verran, että saa jonkinmoisen kirjoituksen aikaiseksi, tätä kun on monesta suunnasta tulleen palautteen mukaan jo odoteltu :) Kiva aina saada tietää, että lukijoita riittää, Kiitos Teille!
Elämä rullaa olosuhteet huomioon ottaen normaalia arkea...
Eli käytännössä, hormonihirviö-äiti juoksee pää kolmantena jalkana riiviö-lasten perässä :)
Eli normaali meininki! No ei ne nyt ihan riiviöitä sentään ole, mutta pieniä tuhoja kyllä saavat aikaiseksi aina minne sattuvatkin menemään ja äiti siivoaa jäljet. Nanosekunnissa on huone räjäytetty leluja täyteen, että edes lattiaa ei aina löydy, nuorimmainen kiljuu apua, kun ei pääse leluvuoren takaa liikkumaan ja esikoinen varmuuden vuoksi lastaa eteen vähän vielä lisää leluja. Hormonitasot kaakkoon kääntänyt äiti hykkää paikalle pelastamaan tilannetta. Pienempi pelastetaan lelukasan alta ja isompi jatkaa samaa harjoitusta uudelleen ja tämä toistetaan vähintään 15 kertaa päivässä.
Siinä vaiheessa kun äiti lämpimikseen kuvittelee lapsukaisten leikkivän 5 minuuttia yhdessä kiltisti ja ennen kaikkea olevan sen hetken paikoillaan, ottaa pikkuneiti yleensä kaikessa hiljaisuudessa ja tekaisee katoamistempun. Yleensä tosin löytyy aika pian jostain, missä ei olisi niin suotavaa olla, kuten keittiössä touhuamassa omiaan ja löytämässä lattialta "aarteita".
Toinen vaihtoehto on, että kun äiti on puhelimessa esikoinen aloittaa riehumisen ja keksii kaikki maailman ilkeydet villiten pikkusiskonsa touhuun mukaan. Pienenä esimerkkinä;
Pakollinen puhelu, joka oli suunilleen tehtävä tiettyyn aikaan, lapset huoneessaan leikkimässä, kesken puhelun kuuluu esikoisen riemukasta kiljuntaa ja nuorimmaisen kikatus.... jälkimmäinen tosin hieman kuulosti kummalliselta. No, siinä sitten puhelin korvalla katsomaan, mikä on meininki ja siellähän oli ilo ylimmillään kun poitsu oli keksinyt tyhjentää vaatekaapin sisällön rakkaan siskolikan niskaan ja hauskaa oli...
Äidilläkin oli aivan äärettömän kivaa jälkiä siivotessa. Siinä pyöri mielessä erinäisiä painokelvottomia sanoja iso liuta...
Omalta osalta tämä olotila alkaa olemaan jo sen verran tönkkö, että välillä sohvien alta ja kaappien takaa leluja kontatessa tulee ehkä hieman tuskastunut olo. Mielentila on siis sen mukainen aina välillä ja yleensähän se on mennyt niin, että joka toinen päivä on se parempi ja joka toinen taas ei... Huonommanpäivän sattuessahan joka ainoa pienikin murhe on ainakin Mount Everestin kokoinen, taivas tipahtaa niskaan ja maailman loppu häämöttää oven takana ihan justiinsa. Seuraavana päivänä lähinnä naurattaa omat mielenliikkeet... No mutta, tätäpä se on... On lystiä olla nainen, varustettuna tällä hormonimäärällä, mutta oletettavasti on vielä lystimpää olla mies, joka tällaisen kanssa joutuu elämään... ;)
Mikäli tässä vaan ehdin/saan aikaiseksi vois seuraavaksi olla luvassa vähän kuvapäivityksiä. Kamerassa olisi vino pino kuvia odottamassa koneelle pääsyä.
Nettishoppailua harrastaville lukijoille pieni linkkivinkki tähän loppuun;
Ainahan se kannattaa ottaa takaisin sekin vähä mitä on saatavissa, joten ei muuta kuin ottamaan palvelu käyttöön ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)