Kevyttä hyvää

Hupsista... jopas on postaukset vähän kuin unohtuneet! No ei ne unohtuneet oikeastaan ole, mutta tämä hellehelvetti vie kyllä kaikki voimat ja järjelliset ajatukset. Niin kuin monesti oon todennu, ei oo mun juttu EI.
Mutta lupailin kevyitä ruokaohjeita tuossa aiemmin teille ja nyt niitä tulee. Ihana lukijani on toimittanut minulle läjän ihania ohjeita, jotka laitan jakoon myös teille. Ohjeita on sen verran reilusti, että ajattelin laittaa niitä tulemaan aina muiden postausten ohessa tai muuten käy niin, että postaukset paisuvat pitkiksi kuin nälkävuosi ;)

Tässä kuitenkin alkuun pari yksinkertaista, mutta hyvää ohjetta, joita muuttelemalla saa myös ruuan keveyttä muutettua juuri omien tarpeiden mukaan.

JUUSTOINEN KAALI-JAUHELIHAPATA

4 annosta

n 1 kg kaalia 

400 g jauhelihaa (valitse vähärasvainen vaihtoehto ja jos normaali jauheliha ei miellytä, toimii myös broilerijauhelihan kanssa)

1 sipuli

1 rkl meiramia tai oreganoa

n. 1,5 tl suolaa 

mustapippuria

1 pkt (250 g) Koskenlaskija -sulatejuustoa (oman maun mukaan! ja oman tarpeen mukaan keveämpää vaihtoehtoa voi käyttää, lähes kaikki käy. Toimii myös tarjoilun yhteydessä lisättävä kevyt tuorejuusto)

1. Leikkaa kaali veitsellä mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi

2. Ruskista jauheliha, lisää hienonnettu sipuli. Lisää kaalisuikaleet muutamassa erässä jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Kypsennä kannen alla n. 20 min välillä sekoittaen.

3. Paloittele juusto pataan ja anna sen sulaa. Tai lisää tuorejuusto ihan valmistuksen lopussa tai tarjoiltaessa

Tarjoa puolukoiden ja ruisleivän kanssa.

Helppoa, simppeliä kotiruokaa ja kaiken lisäksi edullista. Toimii myös muun aterian lisukkena, kokeile lisäksi vaikkapa broilerifileen kanssa. Kaalihan on tunnetusti sellainen, että maku paranee lämmitettäessä, eli tätäkin voi tehdä vaikka isomman satsin kerralla ja lämmittää sitten muiden aterioiden lisäkkeeksi :)

ja jälkkäriksi taikka välipalana

RUIS-MUSTAHERUKKASMOOTHIE

3 annosta

4 hapankorppua

2 dl mustaherukoita

3 dl kevytmaitoa

1 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl sokeria

Laita ainekset kulhoon, vatkaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Jaa smoothie laseihin. Nauti kylmänä välipalana.

Hapankorppuja kannattaa vähän murskata jo valmiiksi ja tämähän toimii minkälaisten marjojen kanssa tahansa. Nythän sitä marjasatoa korjataan parhaillaan ,joten tämän vitamiinivälipalan ainekset on ainakin todella helposti saatavilla. Itse kokeilin tätä puna-ja mustaherukalla ja nakkasimpas sekaan vähän tyrniäkin ;)
Tuossa eräänä hellepäivänä tekaisin pesueelle tätä ja annostelin muovimukeihin, mukit hetkeksi pakastimeen ja naperot söi enemmän kuin innolla ja tuumasivat, että täähän on kuin jäätelöä....

Niinpä, enemmän kuin hyvä vaihtoehto jäätelölle!

Mukavaa hellepäivää kaikille, nauttikaa jokainen, joka tykkää :)

Vaikeuksien kautta voittoon...

Tarina jatkuu... Eli treenaamisen aloitin jälleen kerran ja toistin sitä vanhaa, hyväksi havaittua kaavaa.
Tulosta tuli ja kaiken piti olla hienosti, mutta oliko?

Ehkä se päällisin puolin näytti ulkopuoliselle, että kaikki oli hienosti. Elämässä oli käytännössä kaikki tarvittava, mitään ei puuttunut ja kuntokin oli ihan kiitettävä. Silti kuitenkin kaikki oli jälleen kerran TYHJÄÄ.
Monesti mietin, että mikä hemmetti minussa on vikana, kun kaiken pitäisi olla mallillaan, silti en tunne niin.
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun sinulla on kaikkea, mutta siltikin jotain puuttuu, mutta et itsekkään osaa sanoa MITÄ se jokin puuttuva on. Jälleen oltiin siis tilanteessa, että itse elän kuin jossain sumussa miettien, että mikä tämä juttu oikein on. Tätä kesti kovasti yli pari vuotta ja JÄLLEEN oltiin tilanteessa, että pohja häämötti... ja nyt se mieli vasta maassa olikin. Koko elämä oli ollut käytännössä sen jonkin etsimistä, mutta kun et itsekkään tiennyt mitä etsit. Oli kaikki elämän ylä- ja alamäet, huonot ihmissuhteet, juoruämmät, kavalaakin kamalammat "muka"-ystävät... Siinä ei enää paljoa treenimotivaatiota ole, kun kaiken on toistanut useampaan kertaan ja kuitenkin kaikki on aina kaatunut. Mielessäni ajattelin, että miksi ihmeessä edes yrittäisin enää mitään, se kun kaatuu kuitenkin lopulta?

Tässä eletään aikaa reilu 6 vuotta sitten... Teeskentelin kaikille kaiken olevan mainiosti ja onnistuin siinä niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei tiennyt tasan mitään siitä, mikä oli totuus. Olin ulospäin iloinen, menevä ja kaikin puolin reipas ja toimelias. Sisäpuoli olikin sitten juuri päinvastoin.
Mieli oli niin totaalisen musta kuin olla voi. Sittenpä kaikki jälleen kerran alkoi heittää häränpyllyä...
Ihminen kun kuvittelee luovuttaneensa, elämällä yleensä on jokin ässä hihassa ja niin oli tälläkin kertaa.
Elämä heitti minulle eteen ihmisen, jota kerran vilkaisin silmiin ja jotakin tapahtui, jota en tänä päivänäkään täysin osaa selittää...


