Ja penkin lämmitin oli mun rakas ystävä taas, joka pelasti....
No, kai tuohon kylmyyteen taas tottuu ajan kanssa....
No, kai tuohon kylmyyteen taas tottuu ajan kanssa....
Oon tässä parin viimeviikon aikana seuraillut taas muitakin blogeja vähän enemmän kuin viimeaikoina yhteensä. Aika yllärinä tuli, että moni blogi on lopettamassa taikka tauolla muuten. Miks?
Aika monta tapausta tuli eteen, että bloggaajat suunnilleen ovat palaneet blogin vuoksi loppuun ja sen paskasateen vuoksi, jota bloggaajat niskaansa saavat. Surullista :( Postaustahdit täytyy pitää aika huikeina että lukijamäärät pysyvät hyvinä, koko ajan pitää olla täydellinen ja jokaista pitäis käytännössä miellyttää. Mahdotonta! Blogejahan tulee ja menee pilvin pimein koko ajan, mutta oikeasti hyvät blogit pysyvät, kunnes bloggaajat on ajettu loppuun? Menikö nyt ihan niinkuin piti?
Mua oikeasti ärsyttää ihan suunnattomasti tämä nykyinen trendi, että kaiken pitää olla niin hemmetin täydellistä aina. No minä en ainakaan ole, enkä aio olla jatkossakaan muuta kuin sitä mitä oon just nyt.
Itselleni tämä nykyinen postaustahti on just passeli. eli kerta tai kaksi viikossa. Muuhun ei aika riitä, tai jos laittaa riittämään, niin se aika on pois sitte jostain muualta ja se tarkoittaa aikaa pois perheeltä ja siihen en suostu. No ei siinä, tälläkin postaustahdilla mun uskollinen lukijakunta on pysynyt tyytyväisenä ja itseasiassa seuraajien määrä mm. Facebookissa on jopa noussut. Kiitos siis ihan jokaiselle seuraajalle.
Bloggaajant ulis olla koko ajan läsnä kaikissa mahdollisissa somekanavissa ja tykittää päivitystä päivityksen perään. Eli käytännössä oot nokka luurissa kiinni koko ajan, tai sun pitäis olla.
Ja sekö on sitten sitä oikeaa elämää? Tälläät itseäs tuntikausia pahimmillaan, jotta saat taas yhden täydellisen selfien kun oot kahvilassa juomassa smoothietasi, sitten saat siitäkin palkinnoksi kommentit, että oot läski ja toinen kommentoi, että oot liian laiha, meikki on väärä ja tukka näytää kamalalta. Kannattiko? No ei.
Minäkin olin jossain vaiheessa nenä kiinni luurissa koko ajan, mutta nyt kyllä olen ihan onnellinen asiasta, että osaan elää tätä muutakin elämää eikä mun elämä pyöri sen kautta, mitä somessa tapahtuu. Toki seurailen facea ja twitteria aika aktiivisesti, mutta en enää alkuunkaan niin kuin aikaisemmin, ja hyvä niin. Ei se elämä niin kamalaa ole ilman sitä instagramia, joka on mun silmissä muotoutunut lähinnä toisten stalkkauskanavaksi...
joskohan lakkaisin marmattamasta nyt ja alkaisin päivän touhuille. Koittapaakas bloggaajakollegat muutkin heittää hetkeksi se luuri nurkkaan ja antakaa sen olla ihan rauhassa, se puhelin siellä kyllä säilyy tallessa, vaikka se ei kädessä koko ajan olekkaan :) ja läppärin voi kans heittää hetkeksi nurkkaan ja nauttia sunnuntaipäivästä ihan rauhassa.
Näihin tunnelmiin.... ihanaa sunnuntaita kaikille!
