Lokakuu

Niin se vaan on syksy kääntynyt jo lokakuulle. Aamun lenkki on tehty ja eskarilainen on kuskattu koululle. Aika hyvin sitä muuten herää kun pakosta joutuu aamusta asti ulkoilemaan.
Aika hurjaa muuten ... Kohta joutuu alkaan ärsyyntyyn Jouluhössötyksestä. Johan se kohta jo alkaa...

Meillä on arki rullannut omaa rataansa tasaiseen tahtiin eli arkipäivät menee lasten aikataulujen mukaan ja minä aikataulutan ja organisoin ja pyrin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla kokoonpanolla. Toistaiseksi ainakin oon onnistunut hyvin tässä urakassa. Saa nähdä mitä tämä kuu sitten tuo tullessaan, ajoittain näkyy tälle kuulle tuppaavan ns. ylimääräisiäkin menoja ja kulkemisia, joten ei tässä edelleenkään aika pitkäksi tule. Mutta jos tästä edestakaisin kulkemisesta jotain hyvää täytyy hakea niin sen olen oppinut, että osaan tehdä asioita tässä välissäkin, kun odottaa seuraavalle reissulle lähtöä. Ennen mulla oli se ongelma, että kun tiesin, että tiettyyn aikaan pitää olla menossa johonkin, en oikein osannut mitään alkaa tekemään. Nyt luonnostuu jo ihan helposti se, että aloitan jonkun isommankin homman ja käyn välissä hoitamassa kuskauksia ja jatkan sitten kun tuun takaisin. Tehokasta!

Tässä kuussahan päästään jo syysloman viettoonkin. Meillä ei sille viikolle suunnitelmia sen kummemmin ole, sillä mies on normaalisti töissä. No, me touhutaan omiamme ja otetaan rennosti.
Toivotaan nyt edes kunnon ilmoja sille viikolle, ettei tarvitse ihan neljän seinän sisällä olla.

syksyn värejä

Mä oon tässä kulkemisten välissä koittanut siivota kaappeja edes jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen ja järjestänyt ja järjestänyt ja vielä kerran järjestänyt. Aika jäätävä määrä oli taas kertynyt lastenkin kaappeihin pieneksijäänyttä vaatetta ynnä muuta ylimääräistä. Vielä siivoamista odottaa varasto ja lasten lelukaapit... pahimmat on siis vielä edessä. No jos ottais tavoitteeksi, että siihen syyslomaviikkoon mennessä sais (viitsis) kaiken tehdä valmiiksi.
Mä en kyllä tajua kuka sitä tavaraa jokapaikkaan jemmaa.... en minä ainakaan...!

Nyt kutsuu seuraavat hommat jo, joten jätetäämpäs jaarittelut sikseen.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle ja mukavaa syksyistä lokakuun alkua!

Kuulumisia

Voi luoja... oon ehkä sata kertaa aina aloittanut kirjoittamisen ja sitten taas postanut kaiken mitä oon saanu aikaiseksi. En mä tiedä mikä lukkotila se on päällä ollut taas. Tosin, ei tässä tätä ylimääräistä aikaakaan toki kauheasti oo ollu, joten aattelin sitte kirjottaa oikeesti vasta siinä vaiheessa kun teksti tulee itsekseen ulos, ilman mitään vääntämistä.

No mitä me sitten on tehty?
Juostu pitkin kylää kaiken arkipäivät! Harvinaisen tyhjentävä vastaus.
Nuorimmainen tosiaan aloitti kerhokauden tuossa kuun alussa ja siitä tuli sitten 3 päivälle lisäkuskaukset mulle. Esikoinen aloittaa ens viikolla vielä liikuntakoulun. Se on vain kerran viikossa ja ensimmäisten parin kerran jälkeen poika kulkeekin siellä sitten ihan itsekseen, siihen ei onneksi minua tarvita. Matkakaan ei ole pitkä, kun on tuossa alle kilsan päässä.

Ulkoiltu on siis ihan omiksi tarpeiksi syksyisessä säässä. Onneksi on saatu nauttia niistä raikkaista ja aurinkoisistakin keleistä, välillä tosin oon kironnu koko maapallon alimpaan.... just sinne!
kun vettä tulee taivaan täydeltä ja mentävä vaan on. Aina sanotaan, että ei ole olemassa huonoa ilmaa, on vain huonoa pukeutumista. Saanen olla erimieltä asiasta, sillä eräänkin rankkasateen jälkeen tuli testattua minunkin ulkoilukamppeet sellaisissa olosuhteissa että voin suoraan haistattaa pitkät valmistajille, jotka väittää ns. jokasään kamppeiden olevan täysin veden pitäviä....
ja katin kontit ne tosiaankaan sitä ole! tai sitten ne on suunniteltu ihmisille, joilla on ees jonkinlainen järki päässä, eikä ne lähde järjettömällä rankkasateella pihalle. No mun on mentävä halusimpa tai en.

