24 heinäkuuta 2014

Mutkia matkassa

Matka jatkuu... tämä elämänmuutos- ja painonpudotu projekti on ollut oman elämäni yksi mullistavimmista asioista ja jos tätä operaatiota en olisi käynyt läpi, en takuulla tässä tätä tarinaani nyt kirjoittaisi...

Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on taivahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.

Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän! Ja se on toistettava, niin monta kertaa, että oma usko itseensä herää jälleen. Eli... liki päivittäin miljoonia kertoja ;)

Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy esimerkiksi tuo Lehtikuninkaan mainos, josta hyvinvointii ja kuntoiluun ym. liittyviä lehtiä voi tilata. Itselle projektin aikana liki oli liki raamattuja FIT ja Kunto Plus -lehdet. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoiluun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.

Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään sekä itselle että vaikka kaverillekkin!

Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja niistä hetkistä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.

Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D

Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...tai ainakaan he eivät ole kehdanneet tunnustaa nähneensä)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)

Tai vilkaiseppa Youtubesta vaikkapa Zumbavideoita... Youtube pelastaa melkein aina, kun itseltä ideat loppuvat! Tosi monella painonsa kanssa taistelevalla se kynnys lähteä johonkin ryhmään harrastamaan, on ihan taivaallisen korkealla ja niin se oli itsellänikin ja en vieläkään ole mikään ryhmäliikkuja. Liikun tasan kuin itseä huvittaa ja ihan omassa rauhassa. Joillekkin sen ryhmän motivaatio toimii paremmin, mutta ainakin omalla kohdalla itsekseen tekeminen oli huomattavasti parempi vaihtoehto.

Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!
Kantapään kauttahan ne asiat pitää aina opetella. Pointtina siis se, että liikuntaa on monipuolisesti harrastettava, jotta haluttuihin tuloksiin voi päästä. Ja eipä siinä, virkistäähän se vaihtelu aina!

5 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin tuon treenin vaikutukset, jotka saa omaehtoisesta tanssista - ei tartte lähtiä ryhmätunneille, jos ei halua, ja tyyli on vapaa. Nimimerkillä Testattu on. Voi joko keskittyä "vain" liikkumiseen tai sitten yhdistää sen kotitöihin (= kaksinkertainen hyöty).: Porukka lähti kyläileen ja aattelin siinä sitten vähä siivota, mutta kun se tuntui niin hiivatin tylsältä. No, ei muuta kun mielialaan sopivaa musiikkia soittimeen, ne volumet kaakkoon ja täyttä kurkkua laulamaan ja imuria kuljettamaan. Siinähän sitä sitten innostui enemmänkin värkkäileen, ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä kuului ovelta ääni: "Äiti mitä sää teet???" "Siivoan." "Jaa, ei se kyllä siltä näytä...." No heh heh hyvät naurut saatiin, mutta olipas se mukava siivouskerta ;) No sitä pelkkää tanssia oon kyllä sitte pyrkinyt harrastaan ilman yleisöä (Oisko yleisön pyynnöstä...?) Mutta kokeilkaa ihmeessä, ja jos on pieniä lapsia, mikä sen parempaa kuin että siinä saa myös vaikka lihastreenin kun nostelee ja pyöritteleee lapsia siinä samalla, ja mikä parasta: lapsilla yleensä on hauskaa kun aikuiset osallistuu leikkiin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tarina, ja varmasti tosi, kuulostaa ihan siltä, että se on oikeasti tapahtunut. Pitääkin kokeilla tuota siivoamista musiikin tahtiin, se varmasti keventää työtaakkaa.

      Poista
    2. Hih... testattu on täälläkin toi tanssi. Bailasin tytön (6 vee) kanssa ihan täysiä ja siinä samalla pyyhin pölyjä... isäntä tulikin yllättäen kotiin duunista. Saatiin melkoiset WTF -katseet, mut ei se meitä kuitenkaan hoitoon (vielä) toimittanu ;D

      Poista
    3. Se on muuten hauskaa, kuin lapset innostuu mukaan kun äitikin alkaa hyppimään! Mikäs sen mukavampaa yhdessäoloa! Antaa niitten isäntien katsella ihan rauhassa, pääasia että on hauskaa, eikä sen siivouksen tarvi aina niin ikävää olla;)

      Poista
  2. Ja täällä on kotibailaajia siis muitakin :) hullun leima on otettu otsaan niin monesti jo että siinä on ja pysyy iäti ;) mutta väliäkös tuolla kun siitä osaa ottaa irti sekä huvin että hyödyn! mukavata hommaa niin yksin kuin naperoidenkin kanssa. välillä meinaa tosin talosta neliöt loppua kesken, kun 3 lasta ja ite heiluu kuin heikkopäinen ;D

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)