Tosielämän käyttöohjeet osa 2

Voi jummi... Eipä ole käyttöohjeista taaskaan tietoakaan. Missään ei kerrota, miksi sillä hetkellä kun lapset on autuaasti untenmailla ja äiti istahtaa konelle esimerkiksi blogin päivityshommiin, lapset heräävät lähes tulkoon poikkeuksetta. Ja yleensä tämä tapahtuu yhtäaikaa sen kanssa, kun nämä perähikiän nettiyhteydet alkavat saikkaamaan ja tekstin tallennus jää vaiheeseen ja noin. 75% tekstistä katoaa taivaan tuuliin...
(ja taas saa tilata suklaata...)

Ja ei kuulkaas käyttöohjeista ollut tietoakaan tänä aamunakaan, kun itse saa herätä siihen, että pieni herra on vessassa tyhjentämässä äidin meikkikoria vaipparoskikseen ja kiikuttanut kaikki harjat ynnä muut hiustenhoitovehkeet saunaan... Mitenkä siis selität tälle nuorelle herralle, että aamulla n. klo 7.00 kuuluu vielä nukkua, eikä tolskata omiaan luvattomien tavaroiden parissa ja varsinkin kun äiti oli vielä nukkumassa.
Käyttöohjeita tarvitsisi myös siihen, että kykenee selittämään aktiiviselle pikkumiehelle sen, että pikkisiskoa EI ole tarkoitus käydä herättämässä joka aamu klo 6.30-7.00 välisenä aikana.
(Onko suklaa luvallinen aamupala kotiäideille?)

Missään ei myöskään ole kerrottu sitä, että kun äiti saa ruokansa lautaselleen, alkavat lapset vuorotellen kitistä jotain, jota on saatava välittömästi ja näin ollen ainoa, jonka äiti kykenee syömään lämpimänä on Jäätelö...
No kylmä kahvi toki kuulemma kaunistaa, mutta ei maha vedä sitäkään niin paljon kuin naama vaatisi, mutta tuon kylmän ruuan kanssa en ihan ole päässyt sinuiksi... No ehkä sekin aika vielä koittaa, jahka nämä minit on kasvatettu aikuisiksi asti...

Ja Fazerin tehtaat kiittää jälleen... Lisää suklaata tilaukseen... TUPLANA :)

Tosielämän käyttöohjeet

Koska eipä ole näkynyt mini-ihmisten mukana tulevan minkään valtakunnan käyttöohjeita, ainoa ohje taitanee olla: Koittakaa pärjätä!

Ei hitsiläinen mulle kukaan kertonut, että kuinka selitetään liki 2,5 vuotiaalle se, että tiskialtaassa likoamassa olevasta uunivuokasta ei voi lapioida pesuainetta sisältävää vettä pitkin lattiaa, vaikka siihen lelulaatikon avulla yltäisikin. Eikä sitäkään kukaan ole kertonut, että miten selvitetään tälle samaiselle pikkumiehelle se, kuinka pikkusiskoa ei ole tarkotus ohjata syömään leivänmuruja pöydän alta. Eikä sitäkään kukaan ole muistanut kertoa, että kuinka painetaan pikkumiehen päähän sellainen asia, että vessapaperia ei ole tarkoitus käyttää 2 rullaa siihen, että pyyhkii oman nenänsä... ja tässä vaiheessa on lupa vaatia kauppaan suunnistavalta aviosiipaltaan kaikki aiemmin vaadittu suklaa tuplana!

Sitäkään ei kukaan tullut lasten hankintavaiheessa maininneeksi, että näillä mini-ihmisillä on tutka päällä koko ajan, joka hälyyttää erittäin äänekkäästi ilkeilyn muodossa aina kun äiti yrittää hoitaa vähänkään jotain virallisempia asioita esimerkiksi puhelimitse. Ei tarvitse kuin kännykkä nostaa korvalle, lasten tutka hälyyttää tilanteen olevan valmis ja taas mentiin.... Pikkusisko yritetään haudata dublojen alle (ei kyllä näyttänyt olevan moksiskaan asiasta), jääkaapista voi vapaasti mennä hakemaan jogurttia, jota on luonnollisesti mielekästä levittää pitkin lattiaa ja äidin leivontavehkeet voi ottaa vapaaseen käyttöön ja leivonpaperit kuuluu luonnollisesti tunkea pakastimeen... (saiko tässä vaiheessa tilata ne suklaat triplana?)