Nämä aamut pelastaa päivän aina niiden sateisten jälkeen...

Kun nuorimmaisen kerho alkaa, jää mulle n. puolisen tuntia aikaa haahuilla joko kirjastossa taikka ihan muuten vaan, joten välillä tulee kuvailtuakin vähän enemmän.... mikäli siis ei tule vettä kuin esterin per.... anteeksi! tämä lienee perheohjelma, joten jätetään sanomatta...
Asia lienee tullu jokaiselle selväksi, kuin kettuuntunut oon näihin sateisiin :D

Viikonlopuillekin tässä on ollut lähes aina jotain menemistä ja tekemistä.
On juhlittu 80 vuotissynttäreitä, tsekattu mummilan väen uusi koti ja tälle viikonlopulle juhlittiin esikoisen 8 vuotis synttärit. Nehän toki aloitettiin jo perjantaina kaverisynttäreiden muodossa ja kuten voi jokainen arvata hulabaloota riitti. No poika itse oli ainakin tyytyväinen ja hauskaa oli. Eilen sitten jatkettiin juhlintaa aikuisemmalla kokoonpanolla ja tänään onkin sitten ollut jo takki aika tyhjä!
Huomiseksi koitetaan selvitä juhlahulinoista oikeaan arkeen ja ollaan onnellisia siitä, että seuraavat hulabaloot juhlitaan vasta keväällä :D

Synttärikakkua... onneksi ei ite tarttenu syödä, kun tein ihan normiversion enkä gluteenitonta...
Tosin käsien iho huusi hoosiannaa leipomisen jälkeen, kun onnistuin jauhot pöläyttämään käsille.
Mitäpä se ei äiti kärsis lapsensa vuoksi. No jokatapauksessa hyvin näytti juhlaväelle maistuvan eli kait se sitten onnistui ees jollain lailla.

Nyt sitten toivotellaan jokaiselle oikein reipasta alkavaa viikkoa ja tsemiä arjen pyöritykseen!

Edellisen viikon kuulumiset

Tänään on alkanut jo uus viikko ja eipä hyvältä näytä tämäkään viikko...
Edellinen viikkokin meni aika persiilleen...

Maanantaina oli ihan normipäivä, tosin neiti vähän valitteli flunssaista oloa.
Tiistaiaamuna se olikin sitten siinä, että neidillä oli ääni poissa, tilalla yskä ja flunssa ja illemmalla nousi vielä kuume. Siinä menikin sitten 4 seinän sisässä seuraavat 3 päivää.
Eskariin päästiin takaisin vasta perjantaina. Kuulemma liikenteessä ihan kiitettävästi tätä tautia.
Näinhän se menee aina... koulua/eskaria ehti olla edellisellä viikolla tasan 2 päivää, kun alkaa epidemia jo jylläämään ja jokainen muksu vuorollaan kaatuu petiin.

Perjantai-iltana nousi sitten kuume tuolle nuorimmaiselle ja esikoinenkin tässä on ollut nuhainen, sillä ei ainakaan toistaiseksi ole kuume noussut.

Viikko siis on ollut täynnä tylsyyttä, kiukkua ja tyhmää äitiä!
No ei, ymmärtäähän sen kun touhukkaat muksut joutuu 4 seinän sisään lepoon, niin se kiristää hermoja niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Lauantai-iltana pidettiin muksujen kanssa kunnon leffailta popcorneineen kaikkineen ja ohjelmassa oli luonnollisesti Frozen - huurteinen seikkailu. No eka kerta oli mullekin kun tuon kokonaan katsoin ja eipä tuo lapsia haitannut vaikka ei ollutkaan suomeksi puhuttu, ainoastaan tekstitetty.
Hyvin kajahti aina lauluosuudet neidillä englanniksikin :D
Ja kiitos Youtuben ja Frozen addiktin eskarineidin myös minä osaan Let It Go:n englanniksi, suomeksi ja osittain jopa saksaksi...

