Syksyjuttuja *KUVIA*

Tähän väliin piti jo tehdä puhelimelle pienimuotoinen tyhjennys. Alkoi nimittäin kuvaarkistot täyttymään siihen malliin, että ei meinannut pysyä itsekkään enää mukana. Monta sellaistakin kuvaa löytyi, joista muistin luvanneeni tänne jotain postata... no kaikki aikanaan, nyt on postaustahti ollut muutenkin niin kiitettävä, että en voi olla kuin ylpeä itsestäni. Välillähän se on vähän niinkin, että asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei saa järkevässä muodossa ulos tuotettua.

Tässäpä kuitenkin vähän kuvapäivitystä meidän syksyhommista:

Takapenkin tuhotiimi kauppareissulla....

Juustosarvia välipalaksi... näitä on tullut tehtyä ihan normiversiona että täytettynä...
voisin laitella ohjetta näihinkin jahka pääsen taas ruoka- ja leivontajuttuja postailemaan

Vähän työnsarkaa... kuvan ottamishetkellä vähintäänkin sama määrä lehtiä oli vielä puussa....

Syksyn sumukelit

Päivitetty versio... tämä ruukkuasetelmahan vilahti aiemmassa postauksessa vähän erilaisena,
nyt päivitetty kunnolla syksyversioksi

tarkkaa tutkintaa

Tästä ei ole minkään valtakunnan havaintoa, että mikä tämä asetelma niinkuin on, mutta äitee meinasi saada aikaan grande katastrofin kun erehdyin tätä vähän siirtämään eri kohtaan...

sama juttu tämänkin kuin edellisenkin kanssa...

Keillähän lie oli hauskinta haravointihommissa...?

Sitä oikeaa tunnelmaa <3

Nyt alan odottelemaan postia.... olo on vähän kuin pikkusena joulupukkia odotellessa.
Kivoja juttuja pitäisi olla tulossa ja niistä teillekkin enemmän ehkäpä jo tulevan viikonlopun aikana ;)

Syksyn sävyjä ja kuulumisia

Kukkuu kaikille! Sairastupa on kutsunut meistä vuorollaan jokaista jossain määrin ja melkoisen sitkeää sorttia tuntuu olevan tämän syksyn ensimmäiset flunssat. No nyt on kuitenkin jo kohtuudella toivuttu, kun pikku nuhaneniä ei enää lasketa. Kyllä parina päivänä tuntui siltä, että kädet on kohta kuin apinalla, kun kanteli tuota nuorimmaista nuhaisena ja kuumeisena ympäri taloa, herralle kun ei luonnollisesti kelvannut mikään muu kuin äidin syli. No jos tuostaki jotain positiivista on haettava, niin ainakin yläkropan treeni on tullut tehtyä huolella noin  niinku arkiliikuntana.... jos päivän kantaa tuollaista pikkujantteria, niin iltasella yläkropan lihaskunto on sitä luokkaa, että et teekuppia kykene nostamaan :D No aikansa kutakin.... kohta sekin on jo siinä iässä, että äiti kun yrittää syliin saada, niin karkuun taitaa juosta.

Siitäpä puheenollen... kamalaahan tuo on, tuo ajankulku. Esikoinen täyttää ihan kohta jo 5.
Käytännössä se on vain hetken hujaus, kun talo onkin päivisin täysin tyhjä!
Mitä mä sitten "isona" meinaan tehdä....? Sen kun tietäisinkin. Ajatuksia tulevasta on vaikka millä mitalla, mutta valitappa siitä sitten ne just itselle oikeat vaihtoehdot. Mahdollisuuksia kun on niin paljon. Vois lähtee töihin, vois jatkaa koulutustaan eteenpäin, vois kouluttautua ihan uudelle alalle ja vaikka mitä muuta.

Mutta tässäpä vähän kuvasaastetta. Syksy on saapunut ja näkyy luonnossa jo niin makeasti, että kyllä allekirjoittanut nauttii täysin rinnoin tästä väriloistosta.

Ai juu, täytyypä  mainita vielä juttu, joka tuossa muutama päivä sitten tapahtui. Lueskelin sähköposteja, ja kieltämättä meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun. Ihana lapsuudenystäväni oli vuosien jälkeen laittanut postia. Paljon on tapahtunut vuosien varrella niin hyvässä kuin pahassakin, mutta oli oikeasti niin sydäntälämmittävä ja iloinen yllätys saada postia vuosien takaa, että sillä piristysruiskeella mentiin kyllä pitkään :) Että terkkuja vaan sinne, luultavasti tätä luet sinäkin ;)

Omenat kerättiin talteen pikkuapulaisen kanssa

Kiukutuspäivän pelastaja.... vadelmarahkapiirakka
ah sitä kalorimäärää :P

Meillä leikitään koulua ja opetellaan siinä samalla ihan oikeasti.

