Mun arki

Edellisessä postauksessa lupasin tehdä päivityspostauksen tästä mun omasta arjesta.
Kun muuttuu arki, muuttuu myös se tapa millä sitä hoitaa, joten ihan kivakin oli tätä tehdä ja huomata niitä pieniä eroja aiempaan. Kaikkihan se on kehitystä, se pienikin...

Tässä siis suurinpiirtein yhden arkipäivän kulkua maratonpostauksen muodossa

6.30 herätys ja kahvit tippumaan
lapsille aamupalaa ja aamupalan jälkeen päivävaatteet päälle, jotka olen laittanut alakertaan jo edellisenä iltana valmiiksi. Samoin valmiiksi on laitettu jo päivällä mahdollisesti tarvittavat liikunta ynnä muut varusteet. Lasten aamupalan jälkeen juon vähän lisää kahvia ja menen valmistautumaan itse lähtöön eli rakennan naaman = meikkaan. Vaatteet oon katsonut itsellenikin jo edellisenä iltana valmiiksi ja oon ehtinyt jo pukea ennen kun aamupalan tekoon alan. Mun meikki ja tyyli on aika huoleton ja arkimeikkikin syntyy 10 minuutissa. Ei ihan hirveitä hiuställäyksiäkään kannata alkaa rakentelemaan, koska liikun kaiket päivät ulkona, ilmalla kuin ilmalla...

Aamusella on aikaa vaihtelevasti riippuen siitä alkaako esikoisella mihin aikaan koulu.
klo 8 aamuina on tietenkin vähän kiireempää, mutta pääsääntöisesti aamuisinkin edetään rauhallisella tahdilla hoitaen hampaanpesut ja muut aamutoimet.

Pyykit koneeseen ja kone päälle ja samoin aamun tiskit koneeseen, jossa yleensä illalta sen verran tiskiä, että senkin koneen saa päälle. (en siis harrasta tiskien pesua puolityhjällä koneella)

n.8.30 lähdetään viemään neitiä eskariin
Tullaan kuopuksen kanssa kotiin, viikkaan kuivat pyykit ja laitan uudet kuivumaan.
Tässä välissä yleensä itse haukkaan vähän jotain syötävää, minä kun en edelleenkään oo oppinut kunnon aamupalaa syömään...

Tuuskataan kuopuksen kanssa jotain jonnin joutavaa ja samalla laittelen ruokaa alulle,
isäntä tulee ruokkiksella kotiin syömään ja samalla tietenkin kuopuksen kanssa syödään itsekkin.
laittelen tiskit siinä ruokailun jälkeen ja siivoan keittiön

n. 12.30 lähdetään hakemaan neiti eskarista ja tullaan kotiin, syöntiä.
Perjantaisin aikataulu on vähän aikaisemmassa eskarin aiemman päättymisen vuoksi.

Odotellaan esikoinen koulusta, hän kulkee itsekseen, mutta jos aikataulut sopii yhteen, niin tottakai tulee koulusta meidän kanssa yhtämatkaa. Läksyt hoidetaan heti koulusta tultua ja syönnin jälkeen.
Vasta läksyjen jälkeen alkaa se päivän vapaa-aika.

Loppupäivä ollaankin sitten yhdessä ja odotellaan ruuan kera isäntä kotiin, yleistä touhuilua ja hölmöilyä. Minä kuskailen aamulla viikattuja pyykkejä omiin kaappeihinsa, imuroin jossain vaiheessa päivää ja saatan siivota muutenkin. Pääsääntöisesti klo 18 mennessä päivän hommat on tehty sitä vaille, että aamuksi täytyy vielä katsoa kaikille kamppeet valmiiksi.

Lapset kun ovat menneet iltatoimien jälkeen nukkumaan, koko loppuilta on mulle käytännössä sitä vapaata aikaa. Arkisin lapset on aina 8 korvilla nukkumassa, joten meillä on tiedossa saunaa, iltapalaa, leffaa tai sarjoja. Nukkumassa mekin ollaan viimeistään klo 23, yleisimmin jo aiemmin.


