Sateista sunnuntaita

Sateista sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle.

Kuinkas se arki on lähtenyt käyntiin vai onke se ylipäätään lähtenyt käyntiin? Vähän siellä sun täällä medioissa tuntuu olevan keskustelua siitä, kuinka hankalaa se arkirutiineista kiinni saaminen on lomien jälkeen, no kai se on hankalaa kun arkirutiinit tuntuu nykyisin enenevässä määrin olevan hakoteillä ihan oikeasti aikuisväestölläkin, ei ainoastaan niillä parjatuilla nuorilla aikuisilla.
Tästä muuten on tekeillä ihan oma postauksensa...

Meillä on havaittavissa pientä väsymyksen poikasta näin koulun ja eskarin aloituksen tiimoilta ja se näyttäytyy tietenkin yleisenä kiukutteluna ja siskon/veljen/veljien äärettömänä ärsytyksenä.
No tähän olin jo varautunut, tosin se eskarin varsinainen alkuväsy taitaa olla vasta tulossa, jos muistelee yhtään tuon esikoisen eskarin aloitusta.

No kyllä se arjen alku näkyy vähän itselläkin ja varsinkin siinä kun tuo liikuntamäärä taas äkisti lisääntyi. Vaikka muutenkin liikun paljon päivittäin, niin silti se on jotenkin erilaista, kun liikkuu aikataulutetusti ja reippaammalla tahdilla ja syöhän se tietenkin energiaa se kaikki taustatyö, jota täytyy tehdä siinä aikataulussa pysyäkseen, puhumattakaan tuosta lasten kiukkupuuskasta.
Varmasti tätä kiukkua löytyy muistakin koulu- ja eskaritaipaleensa aloittaneilta, siitä oon varma.
Onneksi itsellä on ainakin taipumus aika nopealla tahdilla saada niin kroppa kuin mielikin palautumaan, joten ens viikko oletettavasti mennään jo virkeämpänä.

Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että jokaisella muksulla on jonkin ikäkauden uhma meneillään ja siitäpä sitten voi päätellä kuinka ruusuista se elo on aina niinä huonompina päivinä... 3 uhmista, jotka uhmaa vanhempia, sisaruksia ja tuntuu että jos ei muuta keksi niin tappelevat vaikka itsekseen :D
No elämä opettaa tässäkin tapauksessa ainakin äitiä, mä osaan sujuvasti laskea ainakin tuhanteen ja samalla koittaa hillitä itseni, vaikka hermot tuntuu olevan jo riekaleina. Mutta kyllä mulla on melkoiset lehmän hermot jo kehittyneet tässä vuosien varrella. Hermojen kehittymisen taso testataan viimeistään sitten kun kaikki on yhtäaikaa teinejä.... no onneksi mun ei tartte ajatella asiaa vielä tarkemmin niin pitkälle. (onneksi)


Lopetampa tämän jonninjoutavan höpinän tältä erää ja toivotav vaan jokaiselle energistä tulevaa viikkoa ja jatkan inkivääriteen litkimistä.

Arjen startti

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.

On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D

Tenavien Tempaus'17

Sunnuntaina hypättiin autoon ja kurvattiin kohti Paavolaa ja Ruokolahden lavaa.
Edellisen kerran tuolla on tullut käytyä viimeksi varmaan joskus ihan teininä...
Joskus muinoin oli tapahtuma nimeltä RuukkiRock.... ja siitä ei sitten sen enempää :D

Mutta nyt esikoisen kummitäti vinkkasi meille tästä tapahtumasta ja hetihän me tietenkin tartuttiin tilaisuuteen ja lähdettiin liikenteeseen. Tapahtuma on siis nimensäkin mukaisesti lapsille suunnattu ja ihan ILMAINEN. Tapahtumassa oli esiintymässä pellepariskunta Nelli ja Niilo ja lapsille oli runsaasti erilaisia pisteitä, joissa kaikissa erilaista touhuamista. Kaikki on järjestetty ihan talkoovoimin ja hatun nosto moisesta ponnistuksesta jokaiselle asianosaiselle. Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja touhua riitti koko ajaksi. Loistavasti viihtyi sekä lapset että aikuiset.

