Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit

06 elokuuta 2014

Kevyttä hyvää

Hupsista... jopas on postaukset vähän kuin unohtuneet! No ei ne unohtuneet oikeastaan ole, mutta tämä hellehelvetti vie kyllä kaikki voimat ja järjelliset ajatukset. Niin kuin monesti oon todennu, ei oo mun juttu EI.
Mutta lupailin kevyitä ruokaohjeita tuossa aiemmin teille ja nyt niitä tulee. Ihana lukijani on toimittanut minulle läjän ihania ohjeita, jotka laitan jakoon myös teille. Ohjeita on sen verran reilusti, että ajattelin laittaa niitä tulemaan aina muiden postausten ohessa tai muuten käy niin, että postaukset paisuvat pitkiksi kuin nälkävuosi ;)

Tässä kuitenkin alkuun pari yksinkertaista, mutta hyvää ohjetta, joita muuttelemalla saa myös ruuan keveyttä muutettua juuri omien tarpeiden mukaan.

JUUSTOINEN KAALI-JAUHELIHAPATA
4 annosta

n 1 kg kaalia 
400 g jauhelihaa (valitse vähärasvainen vaihtoehto ja jos normaali jauheliha ei miellytä, toimii myös broilerijauhelihan kanssa)
1 sipuli
1 rkl meiramia tai oreganoa
n. 1,5 tl suolaa 
mustapippuria
1 pkt (250 g) Koskenlaskija -sulatejuustoa (oman maun mukaan! ja oman tarpeen mukaan keveämpää vaihtoehtoa voi käyttää, lähes kaikki käy. Toimii myös tarjoilun yhteydessä lisättävä kevyt tuorejuusto)

1. Leikkaa kaali veitsellä mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi
2. Ruskista jauheliha, lisää hienonnettu sipuli. Lisää kaalisuikaleet muutamassa erässä jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Kypsennä kannen alla n. 20 min välillä sekoittaen.
3. Paloittele juusto pataan ja anna sen sulaa. Tai lisää tuorejuusto ihan valmistuksen lopussa tai tarjoiltaessa

Tarjoa puolukoiden ja ruisleivän kanssa.

Helppoa, simppeliä kotiruokaa ja kaiken lisäksi edullista. Toimii myös muun aterian lisukkena, kokeile lisäksi vaikkapa broilerifileen kanssa. Kaalihan on tunnetusti sellainen, että maku paranee lämmitettäessä, eli tätäkin voi tehdä vaikka isomman satsin kerralla ja lämmittää sitten muiden aterioiden lisäkkeeksi :)


ja jälkkäriksi taikka välipalana

RUIS-MUSTAHERUKKASMOOTHIE
3 annosta

4 hapankorppua
2 dl mustaherukoita
3 dl kevytmaitoa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl sokeria

Laita ainekset kulhoon, vatkaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Jaa smoothie laseihin. Nauti kylmänä välipalana.

Hapankorppuja kannattaa vähän murskata jo valmiiksi ja tämähän toimii minkälaisten marjojen kanssa tahansa. Nythän sitä marjasatoa korjataan parhaillaan ,joten tämän vitamiinivälipalan ainekset on ainakin todella helposti saatavilla. Itse kokeilin tätä puna-ja mustaherukalla ja nakkasimpas sekaan vähän tyrniäkin ;)
Tuossa eräänä hellepäivänä tekaisin pesueelle tätä ja annostelin muovimukeihin, mukit hetkeksi pakastimeen ja naperot söi enemmän kuin innolla ja tuumasivat, että täähän on kuin jäätelöä....
Niinpä, enemmän kuin hyvä vaihtoehto jäätelölle!


Mukavaa hellepäivää kaikille, nauttikaa jokainen, joka tykkää :)

18 heinäkuuta 2014

Tarina jatkuu... ruokavalion muutos

Paino lähti kuin lähtikin pikkuhiljaa laskusuuntaan, aloitin enenevässä määrin ruokavalion muutoksen.

