Pieni paluu menneisyyteen

Edellisenä viikonloppuna tehtiin retki serkkujeni ja tätini kanssa läheiseen kukka - ja eläinpuisto Escurialiin. Lapset odottivat retkeä innoissaan ja itsekkin odotin reissua... Kyseisessä eläintarhassa nimittäin elää vielä muuan eläin, joita olen itse ollut hoitamassa kotikyläni eläintarhalla reilu 20 vuotta sitten!! Kuvitelkaa, yli 20 vuotta sitten!

Meille sattui aivan ihana ilmakin vielä. Nuorimmaisen ykkössuosikiksi nousi Kakadu Kaija, joka oli yksi niistä eläimistä, joita olin todellakin omassa lapsuudessani hoitamassa.
Kyllä lapset katselivat silmät suurella, kun kerroin heille tarinaa Kaijasta.
Reippaasi Kaija edelleen Päivää sanoi ja painoi päänsä häkkiä vasten rapsuksia saadakseen.
Se olikin ensimmäinen kerta, kun meidän lapset pääsivät papukaijaa rapsuttelemaan :)

Kakadu Kaija kaverinsa kanssa nautti kyllä lasten suosiosta

Escurialissa oli lapsille järjestetty pallomerikin. Kuten ilmeistä voi päätellä, hauskaa oli.

Koko kukka ja eläinpuisto oli täynnä upeita istutuksia ja ihania yksityiskohtia.

Rosita -Aasi, Ihana vanhus, melko nostalgiseksi veti mielen kun pääni pääsin painamaan Aasin pehmeää turpaa vasten. Toisille tilenne ehkä olisi se, että voi APUA.... mulle tilanne tuoksuineen oli niin liikuttava muistoineen omista lapsuuden kesistä "meidän omalla" eläintarhalla.
Parhaita muistoja...

Tää kaveri sarvineen oli kyllä sen verran kunnioitusta herättävän oloinen, että taitaisi jo nykypäivänä jäädä tämän kaverin karsina minultakin siivoamatta :D

Reissu kokonaisuudessaan oli kyllä ehdottomasti lapsille teemalla:
 Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

Kiukkuinen tuijotus...

Heh, näiden kanojen hieno töyhtö herätti nuorimmaisessa hilpeyttä:
Äiti, tuolla kanalla on tukka pystyssä!

Makkara ei maistu missään niin hyvältä kuin oikealla hiilloksella paistettuna ja ulkona syötynä!

Kokonaisuudessaan Escurial on ihan uskomattoman kaunis paikka!

Poro vasoineen ihmeteltävänä. Tää on se joulupukin poro, tuumasin ja sain vasta kommentiksi heti, mutta missä on se Joulupukki? ÖÖÖ.... tuota....
No se Joulupukki on siellä korvatunturilla ja tuo poro on tullu tänne kesälomalle...
Meni täydestä!

Tässä se on; Riconetta -vanhus! Tämän Aasin emä oli aikoinaan minun hoitoaasini ja Riconettaa olen hoitanut siinä samalla sen syntymästä saakka. Pieni liikutuksen kyynel nousi silmäkulmaan, kun Riconetta turpansa kättäni vasten painoi. Palanen mun omaa lapsuutta palasi hetkeksi!
Voi niitä ihania kesiä, voi niitä tallin tuoksuja, voi niitä muistoja...

Puhelimen tyhjennys eli kuvasaastetta :)

Pitipä pitkästä aikaa suorittaa kunnollinen puhelimen tyhjennys.
Kuvasaastetta löytyi enemmän ja vähemmän huvittavassa muodossa ja olipa ollut esikoinenkin asialla kuvaamassa, ainakin siltä otokset näytti. Oli kuvattu milloin mattoa, milloin kuvassä näkyi pikkuneidin korva taikka kuvaajan oma peukalo.

Tässäpä siis vähän kuvatuksia teillekkin katseltavaksi. Osa kuvista on tainnut jossain postauksessa vilahtaa aiemminkin, mutta haitanneeko tuo mitään?

Kuvat siis todellakin puhelimella kuvattuja eli älkäähän lynkatko mua huonon laadun vuoksi :)

Syksyn värejä

Jotain kaunista tämän harmauden keskelle... Tämä raukka sinnitteli loistossaan aina lumen tuloon saakka.

Bloggaaja työnsä ääressä

Viime syksyn viimeisiä lämpimiä päiviä...