Sunnuntai menikin sitten siivotessa.... Jotenkin mulle on muodostunut perinteeksi jo, että kun isäntä pakkaa metsästyskamppeet autoon, minä lyön kämpän matalaksi :D
Eli sorsajahdin aloituspäivä, niin mulla pitää olla tekemistä poistamassa sitä tuskaa, kun en ite pyynnissä ole. tasan klo 12 tietenki käyn pihalla kuuntelemassa aloituksen.
Oikeesti, aika monta vuotta on mennyt jo niin että aloituspäivänä mä teen suursiivousta :D

Lasten kanssa pidettiin kunnon lättysyömingit ja vedettiin ihan kunnon annokset, mansikoiden kanssa. No oltiin me se ansaittukin sen siivoushulinan jälkeen. Kuvaa en sattuneista syistä ehtinyt ottamaan. Lätyt ja mansikat oli tuhottu ennemmin kuin mulla ehti kuvaaminen edes käydä mielessä...

Iltasella sitten herkuteltiin sorsapaistilla koko porukka. Olihan se taas niin hyvää, että ei sanat riitä.
Lapsetkin söi niin antaumuksella, että murustakaan ei jäänyt...

Kuten tuossa alussa mainitsin, ei näytä tämäkään viikko kovin ruusuiselta. Mulla pukkaa päälle vuosisadan flunssaa ja nyt on inkivääriteetä ynnä muita rohtoja vedetty niin, että makuaistista ei ole enää tietoakaan. No olihan se selvä asia, että jossain vaiheessa tauti kaataa minutkin, mutta tää viikko on kyllä taas aika huono ajoitukseltaan... Toisaalta, mikään muukaan viikko tuskin ois sen parempi ollut sairastamiselle :D Luvassa on uintia sekä eskarilla että koululaisella, ja eskarin metsäretkeä, kerhon aloituskeskusteluakin pitäis aikatauluttaa, eskarin vanhempainilta olisi myös ja mitähän muuta mukavaa vielä saadaankaan tuupattua johonkin väliin. Ei tässä siis aika pitkäksi tule.
Kädet kyynärpäitä myöten siis ristiin nyt, että ei sentään kuume nousisi mulle.

Reipasta alkanutta viikkoa jokaiselle.

Kesäkuun ensimmäinen

Kesäkuun eka päivä, ei kyllä ihan uskois! Täällä tuli hetki sitte lunta!!
Onneksi tuo oli vaan pelkkä kuuro, mutta silti... voisko se kesä jo oikiasti tulla!

Tänään meidän kuopus täyttää 5 vee, jäätävää miten tää aika meneekin, tyttökin täytti pari viikkoa sitten jo 6 vuotta. Oikeasti, tuntuu kyllä ihan hirveältä tää ajan kulu, kun aivan hetki sittenhän tuo nuorimmainen tuli enemmän kuin vauhdikkaasti maailmaan pikku nyyttinä. ja nyt se on jo noin iso!
Aamulla pikkumies mittaili itseään ja oli takuuvarma asiasta, että yön aikana oli kasvanut ja oppinut uusia temppuja, olihan hän nyt jo viisivuotias :)

Tässä on taas edellisestä postauksesta vähän vierähtänyt aikaa ja tuo aika on mennyt pääsääntöisesti ihan persiilleen. Ensin piti olla lapsilla kerhoilla synttärijuhlintoja jo vähän etukäteen, kun kerhot jäi lomalle jo aiemmin. No ne kaatu flunssaan... kevät retkille ja kevät kirkkoon kuitenkin pääsivät ja saatiin kevätkirkossa saateltua meidän ihana kerhotätikin eläkkeelle. Suurella tunteella lapset taas esiintyivät meille, olihan lauluesitystä harjoiteltukin ihan urakkahommina.

Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia neidin ja tuon kuopuksen yhteissynttäreitä sukulaisten voimin, mutta se kaatui siihen, että sunnuntain vastaisena yönä tuli kylään YRJÖ.  Se niistä juhlista sitten...
Sehän sitten kaatoi petiin koko porukan ja siinä meni sitten esikoisen kevätjuhlat ja kevätkirkkokin. Laskeskeltiin, että viimeksi viitisen vuotta sitten meillä on näin raju oksennustauti ollut.
No ei sentään ihan vähän väliä tartte näitä kestää, mutta kyllä se heikkoon kuntoon veti koko porukan. Nyt ollaan jo sentään kuosissa ja kunnossa. Jos jotain positiivista täytyy tästä yrjöämisestä hakea niin tiiämpä ainakin, että mulla on lihaksia paikoissa, joissa en tienny niitä ees olevan...
Kipu paljastaa kyllä paikan!