Sillä välin kun äiti kuvittelee juovansa kaikessa rauhassa kahvit ja lapset katsovat näennäisen kiltisti piirrettyjä, voi vallan mainiosti yrittää saada pikkusisko raivostumaan erinäisellä pelleilyllä ja lopettaa tämä vasta siinä vaiheessa kun äiti luovuttaa sen kahvinjuontinsa suosiolla.

Onneksi tuo äidin vaisto kehittyy kuitenkin ajan myötä, päivä kerrallaan paremmaksi ja osaa jo aavistaa tietyt tilanteet. jos on liian hiljaista, mini-ihmiset ovat joko ilkeyttä tekemässä tai sieltä tulossa. Jos lelujen kerääminen oikeille paikoilleen sujuu liian mallikkaasti, voi olla liki 100%:sen varma, että jotain on jo tehty tai on tekeillä. Jos taas kaikki normaalin leikkimisen ja touhuamisen äänet loppuvat kuin seinään, tietää äiti siitä, että jotain on hajonnut tai jotain on luvattomasti otettu käyttöön.
Että näin...

Että sodassa ja rakkaudessa jos on kaikki sallittua, niin on se kyllä lasten kasvatuksessakin, ainakin melkein :)
Mielikuvitus saa töitä ihan urakalla, että kaiken saa selitettyä siihen malliin, että jakeluun menee ja isäntä saa lopulta luultavasti ostaa koko Fazerin tehtaan, että nämä saadaan kasvatettua aikuisiksi asti... ;D

Ehkä sittenkin...

Ehkä ei pitäisi nuolaista nennen kuin tipahtaa, mutta nyt näyttäisi (tuntuisi) siltä, että taudin selkä on taitettu.
Pää on vieläkin ihan tokkurassa kaikesta rääsäämisestä, mutta ehkä tämä tästä. Nyt voi jo kumartua ilman, että päälaki tuntuu lentävän kattoon.

Ja siitäkin taudin talttumisen huomaa, että on käväissyt mielessä, jopa kämpän siivoaminen ja aihellista tuo lie olisikin... Tässä sairastelun lomassa joku näyttää räjäyttäneen pommin täällä ja jälki on sen mukaista :D

Ruotsikin sai uuden kruununperillisen ja pakkollisen sisällä olon aikana tuli luettua varmaan liki kaikki uutiset aiheesta. Kieltämättä kyllä, sääliksi käy! Hehän eivät toki voi asialle mitään, että media seuraa perässä kuin haukka ja uutisoi jokaisesta pienestäkin asiasta. Hehän ovat kasvaneet käsikädessä median kanssa ja näin ollen tottuneet siihen täysin. Kuitenkin omassa mielessä heräsi ajatus, että jos itse joutuisikin synnytyksensä jälkeen tuollaiseen pyöritykseen, ei siitä luultavasti hyvää seuraisi!
Itse kun sitä on sellainen Leijona-emo, joka antaa näkyä ja kuulua aina tarpeen vaatiessa ja oman luonteensa kun muutenkin tuntee, ei varmasti olisi kuvaajilla kovinkaan hääppöiset oltavat, jos meikäläista pommittaisivat kameroillaan ja haastatteluillaan heti synnytyksen jälkeen... ;D
No onneksi en ole minkään maan tuleva kuningatar....

Noo, tuokin hössötys laantuu aikanaan, mutta toivon kyllä itsekkin äitinä, että media älyäisi edes jonkinlaista kunnioitusta osoittaa tuoretta perhettä kohtaan ja antaa heille aikaa levätä ja tutustua uuteen perheenjäseneensä ja nauttia kaikesta siitä, mitä se mukanaan tuo :)

Joskopa tuota tänään jo uskaltautuisi vähän tekemään enemmän ja vaikka näyttäytymään kunnolla jopa ulkosalla. Ilma näyttää kohtuulliselta, paitsi lumisateella meitä jälleen näytetään ilahduttavan...
No juu, vähempikin riittäisi... No senpä ei anneta hidastaa tahtia, kunhan vain järki pysyisi taas allekirjoittaneen päässä eikä tulisi lähdettyä riehumaan aivan turhia ja sitten maataan taas sängynpohjalla...
Eli yritetään herätellä järki horroksestaan ja palata pikkuhiljaa elävien kirjoihin :)

Muistutuksena muuten: TÄMÄ arvonta on edelleen voimassa... ;) Suosittelen!!!

