Hellehelvetti

Edellisen postauksen tukkakriisi tuntuu aika pieneltä nyt kun tämän helteen kanssa kiroaa kaiken alimpaan.... sinne just!

Mitään järkeväähän me ei tässä oikeastaan olla touhuiltu, oleskeltu, helteessä ulkoiltu, rannalla käyty ja syöty ihan hulluna jäätelöä. Taas varmaan saan kesäihmisiltä ne virtuaaliset puukot suoraan keuhkoihin, kun kitisen tätä helvetillistä kuumuutta, mutta tää vaan ei oo mun juttu alkuunkaan. Mä haluan nukkua yöllä peitto päällä, ilman heräämistä hiestä märkänä, haluan liikkua ilman sitä tukalaa ja nihkeää oloa, haluan kyetä hoitamaan kotihommatkin ilman sitä nihkeää ja tympeää oloa.

Maanantaina vaihtuu elokuu ja se on mulle se virallinen "henkiin heräämisen" päivä :D
Hartain illuusio tällä hetkellä on se pimenevä elokuun ilta, joka viilenee jo niin että voi vetäistä villatakin hartioille kun iltasella ulkona istuu.

Meidän kävelymaisemia... tuonne metsäpolulle kuulemma pitää lähteä seikkailemaan, kuulemma siellä on taikametsä! Taikoskohan nuo metsän haltijat taikka muut mörököllit nämä helteet samalla huitsin kettuun...?

Mini-ihmiset kävelyllä.  Tytöllä tais olla AnniinaBalleriina esitys kesken lenkin,
mutta mahtuuhan tuolla vetäiseen laajemmankin balettishown.

Lasten suusta kuultua näin helteiden aikaan:

- Äiti, miksi kännykkä jää mun nahkaan kiinni?  ööö.... ilmeisesti oli hiukka nihkeä olo jollakin muullakin.

- Äiti, täällä on niin kuuma että musta tulee jäätelö ja mää sulan.

- Äiti, käykö kipiää ku se aurinko pistää..? tovi piti miettiä, mutta kysehän oli siis auringonpistoksesta

että näin... nyt odotellaan oikeasti käden kyynäspäitä myöten ristissä, että tämä hellehelvetti loppuis ja sais vähän normaalimman arjen takasi.

Hiuskriisi

Tämä tukkakriisi se aina tasaisin väliajoin nostaa päätään, vaikka mitä yrittäisi tehdä sen estämiseksi.
Toisaalta haaveilen pidennyksistä TAAS, toisaalta sähäkkä, lyhyt mallikin ois tosi jees ja toisaalta tämä nykyinenkin on ihan ok mittainen jo ja värikysymys siihen vielä lisäksi. Voi, miksi voi miksi niitä vaihtoehtoja pitää olla niin paljon? On tämä naisena oleminen sitte hankalaa!

Monenmoista tukkaahan mulla on vuosien saatossa ollut, mutta mikä niistä sopii mulle parhaiten, sitä en osaa sanoa yhtään. Eli jos on mielipiteitä, ehdotuksia tai ihan mitä vaan, niin heitäppä kommenttia tähän postaukseen!!

Tämä on ehkä suunnilleen vuodelta 2010 tai 2011 

Kuvanlaatu on mitä mainioin, mutta tämä kuva on muistaakseni kesältä 2012

2013-2014 jotakuinkin päässä oli BPhair clipsit, nämä mulla on ollu ehdottomasti pisimpään ja tykkäsin kyllä enemmän kuin kovasti ehkä just tuon liukuvärin vuoksi ja olihan nämä ihan huippulaatuiset!

Tässä BPhair teippipidennykset, raidat tehty BPhair sineteillä, nämäkin oli kyllä niin upeat!!