Tapahtumapaikalla seikkailivat myös Raahen Teatterin eläinhahmot lapsia ja
aikuisiakin viihdyttämässä.

Kuva on enemmän kuin huono, mutta siinä Nelli ja Niilo valmistautuvat esitykseensä.
Oli muuten kiva huomata, että valmistautuessaankin olivat huomioineet esitystä odottavat lapset ja viihdyttivät ja hauskuuttivat heitä, vaikka esitys ei ollut edes alkanut vielä.

Poniajelu oli tietenkin yks päivän kohokohtia...

Lapset nikkaroi meille ihan omin käsin linnunpöntön.
Tyypit paukutti nauloja kuin vanhat tekijät

Lisäksi oli palokuntalaisten järjestämää tehtävä rataa, sählyä, makkaranpaistoa, pullan paistoa, ongintaa (siis ihan oikealla ongella ja ihan oikein joessa....) ja vaikka mitä muuta mukavaa.
Tyttöä vielä onni suosi myös arvonnassa ja postissa on tulossa leffaliput.

Sää suosi meitä ja aurinko helli ihan täydeltä terältä koko päivän.
Oli kyllä tosi mukava reissu ja ens vuonna endottomasti uudelleen.

Tätä kauttakin kiitos esikoisen kummitätille seurasta ja kipeistä vatsalihaksista :D
Jos nauru todella pidentää ikää, taas saatiin lisävuosia aika roimasti!

Ja Kiitokset myös järjestäjille! Paljon ponnistuksia vaatii tuollainen päivä järjestää,
mutta siitä vaivannäöstä on palkkana ainakin iloisia ja aurinkoisia lasten kasvoja.
Todella onnistuneen tapahtuman loitte ja elämyksiä pienille ihmisille!

Kesälomatekemistä

Jokapaikasta saa lukea toinen toistaan huimempia listoja siitä, mitä kesällä TÄYTYY tehdä.
Eikö se ollutkaan lomailua varten? Mua jotenkin ärsyttää ajatus siitä, että kesää ei voi viettää ilman, että täytyy tehdä jotain ja sitten suurimmaksi osaksi tyypit vielä kehittää itselleen stressin siitä kaikesta mitä pitää kesän aikana tehdä. Toisaalta saa sitten lukea näitä surullisempia tarinoita siitä, kuinka ei voi tehdä kesällä mitään. Perheillä ei ole varaa ja lapset ovat käytännössä kesän neljän seinän sisässä. Toki raha asettaa nykypäivänä haasteet yhä useammalle perheelle kesän viettoa ajatellen, kaikille kun ei ole itsestään selvää edes se päivittäisen lämpimän aterian saaminen.
Tuntekoon piston sydämessään jokainen, joka kehittää itselleen stressin siitä helvetillisestä listasta, joka TÄYTYY kesällä tehdä, makoi mitä maksoi.... murr!

Jos mä jotain omista lapsuuden kesistä haluaisin palauttaa tähän päivään, se olis ehdottomasti heinäpellolle meno! Sen tunteen, tuoksun, fiiliksen kun nyt saisin takaisin, niin tekisin melkeen mitä tahansa. Mä oon varmaan ainoa, joka syksyisinkin nuuhkii vedet silmissä vasta puitua peltoa...
Joo, kyllä! Olen outo ja ylpeä siitä :D
Jos mulla jonain päivänä olisi mahdollisuus, järjestäisin vähävaraisille lapsille elämyskesiä vanhaan maalaismaisemaan.

Tässä omassa listassani vinkkejä kesätekemiseen lasten kanssa, joka EI maksa paljoa tai on jopa ilmaista.

