Tervetuloa ARKI

No ihan vielä ei arki kunnolla käynnisty, sillä koulu ja kerho alkaa vasta ensi viikolla, mutta nyt mä jo täällä fiilistelen ihan tosissaan sen oikean arjen alkamista. Mä en tykkää sitte vähääkään näistä juhlapyhistä ynnä muista ylimääräisistä ryyppäjäisistä. Anteeksi karkea ilmaisu, mutta sellaisiksi ne juhlapyhät tuntuu muuttuneen monen osalta... Ylimääräinen vapaa= ylimääräinen kännäyspäivä
No näin ei onneksi oo mun kohdalla eikä tule koskaan olemaankaan.

Se mistä mä nautin on se tavallinen arki (kun saa aikatauluttaa ja pitää jokaisen langan käsissään, organisoida...) Hullultahan se kuulostaa, mutta tässä tapauksessa oon enemmän kuin mielelläni hullu.

Tälle vuodelle en taaskaan mitään uuden vuoden lupauksia tehnyt.
Tosin oman minän remontin aloitin jo tuossa kovasti ennen vuoden vaihdetta.
Ensimmäinen remontoitava kohde on mun ruokavalio. Minähän oon tunnettu siitä, että varsinkin kun stressit pukkaa päälle, mä oikeesti unohdan syödä! Toisin sanoen se näläntunne kaikkoaa kuin tuhka tuuleen ja järki ei stressatessa niin paljoa sano, että tajuaisin syödä tarpeeksi. Syön näissä tapauksissa just sen verran, että tolkuissaan pysyn... Viisasta? No kaikkea muuta...
Nyt siis tietoisesti kiinnitän huomiota siihen, että A) muistan syödä ja B) kiinnitän huomiota siihen MITÄ sinne suuhuni tungen. Ruokarytmin hakemisella siis on aloitettu ja kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa taas löytymään ja vireystasotkin on nousseet jo ihan kiitettävästi. Riittävä veden juonti on muuten kans yks asia, johon täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Sekin on tupannut jäädä taas... Täytynee tännekkin koittaa päivittää tämän pikku remontin edistymistä, silloin ehkä tulee vielä tarkemmin laiteltua ylös mitä syö ja milloin... Mä varmaan tarttisin jonku ravintovalmentajan tekemään mulle ihan oikean ruokavalion :D

Tänään otin ja "siivosin" joulun jo pois ja ai että nyt on hyvä mieli kun ylimääräistä krääsää on heti huomattavasti vähemmän jokapaikassa. Mua jotenkin aina alkaa ahdistamaan se tavaran (koristeiden) paljous ja kodin "levottomuus". No nyt ei ahdista enää sekään. Lapset oli mulla loistavana apuna ja nyt on kotikin sitten arjen aloitus kunnossa. Kovasti lapset on jo kyselleet, että koska pääsevät kouluun/kerhoon, no ensi maanantaina sitten aloitellaan taas nekin, onneksi! Kalenteri näyttää tälle kuulle vielä kovin tyhjältä, mutta eiköhän se siitä täyty taas ihan normaaliin tapaan kun kaikki ylimääräisetkin menot varmistuu.

Onko siellä muita, jotka jo oottaa innolla oikean arjen alkamista vai ollaanko siellä ihan loma moodissa vielä?

Joulua ja Uutta Vuotta

Niin se hurahti Joulut ja vuosikin ehti jo vaihtua. Vuotta 2017 ei kyllä todellakaan ikävä tule ja toivotaan tästä alkaneesta uudesta vuodesta hitusen parempaa edes kuin edellisestä.

Palataan kuitenkin vähän vielä Jouluun

Tänä vuonna meillä ei pukki käynytkään, vaan Lahjat se oli jättänyt yöllä kuusen alle
(keskellä yötä yritettiin kaikessa hiljaisuudessa niitä sinne epätoivoisesti tunkea) no kukaan ei herännyt ja aamun yllätys siis onnistui. Lapset kun heräili aamulla ja lähtivät alakertaa kohti menemään, silmät levisivät portaiden puolivälissä, kun huomasivat lahjaröykkiön kuusen alla ja sittenpä se olikin hulabaloo valmis. No sain mä sentään aamupalan niille syötettyä ennen kuin koko olohuone ja osa keittiötäkin oli revittyjen lahjapapereiden peitossa. Voi sitä riemun määrää!!
Aatolle kun oli muutakin suunnitelmaa, niin sen vuoksi toimittiin näin, että jäi lapsille enemmän aikaa leikkimiseen ja touhuamiseen lahjojensa kanssa.

Itse seurasin lahjarumbaa taka-alalla ja aloin valmistella meille jouluruokia. Jouluateria me syötiin jo hyvissä ajoin ja seuraavaksi hypättiin autoon ja suunnistettiin Mummilaa kohti. Siellä vierähtikin sitten ihan iltaan asti hyvän ruuan ja hyvän seuran parissa. Taas niin itkettiin kuin naurettiinkin, muuta niinhän sen kuuluukin mennä :D

Yömyöhällä vielä saunan lauteilla kun istuttiin, totesinkin siinä, että nyt on kyllä takki ihan tyhjä.
Niinhän se on aina kaiken järjestämisen, hössötyksen ja stressin jälkeen, mutta nyt se oli oikein erityisen tyhjä. No, pikku yöunet väliin ja aamulla homma taas jatkui normaalilla rutiinilla, niin ei siinä jouda mitään tyhjiä takkeja miettimään ;)
Joulupäivä me vietettiin ihan kotosalla ja jatkettiin tietenki syömistä...
Minä manasin jo jouluaattona mummilassa, että mun ei tartte syödä seuraavaan kolmeen viikkoon yhtään mitään tän jälkeen... no söin kuitenkin. Sitä kun on tottunut syömään toooodella paljon vähemmän normaalisti, niin tuntui kyllä että maha sanoo työsopimuksensa irti, mutta hengissä selvisin silti.

Siinäpä se Joulu oikeastaan menikin ja kaikenkaikkiaan meillä oli kyllä ihana joulu, vaikka ennen aattoa olin sitä mieltä jo että koko joulu pitäis lailla kieltää :D Lapsetkin totesivat kuin yhdestä suusta, että meillä oli ihan paras joulu.

Uusivuosi me vietettiin railakkaasti kotona! Ylläri Ylläri!
Päivällä tytön kummitäti ja kummisetä kidnappasi koko pesueen mukaansa ja kävivät luistelemassa.
Takaisin ne palautti märkiä, punaposkisia ja enemmän kuin tohkeissaan olevia ipanoita, jotka tuumasi, että huomenna uudestaan :) Hauskaa oli ollut ja pitkät raportit sain touhuista kuunnella.
Tänä vuonna me ei osteltu raketteja, vaan iltasella harrastettiin pihalla rakettibongausta ja lapset jatkoi sitä vielä myöhemmin illalla yläkerran ikkunasta. Sieltä kun näkyy pitkälle tuonne kylälle ja rakettejahan siellä riitti...