Summauksena tähän vielä, että mulle siis jää aikaa itsellenikin joka ainoa päivä, jonka voin käyttää ihan vaan olemiseen, bloggaamiseen tai mihin vaan, en välttämättä tarvise erikseen siivouspäivää niin että kerran viikossa joutuisin uhraamaan kokonaisen päivän pelkkään kämpän jynssäämiseen. Paikat pidetään järjestyksessä päivittäin ja tavarat paikoillaan. En tunne termiä pyykkipäivä, en oo koskaan ees joutunu opettelemaan. Meillä lapset huolehtivat omat huoneensa päivittäin siihen kuntoon, että mun ei imuroidessa tarvitse väistellä levällään olevia tavaroita saati keräillä niitä, vaan voi huoletta imuroida. Isommat järjestämiset ja siivoukset hoidetaan sitten huoneen omistajan kanssa yhteistuumin, mutta päivittäisen perusjärjestyksen hoitaa lapset itse.

Ruuat mietin valmiiksi aina etukäteen ja jaakaapin sisällön mukaan. Kaupassa käynti hoituu näppärimmin neidin eskariin viennin jälkeen tai sitten iltapäivällä kun isäntä on tullut töistä.
Kaupassa ostokset tehdään niin, että muutaman päivän ruuat tulee kerralla hankittua, tosin mä oon aika mestari siinä että kauppalistasta huolimatta aina jotain oleellista unohdan :D
Ruuat on pääsääntöisesti kohtuu nopeasti valmistuvia ihan perus arkiruokia, jotka ei huimia valmistusaikoja ja valmisteluita tarvi. Viikonloppuna sitten voi siihen ruuan laittoonkin käyttää aikaa enemmän jos siltä tuntuu.

Äidin iltapalaa eli mennään siitä mistä aita on matalin eli mitä jääkaapista sattuu löytymään.
No ehkä huonomminkin olis voinu kuitenki valita.  Valmistus kesti tasan sen verran kuin kananmunilla kesti kypsyä eli 10 minuuttia. Pohjalla varhaiskaali,johon lisukkeeksi
kurkku, tonnikala, raejuusto ja kananmuna

Käytännössä me ei ikinä olla myöhässä mistään, päin vastoin.... yleensä ollaan aina vähän etuajassa.
A ja O on se, että herätään riittävän aikaisin, että sitä aamurumbahelvettiä ei pääse edes syntymään ja ollaan riittävän ajoissa nukkumassa, jotta vältytään siltä väsähtämiseltä ja väsymyskiukulta.
Iso osa arjen asioista on tehty ja mietitty etukäteen tai ainakin ennakoiden, joten aikaa siihen kriiseilyyn ei tarvitse uhrata.

Näin rullaa meidän arki tällä hetkellä, tosin syyskuussa se muuttuu taas vähän, kun kerhokausi alkaa kuopuksella, joten ne kuskaukset tulee tuohon vielä lisäksi sitten 3 päivänä viikossa, mutta noin muuten muu paletti pysyy ennallaan. Aikataulu tulee menemään niin, että kun kuopuksen kerho alkaa, voin siitä suoraan siirtyä koulua kohti odottelemaan neidin pääsyä eskarista. Yhdessä sitten haetaan kerholainen kotiin.