1. Metsäretki
Lapsilla on onneksi taipumus kehittää seikkailu pienestäkin asiasta.
Menkää siis metsäretkelle, tutkikaa, ihmetelkää, löytäkää, keksikää retkellenne tarina. Syökää omat eväät, se pelkkä juustoleipäkin maistuu satakertaa paremmalta kun sen syö pihalla.
Ja ps. kaupunkilaisillekin vinkiksi, kaupunkien lähimaastoista löytyy kyllä metsiäkin tai edes puistoja...

Tässäkin viimekesäisessä kuvassa... vain pieni metsäpolku, mutta rajattomasti seikkailuja ja tarinoita... mutta vain jos osaa päästää mielikuvituksen valloilleen
- lapset osaa, anna niiden auttaa!

2. Puistopiknik
Tätä tuskin tarvinnee selittää enempää, jos jokapäiväinen ruoka on kuitenkin eteen taiottava, voi sen taikoa myös sinne puistoon mukaan otettavaksi. Ja kuten edellä, se ihan tavallinen eväsleipä maistuu paljon paremmalta ulkona syötynä, kuin siinä oman ruokapöydän ääressä.

3. Uimaranta
Ei liene kaipaa selityksiä

4. Jäätelöbileet/jätskikisa
Tarvitset muovimukeja, hedelmiä/marjoja ja mehua. Tikuiksi käy ihan vaikka lusikat.
Tee erilaisia mehujää yhdistelmiä ja anna lasten sotkea ja nauttia. Laita pystyyn kisa kuka tunnistaa silmät sidottuina jätskissä käytetyt hedelmät/marjat.
Ja on muuten satakertaa terveellisempiä kuin kaupan versiot...

5. Vesisota
Tähänkään ei tarvitse ostaa sitä huippukallista SuperSoakeria, vaan sen kaverin/äidin/naapurin pystyy kastelemaan täysin vaikka tyhjällä ketsuppipullolla. Pääasia että lapsilla on hauskaa, äidillä ei ehkä aina niinkään, mutta kun löysää sitä pipoa edes vähän niin on hauskempaa :D

6. Perinneleikit
Netistä löytyy jäätävä määrä oikeita vanhan ajan perinne leikkejä, jos ei omassa muistissa ole leikit säilyneet. Ne on hauskoja, niissä saa liikuntaa ja ennenkaikkea hyvän mielen.

Tässäpä listattuna ihan muutama idea, jotka ei maksa käytännössä juuri mitään.
Löysätkää hei jokainen vähän niitä kiristävän pipon nyörejä. Kesä on nauttimista ja elämistä varten. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että reissussa on oltava useampaan kertaan kesän aikana ja jokapaikassa pitää ehtiä käymään ja sitä, tätä ja tuota tekemään. Ottakaa hetki kerrallaan ja päästäkää se oma sisäinen lapsi irti, silloin on niillä lapsillakin oikeasti hauskaa ja sillä tavalla tehdään niitä muistoja, jotka oikeasti säilyy siellä muistissa ihan aikuisiälle saakka!

Jotenkin se jalkapallon perässä kompuroiva äiti on paljon hauskempi kuin se valkoisissa sandaaleissa ja minishortseissa puistonpenkillä istuva äiti... Vaikka lapset osaisivatkin keksiä jos jonkinlaisia seikkailuja ihan itsekseen, useimmiten niiden huikeiden seikkailuiden esteenä ollaan me vanhemmat!
Annetaan siis lepsille mahdollisuus seikkailujen kesään ja otetaan siitä kaikesta ilo irti itsekin.



ja hei... eihän sitten vedetä herneitä nenään, jookos? ;)

Annatko millaisen mallin?

Tätäkin postausta oon pyöritellyt mielessäni moneen kertaan ja joskus aiemminkin aihetta sivunnut ohimennen, mutta ajattelin kuitenkin pyhittää tälle ihan oman postauksensa.