Valettiin tinat jokaiselle (vielä kun niitä SAI valaa.... kaikki kiva kielletään, hitto!)
Jokaiselle tina lupaili rahaa, mulle tietenkin kaikista vähiten ja nuorimmaiselle eniten, on se niin väärin. Muuten istuttiin sohvalla ja katsottiin Muumit Rivieralla ja syötiin (tai no lapset söi) koko illan herkkuja, jotka olin heille kasannut luistelureissun aikana. Oli sipsiä, tacolastuja, dippiä, karkkia, suolatikkua, limpparia, nakkia, lihapullia... Ähkyyn ne taisi itsensä syödä, kun illalla simahti jokainen vähin äänin. No niin kyllä simahdin minäkin. Jostain luinkin iltasella tekstin, jossa luki kutakuinkin näin: Siitä tiedät olevasi vanhempi, kun uuden vuoden suunnitelmasi ovat: ennen 11 sänkyyn, jotta jaksaa herätä aamulla klo 06.00...
No ei onneksi siihen aikaan tarvinnut herätä :D

Tänään aloiteltiin uusi vuosi reippailemalla pulkkamäessä.
On se kyllä hyvää treeniä kun itsekin juoksee mäkeä ylös alas... sitähän voi lasten varjolla tehdä melkein mitä vaan näyttämättä idiootilta ;)

Mutta nyt toivotan jokaiselle Oikein hyvää UUTTA VUOTTA tai edes vähän parempaa kuin edellinen oli. Muistakaa nauttia niistä arjen pikkuasioista ja pitäkää itsestänne huolta <3

Täällä taas!

Hengissä ollaan... ainakin noin suurinpiirtein. Flunssa yrittää kiusata vielä ja äänikään ei ihan omalta kuulosta, mutta jospa se tästä...
Edellisestä postauksesta on hurahtanut jo kuukausi ja rehellisesti sanoen koko kuukauden aikana en kyllä montaakaan ajatusta blogille ole uhrannut. Takana on melkoinen kuukausi, mutta sanotaanko näin, että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Sehän on huomattu jo moneen otteeseen tässä elämän aikana. Mutta onneksi sitä on ehkä vähän kieroutunut luonne, sillä kun elämä vähän ruoskii, niin sitä ottaa vaistomaisesti sen asenteen, että 6-0 takaisin.... ähäkutti, luulitkos minut nujertavas ;)

Taivas löi tulta eräänä aamuna kouluun vientireissulla.
Joskus kannattaa pysähtyä hetkeksi, jotta voi huomata kuinka kaunista oikeastaan ympärillä on.

Kulunut kuukausi on ollut melkoista matalalentoa. Jotenkin tuntuu, että arkipäivät menee niin minuutilleen aikataulutettuna ja ties kuinka monta ylimääräistäkin juttua on kaikkien normimenojen lisäksi pitänyt päiviin sisällyttää. No kaikesta on selvitty ja illat on olleet edelleenkin ihan sitä omaa aikaa :D Ja jos joku kysyy, että miten sen oon onnistunut tekemään, vastaus on: Ei harmainta aavistustakaan! Viikonloppuna sitten meinaa jo tulla aika pitkäksi, kun ei välttämättä tarvitse mihinkään mennä... ja minähän en edelleenkään juuri osaa rennosti ottaa... kuinkahan vanhaksi sitä pitää elää, että osais olla oikeasti tekemättä yhtään mitään järkevää?
Jotenkin tuntuu siltä, että en taida oppia koskaan! Toisaalta, tartteeko mun ees oppia olemaan tekemättä mitään? Ei tartte!

Ja tässä vaiheessa tiedän jo, että tammikuu ei näytä yhtään sen helpommalta taikka vapaammalta kuin edellisetkään. Kalenteri täyttyy jo uhkaavaa vauhtia, paitsi että mulla vielä se kalenteri on kaupassa ja muistettavat hommat paperilla ja luultavasti kohta ne paperit on hukassa...

On ollut koulun itsenäisyysjuhlista lähtien kaikenlaista ja johan se joulukin painaa jo päälle uhkaavasti. Luojan kiitos, mulla ei nuita pikkujouluja ole tiedossa ensimmäisiäkään.
No vaikka olisikin niin tuskin menisin, ei oo oikein mun juttu mitkään ylimääräiset ryyppäjäiset.
Koulun järjestämä itsenäisyysjuhla oli kyllä kaunis ja ihana tapahtuma. Lapset esiintyivät niin täydellä tunteella ja pitihän sitä luonnollisesti vähän nessupakettiakin kaivaa esille...
Milloinpa sitä kykenisi ilman liikutusta mitään esityksiä katsomaan.

Peiliselhvie... todistusaineistoa siitä, että mulla on ollut päällä MEKKO ja jalassa KORKKARIT
eikä leggarit ja lenkkarit

Ensi sunnuntaina kaivellaan nessuja taas esille, kun on lasten kauneimmat joululaulut tiedossa ja meidänkin kerholainen siellä on laulamassa meille.

Tänään on vietetty Itsenäisyyspäivää ihan rauhallisesti kotosalla. Tuntematon Sotilas piti tietenkin katsoa ja eilen katsoin osan uudemmastakin versiosta... uni vaan voitti, ettei ihan loppuun asti jaksanut katsoa. Uusinta Tuntematonta Sotilasta en ole edes nähnyt vielä, mutta ehkä joskus vielä senkin saan katsottua. Mutta Alkuperäinen on silti aina mun sydämessä paikalla nro 1, vaikka sen sanatarkasti ulkoa muistankin.... ja kirjankin muistan ulkoa.

Nyt aletaan keskittymään linnan juhliin ja pukuloiston arvosteluun...

Ihanaa Itsenäisyyspäivän jatkoa jokaiselle ja

ONNEA 100 VUOTIAALLE SUOMELLE!

Arki - vastauksia kysymyksiin

Oon tästä aiheesta jauhanut niin tuhannen monta kertaa, että melkein hävettää jauhaa taas.
Mutta, minulta on niin paljon siitä kyselty niin jauhetaan vielä vähän...
Tein tämän suoraan kysymysten pohjalta, joita mulle on esitetty ja toivottavasti tämä vastaa kysymyksiin ja niihin ihmettelyihinkin, joita oon kuullut... :)

1. Miten hoidat aamukiireen?
Rauhallisella tahdilla. Meillä herätään aina vähän aiemmin ihan siksi, ettei sitä kiirettä edes pääse tulemaan. Laitan illalla jo kaiken valmiiksi aamua varten eli lasten ja omat seuraavan päivän vaatteet ja koulussa/eskarissa/kerhossa mahdollisesti tarvittavat ylimääräiset jutut. esim. liikuntakamat.
Lisäksi tarkistan illalla että jokaisen ulkovaatteet on siellä missä pitääkin, ettei aamulla oo yhdellä hanskat hukassa ja toisella ulkkarit ja kolmannella pipo...
vastaus lyhyemmässä muodossa: herään vähän ennen kuinon oikeasti ihan pakko ja ennakointi!

2. Miten jaatte kotityöt?
Emme jaa, minä teen ja jos mies haluais jotain tehdä, niin yleensä saan sen estettyä :D
Mulle on kunnia asia hoitaa koti ja lapset kaikkinensa. Mies hoitakoot omat työnsä työpaikallaan ja keskittykööt täysillä siihen ja minä hoidan oman tonttini täällä kotona. Pääasia tässä on se, että oon aina tottunut tekemään ja mulla menee yksinkertaisesti hermot, jos mulla ei oo mitään tekemistä!
Sitten eri juttu, jos oisin itsekin päivätöissä, mutta en minä näistä kotihommista osais luopua silloinkaan... jos on lapsesta asti suunnilleen tottunut aina tekemään, niin ei sitä osaa olla tekemättä aikuisiälläkään.