Tuostapa tulikin mieleen, tämä oma ns. jemmaaminen... yleensä pyrin siihen, että jemmaan kaappeihin, pakastimeen sellaista säilyvää ja nopeasti valmistuvaa super helppoa ruokaa ja synttäreitä varten olin jemmannut limpparia ynnä muuta pikkusuolaista jne.
Nämä jemmat tuli kyllä todella tarpeeseen nyt kun perheen aikuisista kumpikin kaatuu yhtäaikaa.
harrastatteko te tätä jemmaamista? Tuossa sairastaessa mietin, että kannattaa se olla aina jonkinlainen pahanpäivän vara esimerkiksi just sairastumisia varten. Lirissä oltais oltu, jos ei jemmakätköjä ois ollut...

Mulla taas iski tukkakriisi huippuunsa ja niinpä siinä sitten kävi (TAAS) että tukka vaihtoi väriä...
Vielä on projekti vähän vaiheessa, joten kuvamateriaalia ei vielä ole tulossa.
Sitten vasta kun operaatio etenee...


Jospa nyt ois sairastelut sairasteltu hetkeksi ja päästäis viettämään vihdoin kesälomaa.
Esikoisella vielä lauantaina koululla pikainen käynti ja sitten se ois ekaluokka käytynä.
(kai mä saan vähän ees vetistellä tässäkin tilanteessa.... liian nopeaa nuo lapset kasvaa)

Kevättä ilmassa

Tänäänkin on ollut enemmän kuin keväinen päivä jopa näille leveysasteille.
Pojan kanssa tuossa aamupäivällä juoksin lenkin hammaslääkärissä ja tarkeni ihan kevättakilla jo.
No onhan se nyt makia, kun ei lastenkaan kanssa mene ensimmäinen puolituntinen uloslähtiessä pelkkään pukemiseen. No eihän näillä oikeasti niin kauaa siinä hommassa mene, vaikka se välillä siltä tuntuukin, ainakin aamuisin...

Varmin kevään merkkihän tietenki on se, että pyörätien varressa haisi ihan selkiä koiran pas*a :D
Varmuuden vuoksi piti tarkistaa omat ja pojan kengät, että tuleeko löyhkä sieltä, ou jee vältyttiin miinoitukselta ja kevään tuoksut tuli jostain muualta kuin meidän kengistä.

Toisaalta vannoutuneena koiraihmisenä mua ei ne koiran jätökset tuolla haittaa pätkääkään, pari sadetta ja niitä ei enää oo. Enemmän mua kyrsii tuo aikuistenkin ihmisten tapa heittää joka ainoa roska ajattelematta pitkin teitä. Lapsilta mä sen jotenkin ymmärrän ihan tietämättömyytenä ja ajattelemettomuutena, mutta aikuisilta ihmisiltä en sitte vähääkään. Omille muksuille oon viimeiseen asti tolkuttanut, että jokainen karkkipaperikin pistetään roskiin vaikka sitten kotona, jos ei roskista juuri kohdalla satu olemaan, sitten ne kysyy, että miksi tuokin heitti tuon maahan?
Niinpä, koita siinä sitte lapsia opettaa, kun aikuisetkaan ei tajua!

Katoppa, kun meinasi mennä ihan marmatukseksi koko postaus...

Sain VIHDOIN ja viimein tehtyä blogille sen kauan kaivatun perusteellisen uudistuksen.
Tovinhan tuota saikin uuden ulkoasun kanssa taiteilla, että sain sen toimimaan.
Pientä hienosäätöä ehkä joutuu vielä tekemään, mutta pääasiassa oon aika tyytyväinen nyt, vai mitä te olette mieltä uudistetusta lookista? Ehkä tämä on nyt sitä mitä oon hakenutkin ja blogi on siirtynyt vähän kuin tuoreempaan aikakauteen.... tai en minä tiedä.... piristystä nyt edes ainakin.

Kauheaa, että taas on perjantai. Nämä viikot vilahtaa ihan silmän räpäyksessä ohi.
Tälläkin viikolla on oltu vähän kuin 4 seinän sisällä, sillä tyttö otti ja kadotti äänensä ja sai vielä yskän palkaksi. No ei tuo pahasti sentään, aina aamuisin on ääni poissa, mutta muuten ei juuri mitään päivällä. Varmuuden vuoksi on jätetty kuitenkin riehumiset vähemmälle, en todellakaan halua tähän väliin enää mitään ylimääräisiä sairasteluita. Nythän se tietenki pukkaa jonku megaflunssan koko orkesterille, kun näin menin sanomaan.

