Mietteitä, pohdintaa ja pähkäilyä

Mulla on tässä jo jonkin aikaa vaivannut jonkinlainen identiteettikriisi tämän blogin kanssa ja oon pitkään pähkäillyt mitä tämän kanssa tekisi. Lopettaminen ei ole mielessä käynyt kertaakaan ihan tosissaan, mutta jotain tälle haluaisin tehdä ja lähteä kehittämään eteenpäin.

Tämä blogihan on vähän tällainen elämän mittainen projekti, joka ei koskaan tule valmiiksi.
Aina voi kehittyä ja kehittää uutta, oppia uutta, aina voi asiat tehdä paremmin ja paremmin.
Ehkä just siksi tää on sitä, mitä mä haluan tehdä, koska blogin kanssa et ikinä voi sanoa olevasi tarpeeksi hyvä, ammattilainen tms, koska aina voi kehittää itseään lisää. Nälkä kasvaa syödessä!
Ja siinä se jutun juju just on!

Kehittämistarpeita näkisin omassa blogissa paljonkin.

- laatu ihan kokonaisvaltaisesti
- laadukkaammat kuvat
- erityishuomio tekstin laatuun (eli hakkaan päätä seinään ja yritän olla tulematta sokeaksi omalle tekstille -> oikoluku abaut 20 kertaa ennen julkaisua)
- laadun parannus niin, että blogista heijastuu vielä enemmän oma persoona

Yhteistyöjuttuja voin kyllä tehdä, mutta tarkasti harkittuna ja vain sellaisista joista aidosti olen itse kiinnostunut ja voin aidosti kokea, että esimerkiksi omalla tuotetestauksellani voisin antaa teille lukijoille riittävän tarkkaa kuvausta tuotteesta, rehellisesti. Tästäpä muuten tulikin mieleen, että jos itse pääsisin kehittämään blogiportaalien kampanjoita, niin muuttaisin ehdottomasti heti välittömästi sen, että yhdestä tuotteesta/tuotemerkistä bloggaa heti sen 20 bloggaajaa... Mielestäni sellainen sisältömarkkinointi ei palvele ei tuotetta/brändiä, ei bloggaajaa itseään, ei lukijoita eikä portaalia.
Lähinnä se taitaa nykyisin ärsyttää lukijoita. Markkinointikin tulisi ehdottomasti hoitaa niin, että kampanjat rajattaisiin huomattavasti pienemmälle kirjoittajaryhmälle, silloin niitä samanlaisia postauksia ei tulisi kymmeniä, jotka jäävät sitten lukijoilta kokonaan lukematta liiallisen tyrkytyksen vuoksi. Pahimmassa tapauksessahan liika tyrkytys jättää lukijoille ärsytyksen itse tuotetta/bändiä kohtaan, mikä ei takuulla tuo tuotteelle lisämyyntiä. Eli paljon paljon tarkemmin kohdennettua sisältömarkkinointia lähtisin toteuttamaan, jos siihen itse pääsisin vaikuttamaan. Määrä ei korvaa laatua mainospostauksissakaan... kuten ei missään muussakaan!

Itse koen, että haluan tuottaa rehellistä tekstiä ilman turhaa kaunistelua.
Jos on huono päivä, niin sen voi sanoa ääneen ihan reilusti. Jos minulla on mielipide jostain asiasta, sen voin sanoa ääneen vaikka siitä joku vetäisikin herneen nenään, kyseessähän on vain minun mielipide johon minulla on täysi oikeus. En halua edelleenkään tuottaa sisältöä, jota joutuisin turhaan siloittelemaan tai värittämään totuutta. Tavoitteena siis on olla entistä enemmän aito minä, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään. Rakentavaa palautetta haluan ehdottomasti saada, ilman kritiikkiä ei koskaan voi kehittyä.

Vaikka blogi on pieni minimaalinen pintaraapaisu mun elämästä ja arjesta haluan sen olevan just sellainen kuin oikeasti olen. Katsotaan mihin tämä vielä johtaa!

Uskomuksia ja mielikuvia blogeihin liittyen

Vuosien saatossa oon lukemattomia kertoja törmännyt erinäisiin juttuihin, joita bloggaamattomat ajattelee bloggaajista ja blogin aloittamista suunnittelevat miettivät ja ehkä pelkäävätkin.
Oma vuosia kestänyt bloggaaminen on tuonut sen verran kokemusta, että ajattelin vähän listata näitä asioita, jospa se vaikka murtaisi ennakkoluuloja teiltä bloggaamisen aloittamista suunnittelevilta ja myös muilta lukijoilta.

Bloggaajat (suosituimmat etenkin) viettävät 90% ajastaan peilin edessä ja kamera kädessä
-Totta ja ei totta! Toki kuvia varten valmistaudutaan siinä peilin edessä joskus pitkäänkin, mutta sehän ei toki koko päivää vie. Bloggaajat ovat suurimman osan ajastaan kameran kanssa liikkeellä, mutta vain murto-osa kuvista päätyy blogiin julkaistavaksi. Valokuvaus on monelle bloggaajalle toinen harrastus, joka on tullut blogin myötä osaksi päivittäistä elämää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muu blogin ulkopuolinen elämä on unohdettu ja eletään vain kameralle, peilille ja blogille.