3. Miten jaksat?
Säännöllisellä päivärytmillä pötkii todella pitkälle. Illalla aikoinaan nukkumaan ja aamulla hyvissä ajoin ylös. Kun unirytmi on hallussa, on elämä todella paljon helpompaa.

4. Saatko omaa aikaa?
Saan, joka päivä. Mulla oma aika on sitä, että iltasella voin vaan olla tai kirjoittaa blogia tai tehdä mitä huvittaa kun lapset menevät nukkumaan meitä ennen. Oon päivän hommat tehty jo valmiiksi yleensä iltapäivällä, joten mua ei odota pyykit eikä tiskit enää illalla. Ja muistutan tässä, että minähän en oo luonteeltani vähääkään sellainen, että mulle se oma aika ois sitä, että pitäis mennä johonkin tai tehdä jotain oikein erityistä. Mulle se oma aika on parhaimmillaan just tuota olemista vaan.
Mä osaan rentoutua ihan kotona ja vain olemalla.

5. Miten sun hermot kestää tuota aikatauluttamista?
Hehh, no en oikeastaan enää edes koe että aikatauluttaisin, se tulee ihan selkärangasta automaattisesti. Mä oon aina ollu semmonen ja tuun aina olemaan. Mulla ei arki pyöris millään lailla ilman säännöllistä rytmiä ja aikatauluja. Ja kun mä nautin siitä, että saan pitää jokaisen langan omissa käsissäni ja organisoida.  Oikeesti, kesällä mua turhautti ihan suunnattomasti, kun ei ollut mitään aikataulua elämässä, syksy kun tuli, niin johan helpotti :D
Hullu mikä hullu, ei kai tähän muuta voi vastata :D


6. Ootko koskaan myöhästyny mistään?
Joskus ehkä nuorempana, mutta sanotaanko näin viimeisen 10 vuoden aikana en ainakaan muista yhtään tapausta myöhästymisestä. Yleensä oon jokapaikassa 5-10 minuuttia etuajassa (vähintäänkin)


7. Onko sulla aikaa lapsille vai viekö kaikki kotityöt kaiken ajan?
On, joka ainoa päivä meillä on yhteistä aikaa, jolloin vaan ollaan yhdessä ilman että teen samalla jotain. Yleensä päivän nopeimmat kuulumiset ja tapahtumat vaihdetaan jo koulu/kerhomatkalla ja jatketaan syömisen äärellä päivän tapahtumien kertausta. Iltapäivällä yleensä 15-16 mennessä oon päivän kotihommat jo kovastikkin tehnyt eli meillä on yhteistä aikaa koko iltapäivä ja ilta.

8. Stressaatko arjesta?
Oikeastaan en. Vain silloin, kun tulee jotain ylimääräisiä menoja ja juttuja häiritsemään sitä normaalia aikataulua tai että pitäis olla suunnilleen kahdessa paikassa melkein yhtäaikaa. Ainoastaan silloin hetkelliseti saatan stressata, mutta kun hommat järjestelee ja organisoi uudelleen, se stressikin katoaa siitä.

9. Mitä muuttaisit arjesta jos voisit?
Jos ihan rehellisesti sanotaan, niin tässä vaiheessa en oikeestaan muuttais mitään.
Arki sujuu tällä hetkellä niin hyvin  ja rutiinilla, että en lähtis tätä muuttelemaan. Sittenhän se muuttuu pakostakin, jos itsekin töihin pääsee, mutta se on sitten sen ajan murhe ja senkin otan luultavasti sitten vastaan sillä mielellä, että siistiä, taas saa järjestellä ja pähkäillä ja organisoida :D

10. Mitä neuvoja antaisit muille arjen pyöritykseen?
- unirytmi/päivärytmi kuntoon! Ajoissa herääminen ja ajoissa nukkumaan.
- ennakoi seuraava aamu ja jos vaan pystyy niin koko seuraava päivä
- osta kalenteri, johon mahtuu muistiin KAIKKI ja opettele käyttämään sitä.
- kaikki on alussa vaikeaa, mutta kun opettelee uusia toimintatapoja palanen kerrallaan, jossain vaiheessa ne palaset loksahtaa kohdalleen.
- muista että jokaisen arki on erilaista, ei oo olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa sitä pyörittää. Se mikä sopii mulle ei välttämättä sovi sulle. Se oma rytmi löytyy kyllä, kun sitä tietoisesti lähtee hakemaan!


Mukavaa sunnuntaita jokaiselle ja tsemppiä taas uuden viikon alkuun ja arjen pyöritykseen.

Perjantaita

Taustalla pauhaa Tappara-Kärpät peli eli normi ilta aina, kun pelipäivä on! Niin se on taas perjantai, justhan se oli ja nyt on taas. Nämä viikot menee niin järkyttävää vauhtia ohitse, että aina on joko maanantai tai perjantai, muut päivät meneekin melkeen huomaamatta ohi, niin ettei niitä edes muista.

Viikko on ollut kohtalaisen normaali muuta mia ylimääräisiä menoja ja kulkemisia lukuunottamatta.
Eli lasten aikataulujen mukaan on juoksenneltu koko viikko. Tän viikon mulla onkin ollut auto käytössä koko ajan ja sehän on varsinkin sadepäivinä enemmän kuin tervetullut tilanne.
Tosin huono puoli on siinäkin.... heti kun on tullut vähemmän ulkoilua, oon saanut päänsäryt takaisin.
Etenkin sen oon huomannu, että se aamun eskarilaisen pyörällä kuskaaminen on edesauttanut päänsärkyjen pois pysymistä. Kyllähän siinä herää päivään ihan eritavalla, kun kuskauksen hoitaa ulkoillen. Taidampa siis siirtyä osittain ainakin taas pyöräkuskaukseen ja säästää auton käytön vain niille päiville, kun vettä tulee vaakasuorassa...

Kerholainen aloitti lomailun jo ja koululainen ja eskari paahtaa vielä ens viikon täysillä ja sitten alkaa loma heilläkin.

Tässä viikon aikana tein parikin uutuustuotebongausta, joista ajattelin mainita teillekin.

Tämän bongasin ostoskoriin paikallisesta Salesta.

Tosi harvoin oikeestaan ostan gluteenitonta leipää valmiina, sillä mun mielestä ne maistuu niin pers****  Anteeksi, perheohjelma... mutta siis, lähinnä kengänpohjaahan ne muistuttaa ja syömättä mulla tahtoo jäädä. Tämä oli muiden rinnalla ihan positiivinen yllätys ja maistuikin ihan kivalta.

Jos ylipäätään tykkää siemenistä leivässä, niin todennäköisesti tykkää tästäkin. Maku sopivan pehmeä, ei kuivakka eikä hapan. Mukavan neutraali ja jopa minunkin maha oli samaa mieltä makunystyröiden kanssa eikä alkanut temppuilla yhtään.

Tosin paketissa on vain 3 palasta leipää, joissa siis palaset vastakkain eli siis 6 pientä palaa ja hintaa liki 3 euroa... ei siis ihan jokapäivä viitsi ostaa...

Perjantai = herkkupäivä, joka siis koskee myös Äitiä :)
Jokaiselle salmiakin ystävälle, SUOSITTELEN!! Oli aika hiivatin hyvää!