Syksy saapuu

Viimeisten lämpimien päivien terassityöskentelyä

Kylmä varmaan yllätti ja leiri siirtyi makuuhuoneeseen... huomatkaa bloggauseväät; Turkinpippuripussi ;D

uuden kodin tunnelmia

Kuopuksen iltatyyliä ;)

Täällä todistettavasti ON OLLUT lunta... no ei ole enää juuri nimeksikään :(

Pesue joulutunnelmissa <3

Kuvamuistoja

Nyt voi sanoa, että onpas ollut suhteellisen rankkoja päiviä. Mieli on ollut enemmän kuin matalalla, olipa kuinka Joulu tulossa taikka ei. No tulee kait se Joulu sieltä, olipa se oma mieli mikä tahansa...
Kun itsestä riippumattomista syistä menee kaikki moneen kertaan uusiksi ja tuntuu, että järjetön työmäärä valuu kuin kankkulan kaivoon, se LIEVÄSTI sanoen syö miestä... tai no, naista tässä tapauksessa.
Meinasimpa jo lopettaa bloggaamisen kokonaan, mutta täällähän tuota vielä ollaan.
Kuiska kauan, sitä en voi tietää... Se ei aina ole helppoa tämä bloggaajan arki :(
No, jospa se taas tästä.


Tässä taannoin vanha pöytäkoneemme lähti uuteen osoitteeseen ja sieltä kaiveltiin kaikki vanhat kuvat talteen ja niitä onkin tullut nyt selailtua. On se käsittämätöntä kuinka ihmiset muuttuvat muutamassa vuodessa :)
Likimain vedet silmissä on tullut vanhoille kuville naurettua ja ihania muistoja muisteltua.
Tässä teillekkin maistiaisia;

Minä itte :D 6.12.2008, meidän kihlajaispäivänä

Minä ja meidän esikoinen jouluna 2009

Esikoisen pukkipaniikki vuonna 2010

ja äiteellä oli kivaa kameran takana ;D

Keskimmäinen lapsukaisemme, pikkuneiti ilmeisesti suorittaa äänen avausta...

Pesueen kuopus helmikuussa 2013

Toukokuun alussa 2013

ja toukokuun lopussa 2013... kohtalainen muutos ulkonäössä :D

Mieheni siskon rippijuhlista kesällä 2013

... ja loppukevennys...

Mun entinen koirani... varsinainen neropatti ;D Tuon lähemmäksi kyttäämään ei juurikaan voi päästä...

Tämä kuva on ainakin sen 6 vuotta vanha...

Pienet tunnelmanluojat

Joulukoristeita on viritelty esille jo tovin aikaa ja perheen pikkuväki oli sitä mieltä, että kuusi koristellaan HETI! Pienen neuvottelutuokion päätteeksi päätettiin kuitenkin suorittaa kyseinen toimenpide vähän myöhemmin :) Vaikka joulu onkin melkoista kulutusjuhlaa, on ne tärkeimmät tunnelman luojat niitä kaikkein pienimpiä aisoita, joihin mahdollisesti liittyy monen monta pientä ja hyvää muistoa.

Onko teillä jotain erityisiä joulukoristeita, jotka vuodesta toiseen saavat sen joulumielen heräämään ja saavat sen oikean tunnelman aikaiseksi?

Tässä muutamia minulle tärkeitä juttuja:

Olkipukit. Omalta mummultani saadut

Tämä on ehkä yksi niistä erityisimmistä... Tonttu on saatu mummulta ja jo edesmenneeltä papaltani lahjaksi vuonna 84. Eli olen silloin ollut 4 vuotias... pitäisiköhän tämä kenties siirtää nyt perintönä esikoiselle, hän kun on tasan saman ikäinen kuin itse aikoinani tämän saadessani... Kauniita muistoja :)

Vanhan ajan enkelikello :) Mummultani olen tämänkin saanut.

Toisen, jo edesmenneen mummuni perintöä on tämä pieni pöytäkuusi. 

Nämä Pukkikynttilät olen saanut lahjaksi JOSKUS lapsuudessani/nuoruudessani vanhemmiltani.

Vieläkin ovat vuodesta toiseen aina joulua minulle tuomassa

Oma tekemäni joulusukka... tämä on uudenpaa aikaa edustavaa.
Tein tämän kun esikoinen vietti toista jouluaan :)

jo edesmenneen mummuni iso kynttilämansetti/ovikranssi

Monikäyttöinen koriste ja monessa ollut mukana... vuodesta toiseen :)

Lapsillekkin olen parhaani mukaan yrittänyt kertoa tarinat koristeiden takaa, toivottavasti perinteet jatkuvat joskus heilläkin samaan tapaan.

Jatketaan tonttuilua...