Jokainen vanhempi varmasti, jossain vaiheessa ainakin, herää miettimään millaisen mallin antaa lapsilleen. Valitettavan usein se meiltä aikuisilta kuitenkin unohtuu, että olipa itsellä lapsia tai ei, niin ympärillä niitä on jokatapauksessa. Vaikka eivät olisi edes tuttuja lapsia, lapset kaikkialla ympäristössä ammentaa vaikutteet itseensä meiltä aikuisilta.

Konkreettinen esimerkki. Olen itse lapsille tolkuttanut alusta saakka, että pyörä TALUTETAAN suojatien ylitse, sitä EI ajeta. Näinhän sanotaan liikennesäännöissäkin.
Ollaan kerhomatkalla pyörällä, aikuinen ihminen ajaa suojatien ylitse pyörällä ja kieltämättä ei edes vilkaise tuleeko autoja... poika kysyy heti, että saanko ajaa minäkin.  No et tietenkään saa. Miksi tuo täti sitten saa ajaa. No ei sekään saisi ajaa.... Mutta miksi se sitte kuitenki ajaa?
Selitäppä tämä kohta 5 vuotiaalle, jolle on kyllästymiseen asti väännetty asiaa, että siitä suojatien yli EI ajeta ja miksi sitten aikuiset siitä noin vaan ajaa...

Esimerkki 2.
Olen lapsille teroittanut asiaa, että vaikka ulkona liikkuessa söisit vaikka paperipäällysteisen karkin, roska laitetaan lähimpään roskikseen, jos roskista ei ole lähettyvillä, roska taskuun ja kotona sitten roskiin. Taas ollaan liikenteessä pyörätiellä ja nyt talven jäljiltä kaikki paljastuneet roskat on herättäneet enemmän kuin ihmetystä lapsilla. Monta kertaa oon joutunu vastaamaan kysymykseen, miksi nuo on tuolla maassa. Niin, kun kaikki ei noudata sitä sääntöä, että roskat kuuluu roskiin, ei tien varteen. Mutta miksi kaikki ei vie niitä roskiin? Niinpä...
Ollaan kaupan edessä ja lauma koululaisia tulee kaupasta, roskis on alle kahden askeleen päässä, mutta roska silti pudotetaan maahan. Nuorimmainen sanoo heti; Kato, tuo ei laittanu roskiin tuota, miksi? Niinpä, seuraavana päivänä sama juttu mutta roskaajana oli ihan aikuinen ihminen, joka käveli meidän edellä pyörätiellä. Taas sama kysymys!

Näinkin yksinkertaiset asiat ja monta monta muuta on viimeisen vuoden aikana tullut eteen, joissa saa selitellä lapsille aikuisten käytöstä ja sitä miksi aikuisilla on eri säännöt kuin lapsilla. No eihän ne näissäkään tapauksissa erilaiset ole, mutta... miettikääs sitä miksi meidän nuoriso toimii kuten toimii.
Oisko meillä aikuisilla, IHAN JOKAISELLA peiliin katsomisen paikka.
Mistä muualta niitä pahoja tapoja opitaan kuin meiltä aikuisilta... no oppiahan voi monestakin paikkaa nykyisin, mutta pääsääntöisesti meillä jokaisella on tosiaankin peiliin katsomisen paikka!
Ei se riitä että koulussa ym. valistetaan ja opetetaan, jos muualla aikuiset vetää kaikelta opitulta mattoa jalkojen alta. En tässä halua syyllistää pelkästään koteja ja vanhempia, vaan tarkoitan ihan jokaista aikuista. Vaikka ei itsellä olisikaan lapsia niin ympärillä niitä on aina, halusipa sitä tai ei.