Tänään pidettiin kyllä niin överimättöpäivä, että ei ihan tosikaan, mutta saa sitä joskus vähän överitkin vetää... Mutta juu, tuo jäätelökin oli ihan vahinko ostos, sillä se vaan pisti silmään ja pakkohan se oli ostaa, varsinkin näin vannoutuneena salmiakin suurkuluttajana.

Nyt jatkan perjantai-illan rötväilyä, mutta ennen sitä muistutan pienestä postauksiin liittyvästä jutusta: En monestikaan enää jaa kaikkia postauksia eri bloggaajaryhmiin yms, joten jos haluat postauksissa pysyä ajantasalla käy ehdottomasti tykkäämässä blogin Facebook -sivusta TÄÄLLÄ!
Sitä kautta saat varmimmin tiedon uusista postauksista.

Nyt toivottelen rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!

Vauhdikas viikonloppu

Huh huh...  viikonloppu on jo takanapäin ja vauhtia riitti ihan omiksi tarpeiksi.

Lauantaina startattiin aamupäivällä jo miehen työpaikan avajaisiin, joissa lauantain esiintyjänä oli ihana Suvi Teräsniska. Ekaa kertaa pääsin livenä näkemään Suvin ja olihan se ihan huippua!
Suvi on yksi niistä artisteista, jonka ääni menee luihin ja ytimiin heti välittömästi lauloipa sitten mitä tahansa. Aina oon hänen kappaleiden kanssa lähes itku kurkussa ja nyt livenä tuo tunne oli vielä potenssiin 10! Lapsetkin tykkäsi ja lauloi ihan täysillä mukana. Pitihän meidän nimmarijonoon itsemme tietenkin haalata ja kotiinpäin lähdettiin jokainen oma nimmarikortti taskussa.
Jostain kumman syystä kotona kuului loppupäivän aina sieltä sun täältä, jotain tyyliin... "Yhtenä iltana...." tai vaihtoehtoisesti "hento kuiskaus....." tai no jos ihan rehellisiä ollaan niin Suvia on kuunneltu taukoamatta lauantaista asti ja lapsiltakin jokaiselta irtoaa kuin apteekin hyllyltä Suvin suurimmat hitit :D

Sunnuntaille oli sitten sama reitti tiedossa ja esiintymisvuorossa Peetu Pelle.
Paikan päälle kun päästiin ja lapset pellen bongasi hallista, katosi jokainen sen siliän tien...
No ei ne onneksi hukkaan pääse menemään.... bongaa pelle, niin löydät lapsesikin!
Pelle viihdytti lapsia mukavalla esityksellä, johon tuo meidänn neiti pääsi vielä assistentiksikin.
Palkinnoksi sai ilmapallo seepran.... tosin se kyllä näytti enemmänkin kirahvilta mun mielestä, mutta jos tyttö on sitä mieltä, että se on seepta niin sitten se on seepra. Kivaa oli ainakin ja onneksi mulla oli koko viikonlopun ylimääräisenä silmä- ja käsiparina nuorimmaisen kummitäti, joten suurkiitokset sinne :)

Touhukas viikonloppu siis takana ja nyt on palattu jo normiarkeen
Viikonlopun saldona siis

- Suvi Teräsniska
- Peetu Pelle
- ties kuinka monta laatikollista mainoskarkkeja
- pari karannutta ilmapalloa
- "muutama" kotiin asti mukana kulkenut ilmapallo
- nimmarikortit
- ilmapalloseepra, joka on jo vainaa...
- ties kunka monta hauskaa tilannetta
- väen paljoutta
- hyvää fiilistä potenssiin 10!!

Tämäkin alkanut viikko pitää sisällään kaikkea vähän ylimääräistä menemistä ja tulemista, joten ei tässä ehdi aika pitkäksi tulla edelleenkään. Ens viikolla kerholainen aloittaa jo loman ja siihen perään onkin sitten syysloma jo. Eli parin viikon loma tulee kerhoista ja yksi viikko sitten lomaillaan koko porukalla, paitsi isäntä tietty, joka painaa duunia meidän lomaillessa.

Mukavaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle ja koittakaa olla vilustuttamatta itseänne.
Täällä pauhaa ainakin kunnon syysmyräkkä ja vettä tulee vaakasuorassa ja puut alkaa olla kaljuja!

Lokakuu

Niin se vaan on syksy kääntynyt jo lokakuulle. Aamun lenkki on tehty ja eskarilainen on kuskattu koululle. Aika hyvin sitä muuten herää kun pakosta joutuu aamusta asti ulkoilemaan.
Aika hurjaa muuten ... Kohta joutuu alkaan ärsyyntyyn Jouluhössötyksestä. Johan se kohta jo alkaa...

Meillä on arki rullannut omaa rataansa tasaiseen tahtiin eli arkipäivät menee lasten aikataulujen mukaan ja minä aikataulutan ja organisoin ja pyrin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla kokoonpanolla. Toistaiseksi ainakin oon onnistunut hyvin tässä urakassa. Saa nähdä mitä tämä kuu sitten tuo tullessaan, ajoittain näkyy tälle kuulle tuppaavan ns. ylimääräisiäkin menoja ja kulkemisia, joten ei tässä edelleenkään aika pitkäksi tule. Mutta jos tästä edestakaisin kulkemisesta jotain hyvää täytyy hakea niin sen olen oppinut, että osaan tehdä asioita tässä välissäkin, kun odottaa seuraavalle reissulle lähtöä. Ennen mulla oli se ongelma, että kun tiesin, että tiettyyn aikaan pitää olla menossa johonkin, en oikein osannut mitään alkaa tekemään. Nyt luonnostuu jo ihan helposti se, että aloitan jonkun isommankin homman ja käyn välissä hoitamassa kuskauksia ja jatkan sitten kun tuun takaisin. Tehokasta!

Tässä kuussahan päästään jo syysloman viettoonkin. Meillä ei sille viikolle suunnitelmia sen kummemmin ole, sillä mies on normaalisti töissä. No, me touhutaan omiamme ja otetaan rennosti.
Toivotaan nyt edes kunnon ilmoja sille viikolle, ettei tarvitse ihan neljän seinän sisällä olla.

syksyn värejä

Mä oon tässä kulkemisten välissä koittanut siivota kaappeja edes jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen ja järjestänyt ja järjestänyt ja vielä kerran järjestänyt. Aika jäätävä määrä oli taas kertynyt lastenkin kaappeihin pieneksijäänyttä vaatetta ynnä muuta ylimääräistä. Vielä siivoamista odottaa varasto ja lasten lelukaapit... pahimmat on siis vielä edessä. No jos ottais tavoitteeksi, että siihen syyslomaviikkoon mennessä sais (viitsis) kaiken tehdä valmiiksi.
Mä en kyllä tajua kuka sitä tavaraa jokapaikkaan jemmaa.... en minä ainakaan...!

Nyt kutsuu seuraavat hommat jo, joten jätetäämpäs jaarittelut sikseen.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle ja mukavaa syksyistä lokakuun alkua!

Kuulumisia

Voi luoja... oon ehkä sata kertaa aina aloittanut kirjoittamisen ja sitten taas postanut kaiken mitä oon saanu aikaiseksi. En mä tiedä mikä lukkotila se on päällä ollut taas. Tosin, ei tässä tätä ylimääräistä aikaakaan toki kauheasti oo ollu, joten aattelin sitte kirjottaa oikeesti vasta siinä vaiheessa kun teksti tulee itsekseen ulos, ilman mitään vääntämistä.

