Puutarhaunelma *kuvia*

Niin se on kääntynyt tämäkin kesä elokuulle ja tällä viikolla palataan täysillä arkeen koulun ja eskarin aloituksen myötä.

Tuossa reilu viikko sitten kävimme mutkan ihan mun kotipaikalla ja siellä oli taas niin huikea puutarhaunelma vastassa, että ehdottomasti täytyi tulla jakamaan tämä satumaailma teidänkin kanssa.
Kuvat ei kerro edes puolta totuutta siitä, kuinka upea tämä ihan livenänähtynä on, mutta jospa edes pienen osan saisitte tekin tästä irti.

Ja nythän ei puhuta mistään kukkapenkeistä vaan taidokkaasti suunnitelluista istutuskokonaisuuksista, joita ympäröiviä polkuja kierrellessä aika tuntuu pysähtyvän ja jokainen pienikin yksityiskohta kertoo omaa taianomaista tarinaansa.

Itsellä päällimmäisenä oli vain jäätävän nöyrä kunnioitus sitä mieletöntä työmäärää kohtaan,
jonka tää kaikki oikeasti on vaatinut. Puutarhuri itse siellä luultavasti on myös ruudun toisella puolella, joten terveisiä sinne :)

Katsokaa ja nauttikaa!

Eikös vain olekin upea?

Uusi koti

Juhannus oli ja meni, toivottavasti teilläkin rauhallisesti ja hyvin. Allekirjoittaneella se meni ihan huomaamatta kotosalla ollessa, ilman mitään ylimääräistä huuhaata :) Uutissivustojen mukaan, jälleen kerran, suomalaiset eivät osaa juhlia viisaasti ja tänäkin juhannuksena kuolon uhreja on tullut ihan liikaa.

Mutta asiaan, uuteen kotiin ollaan kotiuduttu hyvin. Ympäristö on viihtyisää ja lapsille riittää tekemistä. Omasta pihasta kun poistuu takapihan kautta, pääsee suoraan leikkipaikalle ja vähän matkan päässä on heti useampiakin puistoja, joissa voi käydä enimpiä energioita purkamassa.
Nyt saadaan aloittaa esikoisen kanssa koulureitin harjoittelu, sillä syksyllä se sitten on edessä, että itsenäisesti pitäisi tuo hulivili tohtia laskea kouluun kulkemaan (äidille siis jäätävä kriisi ja stressi).

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia uudesta kodistamme.

Ruokailutila

Näkymä yläkerrasta

Olohuonetta

Keittiön lamppu, mä ihastuin tähän heti välittömästi. Väriä saa vaihdettua punaisen, sinisen ja vihreän välillä ja näiden yhdistelminä. Toki on ihan normaalit valotkin käytettävissä.

Näkymä olohuoneesta

Joitain pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja vähän hakee tavarat vielä paikkaansa, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa elämä asetu uomiinsa uudessa kodissa. Ei tämä muuttaminen kyllä ole tervejärkisen hommaa yhtään, hermot on riekaleina ja hillitön stressi päällä. Siihen vielä lisätään mun heikkohermoisuus kaikkea sekasotkua kohtaan, niin soppa on valmis. Siksipä meillä tavarat löysi aika nopsaan suunnilleen loogiset paikat ja säkit ja laatikon purku aloitettiin heti. Kaikkiaan tähän operaatioon meni tasan 2 vuorokautta. 1 päivänä tavarat uuteen osoitteeseen ja entisen siivous, illalla ja yöllä purin jo ison osan tavaroista paikoilleen ja seuraavana päivänä homma olikin päällisin puolin selvä iltaan mennessä. Sen jälkeen vain pientä järjestelyä. Kai sitä vähän hullu on, kun tuolla tahdilla tekee, mutta minkäs sitä itselleen voi :D

Hengissä selvittiin

Muutto on nyt ohi! Oli kyllä rankka rutistus, vaikkakin itse muutto sujui nopealla tahdilla, johtuen siitä, että kaikki oli pakattu niin perusteellisesti valmiiksi. Tavarat kyytiin ja paikasta A paikkaan B ja tavarat ulos. Tavaroiden kuljetus oli muutaman tunnin homma, onneksi muuttomatka ei ollut pitkä. Sitten tavaroiden purkua 1,5 päivää ja homma olikin selvä, tavarat paikoillaan ja uusi koti valmiina.