Sama tukka edestäpäin

Välissä kävi ihan oma tukka vaalennettuna melko reilusti....
No onhan tää nyt ainaki aika kamala :D

Sitten tulikin tämä herkku! Pidennykset BPhairia tietenkin

Sitten tuli totaalinen muodon muutos blondiksi, pidennykset tietty Bphairia

Sitten vaihtui nuo edelliset teippipidennykset BPhair:n clipseihin, nämä olikin sitten 60 cm



Sitten kyllästyin taas blondeiluun ja tempaisin vanhoihin clipseihin vähän sävytettä ja kuljeskelin tovin suklaanruskeassa tukassa.

Nyt tää on tämmönen! kohtuu tumman ruskea on oma tukka ja välillä käytän vanhoja violetteja clipsejä raitana, jos alkaa oma väri tylsistyttää (tylsistyttää siis aika usein jo)

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että mitä mä tälle teen!!! sitä ei kyllä käy kieltäminen, että teippipidennyksiä mulla on ihan tosi ikävä ja nautin pitkän tukan kans olemisesta!
mutta kun ei osaa päättää niin ei osaa ja en mä oikeastaan osaa edes ajatella, että mikä mulle loppujen lopuksi parhaiten sopii! HELP!!

Näihin pohdintoihin, mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Kuulumisia helteiseen iltaan

Hupsistakeikkaa, taas on vähän hujahtanut tuo aika johonkin. Mitäs me ollaan hommattu?
No ei yhtään mitään! Päivät on menneet ihan tässä kotosalla ja ulkoillessa. Viime viikko oli niin sateinen, että hypittiin melkeimpä seinille, kun ei juuri ulkoilemaan viitsinyt lähteä.
Nyt on sitten ollut niin kuuma, että ei puhettakaan, että tuossa takapihalla kykenisi olemaan ilman lämpöhalvausta ja sama juttu tuossa meidän pihan leikkipaikalla... Tänäänkin kävelyllä käydessä tuntui, että ilma ei edes vaihdu yhtään ja aurinko paahtaa täydeltä terältä.

Nyt varmaan kaikki vannoutuneet kesäihmiset mielessään tuikkaa vähintäänkin puukon mun keuhkoon, mutta voi jummi mä odotan jo syksyä!!! Oon ennenkin täällä tainnut mainita, että minähän herään henkiin tuossa elokuun alkupuolella (kyyhkyjahdin aloitukseen :D )
Parasta maailmassa ehkä on ne elokuun vielä lämpimät, mutta pimenevät illat. Tuossa yhtenä aamuna jo vähän riemastuin, kun aamuaikaisella heräiltiin oikein sumuiseen, ja vähän viileähköön aamuun ja se tuoksu, kaikki tuoksui niin vahvana kostean sumun lävitse. Taisin viivähtää terassilla vähän pidemmänkin hetken sitä tunnetta fiilistellessä. Määhän oon niin maalta, että saattaisin unohtua kokonaan johonkin just puidun viljapellon laitaan aamu-usvan sekaan, ai että sitä tuoksua.

No josko tässä nyt lakkaisin fiilistelemästä tämän enempää.... kesää rakastavat lynkkaa mut kohta ihan kokonaan :D

Tässä vähän satunnaisia otoksia viimepäiviltä

Omenapuu kasvattelee satoa

Mansikoitakin vois kohta olla tiedossa. Tässä meidän takapihalla on pikkuruinen mansikkapenkki ja sitä vahditaan kuin haukat, että milloin on ensimmäiset punaiset näkyvillä tuhottavaksi.

Meidän pihan leikkipaikalta... on se tuo poika aina joskus oikeinkin päin tuossa kiipeilytelineessä...

Keinuhommia

Nyt varmaan tarvitsis alkaa miettimään, että miten saa asunnon viileämmäksi vai saako sitä....
Oletettavasti ei juuri tartte tulevana yönä nukkua, kun mua niin ahdistaa tää kuumuus ja eipä tarvinnut nukkua edellisenäkään yönä, ei siis mitään uutta auringon alla. 