Niinkuin sekin, että moneen otteeseen on väännetty siitä, että kaverin kotona tehdään niin ja näin, miksi meillä tehdään näin? Kuten esimerkkinä se, että tullaanko koulusta suoraan kotiin vai jäädäänkö haahuilemaan koululle tai kylälle. No ei tasan jäädä jos minulta kysytään!
Siitäpä tuleekin sitten kysymys, että miksi kaverit saa jäädä? No, jokaisessa kodissa on omat sääntönsä, mutta mielestäni ekaluokkalaisen paikka  ei ole jäädä koulun jälkeen mihinkään haahuilemaan, vaan tullaan suorinta tietä kotiin ELLEI muuta ole ETUKÄTEEN sovittu esimerkiksi, että menee kaverille käymään ja sen kaverin vanhemmat on myös tietoisia asiasta ETUKÄTEEN. Selitäppä siinä sitten lapselle asia, että jokaisessa kodissa ei ehkä välttämättä edes välitetä missä lapsi liikkuu. Tietenkään asiaa en noin ole lapsille sanonut, mutta vaikeaa se on selittää niin, että lapsi sen ymmärtää...

Vai mitä te siellä ruudun toisella puolella olette mieltä; Onko eka-tokaluokkalaiselle ok pyöriä koulun jälkeen kylällä vai onko koulusta tultava suoraan kotiin?

Tätä listaa vois jatkaa ihan loputtomiin, sillä esimerkkejä löytyis ihan toooosi jäätävä määrä, mutta herättikö tämä teissä jotain ajatuksia? Ois hienoa kuulla myös muiden mielipiteitä asiasta ja etnkin lapsettomien, että tuleeko koskaan edes ajateltua tuolla kaupingilla kulkiessa, että siellä voisi umpioudot lapset ottaa esimerkkiä juuri sinun toiminnasta? Käveletkö päin punaisia? Ajatko suoraan suojatien yli pyörällä? Nakkaatko sen energiapatukan kääreen maahan vai roskikseen? Kuljetko nenä kiinni kännykässä? Väistätkö jalakulkijat asian mukaisesti kun olet itse auton ratissa? Ajatko päin punaisia? Tervehditkö kaupan kassalla? Kiroiletko? (tähän väliin tunnustus, kyllä kiroilen ja hävettää ittiäki ihan riittävästi, siinä annan todella huonoa mallia itsekkin)

Mitäpäs ootte mieltä?

Näiden ajatusten myötä, Mukavaa ja esimerkillistä viikonloppua kaikille.
Muistakaa hemmotella Äitejä sunnuntaina <3

Hulabaloo ja hurlumhei

Oikeestaan mulla ei oo tällä hetkellä harmainta aavistustakaan siitä, mitä mun pitikää kirjottaa.
Ajatuksia ja postausideoita päässä on vilissy enemmän ku tarpeeksi, mutta ensimmäisestäkään ei saa just nyt kiinni, tai sitte tuo pääkoppa surraa niin ylikierroksilla, että saan ylinopeussakot kohta ja savu nousee korvista....

No nämä viikot on ollu tosiaanki kilpajuoksua kellon kanssa ja oman lisäsäväyksen siihen on antanu sitte kuluneella viikolla olleet esikoisen 7 -vuotis synttärit. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna ihan ministi sukulaisten kanssa. Tämä ministi juhliminen johtui siitä, että pesueen nuorimmat edustajat kehittävät itelleen flunssaa, joten rauhallisella meiningillä mentiin ja paikalle saapui ne ketkä uskalsivat. No pääasia että poika itse on ollu synttäreihinsä tyytyväinen ja onnellinen.

Kaverisynttärit oli perinteisesti sitä hulabaloota ja hurlumheitä, kun koko porukka sievässä sokerihumalassa antoi parastaan... Muksuilla oli hauskaa ja herkuteltiin ihan urakkahommina. Oikeestaan tässä on nyt herkuteltu jo siitä torstaista asti ja olotila on sen mukanen, no jos huomenna jo palais ruotuun taasen.

Synttäripöydän lähtötilanne.... lopputilanteesta en ees kehannu kuvaa ottaa...