Äänettömälle...

KIRJAIMELLISESTI... eilen illalla alkoi lähteä ääni ihan tosissaan ja aamulla sitä ei sitten enää ollut olemassakaan. Poikakin katseli silmät teevadin kokoisena äitiä, joka yritti epätoivoissaan kähistä huomenta pojalleen ;D Poikakin vain tuumasi, että "ei kuulu ääni"
Varmaan poikakin osittain onnesta soikeana, kun ei voi äiti olla liian koväänisesti komentelemassa...
No, nyt sitten koitetaan sitä vähäistä ääntä säästellä, jotta tämä tästä joskus palautuisi normaaliksi.
On siis melkoisen karsea tauti ja tuntuu, että ei tämä lähde kulumallakaan pois.
Välillähän olenkin vitsaillut, että voisiki noissa lapsissakin olla nappi, josta ne saisi edes hetkeksi äänettömälle, kuten puhelimetkin, mutta vitsailun lopputuloksena äänettömälle laitettiinkin äiti eikä lapset, GREAT!

ja asiasta taas ihan toiseen hypäten. Näkyy se köyhän kannattavan aina näitä nettikilpailuita ja sun muita testiryhmien ilmoittautumisia jaksaa välillä näpytellä. Tänään palkkioksi vaivannäöstä postilaatikkoon kolahti parikin ihan tasokasta uutuustuotetta testattavaksi :) Ainoa vaiva tästä on se, että muistaa kirjoittaa käyttökokemuksensa jossain vaiheessa muidenkin luettavaksi. Kyllä kelpaa ainakin mulle :)
Taidampa siis jatkaa kaikenmaailman lomakkeiden täyttelyä ja osallistumista vähän jokaiseen arvontaan, sillä näkyy niistä aina välillä jotain hyötyäkin tulevan. Ja ajan kulunahan tuokin homma menee, kun muksut menee yöunille ja muuta ei viitsi äiti-ihminen tehdä, saati päätään vaivata millään liian vaativalla hommalla ;)
Josko tällaiset on sitten niitä äiti-ihmisille sallittuja "aivot narikkaan" juttuja.

Jos muuten kaipaa sellaista "aivot narikkaan" lukemista ja romantiikan kaipuu on päässyt suunnattomiin mittasuhteisiin, apua niihin vaivoihin löytyy TÄÄLTÄ
Nämä pokkarit on itsellekkin tuttuja ainakin lapsuudesta, koska kotoani näitä kirjoja muistaakseni löytyi vinot pinot kirjahyllystä ja tulipa noita aikoinaan muutama luettuakin :)

Josko nyt jatkaisi tätä hetken ajan rennosti ottamista, sillä mini-ihmiset nukkuvat päiväuniaan, joten äitikin saa lepuuttaa äänijänteitään ihan luvan kanssa, eikä tarvitse yrittää kähistä mitään epämääräistä.

9 kuukautta

Niin se vaan tuo aika vilahtaa ohitsemme emmekä ehdi edes kissaa sanoa...
Pieni neiti täyttää tänään jo 9 kuukautta ja juurihan sitä tuotiin synnäriltä kotiin. Neitokainen pyrkii jo kovasti omin voimin pystyyn ja selkäänsä ei kannata kääntää kovinkaan pitkäksi sekuntiksi, ettei neitokainen ehdi karkuun sillä välillä.... Eli ryömiminen ja osittainen konttaaminen sujuu jo siis erittäinkin mallikkaasti.
Kauhun sekaisin tuntein odotan sitä hetkeä, kun tuo neitokainen tosissaan saa itsensä kammettua pystyyn omille jaloilleen ja vielä enemmän kauhua aiheuttaa ajatus siitä, että kohta hänkin jo kävelee ja JUOKSEE omin jaloin.
Missä on ne äideille tarkoitetut ylimääräiset silmät, jotka voisi sijoittaa vaikka selkäänsä??? HELP!
Aika kuluu ihan liian nopeaa tahtia ja lapset kasvaa liian huimaa vauhtia.

