17 maaliskuuta 2016

Blogin historian havinaa...

Tulin lueskelleeni vanhoja postauksia ihan blogin alkuajoilta lähtien, vuodelta 2010! Taivas, siitä tulee tosiaan kuluneeksi 6 vuotta lokakuussa! Paljon on muuttunut tuona aikana....

Tässä teille uusintapostauksena eräs alkutaipaleen teksti.... tästäpä onkin sitten hyvä jatkaa seuraavassa postauksessa ja päivittää vähän tietoja ja elämää, mihin on tultu!

04 lokakuuta 2010

Mistä kaikki alkoikaan

Jos avataan ovi menneisyyteen ja mietitään, mistä kaikki on alkanut, voi sanoa, että vaikeimman mukaan on menty! Kaikki lähti pienistä katseista, jotka kuitenkin merkitsivät enemmän kuin moni ulkopuolinen saattoi edes arvata. Muutamat kohtaamiset johtivat ihastumiseen ja sitten asiat etenivätkin huimaa vauhtia. Vaikeuksilta ei vältytty ja monet kyyneleet tuli tyynyyn itkettyä.

Sen kuitenkin vain tiesi; Tässä se oli. Se mistä olin haaveillut, salaa ajatellut, se oli KAIKKI.
Pari kuukautta, ja huomasin eläväni täysin uudenlaista elämää. Elämää, jossa sain olla oma itseni. Sain osakseni sellaista rakkautta, jota en koskaan vielä ollut kokenut. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti eläväni, eläväni elämää, josta pystyin nauttimaan. Yksi ainoa ihminen teki sen, mihin kukaan muu ei ollut aiemmin pystynyt.

Kohtalo. Tässä voi jo puhua kohtalosta. Meidän kummankin raadollinen elämä oli viedä meitä vain vaikeuksiin ja onnettomaan elämään. Sitten tiet vain kohtasivat sattuman ja onnettomuuden kautta. Tästä lähti eloon uusi, erilainen elämä - meillä molemmilla.

Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä?
Ainakin omalta osaltani se oli täysin juuri sitä!
Tässä oli kaikki mitä halusin ja kaikki vain tuntui oikealta. Ei auttanut muu kuin ajautua tunteen vietäväksi ja antaa vain mennä :)

Parissa kuukaudessa elämä uusiksi, muutama kuukausi ja kihlat. Pian ilmoittikin jo pienokaunen halustaan tulla keskuuteemme. Iloinen yllätys, josta olin aina haaveillut! Onko se niin, että kun se oikea sattuu kohdalle, kaikki vain loksahtaa paikoilleen ja elämä alkaa onnistumaan? Mene ja tiedä, mutta raskaus oli todellakin todellista.

Jälleen muutama kuukausi elämää eteenpäin ja todellisuutta oli häät! Nopea oli tahti ja se varmasti toi elämäämme omat vaikeutensa. No, asiat voi tehdä monella tavalla ja tämä tapa tuntui oikealta juuri meille!

Nyt eletäänkin lapsiperheen arkea. 1 -vuotias reipas pikkupoika pitää äidin liikkeessä, aiheuttaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä tuo elämään niin paljon sisältöä, uutta huomioitavaa, uusia haasteita ja kaikkea mahdollista, että on ehkä hyvä purkaa ajatuksia välillä kirjalliseenkin muotoon.
Josko tällä keinolla olisin välillä edes vähän vähemmän arkirutiineissa pyörivä, nalkuttava kotiäiti, joka löytää siitä armaasta aviomiehestään ainoastaan niitä vikoja :)

Tästä on hyvä jatkaa tarinointia eteenpäin!



4 kommenttia:

  1. nyyh nyyh historian havinaa tosiaankin...Nyt tuo 1-vuotias reipas pikkupoika -MINUN KUMMIPOIKA - on reipas eskarilainen...Voi että menee aika nopeasti, ei voi muuta sanoa. Ja rakkaus on säilynyt arjen aallokoissa. Kun se vain muistettaisiin että se elämä vie ja tuo, mutta jos rakkaus säilyy, säilyy kaikki. Ihania aikoja eteenkinpäin teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se aika tosiaan vierähtää ihan huomaamatta. Paljosta on selvitty ja paljosta on vielä selvittävä. Aallokoita on riittänyt ja varmasti riittää jatkossakin, mutta näillä mennään ja nautitaan siitä mitä meillä on! Rakkaushan on se voimavara, joka vie eteenpäin niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä :)

      Poista
  2. Ihana postaus, melkein itketti :) Kunnioitettavan kauan olet kyllä blogia jaksanut pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuo aika on kulunut kuin siivillä! Onhan mullakin ollut välejä etten ole juurikaan postannut, mutta aina olen linjoille ja näppiksen ääreen palannut ja jos rehellisesti sanotaan, niin kertaakaan ei ole käynyt edes mielessä lopettaa bloggaamista :)

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)