Kellon perässä ravaaminen jatkuu taas huomenna kun maanantai ja arki koittaa. Oikiastaan se, millä tästä arjesta alkuunkaan voi selvitä on aika simppeliä.
Pettämätön aikataulu on vastaus, ja pointtina tietenki se, että siinä laaditussa aikataulussa myös pysytään. Välillä tämä mun tapa aikatauluttaa koko elämä, on raastanu hermoja aikalailla, mutta oon oikeestaan aina ollu tämmönen ja lasten myötä vielä enemmän. Vaan onpa siinä hyvätki puolensa...
Kun elän tarkan aikataulun mukaan ei mulla ole rästissä helvetillisiä tiskejä, julmettuja pyykkivuoria, aina on puhdasta kampetta kaapissa, ruuat tulee ajallaan ja kämppäkin pysyy siistinä. Lapsetkin toki osallistuvat hommiin nykyisin ja pitävät omat huoneensa siistinä, äitin avustuksella tietenki, mutta jokatapauksessa omat hommansa on heilläkin. Paras homma tässä aikataulutetussa elämässä on se, että mulla on joka ainoa ilta siinä vaiheessa kun lapset menee nukkuun, sitä ihan omaa aikaa kun kaikki on jo tehty. Ei tartte enää siinä vaiheessa iltaa alkaa pyykkivuoria purkamaan taikka räjähdyksen kokenutta keittiötä siivoamaan. Oonkohan vähän hullu? no hullulla on halvat huvit ja idiootilla ihan ilmaset... oon siis idiootti varmaankin, mutta ylpeä siitä :D

Syksy on tullut.... tää on sitä omaa aikaa, koivet ylhäällä ja rennosti!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä viikon koitoksiin!

Muistojen siivin kohti tulevaisuutta

Vastahan se pieni nyytti syntyi. Tuhisi poski poskea vasten, tarttui sormeen. Se pieni, jota piti katsella yökaudet hänen nukkuessaan, varmistaa että se varmasti hengitti. Katsoa kuinka joka päivä opittiin jotain uutta ja ihmeellistä, ensimmäiset hymyt, ensimmäinen kääntyminen vatsalleen, ensimmäiset askeleet ja sanat...

Kuin pieni nukke kastemekossaan

Pieniä hetkiä, joita ei unohda

Jos ulkona satoi ja myrskysi, ei päivistä puuttunut siltikään aurinko

Papan opeilla jääkiekon maailmaan

Ihan itse... 

Päivän paiste edelleen

Vuosien varrelle on mahtunut paljon, todella paljon ja silti tuntuu että aika on lentänyt ihan siivillä.
Eihän se voi olla niin että meidän esikoinen aloitti oikeasti koulun? Eihän?
Kyllä se vain niin on ja nämä pari päivää onkin olleet todella jännityksen täyteisiä ja ensiviikolla koulutyö oikein vasta alkaa.

Ensimmäisen koulupäivän aamuna, kaikki on valmiina ja reppu tarkistettu moneen kertaan.

Lähtötarkistus peilin edessä, kaikki kunnossa!

Varmoin mutta jännittynein askelin koulutaival aloitettiin.
Pienin askelin se on pienen ihmisen aloitettava opintie, paljon on uutta ja jännittävää. Varmasti vielä monet itkut itketään, mutta myös ne ilon ja onnistumiset hetket painetaan sinne muistin syövereihin. Muistan oman ensimmäisen koulupäiväni yhä edelleen kuin eilisen päivän!

Ihmisten paljous koulun pihalla ei juuri tuntunut reipasta ekaluokkalaista hetkauttavan.
No olihan koulu ympäristönä jo tuttu eskarivuoden ajalta, mutta silti suuri ja valtava varmasti pienen ihmisen silmin.

Kohta soi kellot, muodostetaan jono ja luovutetaan ne pienet opettajien huomaan.

Näin se on todellakin alkanut, koulutie!

Taivaan Isä kanna,

lasta matkallaan. 

Enkeleitä anna, 

kanssaan kulkemaan, 

turvallista tietä, 

että kulkis hän 

joka ainut päivä, 

halki elämän.