No mitä me sitten on tehty?
Juostu pitkin kylää kaiken arkipäivät! Harvinaisen tyhjentävä vastaus.
Nuorimmainen tosiaan aloitti kerhokauden tuossa kuun alussa ja siitä tuli sitten 3 päivälle lisäkuskaukset mulle. Esikoinen aloittaa ens viikolla vielä liikuntakoulun. Se on vain kerran viikossa ja ensimmäisten parin kerran jälkeen poika kulkeekin siellä sitten ihan itsekseen, siihen ei onneksi minua tarvita. Matkakaan ei ole pitkä, kun on tuossa alle kilsan päässä.

Ulkoiltu on siis ihan omiksi tarpeiksi syksyisessä säässä. Onneksi on saatu nauttia niistä raikkaista ja aurinkoisistakin keleistä, välillä tosin oon kironnu koko maapallon alimpaan.... just sinne!
kun vettä tulee taivaan täydeltä ja mentävä vaan on. Aina sanotaan, että ei ole olemassa huonoa ilmaa, on vain huonoa pukeutumista. Saanen olla erimieltä asiasta, sillä eräänkin rankkasateen jälkeen tuli testattua minunkin ulkoilukamppeet sellaisissa olosuhteissa että voin suoraan haistattaa pitkät valmistajille, jotka väittää ns. jokasään kamppeiden olevan täysin veden pitäviä....
ja katin kontit ne tosiaankaan sitä ole! tai sitten ne on suunniteltu ihmisille, joilla on ees jonkinlainen järki päässä, eikä ne lähde järjettömällä rankkasateella pihalle. No mun on mentävä halusimpa tai en.

Nämä aamut pelastaa päivän aina niiden sateisten jälkeen...

Kun nuorimmaisen kerho alkaa, jää mulle n. puolisen tuntia aikaa haahuilla joko kirjastossa taikka ihan muuten vaan, joten välillä tulee kuvailtuakin vähän enemmän.... mikäli siis ei tule vettä kuin esterin per.... anteeksi! tämä lienee perheohjelma, joten jätetään sanomatta...
Asia lienee tullu jokaiselle selväksi, kuin kettuuntunut oon näihin sateisiin :D

Viikonlopuillekin tässä on ollut lähes aina jotain menemistä ja tekemistä.
On juhlittu 80 vuotissynttäreitä, tsekattu mummilan väen uusi koti ja tälle viikonlopulle juhlittiin esikoisen 8 vuotis synttärit. Nehän toki aloitettiin jo perjantaina kaverisynttäreiden muodossa ja kuten voi jokainen arvata hulabaloota riitti. No poika itse oli ainakin tyytyväinen ja hauskaa oli. Eilen sitten jatkettiin juhlintaa aikuisemmalla kokoonpanolla ja tänään onkin sitten ollut jo takki aika tyhjä!
Huomiseksi koitetaan selvitä juhlahulinoista oikeaan arkeen ja ollaan onnellisia siitä, että seuraavat hulabaloot juhlitaan vasta keväällä :D

Synttärikakkua... onneksi ei ite tarttenu syödä, kun tein ihan normiversion enkä gluteenitonta...
Tosin käsien iho huusi hoosiannaa leipomisen jälkeen, kun onnistuin jauhot pöläyttämään käsille.
Mitäpä se ei äiti kärsis lapsensa vuoksi. No jokatapauksessa hyvin näytti juhlaväelle maistuvan eli kait se sitten onnistui ees jollain lailla.

Nyt sitten toivotellaan jokaiselle oikein reipasta alkavaa viikkoa ja tsemiä arjen pyöritykseen!

Edellisen viikon kuulumiset

Tänään on alkanut jo uus viikko ja eipä hyvältä näytä tämäkään viikko...
Edellinen viikkokin meni aika persiilleen...

Maanantaina oli ihan normipäivä, tosin neiti vähän valitteli flunssaista oloa.
Tiistaiaamuna se olikin sitten siinä, että neidillä oli ääni poissa, tilalla yskä ja flunssa ja illemmalla nousi vielä kuume. Siinä menikin sitten 4 seinän sisässä seuraavat 3 päivää.
Eskariin päästiin takaisin vasta perjantaina. Kuulemma liikenteessä ihan kiitettävästi tätä tautia.
Näinhän se menee aina... koulua/eskaria ehti olla edellisellä viikolla tasan 2 päivää, kun alkaa epidemia jo jylläämään ja jokainen muksu vuorollaan kaatuu petiin.

Perjantai-iltana nousi sitten kuume tuolle nuorimmaiselle ja esikoinenkin tässä on ollut nuhainen, sillä ei ainakaan toistaiseksi ole kuume noussut.

Viikko siis on ollut täynnä tylsyyttä, kiukkua ja tyhmää äitiä!
No ei, ymmärtäähän sen kun touhukkaat muksut joutuu 4 seinän sisään lepoon, niin se kiristää hermoja niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Lauantai-iltana pidettiin muksujen kanssa kunnon leffailta popcorneineen kaikkineen ja ohjelmassa oli luonnollisesti Frozen - huurteinen seikkailu. No eka kerta oli mullekin kun tuon kokonaan katsoin ja eipä tuo lapsia haitannut vaikka ei ollutkaan suomeksi puhuttu, ainoastaan tekstitetty.
Hyvin kajahti aina lauluosuudet neidillä englanniksikin :D
Ja kiitos Youtuben ja Frozen addiktin eskarineidin myös minä osaan Let It Go:n englanniksi, suomeksi ja osittain jopa saksaksi...

Sunnuntai menikin sitten siivotessa.... Jotenkin mulle on muodostunut perinteeksi jo, että kun isäntä pakkaa metsästyskamppeet autoon, minä lyön kämpän matalaksi :D
Eli sorsajahdin aloituspäivä, niin mulla pitää olla tekemistä poistamassa sitä tuskaa, kun en ite pyynnissä ole. tasan klo 12 tietenki käyn pihalla kuuntelemassa aloituksen.
Oikeesti, aika monta vuotta on mennyt jo niin että aloituspäivänä mä teen suursiivousta :D

Lasten kanssa pidettiin kunnon lättysyömingit ja vedettiin ihan kunnon annokset, mansikoiden kanssa. No oltiin me se ansaittukin sen siivoushulinan jälkeen. Kuvaa en sattuneista syistä ehtinyt ottamaan. Lätyt ja mansikat oli tuhottu ennemmin kuin mulla ehti kuvaaminen edes käydä mielessä...

Iltasella sitten herkuteltiin sorsapaistilla koko porukka. Olihan se taas niin hyvää, että ei sanat riitä.
Lapsetkin söi niin antaumuksella, että murustakaan ei jäänyt...

Kuten tuossa alussa mainitsin, ei näytä tämäkään viikko kovin ruusuiselta. Mulla pukkaa päälle vuosisadan flunssaa ja nyt on inkivääriteetä ynnä muita rohtoja vedetty niin, että makuaistista ei ole enää tietoakaan. No olihan se selvä asia, että jossain vaiheessa tauti kaataa minutkin, mutta tää viikko on kyllä taas aika huono ajoitukseltaan... Toisaalta, mikään muukaan viikko tuskin ois sen parempi ollut sairastamiselle :D Luvassa on uintia sekä eskarilla että koululaisella, ja eskarin metsäretkeä, kerhon aloituskeskusteluakin pitäis aikatauluttaa, eskarin vanhempainilta olisi myös ja mitähän muuta mukavaa vielä saadaankaan tuupattua johonkin väliin. Ei tässä siis aika pitkäksi tule.
Kädet kyynärpäitä myöten siis ristiin nyt, että ei sentään kuume nousisi mulle.

