01 maaliskuuta 2012

Ylimääräisiä aisteja?

Tämä melkeinpä voisi mennä 3 osana näihin tosielämän käyttöohjeisiin...
Mistä ihmeestä lapset voivat tietää mitä tapahtuu, vaikka äiti kuinka yrittäisi tehdä kaiken täydessä hiljaisuudessa ja eri huoneessa? Loistavana esimerkkinä tämä:
Lapset touhuavat olohuoneessa ja leikkivät ihan täydellä teholla. Itse olen keittiössä ja kykenen toimimaan hiirenhiljaa ottaessani jääkaapista jogurttia ja kaapista mysliä... Ei mene kuin nanosekunti tästä, niin esikoinen ilmoittaa isoon ääneen, että anna mullekki utia... (siis jogurttia).
Miten tämä on mahdollista? Lapsukainen ei tasan tarkkaan ole kuullut hiiskaustakaan toimistani keittiössä, saati että olisi nähnyt jotain ja leikkien äänet varmasti peittivät minun mahdollisesti aiheuttamat äänet alleen.
Millä aistilla tämä siis on mahdollista? Ja miten lapsi voi tietää tarkalleen, mitä äiti yrittää salassa syödä?

Toinen esimerkki on saman tyylinen kyllä, mutta kohteena oli salassa äidin laukusta kaivettu suklaa, jota yritin kaikessa hiljaisuudessa napostella. Poika ei todellakaan nähnyt taikka kuullut mitään, mutta silti tämä Einstein ilmoittaa hänkin haluavansa suklaata... Ja mitenkä tämä on mahdollista, ottaen huomioon, että poika oli omassa huoneessaan, itse olin makuuhuoneessa ja näiden huoneiden välissä on iso olohuone ja jälleen leikkien ääniäkin riitti.

Yritäppä tosiaankin tehdä jotain lapsilta salassa. Nuorimmainenkin kun on jostain saanut jonkinmoisen aistin, että aina kun äiti istahtaa eri huoneeseen edes hetkeksi paikoilleen, alkaa takuu varmasti kauhea kitinä kuulua ja loppujen lopuksi mitään hätää ei ole, ei ole nälkä, ei jano, ei märkä vaippa, eikä yhtään mitään. Lopputoloksena kitinällä paikalle hälyytetty äiti, joka ei saa istahtaa paikoilleen ja kilpaa auringon kanssa hymyilevä pikkuneiti.

Eräs muukin erimerkki ylimääräisistä aisteista löytyy...
Poika on omassa huoneessaan, joka on kauimpana ulko-ovesta ja etupihasta. Poika riemuissaan huutaa huoneestaan; ISI tuli! Minä luonnollisesti silmät lautasen kokoisena, että eikä tullut.
Itse olin olohuoneessa ja siihen kyllä kuulee, jos auto tulee pihaan...
No, Isi todellakin tuli ja poika sen tiesi, vaikka oli kauempana kuin minä ja minä en kyllä nähnyt tai kuullut tasan yhtään mitään.

Ei näitä voi todellakaan kuin ihmetellä, että kuinka paljon enemmän aisteja lapsilla on verrattuna aikuisiin ja kuinka paljon tarkemmat ne voivatkaan olla...

Tähän loppuun vielä ihan pakko hehkuttaa, kun pikkuneiti sai tänään tuliaiset Mummilta <3
Neiti sai aivan suloisen hatun, oman pikku käsilaukun ja ihan ensimmäiset omat helmet!
Täytynee kaivaa huomenissa kamera esiin taas, josko vaikka saataisiin neidistä ikuistettua kunnon "hienohelma" -kuva! Tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta ;)

2 kommenttia:

  1. Kiitos, kiitos. Ilo oli mummillekin värkätä... ja "suukkoset halien kera" kummallekkin mummin pikkuveitikalle (aika veitikkoja <3 <3 ovat nämä kullanmurut!) :)

    (Kirjoitit aiemmin siitä, että olet oppinut ennakoimaan esim. hiljaisuudesta, että lapsilla voi olla vähemmän luvalliset touhut meneillään...No, jos lapsukaiset ovat oppineet vastaavasti myös äidin tavat ja sen, että mitä hiljempaa äiti on omissa oloissaan, niin jotain herkkua sillä on ja ylleensä se herkku oli sitä Fazeria!? ;)))
    Vinkki äipälle jos innostaa:
    Ota aina lähistölle näennäisesti lautaselle jotain vähemmän herkkua, esim. puuroa tai pottua (tai näkkärikin käy keitosten puutteessa) ja yritä suu täynnä makeaa näytellä syoväsi vain sitä puuroa! Tehosta näytelmää vakuutuksilla, että "äiti syö puuroa! Haluaisitko sinäkin puuroa?"
    No joo, kokeiltu on ehkä muutama kerta, mutta en muista kuinka monesti meni läpi, ennekuin oppivat taas lisää..?;)
    Mutta pääasiahan on, että oppivat ja kehitys menee eteenpäin...kunnes tulee se iki-ihana ja ah; haastava murkkuikä ja sitten se kehitys voi mennä jopa taaksepäin tai joskus himpun sivuraiteillekin...mutta se on sen ajan murhe tai ilo ;)
    Tsemejä!<3

    VastaaPoista
  2. Kiitokset vinkistä! tämä täytyy ehdottomasti testata, jotta äitee pääsisi kannattamaan Fazerin tehtaita vielä enemmän ;) Nämä rakkaat pikkuriiviöt ovat vaan niit hitsin nopeita oppimaan uutta, että äiti saa tosissaan käyttää mielikuvitustaan joka tilanteessa... ja kauhun sekaisin mielikuvin odotan tulevia murrosikiä... HUH! Parempi kun ei edes ajattele niin pitkälle tai rakas aviosiippa joutuu todellakin ne Fazerin tehtaat ostamaan... ;)

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)