Flunssa ja yskä antoi sitten sen oman lisämausteensa muuttohommaan ja olihan se tosiaankin rankka juttu ja varsinkin kun ei juuri ole kyennyt nukkumaan kunnolla. Siihen vielä stressi päälle...
Siksipä täällä onkin niin hiljaista ollut, sillä ei aivotoiminta salli tässä väsymyksessä kirjoittaa yhtään mitään järjellistä.

Jospa tämä tästä pikkuhiljaa helpottaisi nämä univajeet ynnä muut... mutta kun tuo ihmismieli on niin kummallinen kapistus, että se stressi ahdistelee koko ajan milloin mistäkin syystä ja vetää kyllä mielen matalaksi ja hermot riekaleiksi. Kotiutuminen uuteen kotiin on kyllä ollut helppoa, myös lapsilla. Mulla itsellä nyt tahtoo olla vielä tavarat hukassa ja kaikki hakee vielä lopullista paikkaansa.

Tulevalla viikolla on tarkoitus saada tuosta aktiivisuusrannekkeesta vihdoin koottua kaikki yhteen postaukseen ja päästä purkamaan sitäkin juttua vihdoin viimein. Myös tästä meidän uudesta kodista on tulossa pieni esittelypostaus jossain vaiheessa ja muutakin olisi tuolla muistilokeroissa jemmassa, kunhan vaan saa kaiken järkevään muotoon.

No hengissä kuitenkin tosiaan ollaan ja tässä pari pientä yksityiskohtaa uudesta kodista.

Kirpparilöytöjä

Satunnaisesti aina tulee koluttua kirppareilla ja yleisimmin ne mitä sieltä mukaan lähtee ei todella ole rättejä, vaikka muutamia oon kyllä löytänyt niitäkin tässä viime kuukausien aikana.
Meillä nämä kirpparireissut menee lasitavaraa bongatessa, ja vain kotimaista.

Oikeastaan tää on ihan Suomen huutokauppakeisari -ohjeman syytä koko homma :D
Ollaan sen verran koukussa ko. sarjaan, että jaksot pitää katsoa aina etukäteen, kun ei malta oottaa TV esitystä. Tämän ohjelman kautta jotenkin kiinnostus heräs kotimaiseen lasiin ja sitten pikkuhiljaa on tullut osteltua niin Arabiaa, Riihimäen lasia, Iittalaa... ja mitä vanhempaa niin sen parempi tietenkin. Kirppareillakin kyllä nykyisin osataan hinnoitella nämä tuotteet aika korkealle, mutta välillä tulee eteen ihan mukavia löytöjä.

Riihimäen lasi

Muurla

Muumifiguuri <3

Tää muumipappa ei oikeastaan ole kyllä varsinainen kirpparilöytö. Mies bongasi sen netistä ja sattui olemaan vielä myynnissä tässä ihan lähellä.... Meillä itseasiassa oli silloin kaiken lisäksi vielä vieraita käymässä ja mä ihmettelin kun ulko-ovi kävi, että mihinkä se nyt meni.... ai alkanut hetkeen kuulua sisälle, niin kurkkasin, ni jopas oli autokin hävinnyt pihasta :O Siinä piti jo vähän miettiä, että mitäs helv***iä... No jonkin aikaa kului ja kohta isäntä tuli takaisin pappa povarissa. Arvatkaas vaan leviskö mulla silmät (ja hymy korviin!). Näitä kun sais kerättyä koko kokoelman täydellisenä, niin olisimpa aika julmetun onnellinen.

Keräilettekö te mitään vastaavaa tai yleensäkkään keräilettekö mitään? Löytyykö muita kotimaiseen lasiin hurahtaneita?

Kevään merkkejä

Se on tuo aika vähän turhan nopeeta kulumaan... edellisestä postauksesta on taas aikaa vaikka kuin.