Ei sille vain voinut mitään, se oli menoa se. Tämä ihminen sekoitti koko pakan ja vastaan ei edes kyennyt taistelemaan :) Kyse on siis nykyisestä miehestäni. :)

Silloin tein itselleni selväksi, että kerran vielä yritän ja jos ei mikään onnistu, olkoon sitten...
Sillä hetkellä tuli se lopullinen elämänmuutos. Jätin baarit kokonaan, jätin alkoholin liki kokonaan.
Tästä on nyt aikaa 6 vuotta ja ilokseni voin todeta, että homma toimii :)
Baareissa en kulje, alkoholiakin käytän niin, että kertaakaan eli ole ollut ongelma avata silmiään klo 06.00 aamulla lasten touhuihin.

Parasta tässä kaikessa oli se, että vihdoinkin elämässäni oli tunne, että se kokoelämän mittainen etsintä oli päättynyt. Olo oli rauhallinen ja hyvä, olin sielä missä minun kuuluukin olla.

Vauhdilla kaikki onkin mennyt. 6 vuotta: kihlaus, avioliitto, 4 raskautta, joista yksi valitettavasti päättyi keskenmenoon, mutta elämäämme ilostuttaa 3 ihanaa lasta :)

Vaikeuksiltakaan ei olla toki vältytty, mutta kaikinpuolin tiedän olevani siellä missä pitääkin ja painokin on tällä hetkellä täysin oikea, mutta taistelu sen kanssa jatkuu yhä.... tosin ihan päinvastoin kuin ennen. 

Vaikka ne menneisyyden kummitukset ja takinkääntäjät kummittelevat edelleen mielessä ja välillä jopa ihan konkreettisestikkin vielä näyttävät raadollisuutensa, voin siltikin kaikista vaikeuksista huolimatta kulke pää pystyssä ja olla onnellinen siitä mihin olen päässyt ja ennenkaikkea se, kuinka monen harmaan kiven läpi olen mennyt. Ehkä vähän ilkeää, mutta voinpa melkein pilke silmäkulmassa heittää kysymyksen jokaiselle ihmiselle, joka on pienintäkään kiusaa/pahaa elämäni aikana minulle tehnyt; Luulittekos saavanne nujerrettua minut? Kieltämättä kohtuu kivat kiksit saa siitä, että elämässä pahaa aiheuttaneet ihmiset eivät todellakaan ole pystyneet lopullisesti nujertamaan ja murtamaan koko mun elämää, vaikka lähellä se on ollut... Mutta ei riittävän lähellä... I'm still Standing.... ;)

Lasten jälkeen paino on tippunut huimaa vauhtia, jopa niin, että se tippui aivan liikaa. Parhaimmillaan/pahimmillaan painonpudotus alkutekijoistään oli yli 30 kiloa!!
Vielä vuosi sitten olin kovasti alipainoinen ja jouduin tällä kertaa taistelemaan sen puolesta ettei se enää tippuisi. niin se elämä heittelee... ennen taisteltiin sen puolesta, että paino ei nousisi liikaa ja nyt huolta pidetään siitä ettei se tipahda liikaa. Välillä tuntuu, että tämä vaatii työtä ja tarkkuutta enemmän kuin se painon pudottaminen!

Lapset pitävät liikkeessä koko ajan ja on siis todellakin muistettava säännöllisesti syödä, ettei painon lasku karkaa käsistä. Jos talossa vipeltää 3 muksua, joista vanhin täyttää kohta 5 ja nuorin on 2 vuotias, voitte olla varmoja, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ;)

Pääpiirteissään tarinani oli tässä. Muutamiin asioihin ja näihin ruokavinkkeihin, ruokarytmeihin ja treenaamiseenkin ym. tulen palaamaan vielä, sillä juttusarjaa jatkuu vielä hetken näiden vinkkien ja ohjeiden myötä.

Vaikeita aikoja...

Siinä sitä oltiin... Miettimässä elämän karuja totuuksia. Oli tehtävä päätös suuntaan taikka toiseen.
Ainoa asia, joka oli aivan varma; Samalla kaavalla EI voinut enää jatkaa.
On kuluttavaa miettiä asioita, joihin liittyy myös toinen ihminen ja omalla päätöksellään mahdollisesti voi mullistaa myös toisen elämän.

Tätä asiaa miettiessä; jatkaakko yksin vai kaksin, tuli järjetön treenivimma.
Ehkä jotenkin työstin tätä vaikeaa asiaa sen treenaamisen kautta, mutta tulosta ainakin tuli.
Vaatekaapiste ei löytynyt enää yhtäkään vaatetta, joka olisi istunut päälle.

Tein sitä omaa treeniäni joka päivä sellaisella tahdilla, että jätin viikkoon 2 ns. lepopäivää, jolloin tein vain venyttelyt. Muina päivinä aloitin jo aiemmin esitellyillä jalkaliikkeillä, sen jälkeen tein vatsat ja selän, kaikki ihan simppeleillä perusliikkeillä, joihin ohjeet löytyy jokaiselta lihaskuntoon keskittyvältä sivustolta.
Ennen olin inhonnut vatsalihasliikkeiden tekoa, mutta silloin opin jopa tykkäämään niistä ;D

Eikä tähän treenaamiseen loppujenlopuksi tarvinnut käyttää edes paljoa aikaa. Normaalista arjesta se ei oikeastaan sillä tavalla aikaa vienyt, että olisi tarvinnut ottaa se aika jostain muusta pois.
Ja toisaalta... en enää käyttänyt sitä aikaa sillä tavalla niihin ns. kavereihin, jotka eivät sitten kavereita lopulta olleetkaan... Tässä taas yksi niistä tekosyistä, joita valitettavan moni käyttää luistaakseen treenaamisesta. Jos se halu muuttaa elämänsä lähtee oikeasti sieltä syvältä sydämestä saakka, on lopulta helppo yhdistää treenit ja kaikki siihen normaaliin arkeen. Niin oli silloin ja on edelleen, vaikka ympärillä hyörii 3 lasta ja arki pienten lasten kanssa ei todellakaan ole aina sitä ruusuilla tanssimista, saati että meille äiti-ihmisille olisi liiemmälti sitä rauhallista aikaa suotu.