Uusi koti

Juhannus oli ja meni, toivottavasti teilläkin rauhallisesti ja hyvin. Allekirjoittaneella se meni ihan huomaamatta kotosalla ollessa, ilman mitään ylimääräistä huuhaata :) Uutissivustojen mukaan, jälleen kerran, suomalaiset eivät osaa juhlia viisaasti ja tänäkin juhannuksena kuolon uhreja on tullut ihan liikaa.

Mutta asiaan, uuteen kotiin ollaan kotiuduttu hyvin. Ympäristö on viihtyisää ja lapsille riittää tekemistä. Omasta pihasta kun poistuu takapihan kautta, pääsee suoraan leikkipaikalle ja vähän matkan päässä on heti useampiakin puistoja, joissa voi käydä enimpiä energioita purkamassa.
Nyt saadaan aloittaa esikoisen kanssa koulureitin harjoittelu, sillä syksyllä se sitten on edessä, että itsenäisesti pitäisi tuo hulivili tohtia laskea kouluun kulkemaan (äidille siis jäätävä kriisi ja stressi).

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia uudesta kodistamme.

Ruokailutila

Näkymä yläkerrasta

Olohuonetta

Keittiön lamppu, mä ihastuin tähän heti välittömästi. Väriä saa vaihdettua punaisen, sinisen ja vihreän välillä ja näiden yhdistelminä. Toki on ihan normaalit valotkin käytettävissä.

Näkymä olohuoneesta

Joitain pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja vähän hakee tavarat vielä paikkaansa, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa elämä asetu uomiinsa uudessa kodissa. Ei tämä muuttaminen kyllä ole tervejärkisen hommaa yhtään, hermot on riekaleina ja hillitön stressi päällä. Siihen vielä lisätään mun heikkohermoisuus kaikkea sekasotkua kohtaan, niin soppa on valmis. Siksipä meillä tavarat löysi aika nopsaan suunnilleen loogiset paikat ja säkit ja laatikon purku aloitettiin heti. Kaikkiaan tähän operaatioon meni tasan 2 vuorokautta. 1 päivänä tavarat uuteen osoitteeseen ja entisen siivous, illalla ja yöllä purin jo ison osan tavaroista paikoilleen ja seuraavana päivänä homma olikin päällisin puolin selvä iltaan mennessä. Sen jälkeen vain pientä järjestelyä. Kai sitä vähän hullu on, kun tuolla tahdilla tekee, mutta minkäs sitä itselleen voi :D

Tavoitteena hyvinvointi

Nyt päästään vihdoinkin asiaan tässä Tango Wellness Motivator -aktiivisuusrannekkeen raportointiosiossakin. Tämä meidän muutto vähän viivästytti postausta, mutta ompahan tullut kerättyä huomioita ainakin pidemmältä ajalta.

Ihan ensimmäisten päivien aikana huomio luonnollisesti kiinnittyi päivän aikana kertyneeseen askelmäärään. Se 10000 askeleen tavoite hujahtaa mun kohdalla täyteen ihan helposti ihan vain kotihommia tekemällä. No käytännössähän sitä näin kotiäitinä hyppää edestakaisin päivän aikana sen miljoona kertaa, joten askelten määrä selittyy ihan helposti. Tilanne olisi ihan täysin toinen jos lapsia ei olisi. Eihän sitä silloin tarvitsisi välttämättä liikuskella sillä tavalla, vaan se liikuntamäärä olisi hommattava jotenkin muuten.

Tässäpä sitten heräsikin ensimmäinen huoli omalla kohdalla.  Koska liikun reilusti ja pyrin tekemään myös kotijumppaa ynnä muuta tämän normaalin kotiaskereliikunnan lisäksi, kuluttamani energia päivän aikana on aika korkea.... tästäpä siis huoli heräsi, että en todellakaan syö riittävästi ja ainakaan en riittävän terveellisesti, ottaen huomioon kulutuksen määrän. Tässä on matkan varrelle todella paljon parannettavaa. Ranneke vaan kertoi ne kylmät faktat, joiden kautta sitten silmätkin lähtivät avautumaan. Ruokailutottumukset on siis laitettava todella tarkan syynin alle.

 "Normipäivä..."