Syksyn makua

Jopas otti ja muuttui ilmat sitten kertarysäyksellä.... no en valita. Helteet kyllä riittikin jo mulle ja niissä sai kitua ihan omiksi tarpeiksi. Vesisade vähän ketuttaa, mutta muuten ilmat on mun makuun enemmän kuin tarpeeksi. Nää pimenevät illat, kun kuitenkin on vielä lämmintä on niin mun juttu :)

Koululaiset on aloittaneet arkensa, tämä tosin ei meitä vielä kosketa, mutta kauhulla odotan jo ensi syksyä... Vuoden päästä meidänkin esikoinen aloittaa koulutiensä eskarista.... Oikeesti ihan kamalaa, että aika menee näin äkkiä, juurihan se poika syntyi!

Huomena on sitten se hetki, että minä seison pihalla klo 12.00 fiilistelemässä ja kuuntelemassa.
Eli sorsastus alkaa, se tuo mulle sen oikean syksyn! Pikku täpinässä täytyy aina olla itsekkin pyyntikauden alussa ;)

Lisää syksyn merkkejä on ilmassa muutenkin, sillä koko pesue valittelee kurkkukipua, naperot kiukuttelee ja muutenkin voi käytöksestä lukea sen, että flunssaa  pukkaa vähän jokaiselle. No nyt onkin sitten doupattu itseämme marjoilla ja kaikella mahdollisella. Paitsi että meidän pakastin ja jääkaappikin sanoi yhteistyösopimuksensa iri ja pakastimeen haalituista marjoistakin meni roskiin suurin osa....
Lievästi ketutti, mutta minkäpäs näille tekee. No nyt mennään varajärjestelmän voimin vielä ainakin tämä päivä, kunnes saadaan uutukainen laitteisto tilalle.

Sukuunkin ollaan saatu vahvistusta pienen hurmuriprinssin muodossa ja meidän lapset sai uuden serkun <3
Itse elin niin mukana syntymässä, että olin varmuuden vuoksi kipeä itsekkin ja jännä juttu...
Samana aamuna aamulenkillä lasten kanssa löysin mielettömän kokoisen neliapilan.... no kuvan muodossa onnea tuova neliapila lähtikin tuomaan onneansa synnäriä kohti ja iltahämärissä prinssi sitten saapuikin maailmaan :) Nämä on niitä elämän parhaita uutisia aina!

Nyt jatketaan flunssan torjuntaa ja toivotaan, että selvitään tälläkin kertaa vähällä sairastamisella :)

Syksyhommia

Tällä hetkellä vois vetää peiton korviin ja herätä sitte ku taas on aurinkoinen raikas syksyinen sää...
Vettä tulee, on harmaata, mini-ihmiset hyppii seinille ja vatsahaava uhkaa tällä kahvimäärällä...
Noo, aikansa kutakin... josko huomenna ois jo parempi päivä.

Viimeaikoina nämä mun illat on melkolailla menneet näissä tunnelmissa:

Eli bloggailua... saatöä... vääntöä... ja kääntöä ja kaikkea siltä väliltä... Huomatkaa terapiaturkinpippurit ;)
Minit kun on onnellisesti untenmailla, alkaa äiteen hommat silloin. Näitä kun ei kaikin ajoin kykene tuon vilperttilauman kanssa tekemään ja jos tekeekin, niin teksteissä taitaa olla enemmän kirjoitusvirheitä kuin muuta tekstiä yhteensä... Noo, illat on sitä äiteen aikaa sitte.

Onneksi niitä aurinkoisiakin päiviä on mahtunut aina väliin ja silloinpa pyritäänkin suunnistamaan ulkosalle.
Olihan naperot tuossa toissapäivänä melkisen täpinässä kun käytiin kävelyllä ja käytiinkin eri suunnalla ja suunnistettiin tuohon lähelle katsomaan hevosia :) Taisipa vähän ehkä hirvittääkkin semmoset isot elukat, mutta muisteltavaa ainakin riitti ja jokaiselle on pitänyt reissusta kertoa. Kuvia tuolta ei valitettavasti ole, kun oli akku luurista niin vähänä, mutta nämä aurinkoisen päivän otokset nyt kuitenkin :)

 Miljoonas kuva... 

arvatkaa vaan saiko taustalla olla liki sirkus Finlandia, että nämä sai olemaan yhtäaikaa samassa kuvassa... saati katsomaan kameraan yhtäaikaa...

"Saamarin äittä... tunkenu jalkoihin nuo ihme kapistukset... miten näillä kävelee.... hmmmph"

 Pyrkineekö naapurin puolelle...?

 Sisko ja sen Veli... 

"Auttakeeeee... näil ei pääse ylös!!!!"