Moikka moi!
Äitienpäivä oli ja meni. Paljon haleja ja pusuja, onnitteluja ja
pieniä, omin pienin käsin tehtyjä lahjoja.
Kaikki on arkistoitu talteen sekä kuvin, että ihan konkreettisesti. Yritän aina sieltä täältä poimia lasten askarteluja talteen ihan oikein, jotta voimme sitten joskus vuosien päästä niitä ihastella ja ihmetellä. Kaikki jos taltioisin, ei meillä olisi kaappitilaa enää yhtään jäljellä... :D
Tässä pieni kuvakooste meidän viimepäivistä.
Koko pesue taiteili täällä kotosalla ihan ilman äidin apua... Äiti ei luonnollisesti saanut lopputuloksia nähdä ennen kuin sunnuntaina <3
Esikoisen eskari -askertelua
Se tuo esikoinenhan on oppinut tosiaan jo lukemaankin... Mitä nyt aluksi yritti äitiä huijata ja kyseli aina, mitä tuossa lukee, mutta jäi kiinni huijauksestaan hyvin äkkiä ja nyt lukee ihan ilman apuja :)
Poitsun eskarissa istuttamat kukan siemenet kasvaa hyvää vauhtia.
Viikonloppuna nautittiin enemmän kuin upeista ilmoista.
Terassilla oli ajoittain jopa liian kuuma mun makuun...
KESÄ TULEE!
Vanhassa vara parempi... hyvin onnistui nykypäivän lapselta käpyelukkaleikit.
Oli lehmää, oli possua ja ties mitä.
.... ja pitäähän ne eläimet toki muistaa ruokkia....
Tuossa vaan tuli mieleen, että moniko lapsi nykypäivänä oikeastaan tällaisia leikkejä enää leikkii?
Mielikuvitus ainakin meillä pääsi valloilleen ihan täysillä ja sai nauraa melkeen vedet silmissä, kun tyttö kehitti tarinaa elukoidensa ympärille. Mun mielestä jokaisen muksun pitäis päästä päästämään mielikuvitus valloilleen ihan ilman tietokoneita, puhelimia ja ties mitä vehkeitä ja mennä ihan vaan vaikka möyrimään pitkin metsiä!
Tänään oli se SUURI päivä!
Neiti on jo vuodenpäivät pyytänyt saada korvikset ja ne luvattiin 5 vuotis synttärilahjaksi.
Synttärit on tuossa parin viikon päästä ja nyt oli edessä se jännittävä hetki.
Kyllä tytöllä silmät levisi aamulla, kun sanoin, että nyt mennään!
Kovasti sitä jännitti, mutta asiasta on puhuttu niin pitkään ja keskusteltu siitä miten korvisten laitto tapahtuu ja mieltään tyttö ei keskusteluista huolimatta muuttanut, joten sitten se oli menoa.
Niin kuin mun arvaus menikin täysin oikeaan, tyttö istui kuin tatti paikoillaan ilmekkään värähtämättä... tai no värähti se ilme hymyyn kun homma oli ohi. Reipas ja päättäväinen neiti meillä kyllä on ja ylpeä voin olla tytön käytöksestä liikkeessä. Itse se oikeastaan siellä asioi. Äiti oli vaan lompakkonsa kanssa mukana. Itse myyjän kanssa valitsi korut ja toimi ohjeiden mukaan ja kuunteli tarkasti hoito-ohjeet. Äitiä vielä illalla muistutteli, että miten näitä nyt piti hoitaa ja mitä piti tehdä.
Iso kiitos kyllä ihan loistavasta palvelusta menee kyllä tuonne Sunkorun liikkeeseen.
Huomasi laittajasta, että osaa asiansa ja on ennenkin toiminut lasten kanssa.
Todella mahtavaa palvelua saatiin ja se oli jotenkin ihana, kun asiakkaana oikeasti pidettiin tyttöä itseään eikä äitiä. Päivä sitten kuluikin neitillä peiliin vilkuillen :D
Tällaista tänne meille... muutto lähestyy ja kaapit odottelee edelleen läpikäymistä.... tähän väliin RASKAS HUOKAUS.... jonkin verran on saatu jo tavaraa vähemmäksi, mutta PALJON on vielä jäljellä... No ei lopu tekeminen ainakaan kesken....
