28 helmikuuta 2012

Tosielämän käyttöohjeet

Koska eipä ole näkynyt mini-ihmisten mukana tulevan minkään valtakunnan käyttöohjeita, ainoa ohje taitanee olla: Koittakaa pärjätä!

Ei hitsiläinen mulle kukaan kertonut, että kuinka selitetään liki 2,5 vuotiaalle se, että tiskialtaassa likoamassa olevasta uunivuokasta ei voi lapioida pesuainetta sisältävää vettä pitkin lattiaa, vaikka siihen lelulaatikon avulla yltäisikin. Eikä sitäkään kukaan ole kertonut, että miten selvitetään tälle samaiselle pikkumiehelle se, kuinka pikkusiskoa ei ole tarkotus ohjata syömään leivänmuruja pöydän alta. Eikä sitäkään kukaan ole muistanut kertoa, että kuinka painetaan pikkumiehen päähän sellainen asia, että vessapaperia ei ole tarkoitus käyttää 2 rullaa siihen, että pyyhkii oman nenänsä... ja tässä vaiheessa on lupa vaatia kauppaan suunnistavalta aviosiipaltaan kaikki aiemmin vaadittu suklaa tuplana!

Sitäkään ei kukaan tullut lasten hankintavaiheessa maininneeksi, että näillä mini-ihmisillä on tutka päällä koko ajan, joka hälyyttää erittäin äänekkäästi ilkeilyn muodossa aina kun äiti yrittää hoitaa vähänkään jotain virallisempia asioita esimerkiksi puhelimitse. Ei tarvitse kuin kännykkä nostaa korvalle, lasten tutka hälyyttää tilanteen olevan valmis ja taas mentiin.... Pikkusisko yritetään haudata dublojen alle (ei kyllä näyttänyt olevan moksiskaan asiasta), jääkaapista voi vapaasti mennä hakemaan jogurttia, jota on luonnollisesti mielekästä levittää pitkin lattiaa ja äidin leivontavehkeet voi ottaa vapaaseen käyttöön ja leivonpaperit kuuluu luonnollisesti tunkea pakastimeen... (saiko tässä vaiheessa tilata ne suklaat triplana?)

Sillä välin kun äiti kuvittelee juovansa kaikessa rauhassa kahvit ja lapset katsovat näennäisen kiltisti piirrettyjä, voi vallan mainiosti yrittää saada pikkusisko raivostumaan erinäisellä pelleilyllä ja lopettaa tämä vasta siinä vaiheessa kun äiti luovuttaa sen kahvinjuontinsa suosiolla.

Onneksi tuo äidin vaisto kehittyy kuitenkin ajan myötä, päivä kerrallaan paremmaksi ja osaa jo aavistaa tietyt tilanteet. jos on liian hiljaista, mini-ihmiset ovat joko ilkeyttä tekemässä tai sieltä tulossa. Jos lelujen kerääminen oikeille paikoilleen sujuu liian mallikkaasti, voi olla liki 100%:sen varma, että jotain on jo tehty tai on tekeillä. Jos taas kaikki normaalin leikkimisen ja touhuamisen äänet loppuvat kuin seinään, tietää äiti siitä, että jotain on hajonnut tai jotain on luvattomasti otettu käyttöön.
Että näin...

Että sodassa ja rakkaudessa jos on kaikki sallittua, niin on se kyllä lasten kasvatuksessakin, ainakin melkein :)
Mielikuvitus saa töitä ihan urakalla, että kaiken saa selitettyä siihen malliin, että jakeluun menee ja isäntä saa lopulta luultavasti ostaa koko Fazerin tehtaan, että nämä saadaan kasvatettua aikuisiksi asti... ;D

2 kommenttia:

  1. Hyvä juttu Riitta! Kutkuttavaa luettavaa!:DDD
    Oli niin tutun kuuloista...Arki kysyy voimia ja lasten kehityksen sekä äitiyden saralla tulee aina uusia "kehitysvaiheita". Joku päivä huomaa, että kun olet omasta mielestäsi oppinut ennakoimaan lasten touhuja ja tekemisiä, niin ne muksut hoksaakin taas uuden jutun ja toimintatavan, johon äippä ei ole vielä tottunut, ja niin taas äitiä viedään... (Lohduttavaa?;/)

    VastaaPoista
  2. Voi jummi... erittäin lohduttavaa todella ;D Eli ainoa käyttöohje näissä tilanteissa todellakin on; Koittakaa pärjätä! Saapa nähdä mihin tässä vielä joutuu, mutta se einakin on selvä, että jos meinaa äitinä pärjätä, on omattava järjettömän kattava ja omaperäinen mielikuvitus, jotta kaikista tilanteista voi selvitä :)

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)