Tämäkin 9 kuukautta on mennyt kuin siivillä ja siinä ajassa on kadonnut talosta ainoastaan se pikku vauva ja tilalle on tullut pikkuneiti, jolla ON oma tahto ja sen hän myös osaa sanoa ääneen. Välillä aika kovaankin sellaiseen... ;D

9 kuukautta tuntuu pitkältä ajalta aina kun raskaus on alussa, mutta tosiasiassa sekin aika on aivan julmetun lyhyt ja kuluu ohitse niin nopeasti, että järkyttyneenä voi vain huomata, että aikaa on enää vain vähän jäljellä.
Neiti on kasvanut 9 kuukauden ikään ja kun tähän pistetään vielä reilu 3 kuukautta lisää on neiti vuoden ja maailmassa ehkäpä jo uusi ihmisenalku :) Aikaa kun alkaa miettimään taaksepäin, tuntuu vain ja ainoastaan hurjalta, mihin se tämä elämä on meitä vienyt ja mihin ollaan vielä menossa. No sitäpä tuskin kannattanee murehtia etukäteen, sillä on se elämä tähänkin mennessä aina järjestynyt niin, että hengissä ollaan ja eteenpäin on aina menty :) On tässä viimeaikoina jälleen kerran tullut opiskeltua kantapään kautta sitä, että mitä enemmän järjestät aikaa sille stressaamiselle ja murehtimiselle, sen enemmän sitä aihetta siihen todellakin järjestyy... Heitetääs siis pois se vähäkin stressaaminen, ettei taas tarvitse alkaa urakkahommina stressaamaan muidenkin asioita omien lisäksi. Se tuo ihmisen luonne on niin umpihullu, että kun sille hommalle antaa pikkusormen se vie koko käden ja yrittää viedä koko elämän, mutta ähäkutti, täälläpä on vastassa sen verran pirullinen emäntä, että sepä osaa lopettaa sen stressailun ihan omatoimisesti ;)
Kait tuota lie elämässä parempaakin tekemistä löytyy...?

Ehkä se kuitenkin loppujen lopuksi on niin, vaikka karulta se toki saattaa kuulostaa, mutta tosiasia on...
Kyllä se luoja hulluistansa huolen pitää ;)

Jyrän alla...

Sairastuvalta päivää, jälleen kerran... Nyt se karmea räkätauti on tavoittanut meikäläisenkin ja olo on kirjaimellisesti kuin jyrän alle jääneellä... On ollut itse asiassa jo useamman päivän, eikä tälle lystille näytä loppua näkyvän. Joka ainoa nivel ja lihas on varmasti kuin tulessa, pää täynnä räkää ja mielenkiintoiset palelukohtaukset aiheuttaa sellaiset vapinat, että ei ihan tosikaan. Tuossa melkein jo ajattelinkin, että ennemmin valitisisin synnyttämässä olon kuin tämän taudin... Ei oo hääviä ei!

Teletapit, Kaapo ja ynnä muut lastenohjelmat ansaisisivat tunnustuksen siitä työstä, jota ne tekevät helpottaakseen kuumehoureisten kotiäitien elämää :) Jos ei äidillä juuri järki kulje, että jaksaisi ipanoille keksiä aktiviteetteja, nämä toimivat onneksi tilapäisinä avustajina aikas tehokkaasti. No onneksi normaaliolosuhteissa ei tarvitse näihin koko aikaa turvautua, joten näin sairastellessa tämäkin sallittaneen.

Nyt sitten asiasta taas ihan toiseen ja pääsen jälleen suosittelemaan jokaiselle lukijalle pientä juttua ;)
PointShop VIP-jäsenyyttä. Homma toimii niin, että VIP-jäsenyyttä voi kokeilla 14 päivän ajan vaivaisella EUROLLA, jonka maksettuaan jäsenelle annetaan heti lahjaksi reilusti pisteitä, joilla voi lunastaa itselleen lahjan. Tällä hommalla voi itseasiassa tienata itselleen vaikka mitä kivaa tavaraa ja hemmottelujuttuja...
Toimii!!! Itsekkin tähän hommaan vähän kuin koukuttanut ;)  No mikäs siinä, kun saa kaikkea kivaa pelkästään sillä, että välillä istahtaa koneelle ja lukaisee vaikka pari uutiskirjettä. Jos hiukkaakaan tällainen kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan  TÄÄLLÄ

Selityksen makua...