Mutta nautitaampa nyt tästä kunnolla alkavasta keväästä ja koitetaan ulkoilla mahdollisimman paljon.
Meillä muuten ipanat sai jokainen uuden karheen pyörät alleen, joten taitaa äiteenkin persus lakata levenemästä ku noiden kanssa tuonne juoksemaan lähtee... Esikoisen kanssa ei mulla oo enää mitään jakoja, mutta nuo kaks nuorempaa vielä kohtuudella saa juoksemalla kiinni.

Kuukauden kuulumiset

Voi taivas! Maaliskuukin vetelee jo viimeisiään ja missä viipyy postaukset?
No mun pääkopan salaisissa sopukoissa, joista ei ota selvää millään ilveellä.

Oon tässä aloittanut ja taas kerran aloittanut kirjoittamaan ja joka kerta poistanut tekstit, kun ei irtoa järjellistä tekstiä niin ei sitten irtoa, thats it! Tässä on aikaa vilahtanut jo reipas kuukausi edellisestä postauksesta, mutta täällä ollaan taas.

Kulunut kuukausi on ollut kohtalaisen vaihteleva. Meillä meni kerholaisten kanssa nelisen viikkoa pois kerhoiluista, kun jokainen meisät oli vuoron perään flunssassa ja yksi kun lopetteli sairastelua niin seuraava aloitti. Siinäpä se kuukausi sitten menikin.
Ja voin kertoa, että mulle, minuuttiaikatauluihin tottuneelle nuo pakolliset 4 seinän sisällä olot oli takuulla haastavinta. Pikkasen hullu kun sitä on, niin välillä tuntui että aamu 9 on kotihommat tehty jo KAIKKI ja loppupäivä pitäis kestää lorvailua ja siinä sivussa paimentaa kipeitä lapsia.
Seinät uhkaavasti yritti jo kaatua niskaan, mutta taktisilla väistöliikkeillä nekin kaatumiset vältettiin.

Kerettiin me tuona aikana käydä juhlimassa rippijuhliakin, vajaalla porukalla tosin kun mies ja nuorimmainen jäivät sairastamaan kotiin. No reissu meni hyvin ja olihan se ihana juhla :)

Lumilinnaan suunnattiin sitten seuraavana viikonloppuna ja olihan se upea paikka.
Käsittämättömältä se tuntuu kuinka kaikki on saatu tehtyä lumesta ja jäästä.
Ei voi kuin hattua nostaa tekijöiden ammattitaidolle, katsokaapa itse; Mitäs olette mieltä?

Lumilinnan kappeli oli mun ehdoton suosikki. Tunnelma oli niin käsinkosketeltavan satumainen,

että siellä olisi hiljentynyt pidemmänkin aikaa ihan rauhassa omien ajatusten kanssa.

Luokanopettaja

Koululuokka

Hotelli

Ravintolan somisteita

Lumilinnakin oli tietenkin tänä vuonna kuinkas muutenkaan kuin Suomi 100 vuotta teemalla

Mitäs olette mieltä, ansaitsevatko tekijät suuret hatunnostot? Kyllä mun mielestä ainakin!

Onhan nämä tällaiset paikat niin kokemisen arvoisia, että näistä riittää lapsillekin muisteltavaa pitkiksi ajoiksi ja ennen kaikkea niitä erilaisia elämyksiä.

Tuon reissun jälkeen sitten päästiinkin palailemaan normiarkeen ja kerhoilut ynnä muut normitoiminnot jatkuivat normaalisti. Ai että mä ehdinkin jo kaivata tätä aikatauluttamista :D

Kohta varmaan saan oikeesti sen hullun leiman otsaan, kun täällä vielä mainostan oikein nauttivani tästä. No jos yhtään helpottaa, niin hulluna ne taitaa kaikki mua vähän pitää, mutta antaa pitää, pitäähän muillakin olla elämässä jotain ihmeteltävää ;)

Mukavaa ja reipasta viikkoa kaikille !

Kuluneen viikon touhuja

Jaahas, taas ois sunnuntai ja huomenna taas maanantai eli arki.
Nyt tuo arki konkretisoituikin taas vähän enemmän, kun isäntäkin siirtyi työhommiin.
Se taas tarkoitti mun kohdalla vähän muutoksia tuohon omaan arjen pyöritykseen ja kuskauksiin.

Onneksi sentään nuo välit ei ole pitkiä ja hyvin hoituu pienellä organisoinnilla nuo kävellen tehdyt kuskaukset, pahin väli onneksi päästäänkin hoitaan autolla, kun isännän ruokkis osuu samaan aikaan.
Kaikki tilanteet siis täytyy käyttää hyödyksi ja hyvin meni ainakin ensimmäinen viikko kaikenkaikkiaan.