Reipasta alkanutta viikkoa jokaiselle.

Sateista sunnuntaita

Sateista sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle.

Kuinkas se arki on lähtenyt käyntiin vai onke se ylipäätään lähtenyt käyntiin? Vähän siellä sun täällä medioissa tuntuu olevan keskustelua siitä, kuinka hankalaa se arkirutiineista kiinni saaminen on lomien jälkeen, no kai se on hankalaa kun arkirutiinit tuntuu nykyisin enenevässä määrin olevan hakoteillä ihan oikeasti aikuisväestölläkin, ei ainoastaan niillä parjatuilla nuorilla aikuisilla.
Tästä muuten on tekeillä ihan oma postauksensa...

Meillä on havaittavissa pientä väsymyksen poikasta näin koulun ja eskarin aloituksen tiimoilta ja se näyttäytyy tietenkin yleisenä kiukutteluna ja siskon/veljen/veljien äärettömänä ärsytyksenä.
No tähän olin jo varautunut, tosin se eskarin varsinainen alkuväsy taitaa olla vasta tulossa, jos muistelee yhtään tuon esikoisen eskarin aloitusta.

No kyllä se arjen alku näkyy vähän itselläkin ja varsinkin siinä kun tuo liikuntamäärä taas äkisti lisääntyi. Vaikka muutenkin liikun paljon päivittäin, niin silti se on jotenkin erilaista, kun liikkuu aikataulutetusti ja reippaammalla tahdilla ja syöhän se tietenkin energiaa se kaikki taustatyö, jota täytyy tehdä siinä aikataulussa pysyäkseen, puhumattakaan tuosta lasten kiukkupuuskasta.
Varmasti tätä kiukkua löytyy muistakin koulu- ja eskaritaipaleensa aloittaneilta, siitä oon varma.
Onneksi itsellä on ainakin taipumus aika nopealla tahdilla saada niin kroppa kuin mielikin palautumaan, joten ens viikko oletettavasti mennään jo virkeämpänä.

Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että jokaisella muksulla on jonkin ikäkauden uhma meneillään ja siitäpä sitten voi päätellä kuinka ruusuista se elo on aina niinä huonompina päivinä... 3 uhmista, jotka uhmaa vanhempia, sisaruksia ja tuntuu että jos ei muuta keksi niin tappelevat vaikka itsekseen :D
No elämä opettaa tässäkin tapauksessa ainakin äitiä, mä osaan sujuvasti laskea ainakin tuhanteen ja samalla koittaa hillitä itseni, vaikka hermot tuntuu olevan jo riekaleina. Mutta kyllä mulla on melkoiset lehmän hermot jo kehittyneet tässä vuosien varrella. Hermojen kehittymisen taso testataan viimeistään sitten kun kaikki on yhtäaikaa teinejä.... no onneksi mun ei tartte ajatella asiaa vielä tarkemmin niin pitkälle. (onneksi)


Lopetampa tämän jonninjoutavan höpinän tältä erää ja toivotav vaan jokaiselle energistä tulevaa viikkoa ja jatkan inkivääriteen litkimistä.

Päivitystä kesäkuulumisiin

Ajatukset on ollu ihan muualla kuin blogissa viime ajat, enkä oikeastaan oo uhrannu ees ajatustakaan kirjoittamista ajatellen.

Edellisestä postauksesta on hurahtanut ihan kiitettävästi aikaa, ja paljon on touhuttu eli päivitämpä touhuja ihan vaan lyhkäisesti...

- ollaan käväisty Nivalan mummulassa kyläilemässä ja saunomassa. Ulkosaunan löylyt vaan on NIIN... niissä on sitä jotain!

- ollaan käyty Hailuodossa päivä riekkumassa rannalla. Ilma ei tosin ollut kovin lämmin, joten uimaan ui tohdittu, mutta eipä tuo vauhtia hidastanut

- ollaan riekuttu pihalla

- hypitty trampalla tai siis lapsethan likimain asuis trampalla kaiket päivät

- on pyöräilty, ihmetelty ja tuuskattu ihan omiamme

Tänään just lapset kotiutu yökyläilyreissusta tuossa aamupäivällä.
Siitä huomaa kyllä, että lapset ei oo kotona, kun klo 10 mennessä aamulla, olin pessy 2 koneellista pyykkiä, tehny viikkosiivouksen, leikannu nurmikon... ja loppuajan ihmettelin, että mitä hemmettiä mä seuraavaksi keksin tekemistä :D Isäntäkin kun oli töissä, niin tylsyys meinasi iskeä jo!
Hullu mikä hullu, mutta minkäs teet. Kun on aina tottunut jotain tekemään, niin sitten kun kaikki järjellinen on jo tehty, iskee se tylsyys väkiselläkin.

Jotenkin mä jo niin ootan, että koulu, eskari ja kerhot jo alkais ja pääsis siihen normaaliin arkeen taas.
Minä kun niin nautin siitä aikataulutetusta arjesta (ja ennen kaikkea siitä, että saan aikatauluttaa.... hullu!) No normaalit rytmit meillä likimain on säilynyt tässä kesän aikanakin, kun Isännällä sitä lomaa ei ole ollut eli meillä ei ole sitä ongelmaa tiedossa, että tarvitsisi erikseen alkaa rytmiä muuttamaan, kun koulun alku lähestyy. Ja hyvä niin, helpommalla päästään siis siinäkin :D

No mutta nyt lakkaan jaarittelemasta joutavia ja laitetaan tähän loppuun pieni kuvapläjäys mitä kännykkä on kesän aikana onnistunut syövereihinsä tallentamaan.

Metsä täynnä tarinoita, menninkäisiä, peikkoja ynnä muita yhtä jänniä juttuja...

Hiekkalinnan rakennustyömaa

Mystinen meri.... kohtalainen aallokko oli kyllä ja vesi niin kylmää, että meinasi sielukin jäätyä, mutta niin me vaan lorkittiin koko sakki

Gluteenitonta peltileipää.... jessus muuten että oli hyvää!
sadepäivän puuhailuja!

Mukavaa viikonloppua jokaiselle ja toivotaan nyt, että taas saan ajatukset koottua seuraavaakin postausta varten ennen kuin taas yli kuukausi on kulunut....

Tenavien Tempaus'17

Sunnuntaina hypättiin autoon ja kurvattiin kohti Paavolaa ja Ruokolahden lavaa.
Edellisen kerran tuolla on tullut käytyä viimeksi varmaan joskus ihan teininä...
Joskus muinoin oli tapahtuma nimeltä RuukkiRock.... ja siitä ei sitten sen enempää :D

Mutta nyt esikoisen kummitäti vinkkasi meille tästä tapahtumasta ja hetihän me tietenkin tartuttiin tilaisuuteen ja lähdettiin liikenteeseen. Tapahtuma on siis nimensäkin mukaisesti lapsille suunnattu ja ihan ILMAINEN. Tapahtumassa oli esiintymässä pellepariskunta Nelli ja Niilo ja lapsille oli runsaasti erilaisia pisteitä, joissa kaikissa erilaista touhuamista. Kaikki on järjestetty ihan talkoovoimin ja hatun nosto moisesta ponnistuksesta jokaiselle asianosaiselle. Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja touhua riitti koko ajaksi. Loistavasti viihtyi sekä lapset että aikuiset.