Ulkoasu on kokenut uudistuksia aika paljon ja muutakin säätöä on tehty. Jospa tässä taas jaksais keskittyä postailemaankin eikä vain näihin ulkoasujuttuihin :) Sivujen määrä on vähentynyt ja tilalle on tullut LINKKIVINKKI -sivu, joka päivittyy jatkossa vähintään viikoittain, mutta jopa ehkä päivittäin.
Sivulta löytyy ne kaikkein parhaimmat ja uusimmat vinkit. Tutkikaapas itse mitä kaikkea blogi nykyisin sisältää :)

Muutenpa elämä rullailee samaa kaavaa kuin aina ennenkin. Keväisiä ilmoja on onneksi ollut ja ne onkin käytetty tehokkaasti ulkoiluun. Tuossa viime viikolla kävi jo ihan kurakelitkin piipahtamassa ja sen huomasi kyllä illalla, että kevät tulee, sillä kodinhoitohuoneen lattia oli päivän aikana muuttunut hiekkaerämaaksi.
no onneksi ON sellainen kuin kodinhoitohuone ja siellä kunnolliset tilat, jossa saa naperoiden kamppeet kuiviksi ja pysyy muu osa taloa edes suunnilleen siedettävässä kunnossa.

Lisää kevään merkkejä on ollut nähtävillä, kun auringon valo on lisääntynyt, niin mun kukat on taas elvyttäneet ittensä ja riehaantuneet ihan kunnolla kasvamaan. Eli onnistunut talvi alkaa olla takana;
En ole onnistunut tappamaan ainoatakaan kukkaa koko talven aikana!!
No ei niitä montaa olekkaan, mutta saavutus silti ;) Tässä pari kännykkäräpsyä:

Seuraava postaus onkin sitten Kevään merkkejä osa 2 ja mun jokakeväinen ärsytyksen nostattaja...

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Rakas Kotiseutuni

Koti on meillä jokaisella jossain. On nykyinen koti, mutta se koti, mistä me tulemme...

Olen kauhusta kankeana seurannut sivusta oman kotiseutuni murrosta, johon se mahdollisesti on joutumassa.
Harvoin minuakaan sanattomaksi saa, mutta kotiseudun nykytilanne vetää kyllä hiljaiseksi. 

Tuulivoimahankkeethan ovat tapetilla vähän jokasuunnalla ja niin myös kotiseudullani. En tuulivoimaa varsinaisesti voi sanoa vastustavani, mutta nämä järjettömyyttä hipovat suunnitelmat voimaloiden sijoittamisesta vetää kyllä melko hiljaiseksi ja herättää vain kymmeniä kysymysmerkkejä.

Mitä päättäjillä oikeasti liikkuu mielessä? Olisiko jokainen päättäjä itse valmis samaan, jos tilanne olisikin omalla kohdalla? Mitä käy kotikylälle tulevaisuudessa? Jos voimalat vaikka toisivatkin kourallisen työpaikkoja, montako kourallista niitä työpaikkoja vastaan lähtee lapsiperheitä?  Montako lapsiperhettä jättää kylään muuttamatta? Miten meluhaitat vaikuttavat minullekkin rakkaiden ihmisten terveyteen ja elinoloihin? Miten vaikuttaa ylipäätään luontoon ja eläimistöön?

Tuulivoimaloita suunnitellaan siis niin lähelle asutusta, että asuminen voi käydä jopa mahdottomaksi.
Onneksi kotiseudulla on kuitenkin aktiivisia päättäjiä, jotka tunteja, kuukausia ja jopa vuosia laskematta jaksavat edelleen taistella kotiseutumme puolesta ajaen asiaa eteenpäin, että voimaloiden sijoitteluun tulisi edes jonkinlainen järki ja asuinolosuhteet säilyisivät siedettävinä. He ovat taistelleet tauotta sen asian eteen, että voimaloiden ja asutuksen väliin saataisiin vähintään 2 km etäisyys. Kiitos Teille Taistelijoille, teette niin tärkeää työtä, että jonain päivänä se kiitos vielä tulee, siihen haluan uskoa!