Mietin ja jahkasin asioita laidasta laitaan ja edestakaisin ja niin monelta kantilta ajateltuna, että pää siinä meinasi hajota.

Sitten se vain tuli. Päätös. Päätin jatkaa elämääni yksin ja tehdä lopultakin sen täydellisen täyskäännöksen elämässä. Tässä vaiheessa kiloja oli tippunut liki 20...

Se tunne, kun yhtäkkiä olikin ja alkoi harjoitella arkea yksin, oli jotain aivan käsittämätöntä sillä hetkellä.
Treenaaminen tosin väheni silloin, mutta venyttelyt sentään säilyivät.

Vapaana kuin taivaan lintu, treenit jäi joksikin aikaa, mutta onneksi järki sentään säilyi sen verran mukana, että koko elämänmuutosprojekti ei pysähtynyt. Näin jälkikäteen ajatellen, tuossa vaiheessa sen erilaisen elämäntyylin oli tainnut jo jossain määrin saada sinne selkärankaan saakka, että hommat pysyivät kuin pysyivätkin aisoissa.


Vaikka tuo aika ei ollut lainkaan fyysisesti rankkaa, henkisesti sitäkin enemmän. On todella vaikea päästä irti vanhoista ympyröistä, niistä monista ihmisistä, jotka olivat siihen mennessä vaikuttaneet todella paljon elämään ja vieläpä huonolla tavalla.

Historia toistaa itseään ja vähän samaan tyyliin meni jatkossakin, vaikka elämässä olikin uusi ihminen. Sen myötä treenaaminen ja itsensä hoitaminen väheni ja painoa alkoikin tulla takaisin, mutta ei onneksi niin paljoa kuin oli lähtötilanne. Jotain kuitenkin puuttui. Elämä oli silti tyhjää ja en ollut siihen tyytyväinen.
Mieli oli väliin maassa ja väliin turhankin lennokas. Reilu 4 vuotta jatkui sellaisella tasaisen tappavalla tahdilla. Elämä oli kohtuu rauhallista, ainakin entiseen verrattuna, oli uutta työtä, uusia tuttavia, joista osa paljastuikin (jälleen kerran) kertaheitolla kunnon takin kääntäjiksi... ja näistä tuttavuuksista ei meinaa päästä eroon, ei sitten kirveelläkään. No meitä on moneksi... Tällaisista ihmisistä onkin kehkeytynyt itselle sellainen riippakivi, että se vaikuttaa ajoittain elämää vielä tänäkin päivänä.

On todella vaikea vieläkään luottaa ihmisiin. On vain muutamia, harvoja ja valittuja joihin nykypäivänä kykenen luottamaan 100%:sti.Sitä ei monikaan ymmärrä, millainen vaikutus kaiken maailman juoruajilla voi olla toisten omaan elämään. Se kun ei todellakaan vastaa totuutta se näiden "tietotoimistojen" antama informaatio, ja sitä informaatiotahan jaetaan jokaiselle, vaikka eivät edes haluaisi sitä kuulla...

No elämä opettaa... ja siitä se sitten lähti. Taas sain jostakin käsittämättömästä voimia aloittaa treenaamisen.
oltiin jälleen lähes siinä nolla pisteessä eli lähes kaikki oli aloitettava alusta.
Samalla kaavalla lähdin etenemään kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin hieman helpompaa,kaiken kun oli toteuttanut jo kerran ja ennen kaikkea onnistunut siinä.
Ja etenemistapahan oli tämä:

1. venyttelyt
2. ruokavalio
3. venyttely + kevyt treeni
4. venyttely + oman kunnon mukaan treenitason nostaminen

Kaiken tuon lisäksi riittävä veden juonti ja oman mielen hoitaminen. Se että pientäkin tulosta tulee, palkitse itsesi. Älä palkitse ruualla vaan tee jotain muuta. Osta itsellesi jotain pientä piristävää, käy jossain, jossain jossa et ole ennen käynyt. Hae uusia juttuja... Hae elämyksiä. Minkään palkinnon ei tarvitse maksaa paljoa, usein sillä pienellä palkkiolla on se suurin merkitys ;)

Muistakaa elää sitä omaa elämää, älkää eläkö toisille tai toisten vuoksi. Meillä jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, joten eiköhän nautita siitä ja tehdä itselle se hyvä olo. Se mistä toinen saa hyvän olon ja hyvän mielen, ei välttämättä toimi toisella. Jokaisen meistä täytyy etsiä se oma juttu, mikä sen hyvän mielen tuo.
Laihdutuksessa ja yleensä kaikessa elämän muutoksessa se oman mielen tila on se ratkaiseva juttu.
Jos mieli on maassa ja henkinen hyvinvointi tökkii, ei se fyysinen kuntokaan pääse paranemaan.

Tälläkin hetkellä kun treenailen ja pyrin huolehtimaan itsestäni niin henkisesti kuin fyysisesti, on ehkä se paras palkinto se, että katson itseäni peilistä, samaan aikaan tulee tyttö silittelemään ja halailemaan ja kuiskaa korvaan; Äiti, sinä olet kaunis!

Ilman elämänmuutosta, se pieni tyttö ei luultavasti olisi tuota asiaa kuiskaamassa!

Matelua

Siinä missä kunto ja keho alkoi kohenemaan ja vaatteet roikkumaan päällä, mieli jatkoi pohjamudissa matelua. Se kaikki eletty elämä todella näkyi ja tuntui muuallakin kuin fyysisessä kunnossa.
Paino jatkui tippumistaan tasaiseen tahtiin, mutta motivaatio treenamiseenkin alkoi olla nollissa ja vähän kaikki tuntui pakkoliikkeiltä. Ei ollut sitä iloa ja tarmoa tehdä, mitä homma oikeasti olisi vaatinut.

Siinä tuli ryvettyä aikansa ajatusten kanssa ja mietittyä kaikki omat ja naapurinkin ongelmat.
olihan se sellaista palapelin kasaamista, mutta kun alkuun pääsi, palaset alkoivatkin loksahdella kohdilleen.