Mun arki koostuu siis edelleen siitä minuuttiaikataulusta, jolla hoidetaan kerhoilut, ruuan laitot, pyykin pesut ynnä muut. Toisaalta, nyt kuluneella viikolla oon aina aloittanut nämä kotihommat vielä normaalia aikaisemmin ja iltapäivä 4 asti oonkin saanu oikeestaan vaikka vaan rötvätä sohvalla, jos siltä on tuntunut... Aikoinaan kun aloittaa, niin ei tarvitse ainakaan kitistä sitä vapaa-ajan  puutetta...
Järjestelykysymyksiä siis, ja ihan sitä omaa aktiivisuutta. Voisihan sitä siirtää hommia niin pitkään kuin hermot kestää, mutta pahempi kai se silloin olisi, kun hommat olis kasaantunut... en minä näin toimivien kohdalla yhtään ihmettele sitä, että arjesta tulee ylitsepääsemättöman vaikeaa ja rankkaa.
Joka päivä tietyt hommat, niin ne kotihommatkaan ei pääse oikeasti koskaan kasaantumaan.
Tää on nykyisin näköjään mun leppariaihe, kun aina siitä jaksan paasata.

Muksujen välipalaa... musta- ja punaherukkaa, puolukkaa ja mustikkaa.
Miniripaus sokeria päälle, lähinnä "näön" vuoksi ja hyvin uppoaa ja ihan muksujen omasta pyynnöstä. Vissiin ne on verenperintönä saaneet tuon taidon syödä marjat suoraan pakastimesta.

Äiteen iltalook, villasukat on POP, niistä en luovu ku aikasintaan heinäkuussa, jos silloinkaan...
Nyt viikonlopunkin oon kyllä ottanut ihan levon kannalta tekemättä mitään erityisen järjellistä.
Arkipäivät kun saa painaa tukkaputkella pitkin kylää, niin ehkä se viikonlopun lepäily lie ihan sallittua :D

Inkiväärillä terästettyä ja hunajalla makeutettua vihreää teetä on mennyt litratolkulla
tuon flunssan yrittelyn vuoksi. Tällä hetkellä mä vielä johdan taistelua.

Muksujen toinen suosikkivälipala... smoothiekuppi
Sisältää pari banaania, tyrniä, musta- ja punaherukkaa, puolukkaa, mustikkaa, pikkuisen hunajaa ja loraus jogurttia, mitä nyt sattuu jääkaapissa olemaan, kaikki käy näille.
Tää on kätevä tapa kyllä sekoittaa nuo tyrnitkin ruokavalioon.
Saavatpahan lapset ainakin vitamiineja :)

Ens viikolla taas ois muistettavaa jos jonkinmoista, on koululaisen uintia, normi kerhot ja kaikkea mahdollista. Ei tule aika pitkäksi siis ens viikollakaan. Toivon mukaan kaikki pysyisi nyt terveinä ja itsekään en sairastuisi tämän enempää, niin lapsilla onkin tiedossa tulevalle viikonlopulle mukavaa yökyläilyä. Joten sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan, ettei taudit kaada meitä sänkyyn!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Sunnuntain höpöttelyt

Hengissä ollaan... Kulunut puolitoistaviikkonen onkin ollut aika mielenkiintoinen.
Meillä meni auto huoltoon ja arjen on pyörittävä olipa sitten autoa taikka ei... No sehän sitten luonnollisesti ei menny ihan käsikirjoituksen mukaan sekään huolto ja ilman autoa oltiin reilu viikko.
Sehän tarkoitti sitten sitä, että tossua laitettiin toisen eteen ihan urakalla.

Kilometrejä mulle kertyi tuossa viikon aikana suunnilleen 90 km.
Siinäpä sitten vähän tulikin mietiskeltyä A) paljonko sitä turhaan loppupeleissä sillä autolla ajaa, voi säästää pitkän pennin kun ottaa hyötyliikunnan kannalta B) meistä kenenkään normaalin terveen ihmisen ei tarttis kitistä sitä, että peräpeili on leviä ku seittemän leivän uuni, jos vaan sen peräpeilin viittii sieltä sohvasta ylös nostaa! ja ei tartte kitistä niitä tuhottoman kalliita salikorttien hintojakaan... tämä hyötyliikunta kun ei maksa mitään!