Aiemmin söin harvoin ja oikeasti ihan törkeän kokoisia annoksia... No mitä siitä on seurasi...
Vatsalaukku venyi venymistään ja ruoan määrää oli aina vain lisättävä, jotta olo tuli kylläiseksi ja sillähän se painokin nousi...Aika monesti painon kanssa taistelevilla on sellainen kuvitelma, että jätetään yksi taikka kaksikin ateriaa välistä niin sitten laihdutaan... ja katin kontit, sitten seuraavalla aterialla vedetään täysillä itsensä ähkyyn asti, ja siinä ähkyyn syömisessähän se vatsalaukku venyy ja määriä on vain lisättävä, vaikka jättäisi sen yhden aterian pois kokonaan!

Ja niinhän se maalaisjärki ajoi toimimaan juuri päinvastoin:

Aloitin aterioinnit aina isolla lasillisella vettä ja vasta sen jälkeen suunnittelin aterian kasaamista lautaselle.
Söin n. 2-3 tunnin välein ja suurimpana pointtina taisi olla se, että vaihdoin normaali kokoisen ruokalautasen asettiin, enkä täyttänyt sitä enää uudelleen!! Muista siis, ÄLÄ  täytä sitä lautastasi uudelleen. Aivot kun toimivat sen verran hitaalla, että se kylläisyyden tunne tulee vasta myöhemmin, se EI tule heti kun olet sen pienen lautasesi tyhjentänyt. Älä siis anna aivojen harhauttaa itseäsi, syö rauhallisella tahdilla ja muista vesi ;)

Pieneen lautaseen  ei voi tunkea määrättömästi sitä evästä... ja silläkin tuli kylläiseksi kun vaan muisti juoda aterian aikana riittävästi vettä. Tähänkään ei sitä yksiselitteistä ohjetta ole, joka toimisi kaikille. Aina täytyy löytää se oma määrä ja oma aikataulu, mutta varmasti se kaikille löytyy :)

Yksi aterian ohje on erityisesti jäänyt mieleen, jota yleensä söin iltapäivällä/alkuillasta:

1 keitetty peruna (ei mikään megasuuri uuniperuna) ;D
wokki vihanneksia tai kruunuvihanneksia (määrän saa päättää ihan itse, kunhan ei vetäise ähkyyn asti)
Lehtisalaattia tai jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaattia
Raejuustoa
1 keitetty kananmuna


Näistä kasasin yleensä aterian siihen malliin, että ensin kuullotin keitetyn perunan pannulla aivan pienessä tilkassa öljyä, sen jälkeen wokki vihannekset pannulle sekaan. Yleensä keitin/sulatin kasvikset mikrossa ennen pannulle laittamista.

Perunaan ja kasviksiin lisäsin maun mukaan mausteita, PAITSI tavallista suolaa en laittanut, käytin aromisuolaa tai yrttisuolaa.

Lautaselle salaatit alimmaiseksi, peruna ja kasvikset siihen päälle, koristeeksi maun mukaan kurkut, tomaatit, raejuusto ja kananmuna :) Hyvää oli ja täyttävää, mutta ei raskasta ;)
Välillä tuunasin tuosta päivällisen lisämällä kanafileen tai vaikkapa tonnikalaa.

Välipaloina söin hedelmiä, tomaatteja ja kasviksia. Monesti minulla oli jääkaapissa valmiiksi pilkottuna porkkanaa, jotta sieltä oli helppo sitä ottaa. Tämänkin tein siksi monesti valmiiksi, että en sorru siihen, että jätän vaikka kokonaan syömättä kun en ehkä kiireessä viitsi alkaa porkkanaa kuorimaan ja pilkkomaan tai vaihdan sen porkkanan johonkin huonompaan vaihtoehtoon ;) Itseä täytyy osata huijata ja omat vanhat toimintatavat täytyy osata ennakoida, jotta voi helpommin välttyä niiltä turhilta takapakeilta :)

