13 toukokuuta 2014

Sydämmellistä...

Kyllähän on taas harmaa aamu... voi huokaus! Muutaman päivän harmaus ja sade ei kyllä nyt enää houkuttele yhtään eli aurinkoa tänne kiitos! Eilenkin ehdittiin kitenkin ennen sadetta vielä ulkoilemaan, onneksi. Tahtoo nuo mini-ihmiset alkaa hyppimään seinille, jos useamman päivän joutuvat sisätiloissa pysymään. Ja kieltämättä, kyllä se tuntuu omassakin pääkopassa, jos ei ulos pääse.

Tuossa jokin aika sitten oli taas mielentilat sellaiset, että pääkopassa kävi likimain hurrikaani ja mietin miettimästä päästyäni kaikkea vähän turhankin kanssa. No, sain sitten asiat jäsennettyä järjestykseen, kuten aina ennenkin ja vähän kummallinen tapaus kun olen, tuli mieleen, että päätösten vahvistukseksi täytyy löytää sydämen muotoinen kivi (joo, olen outo) ;D

No eihän sitä sitten tietenkään löytynyt ja ajattelinkin jo ties mitä... minä kun olen aina vähän luottanut kaiken maailman ennusmerkkeihin ynnä muihin pikku juttuihin, jotka tärkeällä hetkellä silmiin sattuu ja jos oikein sattuu, se käy myös mieleen ;) Luovutinkin sitten etsinnän, kun eihän mikään etsimällä löydy.. tulee eteen jos on tarkoitus... No, eilen sitten ulkoiltiin lasten kanssa ihan tuossa omassa pihassa ja istuskelin puhelin kourassa terassin laidalla ja kuvasin vähän milloin mitäkin... sitten hoksasin, että annan lapsille pikku tehtävän;
Etsikää äidille sydänkivi! Sitten alkoikin tapahtua... meillä taitaa olla aika sydämmellinen pihamaa ja kaikki oli oman etsinnän hetkellä vain niiden omien ajatushurrikaanien varjossa... Tässäpä löydöt :)









Löytyy, ei löydy, löytyy...

Jännintä tässä oli se, että silloin kun etsimällä etsin, en löytänyt mitään.
Ehkäpä päätökset vaativat pientä hiontaa vielä tuolloin, kun eilen pihan suurinkin kivi paljastui sydämeksi :)
Siinähän se on ollut koko ajan, mutta nyt sen vasta huomasi... aina jännä...!



3 kommenttia:

  1. Hei teillä todellakin on sydämellinen koti!!!! Katopas lapsethan ne on huomiokykyisiä ja mikä ihana tehtävä antaa lapsille, he niin mielellään tekee just tuommoista pikku tehtävää! Se on niin tosiaankin että "ei näe metsää puilta!, jos alkaa toden teolla etsimään jotain tiettyä asiaa, niin eihän sitä löydy, vaan kun antaa asian olla, se putkahtaa esiin aivan itsestään!. Ja hei, on niitä hullumpiakin sinettejä päätöksille haettu - nimimerkillä kokemusta on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mini-ihmiset oli mielissään tehtävästä :) Juu, kyllä varmasti on hullumpiakin sinettejä päätöksille haettu, sen uskon. Mutta näillä mennään: Olen outo ja hemmetin ylpeä siitä ;)

      Poista
  2. By the way - kuka sen "oudon" määrittelee...??? Jokainen on oma persoonansa ja ollaan ylpeitä siitä mitä me ollaan!

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)