Näihin väleihin sitten aikataulutellaan tarpeen mukaan hammaslääkärikäynnit, mahdolliset neuvolat ynnä muut menot ja muistamiset. Niitä muistettavia juttuja onkin sitten sekalainen seurakunta koulun ja eskarin puolesta, mutta seinäkalenteri, johon mahtuu kirjoittamaan (paljon) pelastaa tilanteen aina.
Tosin meidän kalenterista ei taida ottaa selvää kukaan muu kuin minä, mutta minähän se olenkin se, joka pitää kaikki muutkin aikatauluissa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan :D

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, että on tottunut koko ajan tekemään jotain.
En esimerkiksi jumita koneelle tai kännykälle kovin pitkäksi aikaa istumaan tai sittenkin teen siinä välissä aina jotain. Vaikka tässä varmasti tuntuu olevan ahdistavan paljon kaikkea, musta välillä kuitenki tuntuu siltä, että on vähän jo tylsää, kun päivän "työt" on tehty kaikki jo iltapäivällä.
Tottakai joskus huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tökkii ja ketuttaa, mutta niinä päivinä voi vähän vähemmän tehdä niitä kotihommia ja se peruspaletti ei siltikään kaadu mihinkään. Sitten on eriasia, jos niitä laiskoja päiviä tulee harrastettua enemmän. Siitä on seurauksena stressaantunut ja kettuuntunut minä, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Joskus esimerkiksi sairastuessa se parin kolmen päivän makaaminen, meinaa saada hermot loppumaan ihan tyystin, mutta kun taas on saanut sen oman päiväjärjestyksen takaisin, palautuu se normaali minäkin takaisin.

Arjen startti

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.

On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D

Haikein mielin

Eilen käytiin esikoisen kanssa tutustumassa kouluun. Nyt se todella on edessä, koulun aloitus.
Eskarivuosi alkaa olla takana ja sehän on ollut oikeastaan harjoitusta niin lapselle kuin vanhemmillekkin tulevaa koulutaivalta varten.

Lievästi haikeaksi tekee mielen se, että tavallaan yksi osa lapsuudesta päättyy tulevana syksynä.
Lapsuushan tietenkin jatkuu, mutta vähän erilaisena kuin ennen. Koulun aloitus tuo vastuuta ja velvoitteita niin lapselle kuin aikuisellekkin. Äidin mielen se toisaalta vetää haikeaksi, joutuu tavallaan päästään osittain irti ja päästää lapsen itsenäistymään, harjoittelemaan vastuunottamista ja ottamaan askeleita kohti nuoruutta. Nuoruutta !?!

Oikeasti, sitähän se on, koulutien kun aloittaa se on askel kohti tulevaa nuoruutta ja näin äitinä se tuntuu ihan kauhealta että esikoinen todella on jo siinä iässä, että ottaa päivittäin askeleita kohti itsenäisempää ja omatoimisempaa elämää. Tuntuu ihan hurjalta, kun juurihan se poika tuhisi tyytyväisenä sylissä nukkumassa :O

Poika itsehän on enemmän kuin innoissaan ja ei tuota jännittänytkään vähääkään kouluun tutustuminen. No toisaalta, eskarin kautta koulu alueena ja paikkana on jo tuttu ja ovat eskarivuoden aikana tehneet tiivistä yhteistyötä nykyisten ykkösten kanssa, joten koulumaailma sinänsä on tullut jo tutummaksi. Tulavasta opettajastakin jäi erittäin hyvä vaikutelma ja onnellinen oon siitä, että poika saa jatkaa tutussa koulussa ja tutussa ympäristössä kun niitä kaverisuhteitakin on ehtinyt eskarivuoden aikana muodostua jo mukavasti.

Poika on kyllä saanut hienot eväät koulutaipaleelle tämän eskarivuoden aikana. Siitä kiitos kuuluu ihan huipulle eskarin henkilökunnalle. Hienoa työtä olette tehneet ja poika on muuttunut vuodessa paljon ja ottanut huimia harppauksia eteenpäin, saanut hienoja kokemuksia ja oppinut todella paljon uusia taitoja. Edessä on haikeat hyvästit eskarille. Kevätjuhlat on tuossa loppukuusta ja voin taata, että mä märisen ihan hulluna.... tämmönen herkkis kun on luonteeltaan, niin eihän sitä silmät kuivina tilaisuudesta tulla selviämään. Onneksi mää saan mukaan pojan kummitädin niin voidaan sitte vetistellä kilpaa juhlissa :D