Montako kertaa täällä eletään? Vain kerran!
Omassakin elämässä on tullut huomattua surullisen usein, että ihminen on täysin pelkojensa vanki.
Me pelkäämme tulevaisuutta, josko se vaikka meitä satuttaa ja se tulevaisuus ei tulekkaan eteen juuri sellaisena kuin sen itse on suunnitellut. Voiko meistä kukaan määrätä tulevaisuuttaan niin, että mitään riskejä ei tulisi otettua? Ei, kukaan ei kykene hallitsemaan tulevaisuuttaan, vaan jokaisellehan se on määrätty. Eteen tulee niin hyviä kuin huonojakin tilanteita ja miksipä niitä pelkäämään etukäteen ja murehtimaan, koska ne tulevat eteen joka tapauksessa.
Itsellänikin on ollut heti useita pelkoja, joista on ollut todella hankala päästä eroon. On pelko yksinäisyydestä, on menettämisen pelko, on pelko taloudesta, on pelko ja huoli terveydestä ja vaikka mitä muuta...
Mutta millä näistä eroon pääsee... Kohtaamalla kaiken!
Jokainen meistä voi omalla tavallaan tulevaisuuteensa vaikuttaa, mutta sitä tulevaisuutta ei kuitenkaan voi määrätä. Miksi siis antaa pelon viedä pohja kaikilta niiltä mahdollisuuksilta, jotka voisivat muuttaa elämää.
Jos ihminen alistuu elämään pelkojensa vankina, tulee hän elämään elämäänsä vain puolittain. Kaikki hyvät ja onnelliset asiat saattavat jäädä kaiken sen pelon varjoon. Miksi menettäisimme sen elämän ilon omien pelkojemme vuoksi? Meille jokaisella on annettu taakkoja kannettavaksi ja jokaisen on se elämänsä joka tapauksessa elettävä, miksi siis ei eläisi täyttä elämää ja ottaisi siitä kaiken ilon ja onnen irti?
Jokaisesta pelosta on mahdollista päästä eroon. Kun pelkonsa kohtaa, huomaakin kohta, että miksipä olinkaan tätä pelännyt... Pelko on oikeastaan se, joka satuttaa enemmän kuin se, että ottaa "riskin" ja nauttii elämästä. Pelkojen varjoon jäämällä voi se käden ulottuvilla oleva onni jäädä pysyvästi sinne käden ulottumattomiin ja sen jäkeen sitten vanhainkodin kiikkustuolissa jälleen mietitään, että miksi näin...
Elämä jättää jalkeensä haavoja, mutta nekin parantuu. Jos alkaa miettimään ja pelkäämään uusien haavojen syntymistä, ei ole mahdollista nauttia yhdestäkään päivästä täysillä ja ei ole mahdollisuutta olla onnellinen.
Elämä jättää meihin kaikkiin jälkensä ja jos se ei sitä tekisi, meistä kukaan ei olisi omanlaisensa persoona.
Nämäkin elämän jättämät jäljet tulisi ottaa vastaan "viisautena" ja vahvuutena ja käyttää tulevassa elämässä se viisaus ja vahvuus edukseen. Kaikella mitä elämä eteen tuo, on oma tarkoituksensa ja näitä meistä kukaan ei voi itse määrätä. Voimme vain määrätä sen miten käytämme hyödyksemme ne elämän eteen tuomat niin hyvät kuin huonotkin asiat.
Jokaiselle siis pieni neuvo: Kun pelko iskee, kohtaa se ja päästä siitä irti. Nauti elämän jokaisesta käänteestä ja ota ne vastaan avoimin mielin, ilman sitä mietintää, "entäs jos..."
Elämä on tarkoitettu elettäväksi täysillä, ei puolittain. Jokaisesta elämän uudesta päivästä on otettava ilo irti, vaikka sen pienen "riskin" voimin ja nautittava siitä mitä elämä eteen tuo. Olkaamme onnellisia niistä jokaisesta pienestäkin onnen hetkestä, jotka eteen tulee ja mitä nopeammin peloista päästää irti ja ne kohtaa, sen nopeampaa se onnikin voi löytyä. Eletään täyttä elämää ja otetaan vastaan se mitä eteen tulee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)