Se alkuun pääseminen olikin se suurin askel ja vaati loppupeleissä ihan jäätäviä ponnisteluita.

Niistä "normaaleista" rutiineista oli vain revittävä itsensä irti! Ja kuinka vaikeaa se alkuun olikin sanoa sille huonolle seuralle se kuuluisa EI. Toki siinä samassa pienessä piirissä olin edelleen, mutta sain osakseni kummastuneita katseita, kun minä olinkin se joka istui auton ratissa...
Siitä se pikku hiljaa alkoi... elämän muutoksen myötä ne entiset niin "hyvät kaverit" alkoikin muuttua vain tutuiksi, joita moikataan ohimennen. Elämä on raakaa, mutta jos itse haluat elää elämää, jossa pystyt olemaan oma itsesi, olemaan onnellinen ja ajattelemaan turvallisin mielin jopa tulevaisuutta, se vain on tehtävä.

Tuttuja niiltä ajoilta on jäänyt paljon, mutta niitä ystäviä ei olekkaan jäänyt.
Tämä alkutoiminta antoi sykäyksen sille, että tajusin liki koko elämäni eläneeni toisten ehdoilla, sen mukaan mitä toiset haluavat ja vaativat, unohtanut itseni täysin ja kaiken sen mitä itse elämältäni olen halunnut.

Käytännössä koko elämä täytyi alkaa kasata pienistä paloista uudelleen ja se ei kuulkaas ollut helppo juttu.

Tässä vaiheessa paino oli tippunut jo sen verran reilusti, että muuan "tuttava" epäili minun olevan joko vakavasti sairas tai minusta oli tullut nokkava narttu, kun seura ei enää kelpaa... Tuumasin siihen vain, että kiitos kohteliaisuudesta,mutta olen jättänyt siiderit juomatta ja pizzat syömättä, jotta sulle jäis enemmän ;D Siihen loppu kettuilut...

Vaikka palaset elämässä alkoivat ajatuksissa loksahdella kohdilleen, toteutus oli vaikeaa oli otettava kunnon irtiotto kaikesta, jotta pääsisin elämään sellaista elämää kuin itse haluan... YKSIN....
ja poissa kaikesta siitä, mikä tämän vaikean tilanteen oli aiheuttanut niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin.

On raastavaa jättää se kaikki tuttu ja aloittaa elämä ihan kokonaan alusta. Vaikka onnistuin siinä, ne menneisyyden tutut ihmiset nostavat aina aika ajoin päänsä piiloistaan ja muistuttavat siitä kaikesta entisestä pahasta... heillä ei juuri mikään ole muuttunut aiemmista ajoista ja se on toisaalta surullista, mutta sitä kautta voin itse vain todeta, että olen oikeasti päässyt todella pitkälle ja melkein täytyy kiittää niitä menneisyyden ihmisiä vilä tänäkin päivänä. Heiltä opin sen miten EI tule elää...

Mutkia matkassa

Matka jatkuu... tämä elämänmuutos- ja painonpudotu projekti on ollut oman elämäni yksi mullistavimmista asioista ja jos tätä operaatiota en olisi käynyt läpi, en takuulla tässä tätä tarinaani nyt kirjoittaisi...

Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on taivahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.

Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän! Ja se on toistettava, niin monta kertaa, että oma usko itseensä herää jälleen. Eli... liki päivittäin miljoonia kertoja ;)

Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy esimerkiksi tuo Lehtikuninkaan mainos, josta hyvinvointii ja kuntoiluun ym. liittyviä lehtiä voi tilata. Itselle projektin aikana liki oli liki raamattuja FIT ja Kunto Plus -lehdet. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoiluun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.

Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään sekä itselle että vaikka kaverillekkin!

Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja niistä hetkistä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.

Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D

Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...tai ainakaan he eivät ole kehdanneet tunnustaa nähneensä)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)

Tai vilkaiseppa Youtubesta vaikkapa Zumbavideoita... Youtube pelastaa melkein aina, kun itseltä ideat loppuvat! Tosi monella painonsa kanssa taistelevalla se kynnys lähteä johonkin ryhmään harrastamaan, on ihan taivaallisen korkealla ja niin se oli itsellänikin ja en vieläkään ole mikään ryhmäliikkuja. Liikun tasan kuin itseä huvittaa ja ihan omassa rauhassa. Joillekkin sen ryhmän motivaatio toimii paremmin, mutta ainakin omalla kohdalla itsekseen tekeminen oli huomattavasti parempi vaihtoehto.

Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!

Kantapään kauttahan ne asiat pitää aina opetella. Pointtina siis se, että liikuntaa on monipuolisesti harrastettava, jotta haluttuihin tuloksiin voi päästä. Ja eipä siinä, virkistäähän se vaihtelu aina!

Lukijoiden toiveet

Tämä tarina elämänmuutosprojektista on herättänyt niin mielettömän määrän kiinnostusta, että olen täällä ihan ymmyrkäisenä ihmetyksestä ja samalla myös nöyränä kiitän jokaista lukijaa. On mielekästä tehdä teille sellaista, mikä oikeasti kiinnostaa.

Tarina tulee tottakai jatkumaan, vaikka alunperin tästä piti tulla lyhennelmä aiemmin toisaalla julkaistusta juttusarjasta, mutta taitaapa käydä päinvastoin ja tästä tuleekin vielä kattavampi reportaasi :D

Mutta, nyt heitänkin pallon Teille lukijoille!

Mitä te haluatte aiheeseen liittyen lukea ja millaista tietoa haluatte.
Tulossa on jo postaus erilaisista keveistä ruoka-ohjeista, mutta mitäs muuta haluaisitte tietää?

-Lisää treenivinkkejä?
-muita vinkkejä elämän muutokseen?
-motivaatiovinkkejä?
-Mitä?

Pallo on nyt heitetty Teille, joten jättäkääpäs reippaasti komenttia, niin pyrin totauttamaan teidän toiveet parhaani mukaan!

Treeniä ja tekosyitä...