Tähän postaukseen päättyy yksi aikakausi blogin historiassa. Blogi jatkaa kuten ennenkin, mutta lasten yksityisyyttä suojellen ja kunnioittaen he jäävät jatkossa blogin ulkopuolelle.

Elokuun ensimmäisiä

Niin sitä ollaan päästy elokuulle ja mullehan se oli se virallinen henkiinheräämisen aika :)
Onneksi nyt taitaa ne helteet olla ohitse ja voi oikeasti nauttia ulkoilusta ihan ilman tukalaa olotilaa.
Kovasti ollaan valmistauduttu alkavaan koulutaipaleeseen tuon esikoisen kanssa. Kyllä se hurjalta tuntuu, että se todella oikeasti on jo koululainen. Äitiä taitaa kyllä jännittää ja hirvittää enemmän kuin poikaa itseään ja oikeastaan eniten hirvittää tuo koulumatka... liikennettä on kuitenkin aika reippaasti ja kahjoja on liikenteessä enemmän kuin tarpeeksi.

Ukkosista ollaan "nautittu" oikein kunnolla ja kertaalleen saatiin ihan kunnon säikähdyskin, kun salama jysähti johonkin tähän ihan lähelle ja jyrinä oli todella sen mukainen.

sieltä se on tulossa...

Saatiin oma järvi vastapäiselle pyörätielle :D no aika äkkiä tuo veden paljous tuosta imeyty, mutta aika kiitettävästihän tuota tuli.

askelmäärien ja liikunnan kanssa oon skarpannut nyt jo kolmisen viikkoa, tästä operaatiosta on tulossa postaus ihan erikseen.

Mummilan maisemia.

Tässä on ehditty juhlia yhdet rippijuhlat ihanine herkkuineen ja omatkin synttärit meni siinä samalla.

Eilen oli tärkeä päivä kun tuo esikoinen sai siunauksen koulutielle. Täytyy kyllä mainita, että olipa meidän kotiseurakunnassa järjestetty sujuvasti tuo koululaisten siunaustilaisuus ja tilaisuus oli kyllä kokonaisuudessaan aika tunteellinen. Saatiin seuraksi pojan kummitäti ja kirkon jälkeen he lähtivätkin sitten yhteistuumin reppuostoksille. Kyllä oli iltapäivällä onnellinen ja ylpeä poika uusien koulujuttujensa kanssa. 

Nyt harjoitellaan vielä alkuviikko ahkerasti koulutietä ja torstaina on sitten edessä se SUURI ja odotettu päivä.... äitiä itkettää jo valmiiksi.

mutta mukavaa viikon alkua kaikille! ja Turvallista koulumatkaa jokaiselle koulunsa aloittavalle!

Kuulumisia helteiseen iltaan

Hupsistakeikkaa, taas on vähän hujahtanut tuo aika johonkin. Mitäs me ollaan hommattu?
No ei yhtään mitään! Päivät on menneet ihan tässä kotosalla ja ulkoillessa. Viime viikko oli niin sateinen, että hypittiin melkeimpä seinille, kun ei juuri ulkoilemaan viitsinyt lähteä.
Nyt on sitten ollut niin kuuma, että ei puhettakaan, että tuossa takapihalla kykenisi olemaan ilman lämpöhalvausta ja sama juttu tuossa meidän pihan leikkipaikalla... Tänäänkin kävelyllä käydessä tuntui, että ilma ei edes vaihdu yhtään ja aurinko paahtaa täydeltä terältä.

Nyt varmaan kaikki vannoutuneet kesäihmiset mielessään tuikkaa vähintäänkin puukon mun keuhkoon, mutta voi jummi mä odotan jo syksyä!!! Oon ennenkin täällä tainnut mainita, että minähän herään henkiin tuossa elokuun alkupuolella (kyyhkyjahdin aloitukseen :D )
Parasta maailmassa ehkä on ne elokuun vielä lämpimät, mutta pimenevät illat. Tuossa yhtenä aamuna jo vähän riemastuin, kun aamuaikaisella heräiltiin oikein sumuiseen, ja vähän viileähköön aamuun ja se tuoksu, kaikki tuoksui niin vahvana kostean sumun lävitse. Taisin viivähtää terassilla vähän pidemmänkin hetken sitä tunnetta fiilistellessä. Määhän oon niin maalta, että saattaisin unohtua kokonaan johonkin just puidun viljapellon laitaan aamu-usvan sekaan, ai että sitä tuoksua.