Liikuntaa tuli tosiaan reippaalla kädellä kun kerhokuskaukset ja kauppareissut hoiti kaikki kävellen. Kauppareissut meni ihan teholiikunnan puolelle aina paluumatkasta ku ostosten kanssa marssi kotiin. Matkathan mulla ei sinällään oo todellakaan pitkiä, mutta kun riittävästi tulee toistoja, niin kyllä niitä kilometrejä kertyi ihan huomaamatta. Kyllä mua oikeesti vähän jo nauratti, että varmasti naapureilta sain ainakin hullun leiman otsaan, kun kerhopäivänä 8 kertaa kävelin edestakaisin saman matkan ja illalla vielä kauppareissua siihen päälle :D Senkin huomion tein tuossa tallustellessa, että täällä meidän kylällä on kyllä kohtuullisesti autoilijoilla hanskassa tuo suojateiden lähestyminen ym...
Kävelijät päästetään reilusti menemään ja turvallisesti... ainoat murhaavat katseet multa sai pari taksikuskia! Näimpä, ammattiautoilijat oli tuon viikon aikana ainoat, jotka joko ei päästäneet kävelijöitä ensin suojatien yli, tai tulivat niin lujaa että hädin tuskin ehti itse pois alta. Näillä kerroilla kaikilla ratissa oli sellaisia keski-ikäisiä tai vähän yli miehiä... no okei saatoin mä vähän kirotakin sen verran selkeällä artikulaatiolla että oletettavasti viesti meni perille, vaikka ääntä eivät ihan ehkä kuulleet... :D

Muuten on arki rullannut ihan normimeiningillä ja autokin on nyt saatu jo takaisin.
Alkava viikko onkin sitten taas yhtä tohinaa... on kerhokuvaukset lapsilla, on hammaslääkäriä ja herraties mitä kaikkea muuta eli ei tuu aika pitkäksi taaskaan. Pyrin kyllä jatkossakin hoitamaan nuita kerhokuskauksia vielä enemmän kävellen. Niinä päivinä tosin kun molemmilla on kerho, niin ihan jo aikataulullisista syistä on helpompi hoitaa yksi haku ja yksi vienti autolla, ettei tartte ihan juoksuksi laittaa. Kasvaapahan ainakin kunto!

Tänään muuten oli harvinainen hetki. Minä vetäisin ekaa kertaa oikeat kaunoluistimet jalkaan sitten yläasteen!! Olihan tuo lievästi koominen olo, no mä pysyin kuin pysyinkin pystyssä ja kaikki raajatkin on ihan ehjiä enkä ees mustelmia saanu aikaseksi, Hyvä minä!
Tosin teroituksen tarpeessa oli luistimet ja se hiivatin alimmainen piikki pitää saada pois, kun en elläissäni ole luistellut ennen kaunokeilla, joissa se alinkin piikki on paikoillaan.
No kerta se oli ensimmäinenkin ja hengissä säilyin. Lapsia kyllä nauratti kun pari horjahdusta tuli ja itsekseni tupisin ja jupisin vähä aikaa. Ehkä mä vielä tälle talvelle uskaltaudun luistimille useamminkin.

Pakollinen todistusaineisto

Lupsakkaa sunnuntai-illan jatkoa sinne ruutujen toiselle puolelle ja
mukavaa tulevaa viikkoa!

Kuulumisia ensilumen keskeltä

Aamulla sain ennen seiskaa herätyksen, kun poika tulee herättämään silmät selällään: Äiti, ulukona on lunta. Siinä puolitajuttomana asia ei kyllä kieltämättä kiinnostanu tippaakaan, mutta kylläpä oli mukavan näköistä pihalla kun ei ollutkaan enää synkkä pimeys vastassa. No, tämähän on toki vaan hetken huumaa taas, säätietojen mukaan huomiseen ehkä kestää lumi maassa ja se oli sitten tältä erää siinä... Paikallislehden nettisivuilta tosin sai taas lukea, kuinka pelti on rytissyt vähän siellä sun täällä.
Oikeesti hei, ikänsä näillä seuduilla asuneet, mikä siinä on niin jäätävän vaikeaa ajaa liukkaalla?
Mä vaan en tajua, sitä kaasuahan pystyy autossa sääteleen ihan ite ja jarrutkin niistä löytyy, tyypit vaan ei taida osata niitä käyttää tai sitten keskitytään kännyköitä rappaamaan aamuliikenteessä.