Moni käyttää tekosyynä omaan treenaamattomuuteensa omaa rahatilannetta. Niin minäkin silloin aikoinani :) En voinut tehdä mitään, kun ei ollut varaa hankkia kunnollisia vehkeitä kuntoilua varten. Tarvitsin uudet lenkkarit, kotiin laitteita, ei ollut vaatteita liikkumiseen ei voinut mennä salille, kun ei ollut varaa siihen, ei voi mennä aerobiciin, ei voi tehdä mitään. Sääntö numero yksi... jos mielit elämänmuutoksen tehdä ole itsellesi rehellinen ;)

Sitten kun lopulta tämän elämän muutokseni sain alkuun, minäkin lakkasin  valehtelemasta itselleni ja lopetin ne ainaiset tekosyyt.

Paljonko vaatii venyttely rahaa, no ei senttiäkään...
Paljonko vaatii yksinkertainen peruslihaskunnosta huolehtiminen, no ei senttiäkään sekään...

Tarvitsetko käsipainoja? no et, täytä ne aiemmin juodun siideripullot vedellä ja siinä on sinulle käsipainot... hih... no ihan limsapullokin käy ;)

Käytännössä pointtini on se, että KAIKKI mitä tarvitset alkuun pääsemiseen löytyy sinulta kotoa, jos vain itse niin haluat! Mielikuvitus kehiin, niin etä tarvitse treenataksesi senttiäkään :)

Jatkoin siis sinnikkäästi jo aloitettua venyttelyä, nyt jo useamman kerran päivässä.
Ruokavalion muutoksella kadonneet kilot antoivat sen verran energiaa, että lisäsin jo pientä lihaskuntoa parantavaa treeniä kuvioihin mukaan. Aloitin ihan simppeleillä perusjutuilla.

Mene kyljelleen makaamaan lattialle. Jos lattia tuntuu liian kovalta tai hankalalta ei siihenkään välttämättä treenimattoa tarvitse, vaan itsellä sitä virkaa toimitti parisängyn päiväpeite ;D
Koukista lattiaa vasten oleva jalka ja nosta hitaasti toinen jalka ylös, pidä hetki ylhäällä ja laske alas,
mutta älä päästä laskettavaa jalkaa lattiaan kiinni, vaan pidä jalka jännitettynä koko ajan.
Tee hitaasti niin monta toistoa kuin pystyt, älä kuitenkaan lopeta heti kun vähän alkaa tuntumaan, vaan poistu rohkeasti sieltä omalta mukavuusalueelta... ja sama toiselle jalalle.

Tähänkään ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjetta, kuinka monta toistoa tulee tehdä.
Tee niin monta kuin pystyt ja niin että liike todella tuntuu. Jokaisen täytyy tähänkin löytää se juuri itselle sopiva toistomäärä.

Toinen liike, jolla pienen treenaamisen aloitin oli variaatio tuosta ensimmäisestä, tässä vain ylempi jalka pidetään koholla koko ajan ja polvi vedetään kohti rintaa ja sen jälkeen takaisin suoraksi.
Tämäkin kannattaa tehdä hitaasti ja hakea se itselle sopiva toistomäärä.

Tällaisella treenillä aloitin. Erittäin yksinkertaista, ei vaadi penniäkään rahaa, vain oman panostuksen asiaan.
Ja ei tarvinnut jättää telkkariakaan katsomatta, nämä kun pystyy tekemään siinä salkkareita katsellessa ;)

Pikkuhiljaa kun kroppa alkoi tottumaan jo tekemäänkin jotain lisäilin liikkeitä... nämä erityisesti takareisille ja pakaralihaksille.

Lantio ylös lattiasta ja laske takaisin, mutta ei ihan lattiaan saakka... toista liike hitaasti niin monesti kuin pystyt. Vaikeustasoa voi lisätä nostamalla toisen jalan kokonaan ylös:

Näin yksinkertaisilla jutuilla paino lähti edelleen hitaasti, mutta varmasti laskuun ja ilokseni sain huomata että painoa on lähtenyt jo reilu 6 kiloa ja vaatte varaston uusimista sai alkaa suunnittelemaan.
Tässä vaiheessa tätä muutosta oli kestänyt vasta n 3,5 kuukautta :) ja alettiin mennä kohti kevättä 2001.

Muistakaa todella poistua sieltä omalta mukavuusalueelta ja haastakaa itsenne ja kroppanne. Kroppa tulee pistämään aluksi hanttiin ja kipeytyy vähän, mutta kun huomaa edistyksen, että lihakset vaativat suuremman toistomäärän, jotta liikkeet lakavat tuntumaan, se antaa sitä voittajafiilistä ja potkii huomaamatta teitä eteenpäin.

Tarina jatkuu... ruokavalion muutos

Paino lähti kuin lähtikin pikkuhiljaa laskusuuntaan, aloitin enenevässä määrin ruokavalion muutoksen.

Aiemmin söin harvoin ja oikeasti ihan törkeän kokoisia annoksia... No mitä siitä on seurasi...
Vatsalaukku venyi venymistään ja ruoan määrää oli aina vain lisättävä, jotta olo tuli kylläiseksi ja sillähän se painokin nousi...Aika monesti painon kanssa taistelevilla on sellainen kuvitelma, että jätetään yksi taikka kaksikin ateriaa välistä niin sitten laihdutaan... ja katin kontit, sitten seuraavalla aterialla vedetään täysillä itsensä ähkyyn asti, ja siinä ähkyyn syömisessähän se vatsalaukku venyy ja määriä on vain lisättävä, vaikka jättäisi sen yhden aterian pois kokonaan!

