19 elokuuta 2014

Syksyn makua

Jopas otti ja muuttui ilmat sitten kertarysäyksellä.... no en valita. Helteet kyllä riittikin jo mulle ja niissä sai kitua ihan omiksi tarpeiksi. Vesisade vähän ketuttaa, mutta muuten ilmat on mun makuun enemmän kuin tarpeeksi. Nää pimenevät illat, kun kuitenkin on vielä lämmintä on niin mun juttu :)

Koululaiset on aloittaneet arkensa, tämä tosin ei meitä vielä kosketa, mutta kauhulla odotan jo ensi syksyä... Vuoden päästä meidänkin esikoinen aloittaa koulutiensä eskarista.... Oikeesti ihan kamalaa, että aika menee näin äkkiä, juurihan se poika syntyi!

Huomena on sitten se hetki, että minä seison pihalla klo 12.00 fiilistelemässä ja kuuntelemassa.
Eli sorsastus alkaa, se tuo mulle sen oikean syksyn! Pikku täpinässä täytyy aina olla itsekkin pyyntikauden alussa ;)

Lisää syksyn merkkejä on ilmassa muutenkin, sillä koko pesue valittelee kurkkukipua, naperot kiukuttelee ja muutenkin voi käytöksestä lukea sen, että flunssaa  pukkaa vähän jokaiselle. No nyt onkin sitten doupattu itseämme marjoilla ja kaikella mahdollisella. Paitsi että meidän pakastin ja jääkaappikin sanoi yhteistyösopimuksensa iri ja pakastimeen haalituista marjoistakin meni roskiin suurin osa....
Lievästi ketutti, mutta minkäpäs näille tekee. No nyt mennään varajärjestelmän voimin vielä ainakin tämä päivä, kunnes saadaan uutukainen laitteisto tilalle.

Sukuunkin ollaan saatu vahvistusta pienen hurmuriprinssin muodossa ja meidän lapset sai uuden serkun <3
Itse elin niin mukana syntymässä, että olin varmuuden vuoksi kipeä itsekkin ja jännä juttu...
Samana aamuna aamulenkillä lasten kanssa löysin mielettömän kokoisen neliapilan.... no kuvan muodossa onnea tuova neliapila lähtikin tuomaan onneansa synnäriä kohti ja iltahämärissä prinssi sitten saapuikin maailmaan :) Nämä on niitä elämän parhaita uutisia aina!


Nyt jatketaan flunssan torjuntaa ja toivotaan, että selvitään tälläkin kertaa vähällä sairastamisella :)


2 kommenttia:

  1. Toi on muuten jännä juttu toi myötäeläminen, kun läheisille tapahtuu jotain erikoista. Itselläni ihan sama juttu :) Ihana blogi sinulla, jään lukijaksi ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Olen täysin samaa mieltä tuosta myötäelämisestä...joskus sitä on tosiaan ihan kuin fyysisesti itekin kipeä, kun tietää toisenkin olevan parasta aikaa "pahassa" paikassa... sitä vaan jotenkin niin eläytyy täysin toisen asemaan - no taito se on sekin, kunhan ei liikaa eläydy. Ihana tuo neliapila, harvoin löytää, itse en ole koskaan löytänyt sellaista. Onneksi kuitenkin joskus sitä onneakin on ollut ilman neliapilaakin, mutta tosi hauska sattuma. Nämä ilmat tosiaan on nyt ihan ok, ei vielä ole ollut kuitenkaan sitä jatkuvaa vesisadetta montaa päivää.Ja hyvät sadevarusteet lapsillekin, niin jo vain voi mennä ulos, mikäs sen kivempaa kuin saada läiskytellä rapakoissa! Ja kyllä lasten riemu palkitsee sen pukemisrumban...Ja nyt jo saattaa käydä mustikassakin, kun helteet loppui, supermarjaa löytyy metsästä vaikka kuinka paljon, hyötyliikunta tulee siinä samassa!

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)