Tapahtumapaikalla seikkailivat myös Raahen Teatterin eläinhahmot lapsia ja
aikuisiakin viihdyttämässä.

Kuva on enemmän kuin huono, mutta siinä Nelli ja Niilo valmistautuvat esitykseensä.
Oli muuten kiva huomata, että valmistautuessaankin olivat huomioineet esitystä odottavat lapset ja viihdyttivät ja hauskuuttivat heitä, vaikka esitys ei ollut edes alkanut vielä.

Poniajelu oli tietenkin yks päivän kohokohtia...

Lapset nikkaroi meille ihan omin käsin linnunpöntön.
Tyypit paukutti nauloja kuin vanhat tekijät

Lisäksi oli palokuntalaisten järjestämää tehtävä rataa, sählyä, makkaranpaistoa, pullan paistoa, ongintaa (siis ihan oikealla ongella ja ihan oikein joessa....) ja vaikka mitä muuta mukavaa.
Tyttöä vielä onni suosi myös arvonnassa ja postissa on tulossa leffaliput.

Sää suosi meitä ja aurinko helli ihan täydeltä terältä koko päivän.
Oli kyllä tosi mukava reissu ja ens vuonna endottomasti uudelleen.

Tätä kauttakin kiitos esikoisen kummitätille seurasta ja kipeistä vatsalihaksista :D
Jos nauru todella pidentää ikää, taas saatiin lisävuosia aika roimasti!

Ja Kiitokset myös järjestäjille! Paljon ponnistuksia vaatii tuollainen päivä järjestää,
mutta siitä vaivannäöstä on palkkana ainakin iloisia ja aurinkoisia lasten kasvoja.
Todella onnistuneen tapahtuman loitte ja elämyksiä pienille ihmisille!

Kesäpäiviä

Oikea kesä on täällä! Tällä viikolla ilmat sitten lopulta lämpeni ihan tosissaan ja viikossa käytännössä on tullut kunnon lehti puihin, nurmikko alkoi rehottamaan niin, että eilen jo sain kesän ekan kerran ajaa nurmikon. No ois sen voinu toki aikaisemminkin jo ajaa, mutta nyt se oikeasti näytti jo siltä,
että oli jo ihan pakko. Vaikka minä itse en todellakaan oo mikään auringonottajatyyppi, en sitte vähääkään, oon jo saanu rusketusrajat aikaiseksi. Mulla ei hermo kestä maata/istua kovin kauaa paikoillaan auringossa, ihan liian tylsää hommaa mulle. Mulla on aina oltava jotain tekemistä.

Alkuviikosta omenapuussa vain pienet lehdet, nyt se jo aloittelee kukintaa

Alkuviikon maisemia. Nyt on jo moninkertaisesti kesäisempi maisema

Metsäpolku tässä ihan meidän lähellä. Tämä on jännä paikka lasten mielestä.
Oikein sankka ja synkkä kuusikko ympärillä, paljon kaatuneita ja sammaloituneita puita.
Lapsilla mielessä ehkä miljoona teoriaa mitä kaikkea siellä metsässä VOI olla....
Onneksi tuo oma mielikuvitus sentään nykyisin jo pysyy aisoissa,
vois muuten olla liian jännä paikka minullekin...

Pisteet mulle, oon saanu jopa kesäkukat hankittua!!
ja kerrankin siinä vaiheessa kesää,
kun oikeasti löytyikin vielä jotain muuta kuin ne surkeimmat yksilöt!

Saa nähdä, kun ensimmäinen kunnon tuuli sattuu tulemaan, että lentääkö tuo rehu tuosta huitsin kuuseen, vai pysyykö pöydällä.... veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa!

Päivät on siis menny aika aktiivisesti ulkosalla. Lapsethan nyt ois siellä niin paljon kun voivat ja enemmänkin. Välillä joutunut vähän jopa rajoittamaan, etteivät auringon pistosta saa kun äkkiseltään tämä kesä pääsikin yllättämään. Nythän tuo ilma vähän viileni... mun mielestä onneksi!
Turhan kuuma oli mun makuun jo nukkua yöllä. Mun mieleen paras keli on just sellainen sopivan aurinkoinen ilma, max 20 astetta lämmintä, ei mielellään yhtään enempää. 

Mukavaa ja kesäistä viikonloppua jokaiselle ja nauttikaa olostanne!

Kesäkuun ensimmäinen

Kesäkuun eka päivä, ei kyllä ihan uskois! Täällä tuli hetki sitte lunta!!
Onneksi tuo oli vaan pelkkä kuuro, mutta silti... voisko se kesä jo oikiasti tulla!

Tänään meidän kuopus täyttää 5 vee, jäätävää miten tää aika meneekin, tyttökin täytti pari viikkoa sitten jo 6 vuotta. Oikeasti, tuntuu kyllä ihan hirveältä tää ajan kulu, kun aivan hetki sittenhän tuo nuorimmainen tuli enemmän kuin vauhdikkaasti maailmaan pikku nyyttinä. ja nyt se on jo noin iso!
Aamulla pikkumies mittaili itseään ja oli takuuvarma asiasta, että yön aikana oli kasvanut ja oppinut uusia temppuja, olihan hän nyt jo viisivuotias :)

Tässä on taas edellisestä postauksesta vähän vierähtänyt aikaa ja tuo aika on mennyt pääsääntöisesti ihan persiilleen. Ensin piti olla lapsilla kerhoilla synttärijuhlintoja jo vähän etukäteen, kun kerhot jäi lomalle jo aiemmin. No ne kaatu flunssaan... kevät retkille ja kevät kirkkoon kuitenkin pääsivät ja saatiin kevätkirkossa saateltua meidän ihana kerhotätikin eläkkeelle. Suurella tunteella lapset taas esiintyivät meille, olihan lauluesitystä harjoiteltukin ihan urakkahommina.

Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia neidin ja tuon kuopuksen yhteissynttäreitä sukulaisten voimin, mutta se kaatui siihen, että sunnuntain vastaisena yönä tuli kylään YRJÖ.  Se niistä juhlista sitten...
Sehän sitten kaatoi petiin koko porukan ja siinä meni sitten esikoisen kevätjuhlat ja kevätkirkkokin. Laskeskeltiin, että viimeksi viitisen vuotta sitten meillä on näin raju oksennustauti ollut.
No ei sentään ihan vähän väliä tartte näitä kestää, mutta kyllä se heikkoon kuntoon veti koko porukan. Nyt ollaan jo sentään kuosissa ja kunnossa. Jos jotain positiivista täytyy tästä yrjöämisestä hakea niin tiiämpä ainakin, että mulla on lihaksia paikoissa, joissa en tienny niitä ees olevan...
Kipu paljastaa kyllä paikan!

Tuostapa tulikin mieleen, tämä oma ns. jemmaaminen... yleensä pyrin siihen, että jemmaan kaappeihin, pakastimeen sellaista säilyvää ja nopeasti valmistuvaa super helppoa ruokaa ja synttäreitä varten olin jemmannut limpparia ynnä muuta pikkusuolaista jne.
Nämä jemmat tuli kyllä todella tarpeeseen nyt kun perheen aikuisista kumpikin kaatuu yhtäaikaa.
harrastatteko te tätä jemmaamista? Tuossa sairastaessa mietin, että kannattaa se olla aina jonkinlainen pahanpäivän vara esimerkiksi just sairastumisia varten. Lirissä oltais oltu, jos ei jemmakätköjä ois ollut...

