Ystävyyden merkitys

Ystävänpäivä oli ja meni, mutta mun mielestä sen pitäis kyllä olla joka päivä.
Voiko oikeiden ystävien, läheisten ja rakkaiden ihmisten tärkeyttä korostaa liikaa, ei voi.
Se tärkeys ja rakkaus pitäis sanoa ääneen joka päivä. no se ei nyt ehkä ole aina kuitenkaa mahdollista, mutta tosi ystävä tietää kyllä sen sanomattakin...

Oikea ystävyys on jotain, mitä ei voi oikeastaan edes sanoin selittää.
Se on tunne, se on lievästi telepaattista, jopa niin, että siitä saa joskus hyvät naurut ja joskus se jopa pelottaa, toinen kun melkein lukee sun ajatuksia... ja lukeekin, taikka sitten se oikea ystävä vaan tietää... jostain kumman syystä, vaikka yhteydessä ei olisi oltu päiväkausiin
Eikö ookkin vähän hullun kuuloista, mutta niin se vaan menee, ainakin omalla kohdalla.

Minunki elämässä on ollut ystäviä, kavereita ja YSTÄVIÄ, vaan eipä ole kovin montaa, jonka kanssa on taivallettu läpi elämän kaiken maailman kivikot läpi. On ollut takinkääntäjiä, on ollut feikkejä, on ollut ties mitä. 35 vuoteen mahtuu muuten aika julmetun paljo ihmisiä...

Mistä sen oikean ystävän sitte tunnistaa? Se vaan on ja pysyy tapahtuipa mitä tahansa! Niin hyvina kuin niinä kaikkein kamalimpinakin hetkinä. Se ystävä vaan on ja pysyy vaikka välillä nauretaan kyyneleet silmissä ja välillä tirautetaan pienet itkut kun elämä potkii päähän. ja tämä toimii tietenkin molempiin suuntiin.

Koskaan ei voi korostaa liikaa ystävän, rakkaan ja läheisen tärkeyttä. Vaikka sitä ei sanotakkaan ääneen, miettikääpä kuinka tyhjää se elämä olisi jos niitä ystäviä ei ois...

Vaan aito ystävä voi ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa... vaikka tilanteessa ei mitään hauskaa loppupeleissä oiskaan voi sen ystävän kanssa pikku mielleyhtymien kera sanaakaan sanomatta revetä ihan totaalisesti... meneppä kertomaan se samainen tilanne jollekkin muulle,
niin saat takaisin katseet: "ei helevetti tuo pitäis kiikuttaa suljetulle..."

Muistakaapa siis sanoakkin sille ystävälle ääneen se kuinka tärkeää on se, että on olemassa, ei oo merkitystä vaikka ei kokoajan olisikaan yhteyksissä taikka yhdessä jotain tekemässä.
Aito ystävä kyllä tietää ja tuntee :)

Tämä taulu on seurannut mun mukana aina lapsuudenkodista saakka, Ystävältä saatu...
Näiden oppien mukaan mennään edelleen ja taulu seuraa edelleen mun ja
nyt meidän perheen taivalta... Tiiättäkö muuten miksi tämä taulu on vessan ikkunalaudalla...
Siksi, että aamulla ensimmäisenä hampaita pestessä sen näen ja muistan tuon tärkeän 

sanoman tuosta taulusta.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

Jouluraportti

Joulu on nyt vietetty ja kokonaisuudessaan täytyy todeta, että meilä oli jälleen kerran ihana joulu. Hyvää ruokaa, yhdessä oloa, läheisiä ympärillä ja lasten riemua... sitä oikeaa Joulun tunnelmaa ja taikaa.

Pikkutontut toimi erittäin ahkerasti piparien koemaistajana. Piparkakkutalokin meillä on.... tosin...
Meillä asuu hiiriä.... sellaisia kahdella jalalla kulkevia ja ne ovat tuhonneet talosta räystäät ja 90 % koristeluista...

Pipareita, ennen kuin katosivat pikkutonttujen nassuun... ja sitä normi arkea. Tämä kuva on otettu jo muutamia päiviä ennen joulua ja joulun odotuksen vuoksi välillä meinasi äidilläkin tehdä tiukkaa keksiä uusia juttuja, jotta odottaminen olisi helpompaa... no ei se tainnut olla yhtään helpompaa, mutta ainakin pari minuuttia kerrallaan piinaava odotus vähän laantui.

Pieniä tunnelman luojia... ja pientä purtavaa. Kinkku-aurajuustohyrrät! katosivat melko vinhalla vauhdilla parempiin suihin aattoiltana...

Me saatiin kuin saatiinkin valkea joulu. Meillähän kävi niin kummallinen tapaus, että Tonttu oli käynyt asten huoneen ikkunan takana tarkastamassa lasten kiltteyttä ja kaikessa kiireessä jätti tonttulakkinsa kiinni pihapihlajaamme. Voi sitä lasten ihmetystä.... yöllä oli tonttu vasta uskaltanut lakkinsa käydä hakemassa talteen ;) todellisuudessa minun serkkutyttö kävi vaivihkaa tepastelemassa tontunjäljet pihalle ja kikkaili tonttuakin puuhun. oli siinäkin varmasti naapureilla ihmeteltävää, että mitä hiivattia nuo nyt on keksineet :D

 Joulutunnelmaa, joulun taikaa,  valoa, kynttilöitä, kimalletta, mutta ennen kaikkea äänetöntä rauhaa.

 


Aattoaamu aloitettiin peristeisesti joulupuurolla ja sen jälkeen blogin jouluarvonnalla ja oon edelleenkin ihan otettu ja liikuttunutkin siitä, että tähän toimeen osallistui koko mun ihana perhe <3

Aattopäivä vietettiin mummilassa ja pukkikin kävi ja lapset oli olleet tooooooodella kilttejä, ehkä pukin mielestä olivat olleet paljon kiltimpiä kuin äidin ;)

Mummilan tunnelmaa <3