Muistan lapsuudestani ne metsien hiljaisuudet, marjassa käynnit, koirien lenkkeilytykset ja myöhemmässä vaiheessa metsästysreissut. Mikä olikaan se tunne, kun istuit keskellä metsää täydessä hiljaisuudessa, vain luonnon äänet ympärillä. Kohta tätä kaikkea ei ehkä enää ole. Olen kaikkea tätä sivusta seuranneena useat kerrat miettinyt, että miten sivistyneet ihmiset voivat olla todellisuudessa niin yksinkertaisia, että haluavat menettää oman kotikuntansa ehkä jopa tärkeimmät voimavarat? Arvokkaat maisemat, jotka ovat niitä harvoja paikkoja joissa nykyajan materialistinen ihminen voi enää rauhoittua, vai onko se niin että nämä meidän päättäjämmekin ovat vain omaa napaansa tuijottavia materialisteja? Merkitseekö mikään muu mitään kuin oma etu?

Nyt varmasti moni lukija ajattelee, että mitä tässä vaahtoan, enhän edes siellä enää asu saatikka että tietäisin jotain voimaloiden melusta. No, enpä ole koskaan täysin pois sulkenut sitä asiaa, ettenkö voisi tehdä paluumuuttoa omaan kotikuntaani. Tällä menolla sitä en todellakaan ole tekemässä, eikä varmasti moni muukaan enää harkitse paluuta, jos kylästä ollaan tekemässä lähinnä teollisuusaluetta ja sen vuoksi raiskataan kaikki arvokkaat asiat seudulla. Näin jos asiat todella menevät, voin sanoa että minua suorastaan hävettää päättäjien puolesta heidän oma järjettömyytensä. Onhan se toki helppo sulkea aina silmänsä ja suunsa, jos asia ei varsinaisesti itseä kosketa muuten kuin sillä, että voit vastata oletko puolesta vai vastaan...

Ja se, että tiedänkö voimaloiden aiheuttamasta melusta jotain... Asun itse tällä hetkellä paikalla, josta puiden ja lahden ylitse voi nippa nappa ison tuulivoimalan erottaa. ja KYLLÄ, se kuuluu tänne saakka, vaikka kilometrejä on välissä useampia kuin se 2. Sisälle asti äänet eivät kuulu, tuulen suunta kun on oikea, se raivostuttava jumpsutus kuuluu kyllä erittäinkin selkeästi heti kun ikkunan avaa. Tänne nykyiseen paikkaan kun muutimme, ihmettelin alkuun aika pitkään sitä äänen aiheuttajaa ja lähdin sitten vähän asiaa tutkimaan ja tuulivoimalahan sen aiheuttajaksi paljastui. Siinä vaiheessa tuli oikeasti ensimmäisen kerran mieleen, että kukaan ei pysty millään tavalla reagoimatta asumaan tuollaisen vehkeen läheisyydessä.
Helppohan se on jokaisen sanoa, että eihän niistä häiritsevää ääntä lähde, vaikka vieressä käy seisomassa. Siinä tapauksessa täytyy olla kuulossa vikaa. Ja eri asiahan on KÄYDÄ siinä voimalan vieressä kuin asua siinä. Menkööt jokainen päättäjä itse muutamaksi viikoksi asumaan voimaloiden viereen, katsotaan aiheuttaako se mitään! Jos äänet kuuluu täällä meilläkin näin selkeästi, en edes uskalla kuvitella mitä se sitten on kun voimaloita on enemmän ja paljon paljon lähempänä. Ei sellainen ole inhimillistä, ei todellakaan!

Näin mahdollisen paluumuuttajan silmin kun asiaa ajattelee, se paluumuutto todella jää mielestä jos nämä kaikki voimalahankkeet tällaisenaan toteutuvat ja niin ne jää monelta muultakin.
On todella surullista seurata vierestä, kun oma kotikunta, jota olen aina pitänyt hyvänä ja lapsillekkin turvallisena paikkana asua, kaivaa itse omaa hautaansa.

