Ihan ensimmäisten päivien aikana huomio luonnollisesti kiinnittyi päivän aikana kertyneeseen askelmäärään. Se 10000 askeleen tavoite hujahtaa mun kohdalla täyteen ihan helposti ihan vain kotihommia tekemällä. No käytännössähän sitä näin kotiäitinä hyppää edestakaisin päivän aikana sen miljoona kertaa, joten askelten määrä selittyy ihan helposti. Tilanne olisi ihan täysin toinen jos lapsia ei olisi. Eihän sitä silloin tarvitsisi välttämättä liikuskella sillä tavalla, vaan se liikuntamäärä olisi hommattava jotenkin muuten.
Tässäpä sitten heräsikin ensimmäinen huoli omalla kohdalla. Koska liikun reilusti ja pyrin tekemään myös kotijumppaa ynnä muuta tämän normaalin kotiaskereliikunnan lisäksi, kuluttamani energia päivän aikana on aika korkea.... tästäpä siis huoli heräsi, että en todellakaan syö riittävästi ja ainakaan en riittävän terveellisesti, ottaen huomioon kulutuksen määrän. Tässä on matkan varrelle todella paljon parannettavaa. Ranneke vaan kertoi ne kylmät faktat, joiden kautta sitten silmätkin lähtivät avautumaan. Ruokailutottumukset on siis laitettava todella tarkan syynin alle.
"Normipäivä..."
Huoli numero 2, joka onkin sitten vähän kinkkisempi juttu.... Uni ja ennen kaikkea sen laatu...
Taivas varjele, mä melkein sain slaagin kun ensimmäisiä kertoja katselin rannekkeen antamia tietoja edellisestä yöstä. Joo, kyllähän mä siis pyrin nukkumaan kunnon yöunet, mutta se, kuinka rikkonaisia ne yöt on, on jotain ihan kamalaa. Syvää unta on maksimissaan sellaiset reilu 5 tuntia ja se on ihan liian vähän. Välissä sitten heräämisiä ja kevyempää unta ja niitä heräämisiä kun oikeasti on turhan paljon. Osa selittyy tietenkin sillä, että tuo nuorimmainen kun on oppinut pahan tavan ja könyää aina viereen nukkumaan, siinä ei sitten äiti juuri nuku... mutta silloinkin kun poika ei viereen ole tullut, uni on jäätävän rikkonaista. Tähän siis pitäisi nyt perehtyä vielä tarkemmin, että mitä asialle voisi tehdä. Yleensä kun minä olen ollut aivan loistava nukkuja ja eihän mun ole kuin tarvinnut vaakatasoon mennä niin oon jo likimain unessa... en muuten ole enää nykyisin.
Tässä kuvassa nähtävissä mun ihan huippu yö... syvää unta siis 5 h 10 min, ei riitä mulle alkuunkaan ja tuo rikkonaisuus on tietenkin myös se, joka tässä vaivaa.
Stressi selittää toki tässä asiassa paljon. Nyt on ollut muutto ja ties mitä kaikkea yhtäaikaa, niin sieltä tietenkin kumpuaa osa uniongelmista, mutta tuskin nuokaan kaikkea selittävät. Jotain on siis tämän nukkumisen suhteen keksittävä miten sitä unenlaatua voi parantaa.
Kokonaisuudessaan Tango Wellness Motivator aktiivisuusrannekkeen käyttö on ollut helppoa ja mukavaa. Se että ranneke on erittäin kevyt ja siro tekee sen käyttämisen miellyttäväksi, eikä se häiritse ranteessa edes yöllä. Ranneke on tullut jo niin osaksi itseä, että heti tuntuu melkein alastomalta, jos se ei ole ranteessa :) Katsotaampa sitten seuraavassa raportissa, että olenko saanut ratkaistua näitä huoliani. Tosiasiahan on se, että ranneke ei tee sitä työtä mun puolesta, se vain kertoo ne faktat, joiden perusteella mulla on mahdollisuus toimia paremmin, kun tavoitteena on se kokonaisvaltainen hyvinvointi. Empä ilman tuota ranneketta olisi koskaan tullut tietoiseksi siitä, kuinka onnettomasti oikeasti nukun ja oikea lepohan on kaiken A ja O sen oikeanlaisen ravinnon rinnalla.
Mutta nyt Hyvää Juhannusta kaikille ja muistakaa juhlia viisaasti!