No josko tässä nyt lakkaisin fiilistelemästä tämän enempää.... kesää rakastavat lynkkaa mut kohta ihan kokonaan :D

Tässä vähän satunnaisia otoksia viimepäiviltä

Omenapuu kasvattelee satoa

Mansikoitakin vois kohta olla tiedossa. Tässä meidän takapihalla on pikkuruinen mansikkapenkki ja sitä vahditaan kuin haukat, että milloin on ensimmäiset punaiset näkyvillä tuhottavaksi.

Meidän pihan leikkipaikalta... on se tuo poika aina joskus oikeinkin päin tuossa kiipeilytelineessä...

Keinuhommia

Nyt varmaan tarvitsis alkaa miettimään, että miten saa asunnon viileämmäksi vai saako sitä....
Oletettavasti ei juuri tartte tulevana yönä nukkua, kun mua niin ahdistaa tää kuumuus ja eipä tarvinnut nukkua edellisenäkään yönä, ei siis mitään uutta auringon alla. 

Uusi koti

Juhannus oli ja meni, toivottavasti teilläkin rauhallisesti ja hyvin. Allekirjoittaneella se meni ihan huomaamatta kotosalla ollessa, ilman mitään ylimääräistä huuhaata :) Uutissivustojen mukaan, jälleen kerran, suomalaiset eivät osaa juhlia viisaasti ja tänäkin juhannuksena kuolon uhreja on tullut ihan liikaa.

Mutta asiaan, uuteen kotiin ollaan kotiuduttu hyvin. Ympäristö on viihtyisää ja lapsille riittää tekemistä. Omasta pihasta kun poistuu takapihan kautta, pääsee suoraan leikkipaikalle ja vähän matkan päässä on heti useampiakin puistoja, joissa voi käydä enimpiä energioita purkamassa.
Nyt saadaan aloittaa esikoisen kanssa koulureitin harjoittelu, sillä syksyllä se sitten on edessä, että itsenäisesti pitäisi tuo hulivili tohtia laskea kouluun kulkemaan (äidille siis jäätävä kriisi ja stressi).

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia uudesta kodistamme.

Ruokailutila

Näkymä yläkerrasta

Olohuonetta

Keittiön lamppu, mä ihastuin tähän heti välittömästi. Väriä saa vaihdettua punaisen, sinisen ja vihreän välillä ja näiden yhdistelminä. Toki on ihan normaalit valotkin käytettävissä.

Näkymä olohuoneesta

Joitain pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja vähän hakee tavarat vielä paikkaansa, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa elämä asetu uomiinsa uudessa kodissa. Ei tämä muuttaminen kyllä ole tervejärkisen hommaa yhtään, hermot on riekaleina ja hillitön stressi päällä. Siihen vielä lisätään mun heikkohermoisuus kaikkea sekasotkua kohtaan, niin soppa on valmis. Siksipä meillä tavarat löysi aika nopsaan suunnilleen loogiset paikat ja säkit ja laatikon purku aloitettiin heti. Kaikkiaan tähän operaatioon meni tasan 2 vuorokautta. 1 päivänä tavarat uuteen osoitteeseen ja entisen siivous, illalla ja yöllä purin jo ison osan tavaroista paikoilleen ja seuraavana päivänä homma olikin päällisin puolin selvä iltaan mennessä. Sen jälkeen vain pientä järjestelyä. Kai sitä vähän hullu on, kun tuolla tahdilla tekee, mutta minkäs sitä itselleen voi :D