Vaikka en itse voi olla niinkään vaikuttamassa asioiden kulkuun, toivon voimia ja taistelutahtoa Teille Taistelijoille, jotka teette mittaamattoman arvokasta työtä kotiseutumme eteen. KIITOS Teille <3
Jatkakaa taistelua! Niin kauan ei mitään ole menetetty, kun yhtäkään myllyä ei pystyssä ole!

Vötkistelyä

LAISKOTTAA! Siinäpä se tyhjentävä, olotilaa kuvaava vastaus.
järkikään ei oikeen hyvin kulje taas vaihteeksi... no liekkö tuo nyt niin suurella teholla kulkee yleensäkkään, mutta nyt vielä vähemmän... hehh :)

Viimepäivät on mennyt ihan vaan arkeä pyörittäessä ja tässä talossahan sitä pyöritystä riittää.
Nämä laiskat sunnuntai aamutkin menee niin, että naperoille aamupalat nassuun, itselle riittävä määrä kahvia, pyykit koneeseen ja entiset kaappiin. Nyt on jo toinen koneellinen pyörimässä, seuraavaksi tulet takkaan ja ruuan laittoa, pikku siivousta, bloggailua, kauppaankin pitäisi suunnistaa jne jne jne....
Eli tosi laiskaa ;D Niinpä ne nämä päivät menee likimain kaikki. Aamu aikaisesta alkaa rumba ja jatkuu iltamyöhään, ei siinä paljoa unta tarvitse odotella sänkyyn kaaduttuaan.

Monesti sitä miettii, että minkä hiivatin takia sitä itselleen haalii kaiken maailman blogipäivitykset vielä muiden hommien ohelle stressaamaan, mutta niin se vaan on, että tämä on jo enemmän kuin harrastus, tämää on elämäntapa, josta ei enää edes osaisi luopua.

Päivät kun on sellaista hulabaloota aina, niin iltaisin nämä bloggaamiset on enemmän kuin tervetullutta vaihtelua päiviin. Näissä voi uppoutua ihan vain omiin ajatuksiin ja kirjoitella mitä mieleen sattuu juolahtamaan.

Näinpä ne illat tahtoo kulua...

Välillä sitten pikku rentoutusilta :)

Aukasipa muuten melko tehokkaasti hartioita kun tuolla kävi vähän aikaa köllöttelemässä :) 

Mukavaa sunnuntaita kaikille <3

Koti Vol. 2 ja tulevia uusia tuulia

Tässä olen päivätolkulla kyennyt vain fiilistelemään tätä kotia. Tavarat on sijoittuneet paikoilleen, vaikka välillä tuntuukin, että kaikki on vielä ihan hukassa. No ehkä asiaan saattaa vähän vaikuttaa sekin, että järjestelin paikkoja yhtenäkin yönä n. 02 saakka ja herätys oli ollut aamulla jo ennen kuutta :D
Ehkä sitä ei siihen aikaan enää saa mitään loogista järjestystä tavaroille aikaiseksi...
No tavarat hakee itse paikkansa aikanaan.

Tässä tulee teille vielä muutamia kuvia meidän huushollista.
Seuraavaksi on tulossa isoja muutoksia näihin blogijuttuihin, kun nämä minun kaksi blogia yhdystyvät yhdeksi :)
Edessä on siis iso työ, mutta jospa se palkitsisi sekä lukijat että minut. Tarkoituksena on, että tämän yhdistymisprosessin jälkeen blogista löytyy takuuvarmasti juttua jokaiselle.
Kirjoitukset tulevat aihepiireittäin ja tunnisteiden perusteella, jokainen voi valita luettavakseen sen mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Toivottavasti tämä muutos teitä sitten miellyttää ja jokaiselle todella löytyy jotain. Ideoita ja ajatuksia otan teiltäkin vastaan enemmän kuin mielelläni :)
Miltäs kuulostaa?

Mutta tässä kuitenkin nyt vielä ne lisäkuvat kodistamme :) Alkaa näyttää jo vähän valmiimmalta.

Fiilistelyä takkatulen äärellä... :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! <3