Muutenkin tää viikko on ollut jotenkin enemmän kuin harmaa. Suru-uutisiakin on taas tullut, valitettavasti. Ei nyt ihan kuitenkaan lähipiiristä, mutta tuttuja ihmisiä kuitenkin. Jotenkin se pysäyttää miettimään aina omaakin elämää. Koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän....
Ennen tätä räkätautia käytiin mini-ihmisten kanssa vähän tutkailemassa miltä se maailma näyttää näin talven korvalla... kaikista hauskinta taisi rattaiden pukkaaminen jäätyneistä lätäköistä ja se jään ratina.
Hyytävä tuuli puhalsi mereltä
Pikkuhiljaa alkaa rannat jäätyä
Äiti, miks jää näyttää tuolta? miksi siinä on tuommosia raitoja?
ÖÖÖ..... miten tuon nyt selittäis ymmärrettävästi....
ÖÖÖ..... miten tuon nyt selittäis ymmärrettävästi....
Äiti, miks kaikki on ruskiaa?
+ kymmenen lisäkysymystä ensimmäiseen vastaukseen....
+ kymmenen lisäkysymystä ensimmäiseen vastaukseen....
Kevyt JEE siinä vaiheessa, kun kysymys tulva loppuu 10 sekunniksi ennen kuin uusi tulva uhkaa :D
Meidän lievästi laiton kuljetus vähän kääntää päitä täällä naapurustossa, mutta on ne nyt naapuritkin ilmeisesti tottuneet jo tähän kuljetukseen, kun ihmetteleviä ilmeitä on näkynyt vähemmän.
Meidän oma uimaranta kohtuu aution ja kuolleen näköisenä.
Kohtalaisen haastava tapaus saada onnistumaan kuva, jossa kaikki 3 mini-ihmistä olisi ees suunnilleen fiksun näköisessti YHTÄAIKAA....
Todennäköisempää on varmaankin saada lottovoitto.
Josko nyt jatkais räkäisten nenien siivoamista ja keskittyis vain sunnuntaipäivän viettoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)