1000 tykkäystä ja kuulumisia ja kysymyksiä

Moikka moi! Viimepäivät on menneet kovan taistelun keskellä. Meille on yrittänyt vieras; flunssa.
Kovasti on omalla kohdalla ainakin oven takana kolkutellut, vielä en ole päästänyt sisälle asti kylään, mutta tuntuu siltä, että taitaa tuo murtautua kohta tänne. Talon isäntä oli jo eilisen aika pitkälti petipotilaana, lapsetkin lupaavasti aivastelevat ja itsellä on ollut likimain  jyrän alle jäänyt olo.
No nyt ehkä ihan pikkuisen helpompi olo, jotta saa edes jotain järjellistä tännekkin kirjoiteltua.

Näissä merkeissä siis on viimepäivät menneet....

Tuo vihreä minttutee oli tuosa jokin aika sitten tehty, ihan täysin heräteostos ja hyvä olikin.
Nyt oon koukuttunut tuohon ihan täysin ja sitä on oltava aina kaapissa. Yleensä, normalitilanteessa en siihen kyllä laita makeutukseksi edes tuota hunajaa, mutta josko tuo flunssa siirtyis vaikka naapuriin tuon hunajan voimasta.

Onneksi oli muutamia ihanan aurinkoisia päiviä tuossa välissä, niin me vietettiin aikaa puistoilemalla Saipa muksutkin purkaa enimmät energiansa sinne eikä äidin kiusaamiseen.... Juu, siis täällä on menossa sellainen aikakausi, että äidin hermoja raastetaan kyllä ihan urakalla. Sellaista asiaa tai leikkiä ei ole edes olemassa, josta ei muksut sais keskenään hirveää kähinää aikaiseksi, mikään ei kelpaa, ruoka on vähintäänkin surkeaa, toisella on ruuat lautasella erilailla ja mulla on ihan väärin... jne... kaikkea ihan yhtä mukavaa.

Facebookissa blogin sivulla meni maanantaina 1000 tykkääjän raja rikki!

Ihan mieletöntä... Oon ehkä niin onnessani asiasta ettette edes usko. Lukjoita ja seuraajia on tullut vähässä ajassa ihan huikea määrä lisää ja sen vuoksi olen tekemässä erikoispostausta, jossa vähän avaan enemmän sitä kuka täällä oikein kirjoittelee, missä ja miksi. Jos siis jotain haluat ehdottomasti tietää, niin nakkaa ihmeessä kommentteihin kysymyksiä, niin vastailen parhaani mukaan :)

Paljon on tullut myös seuraajia tuolta isosta maailmasta, Suomen rajojen ulkopuolelta,
joten nyt se on varmaankin siirryttävä jatkossa siihen, että postaukset tulee aina myös englanniksi.
No pysyypähän kielitaitokin hallussa, hyvää treeniä sekin. Paljoa tuota englantia ei näin kotioloissa tule käytettyä eli eikös se ole ihan jees, että voi yhdistää oman elämäntavan kautta myös oppimisen.

Huomenna on sitten edessä jännä päivä. Esikoisella on eskariin tutustuminen ja poika itse ei juuri ole viikkoon meinannut nahkoissaan pysyä ja tänään aikaisin aamulla tulee jannu selitään silmät lautasen kokoisena, että Äiti, enää yks yö ja sitte mää meen! Voi sitä jännityksen määrää, ens yönä ei varmaan meillä nukuta :D Omalla kohdalla fiilis on lähinnä epätodellisen haikea, mutta samalla pikkasen jännittynytkin. Sitä on niin hiivatin vaikea käsittää, että mihin ihmeeseen tuo aika on mennyt, justhan se synty!! Ei voi ymmärtää!

Nyt lähden jatkamaan aamua ja tyhjentämään tuon ämpärillisen teetä... laittakaapas kysymyksiä tulemaan tätä erikoispostausta varten :)