Ja niinhän se maalaisjärki ajoi toimimaan juuri päinvastoin:

Aloitin aterioinnit aina isolla lasillisella vettä ja vasta sen jälkeen suunnittelin aterian kasaamista lautaselle.
Söin n. 2-3 tunnin välein ja suurimpana pointtina taisi olla se, että vaihdoin normaali kokoisen ruokalautasen asettiin, enkä täyttänyt sitä enää uudelleen!! Muista siis, ÄLÄ  täytä sitä lautastasi uudelleen. Aivot kun toimivat sen verran hitaalla, että se kylläisyyden tunne tulee vasta myöhemmin, se EI tule heti kun olet sen pienen lautasesi tyhjentänyt. Älä siis anna aivojen harhauttaa itseäsi, syö rauhallisella tahdilla ja muista vesi ;)

Pieneen lautaseen  ei voi tunkea määrättömästi sitä evästä... ja silläkin tuli kylläiseksi kun vaan muisti juoda aterian aikana riittävästi vettä. Tähänkään ei sitä yksiselitteistä ohjetta ole, joka toimisi kaikille. Aina täytyy löytää se oma määrä ja oma aikataulu, mutta varmasti se kaikille löytyy :)

Yksi aterian ohje on erityisesti jäänyt mieleen, jota yleensä söin iltapäivällä/alkuillasta:

1 keitetty peruna (ei mikään megasuuri uuniperuna) ;D
wokki vihanneksia tai kruunuvihanneksia (määrän saa päättää ihan itse, kunhan ei vetäise ähkyyn asti)
Lehtisalaattia tai jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaattia
Raejuustoa
1 keitetty kananmuna


Näistä kasasin yleensä aterian siihen malliin, että ensin kuullotin keitetyn perunan pannulla aivan pienessä tilkassa öljyä, sen jälkeen wokki vihannekset pannulle sekaan. Yleensä keitin/sulatin kasvikset mikrossa ennen pannulle laittamista.

Perunaan ja kasviksiin lisäsin maun mukaan mausteita, PAITSI tavallista suolaa en laittanut, käytin aromisuolaa tai yrttisuolaa.

Lautaselle salaatit alimmaiseksi, peruna ja kasvikset siihen päälle, koristeeksi maun mukaan kurkut, tomaatit, raejuusto ja kananmuna :) Hyvää oli ja täyttävää, mutta ei raskasta ;)
Välillä tuunasin tuosta päivällisen lisämällä kanafileen tai vaikkapa tonnikalaa.

Välipaloina söin hedelmiä, tomaatteja ja kasviksia. Monesti minulla oli jääkaapissa valmiiksi pilkottuna porkkanaa, jotta sieltä oli helppo sitä ottaa. Tämänkin tein siksi monesti valmiiksi, että en sorru siihen, että jätän vaikka kokonaan syömättä kun en ehkä kiireessä viitsi alkaa porkkanaa kuorimaan ja pilkkomaan tai vaihdan sen porkkanan johonkin huonompaan vaihtoehtoon ;) Itseä täytyy osata huijata ja omat vanhat toimintatavat täytyy osata ennakoida, jotta voi helpommin välttyä niiltä turhilta takapakeilta :)

Leivät vaihdoin kaikki ruisleipään ja minun suuresti rakastama paahtoleipäkin sai täysjyväisen muodon ja aina salaateilla höystettynä :) Tätä kaikkea ennen oma rehujen syönti taisi rajoittua suurimmaksi osaksi siihen, mitä pizzan mukana sai kotiin otettua... ;) Ja köyhäkin kun olin, pistinpä maalaistyttönä kaupasta ostetut salaattiruukut parvekelaatikkoon olohuoneen ikkunalaudalle ja vóila, tulipa siinä sitten kasvatettua itse omat salaatit :) persiljat ja kaikki toimivat ihan samalla tavalla... ostat yhdet ruukut kaupasta ja samalla reissulla haet sen parvekelaatikon ja kukkamultaa... rehut laatikkoon ja kohta saat takuulla tuoretta ja puhdasta lisää ruokavalioon :)

Pelkästään tällä pienellä ruokavalion muutoksella tuli energiaa ihan mielettömästi lisää. Aiemmin olin tosi väsynyt ja vaikka kuin olisi nukkunut, aina vain väsytti lisää... ja painossa tuon ruokavalionmuutoksen huomasi aika äkkiä... Silloin sen vasta oikeasti tajusi, kuinka pienellä muutoksella voi olla ihan järjettömän suuri merkitys :)

Tarina jatkuu... hitaasti alkuun

Heti aluksi täytyy painaa nöyränä pää alas ja sanoa Teille lukijoille ISO KIITOS! Edellisen postauksen jälkeen kaikkien aikojen kävijäennätykset rikittiin mennen tullen palatessa. Melkein säikähdin, kun kurkkasin kävijätilastoja <3 Mieletöntä, arvatkaas vaan millä tsempillä tässä taas jatketaan ;)

Mutta, elämänmuutostarina jatkuu jälleen:

Aluksi kokeilin muutamia eri laihdutusvalmisteita, mutta henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että näillä ei juuri mitään merkitystä ole. Pelkkää rahan haaskausta. Voihan ne toki joillekkin toimia, mutta minulla ei toiminut edes silloinen markkinoiden johtava valmiste. Eli ihan sama kuin olisi persiinsä pyyhkäissyt niillä rahoilla, joita näihin valmisteisiin tuhlasin.

Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään... Mutta eihän mikään tehoa, jos muutos ei ole kokonaisvaltainen. Sekin opittiin kantapäänkautta, kuten niin moni muukin asia elämässä. Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon ja alitajunta nakutti taustalla omia käskyjään toimia.

Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti. Vettä kului päivässä vähintään se 3 litraa.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)

Elimistö alkoi pikkuhiljaa saada puhtia puhdistumiseen ja aineenvaihdunta alkoi vilkastua.

Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.

Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Eihän kukaan voi loppuelämäänsä popsia laihdutusvalmisteita pysyäkseen tavoitepainossa...

Aluksi muutokset liikunnan ja ruokavalion suhteen oli aivan mitättömän pieniä, mutta jo niillä sitä tulosta alkoi tulla. Jos on vuosikaudet elänyt vähän miten sattuu, ei sitä muutostakaan ole helppo tehdä hetkessä. Pieni shokkihoito omalle pääkopalle ja omille pinttyneille tavoille on kyllä hyväksi, mutta pointtina se, että sen muutoksen olisi oltava pysyvä, kannattaa se muutos toteuttaa hissukseen, jotta sen uuden, erilaisen elämäntavan ehtii omaksua ja ei tule niitä takapakkeja niin paljon, joissa vaarana on paluu siihen vanhaan elämään... Näitä toki tulee, varmaankin kaikilla, mutta aina sieltä on ponnistettava ylös.