Leivät vaihdoin kaikki ruisleipään ja minun suuresti rakastama paahtoleipäkin sai täysjyväisen muodon ja aina salaateilla höystettynä :) Tätä kaikkea ennen oma rehujen syönti taisi rajoittua suurimmaksi osaksi siihen, mitä pizzan mukana sai kotiin otettua... ;) Ja köyhäkin kun olin, pistinpä maalaistyttönä kaupasta ostetut salaattiruukut parvekelaatikkoon olohuoneen ikkunalaudalle ja vóila, tulipa siinä sitten kasvatettua itse omat salaatit :) persiljat ja kaikki toimivat ihan samalla tavalla... ostat yhdet ruukut kaupasta ja samalla reissulla haet sen parvekelaatikon ja kukkamultaa... rehut laatikkoon ja kohta saat takuulla tuoretta ja puhdasta lisää ruokavalioon :)


Pelkästään tällä pienellä ruokavalion muutoksella tuli energiaa ihan mielettömästi lisää. Aiemmin olin tosi väsynyt ja vaikka kuin olisi nukkunut, aina vain väsytti lisää... ja painossa tuon ruokavalionmuutoksen huomasi aika äkkiä... Silloin sen vasta oikeasti tajusi, kuinka pienellä muutoksella voi olla ihan järjettömän suuri merkitys :)


17 heinäkuuta 2014

Tarina jatkuu... hitaasti alkuun

Heti aluksi täytyy painaa nöyränä pää alas ja sanoa Teille lukijoille ISO KIITOS! Edellisen postauksen jälkeen kaikkien aikojen kävijäennätykset rikittiin mennen tullen palatessa. Melkein säikähdin, kun kurkkasin kävijätilastoja <3 Mieletöntä, arvatkaas vaan millä tsempillä tässä taas jatketaan ;)

Mutta, elämänmuutostarina jatkuu jälleen:


Aluksi kokeilin muutamia eri laihdutusvalmisteita, mutta henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että näillä ei juuri mitään merkitystä ole. Pelkkää rahan haaskausta. Voihan ne toki joillekkin toimia, mutta minulla ei toiminut edes silloinen markkinoiden johtava valmiste. Eli ihan sama kuin olisi persiinsä pyyhkäissyt niillä rahoilla, joita näihin valmisteisiin tuhlasin.

Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään... Mutta eihän mikään tehoa, jos muutos ei ole kokonaisvaltainen. Sekin opittiin kantapäänkautta, kuten niin moni muukin asia elämässä. Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon ja alitajunta nakutti taustalla omia käskyjään toimia.

Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti. Vettä kului päivässä vähintään se 3 litraa.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)
Elimistö alkoi pikkuhiljaa saada puhtia puhdistumiseen ja aineenvaihdunta alkoi vilkastua.

Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.

Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Eihän kukaan voi loppuelämäänsä popsia laihdutusvalmisteita pysyäkseen tavoitepainossa...

Aluksi muutokset liikunnan ja ruokavalion suhteen oli aivan mitättömän pieniä, mutta jo niillä sitä tulosta alkoi tulla. Jos on vuosikaudet elänyt vähän miten sattuu, ei sitä muutostakaan ole helppo tehdä hetkessä. Pieni shokkihoito omalle pääkopalle ja omille pinttyneille tavoille on kyllä hyväksi, mutta pointtina se, että sen muutoksen olisi oltava pysyvä, kannattaa se muutos toteuttaa hissukseen, jotta sen uuden, erilaisen elämäntavan ehtii omaksua ja ei tule niitä takapakkeja niin paljon, joissa vaarana on paluu siihen vanhaan elämään... Näitä toki tulee, varmaankin kaikilla, mutta aina sieltä on ponnistettava ylös.

Seuraavassa postauksessa tarkemmin tuosta ruokavaliomuutoksesta ja vähän ohjeitakin yksinkertaisiin ruokiin, joita itse aikoinani ja vielä tänäpäivänäkin käytän :)