22 toukokuuta 2015

Hengissä... ainakin melkein

Täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja syy tähän hiljaisuuteen on vuosituhannen karmein flunssa kaikkine lieveilmiöineen.
Itse kohtalaisen harvoin sairastan ja en kyllä ihan just edes pysty muistamaan, milloin viimeksi olisi tällainen maanpäällinen helvetti ollut valloillaan. Tauti on kaatanut vuorotellen jokaisen ja jopa on menty vähän uusintakierroksellakin. Tällä hetkellä taistelen vielä hermoja ja koko kroppaa raastavan yskän kanssa. muutamien viimeisimpien öiden unisaldo on sen veran vähäinen, että en edes kehtaa kertoa. No ainakin mä tiedän tämän viimeisen reilun viikon ansiosta jokaisen ihmisessä sijaitsevan lihaksen, erityisesti vatsalihakset, tiedän myös sen hiuksen hienon rajan mikä menee yskäkohtauksen tultua siihen, että se päättyy oksennukseen.... tiedän markkinoiden kurkkupastillivalikoimista 90%:sti jokaisen tehot. Näistä voi varmaan jokainen päätellä, kuinka lystiä on viimeajat meillä ollet.

Melkein voi kuvitella kuvan perusteella, että kesä on ihan ovella....

Vankina omassa kodissa... syö hermoja aikatavalla. Vesisade oli huomattavasti helpompi kestää, mutta pienikin auringonpilkahdus sai kyllä verenpaineet nousemaan, kun mihinkään ei päässyt.


Kyllä pahimpina aamuina on tuntunut siltä, että lievä katkeruus vetää pidemmän korren.... kuinka helppoa onkaan se, että haet sairauslomalapun ja ilmotat töihin, että et voi tulla....
Mutta mitenpä ilmoitat 3 aamupalaa odottavalle naperolle, että äiti on "vähän" kipee, en voi nousta sängystä. Mutta niinhän se menee, jos oot Äiti sä vaan menet niin kauan kuin jalat kantaa edes jotenkin ja suunnilleen pysyt pystyssä. Mun onni on kyllä se, että mies on kotona, ettei ole tarvinnut yksikseen tätä hullun myllyä jaksaa.

Tuossa välisä ehti meidän pikkuneiti saada 4 ikävuotta mittariin. Meidän iso prinsessa <3
Synttäreitä juhlitaan virallisemmin vasta kuun lopussa, kun pidetään yhteissynttärit kuopuksen kanssa, joka on saamassa 3 vuotta täyteen.

Synttäripäivän posti piti tutkia suurella hartaudella ja täydellisellä keskitymisellä


Takki on siis kohtalaisen tyhjä kyllä tällä hetkellä, mtta eiköhän tässä ala pikkuhiljaa elämä voittamaan ja päästään taas takaisin normaaliin postaustahtiin. Ajatustoimintaon kyllä vielä sen verran sairauslomalla, että mitään kovin syvällistä ja vaativaa ei kyllä ihan lähipäiville ole luvassa, mutta toivutaampas ensin rauhassa ja palataan sitten kunnolla sorvin ääreen. Nyt kyllä sietäisikin jo helpottaa kunnolla, sillä ensiviikolle on vaikka mitä juttua ja menoa tiedossa.

Tässä kuvassa ei enää ihan niin karmea näky ole, mutta pahimmilla hetkillä ajattelin lanseerata markkinoille MISS Punanenä skaban.... oisin ollut mukana ihan kärkikahinoissa :D


Mutta, Mukavaa viikonloppua jokaiselle <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)