Se on kuukausikin taas vaihtunut ja talvi lähestyy... No kieltämättä nuo vesisateet alkaa jo piisaamaan, joten pikku pakkanen ja vähän lunta tänne KIITOS :) Tulipa taas päivitettyä vähän ulkoasuakin, josko tuo taas edes vähän aikaa silmää miellyttäisi.
Tämä oma elämänmuutos/elämäntapa -projekti tuntuu taas junnaavan niin paikoillaan, että ketuttaa ihan tosissaan ja eipä ole juurikaan tullut uhrattua ajatustakaan koko hommalle taas vähään aikaan, joten pitänee taas tässä blogin kautta vähän yrittää muistutella itseään siitä, mikä olikaan se tavoite ja missä mennään ja mihin pitäisi olla menossa.
Se tämä ihmiselämän arki tahtoo olla sellainen juttu, joka saa välillä sen parhaimmankin optimistin hakkaamaan päätään mäntyyn ja siitäpä tuleekin pienimuotoinen kierre nimeltä:
positiivisuus on p*.... anteeksi... eli syvältä sieltä!!!
No tässäkin tapauksessa ainoa vaihtoehto on edetä vanhan kliseen mukaan eli mikä ei tapa se vahvistaa
( eli nykyisen maailman menon mukaisesti: mikä ei tapa, sattuu vi**sti)
No jokatapauksessa tavoitteenahan on se elämänlaadun muuttaminen siihen itselle parempaan suuntaan ja ehkäpä sitä kautta menisi elämänlaatu parempaan suuntaan läheisilläkin. Sen stressaamisen ja pikku asioista ruikuttamisen kun saisi jälleen kerran heitettyä vähemmälle, niin jopas pääsisi helpommalla.
Mutta, mihinpä tiikeri raidoistaan pääsisi... luonne kun on tämä, niin takapakkia tulee heti moneen kertaan.
Ja toisaalta taas se hyvien asioiden löytäminen siitä arjesta, vaatii ainakin välillä melkoisia ponnisteluja kun oikein sattuu huono päivä...
Tämä meikäläisen oma henkilökohtainen "asennevamma" tahtoo olla se melkoisen suuri kompastuskivi monessakin asiassa. Ehkä se ei ulospäin niinkään kaikille näy, mutta läheisille kyllä kuuluu ja kovaa :D
Nämä pienet asiat, jotka kuitenkin ovat lopulta todella suuria, saisi muutettua niin elämä ehkäpä hymyilisi hieman enemmän. No hymyilee se toki näinkin, mutta ainahan leijonan täytyy siihen täydellisuuteen pyrkiä ;)
Sitä kun on luonteeltaan tällainen pirttihirmu ja yrittää pitää käsissään nekin langat, jotka sinne ei edes kuulu, on ne langat takuulla solmussa ja sen vyyhdin avaamiseen meneekin melkoisesti aina aikaa, vaivaa ja niitä kuuluisia harmaita hiuksia... Ehkäpä sitä täytyisi yrittää olla hieman vähemmän kontrolloivaa tyyppiä.
No jospa tämä muutos prosessi pysyy nyt taas paremmin mielessä kun netit toimii ja tietokoneet ei aina kaikkoa paikalta ;) Eli tällä hetkellä talosta siis löytyy kummallekkin oma kone ja omat yhteydet, joita vaihdellaan tarpeen mukaan, mutta joka tapauksessa, tilanteessa kuin tilanteessa löytyy käytöstä kone ja nettiyhteydet! (HALLELUJA, on tätä tilannetta jo odotettukin) eli ehkäpä jatkossa saadaan päivityksiä taas enemmän!
Pienten lasten äideille ja isillekin lienee normaalia että mielialat ja jaksamiset vaihtelevat päivästä toiseen.Välillä mennään tukka putkella alamäkeä mutta sieltähän on yksi tie eteenpäin eli ylöspäin vaan.Nyt on synkkää ja harmaata mutta joku sana tai lapsen hymy saa taas päivän paistamaan,pitäisi vaan huomata poimia nuo pienet hyvän olon ja jaksamisen viestintuojat,itsellä ainakin pakkaa jäädä huomaamatta.On muka niin kiire kai.Voimia syksyn harmauteen ja älä unohda omia unelmiasi!
VastaaPoistaKiitos :) Omat unelmat ovat hautumassa ja muotoutumassa toteutettavaan muotoon... katsotaas nyt, mitä se tulevaisuus tuo tullessaan ;) Kyllä se kaiken mielipahan poistaa erittäin tehokkaasti kun pieni ihminen kietoo kädet kaulalle ja kuiskaa kosvaan "Äiti" ja pieni nyytti, jonka kasvot loistavat kuin naantalin aurinko :)
VastaaPoistaLuin sinun vanhoja tekstejäsi kun itselläni lykkäsi mielipahaa....nyt naurattaa,nuo tekstisi ovat kyllä niin huumorilla höystettyjä että pakostakin paha mieli unohtuu.Teksteissäsi on oikeaa elämän kirjoa.Kun eihän se elämä ole läheskään aina sitä pelkkää hyvää,tosiasioista ei vain uskalleta kirjoittaa.Kiitos!
VastaaPoistaKiitos! ja hieno juttu, jos teksteistä saa piristystä muutkin kuin kirjoittaja itse! Tästä jaksaa taas jatkaa eteenpäin. Palautetta on hieno saada :)
VastaaPoista