Ollakseen "katu-uskottava" bloggaaja, on omistettava vähintään yksi huippukallis merkkilaukku ja käytettävä satoja euroja kuukaudessa kosmetiikkaan.
- Ei pidä paikkaansa. Hyvä bloggaaja kirjoittaa juuri siitä, mistä itse nauttii. Laadukasta blogia ei määrittele se montako merkkilaukkua pölyttyy kaapissa eikä se kuinka paljon käyttää rahaa uutuus meikkeihin. Huippusuosittu blogi voi olla myös viimeisen päälle minimalistinen!

Onko bloggaajan pakko olla jokaisessa somekanavassa?
-No ei todellakaan tarvitse, en ole itsekkään enää nykyisin! Facebook riittää minulle vallan mainiosti ja se että lähdin pois niin instagramista ja twitteristä jo aikoja sitten ei tiputtanut blogin kävijämääriä merkittävästi! Tässäkin asiassa neuvoisin tekemään juuri niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.
Liika "esillä olo" voi tehdä joissan tapauksissa blogille jopa hallaa.

Onko postattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä.
Ei minun mielestäni, liika voi olla pahasta myös tässä asiassa.
Jokainen löytää ajan kanssa parhaimman postaustahdin juuri itselleen. Etenkin tällaiset "täytepostaukset" kannattaa ehdottomasti unohtaa. Eli tällä tarkoitan juuri näitä, jossa on kuka tai kaksi ja pikaiset moikat lukijoille tyyliin parilla rivillä... Postaat silloin kun sinulla on oikeasti sanottavaa, kerrottavaa. Tästä aiheesta oon paasannut täällä ennenkin :) ja tulen paasaamaan vielä jatkossankin!


Todella moni aloitteleva bloggaaja  tai blogia vasta suunnitteleva miettii sitä, että kiinnostaako ketään omat kirjoitukset. Kyllä, aina löytyy kiinnostuneita olipa aihe mikä tahansa. Parhaimman tuloksen saa juuri sillä, että aihepiiri blogissa on rajattu hyvin, kirjoittaja kirjoittaa juuri siitä mitä rakastaa tai mikä on oma intohimo. Samanhenkisiä löytyy aina! Olemalla oma itsensä ja kun ei missään nimessä sorru toisten kopiointiin, blogi on oman näköinen ja sydämellä tehty. Se herättää aina positiivista huomiota samanhenkisten lukijoiden kanssa. Rohkeasti siis vaan kirjoittamaan jokainen.

Bloggaamista pidetään nykyisin aika pintaliitojuttuna, eikä kyllä syyttä, valitettavasti.
Moni suosittu bloggaaja on haksahtanut siihen pelkkään pintaliitoelämään tai ainakin antamaan kuvan sellaisesta. Tämä on valitettavaa ja vie bloggaamiselta mainetta. Bloggaaminen kaikenkaikkiaan on erinomainen harrastus. Se antaa paljon, vaikka viekin aikaa, mutta mikäpä harrastus ei veisi... Ja hei, bloggaamisen aloittaminen on ihan ilmaista!!!
Lisäksi bloggaaminen kehittää tietoteknisiä taitoja, kuvankäsittelytaitoa, valokuvaustaitoja jne. Tässäkin harrastuksessa käy usein niin, että nälkä kasvaa syödessä ja tekee koko ajan mieli parantaa ja parantaa omaa "suoritusta". Palkitsevinta on tietenkin vuorovaikutus lukijoiden kanssa, mutta myös se kun itse huomaa kehittyneensä ja oppineen paljon uutta.

Jokainen bloggaaja julkaisee itsestään ja elämästään juuri sen verran kuin itse haluaa.
usein kannattaakin miettiä tarkoin ne omat rajat, mitä haluaa julkaista ja mitä ei.
On tärkeä muistaa eettisyys bloggaamisessakin ja mielestäni bloggaajilla on vastuu myös lukijoista.
Emme voi välittää blogin kautta vääristyneitä kuvia. Etenkin suosituimmilla bloggaajilla tätä ei voi korostaa liikaa, sillä todella paljon lukijoissa/seuraajissa on myös iältään täysin lapsia!

Tästä aiheesta heitänkin teille kaikille haasteen, mutta siitä enemmän ihan omassa postauksessa viimeistään alkuviikosta!




Aurinkoista lauantaita kaikille!

Keskiviikon turinoita

Tänään on ollut vähä sellainen laiskotuspäivä. Ehkä siksikin on tullut otettua vähän rennommin, kun tänään on ollut vapaapäivä kerhoista ja ainoa muistaminen on ollut esikoisen sukset ja monot aamulla. Arvatkas mitä mä oon tässä päivän mittaan tehny...
Oon selaillu läjäpäin vanhoja kuvia ja näitä blogin tekstejä ihan alusta aina tähän päivään asti.