Kylläpä meinasi taas tälle aamulle saada mielikuvitus burn outin, kun sähkökatko iskee kesken Teletappien katsomisen. Herra melkein 2,5 vee, jolle Teletapit ovat käytännössä elämäntehtävä ja niitä tulkintoja saamme nautiskella sitten päivästä toiseen ilman taukoja... Miten siis selität pikkuherralle, että miksi teletapit lakkasi näkymästä ja miksi sammu valot ja ennen kaikkea MIKSI ÄITI ei tee mitään asian korjaamiseksi.
Lievää selityksen makua kyllä oli ilmassa, kun tätä sähköjuttua yrität selvittää reilu 2 vuotiaalle...
Ja tästäkö se loputon kysely sitten alkaa? MIKSI sitä, MIKSI tätä ja MIKSI tuota... ja jos aavistukset kulkee alkuunkaan oikeaan suuntaan, tämä ensimmäinen ei ehdi kyselyään lopettamaan ennen kuin toinen sen jo aloittaa ja mahdollisesti pahimmillaan näitä kyselyjä jatkaa 3 kerralla. Taitaa äiti-ihmiselle olla tulossa useampiakin Bad Hair -Day:ta harmaiden hiustensa kanssa.

No tästä Teletappien kesken jäämisen aiheuttamasta ensijärkytyksestä kun oli selvitty, seurasi tosiaankin kysely siitä, että miksi ÄITI sammutti valot... Noo, siinä sitten selittämään, että ei se äiti niitä sammuttanut, vaan tuli sähkökatko, kohta ne tulee takaisin (ja tässä kohtaa äiti pisti jo kädet kyynäspäitä myöten ristiin, että asia todella ON niin, että sähkot pian palaavat). No tämä selitys kelpasi  ensi alkuun, kunnes seuraavan kyselyn aiheutti se, että miksi mokkula ei toimi. No ei toimi kun ei toimi tietokonekkaan, kun ei ole sähköä... Niin mutta miksi ÄITI sammutti tietokoneen...? Mutta Miksi sitä ei laiteta uudestaan päälle...?
Voi helevata.... Äiti-ihmisen silmin; Miksi maailmassa ei voisi olla valmista opasta/sanakirjaa, jolla voi parivuotiaalle selvittää termin sähkö?

No luojan kiitos, ne sähköt tuli takaisin hetken päästä ja Teletapit pelasti äidin lisääntyviltä harmailta hiuksilta!

Ja toinen luojan kiitos, pakkaset on hellittäneet aika reippaasti, joten voisi ehkä kuvitella, että uskaltaisi nokkansa pihalle pistää, ilman sitä helvetillistä vaatekerrosta, jonka kanssa ei kykene liikkumaan.
Toivon mukaan pakkaset nyt säilyy tällaisena, eikä enää lukitse meitä 4 seinän sisälle.

Ain laulain työtäs tee...

ja näinä päivinä biisivalinta taitaa suuntautua erittäinkin raskaan black metalin puolelle...
eli harmaita hiuksia kasvatellaan jälleen. No aikansa kutakin ja eihän se koiranpentukaan sisäsiistiksi opi päivässä eikä kahdessakaan. Eli pottaprojekti jatkuu onnistumisten ja erehdysten kautta.
Vaikka se tuo pyykkivuori kasvaa ja vahinkoja sattuu, on ne onnistumisen ilmeet ja riemu aina niin katselemisen arvoista, että silläkin pienellä ilolla jaksaa jatkaa, vaikka niitä harmaita hiuksia kyllä kieltämättä on tainnut tulla aika monta lisää ;)

Edellisen kirjoituksen kommenttiin viitaten, kyllä se työmäärä tosiaan kasvaa lasten myötä ja en ehkä osaa edes kuvitella vielä kuinka valtavaksi se voikaan kasvaa, tää kuitenkin taitaa sopia mulle aika hyvin.
Ehkä sitä on sen verran luonteeltaan puolihullu, että ei edes osaisi olla "jouten"... Jotenkin kun sitä on tottunut aina tekemään ja parhaiten teen vielä sillä tappotahdilla, sitä on näköjään alitajuisesti jatkanut näin kotioloissakin, vaikka eihän se mikään pakko edes olisi. Mutta tosiasia sekin, että kyllä tästä nauttiikin, vaikka aina vähän pitää tavan vuoksi valittaa :D

Liekköhän noin, että jos asennoituu jokaiseen lapseen yhtä paljon lahjana ja haasteena ja ottaa avoimin mielin ne eteen tulevat muutokset ja haasteet vastaan, se onnistuminen on todennäköisintä?
Jos omakin oppiminen ja kasvaminen äidiksi on tapahtunut onnistumisten ja erehdysten kautta, niin eiköpä tuo lie näin mene lapsillakin?