Mulla taas iski tukkakriisi huippuunsa ja niinpä siinä sitten kävi (TAAS) että tukka vaihtoi väriä...
Vielä on projekti vähän vaiheessa, joten kuvamateriaalia ei vielä ole tulossa.
Sitten vasta kun operaatio etenee...


Jospa nyt ois sairastelut sairasteltu hetkeksi ja päästäis viettämään vihdoin kesälomaa.
Esikoisella vielä lauantaina koululla pikainen käynti ja sitten se ois ekaluokka käytynä.
(kai mä saan vähän ees vetistellä tässäkin tilanteessa.... liian nopeaa nuo lapset kasvaa)

Äiti on vähän väsynyt

Niin se vaihtui jo toukokuu ja kevättä kohti pitäis mennä. Ilmojen puolesta ei kyllä ihan uskois, mutta kai se kesä joskus tulee... Viime viikolla oli sentään yksi päivä, että sai oikeasti nauttia lämmöstä jo.
No seuraavana päivänä senkin sai sitten unohtaa...

Takana on kyllä jotenkin erityisen paska viikko. Mitään normaalista poikkeavaa ei ees oo ollu, mutta jotenki on ollu niin viimeisen päälle v-käyrät pilvissä ja kaikki tuntunut takkuavan.
Nukkunutkin oon jotenkin niin päin mäntyä, että sama melkeen kun ei ois nukkunut ollenkaan.
Tai siltä se ainakin olotilassa tuntuu. Tai no oonhan mä huonosti nukkunu jo jonkin aikaa, ei ainoastaan tällä kuluneella viikolla. Ehkä se huono uni näkyy sitten kaikessa muussakin.

Tää on just se "tyhjä" -katse, kun oot tuijottanu telkkaria tunnin putkeen ja joku tulee kysyyn;
Mitä siinä on tapahtunu ja sulla ei oo avistustakkaan asiasta,
saati että tietäisit ohjelman nimen mitä katsot

Toukokuu onkin sitten se viimeinen rutistus ns. tälle kaudelle.
Kerhot lähenee loppuaan ja samoin koulu. Nämä viimeiset viikot vedetään vielä ihan täysillä normaali tahtiin ja sitten alkaakin loma ensin kerholaisilla ja sitten tuolla koululaisella.
Kesäksi meillä ei oo mitään suunnitelmia vielä tiedossa. Sanotaanko näin, että mennään hetkessä ja katotaan mistä ittemme löydetään. Kauhia, mitenkähän mää ite selviän kesästä, kun mulla ei oo mitään mitä aikatauluttaa?

Tulevalla viikolla on neidillä virallinen eskariin tutustumispäivä ja sitähän toki odotetaan enemmän kuin intopiukeena. Syksy sitte tuokin taas uusia kuvioita, kun ns. kotiin jää enää vain nuorimmainen ja sekin näillänäkymin kerhoilee sitten sen 3 kertaa viikossa. Arki muuttuu taas vähän ja ensimmäistä kertaa tulee mullekin sitten eteen se, että jokainen lapsista on 3 päivänä viikosta yhtäaikaa jossain ja mä ihan ilman paimennettavia. Itseni tuntien, saattaa ehkä oudoksuttaa aluksi aika riskisti, kun sen 8 vuotta on aina joku ollut kotona :O

Nyt aletaan ottamaan rennosti ja kerätään vielä tää päivä voimia. Huomenna taas arkiaamu ja normaalit hulabaloot tiedossa. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja intoa alkavaan viikkoon!

Toimii, ei toimi, toimii... ja kuulumisia

Blogi nimittäin, tai paremminkin blogger ja hermot on riekaleina.
Minähän tuossa jokin aika sitten vaihdoin aivan täysin uuteen teemaan bloggerissa ja sen kanssa saikin säätää pitkät tovit, että sai edes tyydyttävän lopputuloksen aikaiseksi.
Käytössä sitten osoittautu enemmän kuin raivostuttavaksi koko systeemi ja jouduin palaamaan suunnilleen entisen malliseen teemaan, ärsyttävää! Tuntikausia turhaa työtä.
Välillä en edes päässyt vastailemaan kommentteihin, joten siitä viivästys edellisen postauksen vastauksiin, pahoittelut siitä :(

Tässä oonkin moneen otteeseen miettinyt, että vaihtaako kokonaan blogialustaa, vai mitä tässä tekisi. Jotenkin tuntuu, että koko ajan joku tökkii ja ei toimi, seuraavana päivänä taas toimii ja sitten taas ei.
Minullahan tunnetusti ei hermot kestä toimimattomien systeemien kanssa.

Samalla teemalla on mennyt ihan tämä arki elämäkin kuluneella viikolla, toimii ja ei toimi.
Ei vaiskaa, mutta jotenki on ollut melkoinen hulinaviikko , kun on ollut kerhojen naamiaiskekkereitä, koulun juttuja, lääkärikäyntiä ja herra ties mitä kaiken muun normaalin lisäksi. Se on muuten jännä ilmiö, että kaikki ns. ylimääräiset menemiset ja tekemisetkin tuppaa kasaantumaan kaikki aina yhteen viikkoon. Sittempä sitä ei enää viikonloppuna muista hädin tuskin omaa nimeään enää.

Pääsiäinenkin oli ja meni ja nyt juhlitaan jo vappua. Onneksi tääkin on kohta ohi :D

Mulle ei jotenkin sovi yhtään nämä ylimääräiset juhlapyhät, varsinkaan tällaiset, jotka itse oon ristiny ihan vaan ylimääräisiksi ryyppyjuhliksi. No, ei koske mua millään lailla vappuriennot (no ei kyllä koske mitkään muutkaan), mutta ennemmin elän tavallista arkipäivää aikatauluineen. Mä aina perinteisesti toivon tällaisille juhlapyhille, kuten vappu, juhannus, uusi vuosi jne. oikein surkeaa ilmaa... Känniläiset perseilee silloin vähemmän ja myös kuolonuhrien määrä on yleensä pienempi...
Onhan tää niin nähty jo... Lapsille tietenkin on hienoa, kun on vappunaamiaisia ja kaiken maailman härpäkettä, mutta jospa vain tuo aikuisväestökin osaisi juhlia edes suunnilleen järkevästi...

Tällä hetkellä lasten huoneet on vallanneet serpentiinit ja ilmapallot. Eilen ei meinannut liikkumaan päästä, kun ihan itse huoneensa vappukuntoon laittoivat. 

Kuvamateriaali on kyllä jäänyt viimeaikoina ihan minimiin. Jotenki ei vaan oo tullut kuvattua mitään, vaikka puhelinhan on taskussa aina, tai ainakin käden ulottuvilla.

No toisaalta, kun en muutenkaan mikään asukuvia ottava ihminen ole, niin eipä ole juuri kuvattavaakaan, kun arjen uniformu mulla on ulkoiluvaatteet ja lenkkarit :D

Koittakaapas nyt sitten juhlia vappu asiallisesti ja sillee tietenkin mielellään, että vielä tiistainakin kehtaa peiliin katsoa :D Mukavia vapaita siis kaikille.