Aamupäivän näkymät takapihalta

Tällä viikolla ollaan vietelty syyslomaviikkoa. pienemmäthän ovat lomailleet kerhoista nyt jo toista viikkoa ja siltä se tuntuu äidistäki... on se vaan jännä kuinka paljon se "loma" lisää tuota seinille hyppimistä... Normaalit arkirutiinit kun ovatkin yhtäkkiä erilaiset eikä mihinkään tartte lähteä, on enemmän aikaa kiusata sisarruksia ja vanhempia ja keksiä mitä käsittämättömänpiä juttuja :D

No onneksi ens viikko tuo jo oikean arjen takaisin. Muutempa päivät on tosiaan menneet ihan normimeiningeillä. Tuossa kuukauden päästä onkin sitten reissua tiedossa, kun pakkaamma kamppeet ja teemme pienen road tripin suuntana Rovaniemi ja Santa Park.
Voitte varmaan kuvitella kuinka täällä ratkettiin liitoksista, kun muksut kuuli asiasta.
Olivat ensin tietoisia vaan, että reissuun ollaan lähdössä, mutta en ollut vielä paljastanut minne.
Nyt on sitten Santa Parkin nettisivut koluttu ehkä miljoonaan kertaan ja joululauluja kuunneltu ja mietitty joulupukin kiireisiä aikatauluja.

Tänään sain vihdoin korukaaoksenkin järjestykseen, kun edellisenä viikonloppuna varastoa siivotessa bongasin ylimääräiseksi jääneen pikkunaulakon, no ei ole enää ylimääräinen ja korutkin pysyy esillä ja järjestyksessä. Jospa tulee nyt niitä käytettyäkin, kun eivät ole enää tuhannen solmussa kaapin perukoilla

Ihan ok ratkaisu, vai mitä?

Huomenna saadaankin sitten vieraita kyläilemään ja lapsetkin pääsevät yökyläilemään yhden yön verran. Innoissaan odottelevat jo pääsyä... se on jotenkin niin jännää aina pakata kamppeet ja mennä edes hetkeksi eri ympyröihin ja etenkin ilman äitin ja isin komentoa :D

Ja viikonloppunahan muuten pitäis taas paukasta rytmit sekaisin ja muistaa siirtää kelloja...

Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle!

Kuulumisia ja kuvia

En edelleenkään jaksa lopettaa tämän ajan kulun ihmettelyä. Postauksiakin ois vaikka millä mitalla tulossa, osa jo luonnoksina ja osa päässä loistavina ideoina, mutta mitään ei tunnu ehtivän saada valmiiksi. Tai ehkä on tullut jo lievä postausähky ja vaatii taas oman aikansa, että saa pääkopan ideamarkkinat järkestettyä loogiseen järjestykseen, että kaikki ajatukset pääsevät ulos asti.

Päivät on menneet ihan tän arkihulabaloon pyörityksessä. Viime viikolla saatin paljon vieraita käymän ja siinähän ne päivätkin sitten hurahtivat ihan vilauksessa, no en moiti yhtään. Vieraat tuo aina ihanaa vaihtelua siihen normi arjen tylsyyteen.

Arkitreeniä... tulevaisuuden toivo tämäkin.... Pikkasen oli iso kypärä, kun meinas tyyppi päästä piiloon kokonaan, mutta nuoresta se on aloitettava, maalivahdin ura. Esikoinen hoksasi homman idean jo oikeasti yllätävän hyvin ja sählypallo tarttui aika näppärästi. 

Äiteen iltahommat.... aivot narikkaan ja vihdoin oon saanu lueskeltua kaikki jemmassa olleet lehdet läpi. Oon siis osannut ottaa jopa rennosti, hyvä minä!

Perjantain karkki/limukekkerit.... voi elämä minkä hulabaloon tämäkin aiheutti,
mutta ainakin pikkuväellä oli kivaa

Tämähän se oli suuri hitti omassakin lapsuudessa.... tosin musta kyllä tuntuu, että ennen pussista löyty monipuolisemmin karkkeja ja ennenkaikkea parempia.... tai sitte mulle on tullu vanhuus ja muistelen niiden olleen parempia....

Hih, räpsyttimet!
Ripsipäivitys siis nyt tässä vaiheessa. Ripsissä VAIN yksin kerros ripsaria ja kettuillessani valitsin vielä meikkivaraston huonoimman ja vanhimman ripsarin, jolla lopputulos ei todellakaan ole kummoinen... on ne vaan kasvaneet! 

Vielä ehdit sinäkin osallistua ripsiseerumin arvontaan.
Arvonta-aikaa on 17.3. saakka ja 2 onnekasta voittaa seerumin itselleen.
Osallistu TÄÄLLÄ

Nyt kutsuu taas muut hommat ja ulkoilemaankin on päästävä. Aurinko paistaa!!