Tuleveisuus siis tuo kyllä työtä tullessaan, mutta kyllä se vaan niin on, että oikeastaan innolla odotan, kuinka tästäkin haasteesta selvitään. Helppoa se ei varmasti ole, mutta ehkä se onnistuminen tuntuu sitäkin autuaammalta kun tietää laittaneensa itsensä likoon 110%:sti. (no joo, hullu mikä hullu, mutta minkäs tuota luonteelleen voi) ;)

Ja asiasta ihan toiseen... tämä nettikauppojen valtaisa määrä nykypäivänä häkellyttää varmasti kenet tahansa, joka asiaa on perehtynyt tutkiskelemaan ja aikaa tähän nettikauppojen tutkintaan saisi kyllä kulumaan päivätolkulla, jos sitä aikaa vain liikenisi, mutta tässäpä teille jälleen eräs maistiainen, josta ainakin itse tykkäsin kovasti! Ja oli muuten hyvät ALET ;)

ja TÄSTÄ ko. putiikista näytti löytyvän kaikenlaista myös isommille lapsille sekä äideille :)

ja nyt jatkuu nämä kotiäipän duunit... uunissa on tulet, kun pakkanen huitelee taas vaihteeksi sellaisissa lukemissa, että illalla taidan köyttää itseni kiinni uunin kylkeen... miten niin vilukissa?!?

Pikku pakkasia pidellessä....

Kuluneella viikolla on tehnyt aika moneen otteeseen mieli köyttää itsensä kiinni leivinuunin kylkeen.
Pakkasmittarissa tänäkin aamuna lukemat -32 astetta toi jälleen kerran mieleen ensimmäisenäsen, että josko lämmittäisi uunia. Siinäpä se viikko sitten onkin vierähtänyt, naimisissa leivinuunin kanssa.

Pottaprojekti jatkuu ihan kohtuudella on onnistumisia ja erehdyksiä on tullut, mutta siitä se pikkuhiljaa suttaantuu vaikka se loputon pyykkimäärä tähtä projektista ehkä hiukkasen vielä kasvaa, mutta lopussa se kiitos sitten seisoo! Ainakin siinä uskossa eletään :) Pitäiskö se tuo pikkulikkakin iskeä heti potalle, jahka täysin omin voimin istuallaan pysyy... No melkeinpä tuo jo pysyykin, mutta taitaa olla enemmän vika siinä äidin luottamuksessa tyttärensä taitoihin, kuin itse niissä taidoissa...

Joskohan tuon tohtisi julkistaa täälläkin jo, että jälleen kasvatellaan tukevasti tuota keskivartaloa aina tuonne toukokuun loppuun saakka ja sitten yritetään jälleen kerran kutistaa se niihin entisiin mittoihin...
Eli kolmas mini-ihminen on näkemässä päivänvalon toukokuun lopulla, mikäli kaikki menee hyvin :)
Josko tuota sitten malttaisi jo lopettaa tähän...? Vannomatta paras ;)

Ehkäpä siitä johtuen on jälleen kerran tullut bongailtua vähän nettikauppoja ja tällä kertaa löytyikin erittäin tilanteeseen sopiva nettiputiikki, josta löytyykin sitten kaikenmaailman ihanuuksia vauvoille...

Vähän ehkä liiankin ihania juttuja, kastelahjoja ynnä muuta mukavaa löytyy siis TÄÄLTÄ


Voi jummi, että ne nuo nettikaupat voikin koukuttaa äiti-ihmisiä aikatavalla :)
Sitä kun on ehkä sen verran mukavuudenhaluinen, että ei välttämättä halua lähteä kaupungille muksujen kanssa niitä hermojen viimeisiä rippeitä menettämään, kun voi kahvikuppi kourassa nautiskella shoppailusta korvapuustin kera, ilman sitä kassoille jonottamista ja vahtimista, ettei rakkaista lapsistasi ole kasvamassa taskuvarkaita jo tässä vaiheessa ;)

Mutta mutta, projektit siis jatkuu monessakin muodossa ja ei varmasti tässä talossa tule näitä kuuluisia vapaa-ajan ongelmia olemaan ihan lähivuosina...