Sateista sunnuntaita

Sateista sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle.

Kuinkas se arki on lähtenyt käyntiin vai onke se ylipäätään lähtenyt käyntiin? Vähän siellä sun täällä medioissa tuntuu olevan keskustelua siitä, kuinka hankalaa se arkirutiineista kiinni saaminen on lomien jälkeen, no kai se on hankalaa kun arkirutiinit tuntuu nykyisin enenevässä määrin olevan hakoteillä ihan oikeasti aikuisväestölläkin, ei ainoastaan niillä parjatuilla nuorilla aikuisilla.
Tästä muuten on tekeillä ihan oma postauksensa...

Meillä on havaittavissa pientä väsymyksen poikasta näin koulun ja eskarin aloituksen tiimoilta ja se näyttäytyy tietenkin yleisenä kiukutteluna ja siskon/veljen/veljien äärettömänä ärsytyksenä.
No tähän olin jo varautunut, tosin se eskarin varsinainen alkuväsy taitaa olla vasta tulossa, jos muistelee yhtään tuon esikoisen eskarin aloitusta.

No kyllä se arjen alku näkyy vähän itselläkin ja varsinkin siinä kun tuo liikuntamäärä taas äkisti lisääntyi. Vaikka muutenkin liikun paljon päivittäin, niin silti se on jotenkin erilaista, kun liikkuu aikataulutetusti ja reippaammalla tahdilla ja syöhän se tietenkin energiaa se kaikki taustatyö, jota täytyy tehdä siinä aikataulussa pysyäkseen, puhumattakaan tuosta lasten kiukkupuuskasta.
Varmasti tätä kiukkua löytyy muistakin koulu- ja eskaritaipaleensa aloittaneilta, siitä oon varma.
Onneksi itsellä on ainakin taipumus aika nopealla tahdilla saada niin kroppa kuin mielikin palautumaan, joten ens viikko oletettavasti mennään jo virkeämpänä.

Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että jokaisella muksulla on jonkin ikäkauden uhma meneillään ja siitäpä sitten voi päätellä kuinka ruusuista se elo on aina niinä huonompina päivinä... 3 uhmista, jotka uhmaa vanhempia, sisaruksia ja tuntuu että jos ei muuta keksi niin tappelevat vaikka itsekseen :D
No elämä opettaa tässäkin tapauksessa ainakin äitiä, mä osaan sujuvasti laskea ainakin tuhanteen ja samalla koittaa hillitä itseni, vaikka hermot tuntuu olevan jo riekaleina. Mutta kyllä mulla on melkoiset lehmän hermot jo kehittyneet tässä vuosien varrella. Hermojen kehittymisen taso testataan viimeistään sitten kun kaikki on yhtäaikaa teinejä.... no onneksi mun ei tartte ajatella asiaa vielä tarkemmin niin pitkälle. (onneksi)


Lopetampa tämän jonninjoutavan höpinän tältä erää ja toivotav vaan jokaiselle energistä tulevaa viikkoa ja jatkan inkivääriteen litkimistä.

Arjen startti

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.

On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D

Elokuun ensimmäisiä

Niin sitä ollaan päästy elokuulle ja mullehan se oli se virallinen henkiinheräämisen aika :)
Onneksi nyt taitaa ne helteet olla ohitse ja voi oikeasti nauttia ulkoilusta ihan ilman tukalaa olotilaa.
Kovasti ollaan valmistauduttu alkavaan koulutaipaleeseen tuon esikoisen kanssa. Kyllä se hurjalta tuntuu, että se todella oikeasti on jo koululainen. Äitiä taitaa kyllä jännittää ja hirvittää enemmän kuin poikaa itseään ja oikeastaan eniten hirvittää tuo koulumatka... liikennettä on kuitenkin aika reippaasti ja kahjoja on liikenteessä enemmän kuin tarpeeksi.

Ukkosista ollaan "nautittu" oikein kunnolla ja kertaalleen saatiin ihan kunnon säikähdyskin, kun salama jysähti johonkin tähän ihan lähelle ja jyrinä oli todella sen mukainen.

sieltä se on tulossa...

Saatiin oma järvi vastapäiselle pyörätielle :D no aika äkkiä tuo veden paljous tuosta imeyty, mutta aika kiitettävästihän tuota tuli.

askelmäärien ja liikunnan kanssa oon skarpannut nyt jo kolmisen viikkoa, tästä operaatiosta on tulossa postaus ihan erikseen.

Mummilan maisemia.

Tässä on ehditty juhlia yhdet rippijuhlat ihanine herkkuineen ja omatkin synttärit meni siinä samalla.

Eilen oli tärkeä päivä kun tuo esikoinen sai siunauksen koulutielle. Täytyy kyllä mainita, että olipa meidän kotiseurakunnassa järjestetty sujuvasti tuo koululaisten siunaustilaisuus ja tilaisuus oli kyllä kokonaisuudessaan aika tunteellinen. Saatiin seuraksi pojan kummitäti ja kirkon jälkeen he lähtivätkin sitten yhteistuumin reppuostoksille. Kyllä oli iltapäivällä onnellinen ja ylpeä poika uusien koulujuttujensa kanssa. 

Nyt harjoitellaan vielä alkuviikko ahkerasti koulutietä ja torstaina on sitten edessä se SUURI ja odotettu päivä.... äitiä itkettää jo valmiiksi.

mutta mukavaa viikon alkua kaikille! ja Turvallista koulumatkaa jokaiselle koulunsa aloittavalle!