Nytpä on alkanut tulevaisuuden suunnitelmat hahmottua aika pitkälle oikeaan kuosiin ja ovat nyt siis vain toteutusta vailla. Eli homman nimi on se, että kun äitiysloma alkukeväästä päättyy ja kesän aikana ei ala töitä löytymään, mikäli pääsen, on edessa uudet kujeet eli kouluun lähtö :)
Kuinkahan tuon yhdistää tähän perhe-elämään ja näillä tuloilla... No, se on sen ajan murhe se.
Jos tätä kaikkea ei ala toteuttamaan NYT, se jää toteuttamatta loppuiäksi ja sitten siellä vanhainkodin kiikkustuolissa ketuttaa ku pientä oravaa.... ;)
Aika sitten näyttänee, että mitenkä alan vaihto onnistuu ja mitä siitä seuraa, mutta näillä eväillä mennään nyt ja katsellaan mitä se huominen tuo tullessaan. Haaveita ja tavoitteitahan jokaisella pitää olla, eihän muuten elämässä saa aikaiseksi yhtään mitään. Osa omista haaveista on jo toteutunut ja lisää toteutellaan pikku hiljaa.
Loppujen lopuksi kun alkaa asioita ja omia aiempia haaveita ja tavoitteita ynnäämään yhteen, aika moni on toteutunut ja ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon kaikkea itselle on suotu. Toki työtähän näiden haaveiden ja tavoitteiden eteen on tehty niska limassa, mutta osa on kyllä kieltämättä tullut eteen kuin manulle illallinen...
Jotenkin tämä uuden alan pohtiminen on saanut silmät kirkastumaan kaiken muunkin suhteen ja pientä innostuksen kipinää voi olla havaittavissa jos oikein osaa katsoa. Ehkäpä se tulevan suunnittelu saa sen innostumisen aikaan myös tässä tämän hetken arjessa ja asioiden pohtiminen toisaalta taas avaa silmiä tähän päivään, että eipä ne asiat niin mahdottomia olekkaan kun osaa ajatella oikealta kantilta ne.
Se on tämä meikäläisenkin mielikuvitus ja ajatusmaailma sen verran kummallinen kaikkine kujeineen, eettä on tullut huomattua eräänkin kerran se, että jos ei omia tavoitteita aseta pitkälle tulevaisuuteen ja rimaa aika korkealle, motivaatio ja innostus kärsii koko elämästä, siitäkin jota eletään juuri tällä hetkellä. Heti kun selkeä tavoite on asetettu, alkaa innostus ja samalla alkaa myös tapahtumaan. Mikä lie siinäkin, mutta tuo on tullut huomattua heti useamman kerran. Ehkäpä se tämä Leijonan luonne on se, että turhautuuhan sitä jos ei ole mitään haasteita ja kaikki käy liian rutiiniksi... miksihän se on näinkin monta vuotta kestänyt takoa päähänsä se tosiasia, että kaavat täytyy rikkoa aina välillä, jotta elämässä säilyy se sopivan makea maku ;)
Ehkäpä se tuo uusi ala (mikäli siis kouluun pääsee) avaa uusia ovia niin työelämässä kuin omassakin elämässä. Varmaankin siitä tulee myös matka oman mielen sopukoihin, mikä ei kyllä tee pahaa kenellekkään, päinvastoin. Uusia haasteita siis odotellessa ja täytynee alkaa asettamaan niitä muitakin tavoitteita vielä... Ehkäpä niitäkin tulee vielä julki... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)