Seuraavassa postauksessa tarkemmin tuosta ruokavaliomuutoksesta ja vähän ohjeitakin yksinkertaisiin ruokiin, joita itse aikoinani ja vielä tänäpäivänäkin käytän :)

Tarina jatkuu...elämäni kamalimmat kuvat

Elämänmuutokseni tarina jatkuu...

Tämä on ehkäpä elämäni pahin postaus! Mieluiten olisin jättänyt tämän tekemättä kokonaan, mutta ehkä tämä avaa silmiä monellakin, mitä todellisuudessa huono elämäntapa ja henkinen huonovointisuus voi tehdä lyhyessä ajassa.

Kuva otettu tanssiaikoina, ennen alamäen alkua

(ompa muuten hullua katsoa itseä blondina :O )

n. puolisen vuotta edellisen kuvan jälkeen v. 1998. Kasvoista voi jo huomata alamäen alkaneen...

Edellisen kuvan ottamisesta on kulunut aikaa tasan vuosi ja 

näiden kahden kuvan välillä on vain muutama kuukausi... nämä siis vuonna 1999.

Eikös ole aika kammottava muutos? 

Ja tässä on siis se vuoden 2000 jouluna otettu kuva, josta kaikki lähti liikkeelle.
Eikös vain ole aika surullista, mitä ihminen itse voi itselleen aiheuttaa?
Parikymppinen ihminen näyttää kovasti yli kolmekymppiseltä

Avautuiko keneltäkään silmät??
Tässä nyt ainakin on konkreettisesti nähtävissä se mieletön muutos.
En muuten ihan tässä mittakaavassa ole KOSKAAN aiemmin vertaillut kuvia ja ajatellut tuota oikeasti lyhyttä aikaväliä, jossa tuo järjetön painonnousu tapahtui. Mitäpäs olette mieltä, tekeekö mieli lähteä pizzalle ja sen kautta terassille ottamaan muutama siideri, jonka jälkeen krapulassa mussuttaa herkkuja ja uusia sama kaava seuraavana ja sitä seuraavana päivänä...?

******

ps. nyt voit seurata myös instagramissa @cliviannablog   ;)

Elämäntarinan taustoja

Ehkä olen jokseenkin vähän vältellyt tämän juttusarjan aloittamista... ei aina ole niin mukavaa muistella kaikkea mennyttä pahaa, mutta toisaalta tekee hyvää palata totuuksien äärelle. Aina kaikki ei ole ollut nin hyvin ja ehkä ilman sitä kaikkea pahaa en tässä kirjoittaisi tarinaani teille. Tämä teksti on liki suora kopio toisen. vanhan blogini tekstistä, mutta tarinani taustat täytyy ensin selvittää, jotta päästään jatkamaan tarinassa aina tähän päivään saakka.


Eli...


Aiemmin, jo ennen täysi-ikäisyyttä harrastin lavatanssia. Kunto oli huipussaan, treenasin, tanssin, tanssin ja vielä kerran tanssin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämän kuvioit muuttuivat, tanssi hieman väheni ja tuttavapiiri ympärillä vaihtui pikkuhiljaa... Valitettavasti siihen suuntaan, että rakastamani tanssi jäi lähes kokonaan pois. Elämään tuli mies, jonka myötä harrastus oli jätettävä ja tilalle tuli täysin vääränlainen elämäntyyli ja paljon vääränlaisia ihmisiäkin.

Alkoholia, totaalisen onneton ruokavalio, liikunnan pois jäänti, hormonilääkitys...
Muuta ei juuri tarvittu. Paino nousi ihan huomaamatta, tai paremminkin; en edes jaksanut ajatella asiaa,
ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään, millään ei ollut enää väliä. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan joka tapauksessa tekipä mitä teki. Paino nousi surkean elämäntyylin myötä huimiin lukemiin. Vaikka sen painon nousemisen koko ajan itsekkin tiedosti, en välittänyt...

Menin naimisiin, sain diagnoosin, että en mahdollisesti koskaan voi saada lapsia. Se pysäytti.
No opin asian kanssa elämään ja tyydyin osaani, että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin minkäs teet. Tarkemmin kun sitä elämän tilannetta muistelee, en oikeastaan edes sillä hetkellä halunnut lapsia... ja jälkikäteen sanottuna, ONNEKSI lapsia ei silloin vielä minulle suotu.

Elämä tuntui täysin mitättömältä, työni kuitenkin hoidin aina ja onneksi minulla oli töitä, sillä sen hetkinen elämän tyyli olisi saattanut viedä mennessään pysyvästi. Elämä tuntui tyhjältä.
Tuli joulu vuonna 2000... Kuten aina, jouluna kuvataan paljon...
Tuli uusi vuosi ja saatiin teetettyä jouluna otetut valokuvat.
Silloin silmät avautuivat! Näytin oikeasti aivan järkyttävältä. Jos ihminen parikymppisenä näyttää kolmikymppiseltä, on reilusti ylipainoinen, väsyneen näköinen... avautuu siinä silmät useammallakin!

Siitä yhdestä valokuvasta tämä kaikki sai alkunsa... kuva on minulla edelleen tallessa ja aina heikkojen hetkien tullen katson sitä ja totean, että ehkä asiat eivät niin huonosti nyt olekkaan... :)
Tämän vuoden vaihteen jälkeen aloitin HARJOITTELEMAAN uutta, erilaista elämäntyyliä.
En tiedä mistä sen voiman ja tahdon siihen sain, mutta siinäkin kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä... ;)

Olikohan se kuitenkin se kuuluisa suomalainen sisu, raivo ja suuttumus itselle, joka potki persuksille sen verran, että sain kuin sainkin homman käyntiin. Luultavasti tuo jouluna otettu valokuva on sellainen tekijä, joka on muuttanut mun elämän pysyvästi.


Seuraavassa postauksessa kuvamateriaalia siitä, kuinka järjettömän muutoksen huono elämäntyyli ja raadolliset ihmiset voivat tehdä... Vaikka henkinen huonovointisuus ei kuvista ehkä välity, niin fyysinen välittyy kyllä...