Tällä hetkellä kun tuulee tolkuttomasti ja välillä tulee luntakin vaakasuorassa...
huomenna plussakelit TAAS... mää niin ootan jo kevättä!!

Tuossa kun nuita vanhoja tekstejä on lueskellut ja selaillut, niin kyllä sitä vaan voi ihmetellä kuinka sitä ihminen muuttuu vuosien saatossa ja kuinka monesta sitä on selvitty. Vaikka teksteissä ei tietenkään suoranaisesti mitään henkilökohtaisuuksia ollakkaan puitu, niin itse niitä lukiessa muistaa aina kulloisenkin elämäntilanteen ja siitä herää ehkä öbaut miljoona ajatusta. Samalla tiirailin postausten kävijämääriä, niin edelleen kärjessä keikkuu juttusarja mun elämänmuutoksesta.
No sehän tavallaan on aina ajankohtainen aihe ja toivottavasti siitä on moni saanut apua itselleen tai ainakin edes himpun verran rohkeutta alkaa muuttaa omaa elämää.

On see vaan tää blogihomma harrastuksena melkoisen terapeuttinen juttu! Sitä ei ehkä monikaan miellä sellaiseksi, mutta sitä se on. Kun monenlaisissa mielentiloissa tekstejä kirjoittelee, niistä aina jää jotain sinne aivosopukoihin pyörimään ja niitä tietynlaisia ongelmatilanteitakin tulee alitajuisesti ratkottua näiden tekstien kautta. Mielenhuoltoa siis tämäkin ja suosittelen kyllä jokaiselle. Jos nyt ei halua välttämättä julkisesti bloggailla niin kirjoittaminenhan onnistuu ihan yksityisestikin, pääasia kunhan kirjoittaa.

Tuossa samalla tulin miettineeksi sitä, kuinka tämä blogimaailmakin on näiden vuosien saatossa muuttunut ihan järkyttävästi. Monessa on itsekkin tullut oltua mukana, nykyisin ehkä hivenen tarkemmalla harkinnalla kuin ennen. Aika mielenkiintoinen saisi olla yhteistyöehdotus, jos meinaisi minut mukaan saada. En tiedä johtuuko tämä siitä, että lähes jokainen mun seuraama blogi on muuttunut niin kaupalliseksi, että itse on tullut jotenkin lievä kiukku sitä kohtaan ja monta todella laadukastakin blogia oon jättänyt sen vuoksi seuraamatta, kun on laatu laskenut kuin lehmän häntä sen muuttuessa pelkästään markkinointikanavaksi. No kukin tavallaan, mutta itse olen tullut tosiaankin tosi kriittiseksi vähän kaiken suhteen. Koskaan ei tietenkään pidä sanoa Ei Koskaan...

Muksut nukkuu niin mitä tekee äiti... no bloggaa, lukee hömppälehtiä ja syö turkinpippureita...
Kuva muutaman vuoden takaa :D Enää en juuri  lehtiäkään lue enkä oo muistanu syödä ees turkinpippureita, hitto kun alkoikin tehdä mieli...

Yks toinen huomionarvoinen seikka tuli tuossa postauksia selatessa mieleen, että kuinka tuo oma kirjoitustyylikin on muuttunut tosi paljon. Jotenki tuli itselle ainakin tunne, että nykyisin mennään vähän tällaisella mitään sanomattomalla linjalla. Ennen kirjoittelin jotenkin iskevämpiä tekstejä ja ehkä jotenkin suorempaa... tai en minä tiedä, ehkä mä vain kuvittelen, mutta oonkohan mä tullu vanhaksi tai jotain? :D No kukapa muu sen tilanteen muuttaisi, jollen minä itse.... ans kattoo ny kuin käy... luonnoksissa ois odottamassa useampikin postaus, jotka on vähän sellaisia erityyliin kirjoitettuja, joista varmaan ehkä herneitäkin saattaa nenuun mennä... pitäisiköhän nuo paukaista ihan julkaisuun asti?


Huomenna onkin sitten tiedossa melkoisen extreme-päivä. Auto on huollossa ja kuinkas ollakkaan, se ois pitäny olla valmis ehkäpä tänään iltasella, mutta kuinka ollakkaan, eihän se valmis ole.... ei alkuunkaan. Tämä sitten tietää sitä, että tossua laitetaan urakalla toisen eteen ja hoidetaan kerhoilut ynnä muut kauppareissut kävellen... no matkathan ei sinänsä ole todellakaan pitkiä, mutta kun saman reissun kävelee 8 kertaa niin kyllä siinä kertyy ihan kivasti tassuteltavaa ja tähän sitten kaupassa käynti luonnollisesti lisäksi ja jos vanhan merkit paikkaansa pitää niin mikäänhän ei luonnollisesti mene käsikirjoituksen mukaan eli ylläreitä on varmasti luvassa ja siitä saadaan lisää askelia.
Rannekkeesta luultavasti illalla savu nousee jo....

Jaaha, se alkaa pienemmällä väellä volumet kohota sellaisille tasoille, että parempi mennä erotuomariksi ennen kuin suurempia kriisejä ehtii aiheutua. Mukavaa keskiviikkoiltaa teille kaikille.