Kevään merkit osa 2

Yksi varma kevään merkki on dieetit. Niitä pukkaa ovista ja ikkunoista ja voi sitä hehkutuksen määrää kuinka olet bikinikunnossa yhdessä hujauksessa ilman, että sinun tarvitsee juurikaan tehdä mitään.
Nämä ärsyttää enemmän kuin laki sallii, mutta vielä enemmän raivostuttaa se ihmisten järjetön sinisilmäisyys näiden trendidieettien kanssa. Uskotaan kaikki mitä kirjoitetaan ja sanotaan.
Uskotaan siihen, että se uusin hollywoodtähtien suosima ihmedieetti, muuttaa sen sipsejä ja suklaata mättäneen sohvaperuna-kotiäidin kahdessa viikossa Jennifer Lopeziksi... Ja sitten menetetään se viimeinenkin itsetunto, kun se ei onnistunutkaan ja vajotaan yhä syvemmälle itsesääliin ja vetäistään vielä lohduksi vähän isommat annokset sipsiä, suklaata ja kotiinkuljetuksena tulee vielä perhepizza, jonka dieetin epäonnistumista sureva mamma vetää yksin napaansa.

MAALAISJÄRKI!!! Mikä se olikaan, ilmeisesti se ei ollut mitään syötävää.
Haloo, ihmiset. Järjellä kun alatte ajattelemaan, onko millään ihmedieetillä pysyvää vaikutusta?
Dieetti kestää yleensä vain hetken... entäs sen jälkeen? No, ne kilot tulee takaisin ja mitä luultavimmin tuplana.

Mikä ihme saa tyypit uskomaan, että se täydellisen vartalon salaisuus on siinä jonkun julkkiksen suosimassa dieetissä? Eikö järki enää kenellekään kerro, että kaikki lähtee siitä elämän perusteellisesta muutoksesta.
Jos elämäntavat ovat retuperällä, ei mikään auta kuin sen hetken ja kaikki palautuu kuitenkin aina lähtöpisteeseen tai mahdollisesti jopa sitä lähtöpistettä huonompaan tilanteeseen.

Se on raaka peli. Jos meinaa pysyviä tuloksia aikaan saada, on remontoitava koko elämä.
Mentävä syvälle niiden syiden äärelle, jotka ovat ylipainon aiheuttaneet.
Yleisin vastaus on; syödään liikaa, syödään väärin. Mutta se EI riitä vastaukseksi, vaan vastaus on saatava siihen MIKSI syödään liikaa ja miksi syödään väärin...
Aika usein se syy löytyy sieltä henkiseltä puolelta ja tässäpä tullaankin siihen, että ensimmäisenä on alettava hakemaan muutosta sille henkiselle puolelle ja ratkaistava ongelmat siellä, ennen kuin on realistista että mikään muukaan elämäntapamuutos voisi onnistua...

Tässäpä mietittävää jokaiselle... ruusunpunaiset lasit pois silmiltä ja katsotaan sitä totuutta suoraan silmiin.
Elämää ei tee paremmaksi yksikään ihmedieetti ja se ihmedieetti ei sitä täydellistä vartaloa tuo.
Se vaatii raakaa työtä niin henkisesti kuin fyysisesti...

Jokaiselle tekee hyvää palata välillä niiden peruskysymysten äärelle...

Pikatreeni

Tämäkin postaus on odottanut julkaisuaan jo pitkään. Tämän oli alun perin tarkoitus tulla toiseen blogiini, mutta tämä yhdistymismuutos tulikin ennen tämän julkaisua, joten siksipä tämä nyt tulee tänne.
Parempi myöhään kuin ei ollenkaan...

Eli kyseessä on se pikainen ja kevyt treeni, jolla aikoinani aloitin elämäni muutoksen siitä karmeasta ylipainosta kohti tervettä ja hyvää elämää, elämänmuutosta.
Pienistä asioista voi olla kiinni niin muodon kuin elämänkin muutos.

Tällaisella yksinkertaisilla harjoitteilla sain alulle lihaskunnon parantumisen ja edelleenkin teen tätä ihan ylläpitoharjoitteluna. Toimii ainakin minulla :)

Asetu kyljelleen makaamaan, koukista alempi jalka. Nosta toinen jalka hitaasti ylös ja laske alas, mutta älä lattiaan saakka. Pidä siis jalka koko ajan jännityksessä ja irti lattiasta. Toista liike kohtuu hitaasti oman kuntosi mukaan. Itse aloitin aikoinani ihan 10 -15 nostolla ja sen jälkeen puolen vaihto.

Toinen liike toimii samalla periaatteella mutta vedä toinen jalka koukkuun kohti rintaa ja toista jälleen liike oman kuntosi mukaan ja vaihda puolta. Nämä liikkeet tuntuu erityisesti reisissä ja pakaroilla.

Asetu selin makuulle ja koukista jalat. Nosta lantio ylös ja laske hitaasti alas, mutta ei taaskaan lattiaan saakka. Toista liike oman kuntosi mukaan. Tämän liikkeen kanssa aloitin myös n. 10-15 toistolla.

Sama liike kuin edellisessä, mutta astetta rankempi. Eli koukista toinen jalka ja nosta toinen ylös. Pidä vartalo suorana ja nosta lantio lattiasta ja laske hitaasti alan, mutta ei lattiaan saakka. Vaatii himpun verran tasapainoilua, mutta siihenkin oppii äkkiä :)

Liikkeitä tehdessä tärkeää tehon kannalta on se, että teet liikkeet riittävän hitaasti.
Mitään perussääntöä ei ole olemassakaan, että kuinka monta toistoa pitäisi kunkin tehdä. Jokaisen täytyy etsiä itse se sopivin määrä. Ei ole tarkoitus tehdä itsestään kipeää, mutta siltä mukavuusalueelta täytyy kuitenkin poistua ;) Ja kyllä se jokaiselle löytyy se sopiva määrä.

Nämä on niin perusliikkeitä, että näitä tekee siinä samalla kun katselee lempisarjaansa telkkarista ;)
Ei muuta kuin kokeilemaan. Itsehän aloitin tosiaan näillä liikkeillä aikoinani ja elämänmuutoksen myötä painoa on karissut kolmisenkymmentä kiloa :)

Ei muuta kuin kokeilemaan :)