Huoli numero 2, joka onkin sitten vähän kinkkisempi juttu.... Uni ja ennen kaikkea sen laatu...
Taivas varjele, mä melkein sain slaagin kun ensimmäisiä kertoja katselin rannekkeen antamia tietoja edellisestä yöstä. Joo, kyllähän mä siis pyrin nukkumaan kunnon yöunet, mutta se, kuinka rikkonaisia ne yöt on, on jotain ihan kamalaa. Syvää unta on maksimissaan sellaiset reilu 5 tuntia ja se on ihan liian vähän. Välissä sitten heräämisiä ja kevyempää unta ja niitä heräämisiä kun oikeasti on turhan paljon. Osa selittyy tietenkin sillä, että tuo nuorimmainen kun on oppinut pahan tavan ja könyää aina viereen nukkumaan, siinä ei sitten äiti juuri nuku... mutta silloinkin kun poika ei viereen ole tullut, uni on jäätävän rikkonaista. Tähän siis pitäisi nyt perehtyä vielä tarkemmin, että mitä asialle voisi tehdä. Yleensä kun minä olen ollut aivan loistava nukkuja ja eihän mun ole kuin tarvinnut vaakatasoon mennä niin oon jo likimain unessa... en muuten ole enää nykyisin.

Tässä kuvassa nähtävissä mun ihan huippu yö... syvää unta siis 5 h 10 min, ei riitä mulle alkuunkaan ja tuo rikkonaisuus on tietenkin myös se, joka tässä vaivaa.
Stressi selittää toki tässä asiassa paljon. Nyt on ollut muutto ja ties mitä kaikkea yhtäaikaa, niin sieltä tietenkin kumpuaa osa uniongelmista, mutta tuskin nuokaan kaikkea selittävät. Jotain on siis tämän nukkumisen suhteen keksittävä miten sitä unenlaatua voi parantaa.

Kokonaisuudessaan Tango Wellness Motivator aktiivisuusrannekkeen käyttö on ollut helppoa ja mukavaa. Se että ranneke on erittäin kevyt ja siro tekee sen käyttämisen miellyttäväksi, eikä se häiritse ranteessa edes yöllä. Ranneke on tullut jo niin osaksi itseä, että heti tuntuu melkein alastomalta, jos se ei ole ranteessa :) Katsotaampa sitten seuraavassa raportissa, että olenko saanut ratkaistua näitä huoliani. Tosiasiahan on se, että ranneke ei tee sitä työtä mun puolesta, se vain kertoo ne faktat, joiden perusteella mulla on mahdollisuus toimia paremmin, kun tavoitteena on se kokonaisvaltainen hyvinvointi. Empä ilman tuota ranneketta olisi koskaan tullut tietoiseksi siitä, kuinka onnettomasti oikeasti nukun ja oikea lepohan on kaiken A ja O sen oikeanlaisen ravinnon rinnalla.

Mutta nyt Hyvää Juhannusta kaikille ja muistakaa juhlia viisaasti!

Hengissä selvittiin

Muutto on nyt ohi! Oli kyllä rankka rutistus, vaikkakin itse muutto sujui nopealla tahdilla, johtuen siitä, että kaikki oli pakattu niin perusteellisesti valmiiksi. Tavarat kyytiin ja paikasta A paikkaan B ja tavarat ulos. Tavaroiden kuljetus oli muutaman tunnin homma, onneksi muuttomatka ei ollut pitkä. Sitten tavaroiden purkua 1,5 päivää ja homma olikin selvä, tavarat paikoillaan ja uusi koti valmiina.

Flunssa ja yskä antoi sitten sen oman lisämausteensa muuttohommaan ja olihan se tosiaankin rankka juttu ja varsinkin kun ei juuri ole kyennyt nukkumaan kunnolla. Siihen vielä stressi päälle...
Siksipä täällä onkin niin hiljaista ollut, sillä ei aivotoiminta salli tässä väsymyksessä kirjoittaa yhtään mitään järjellistä.

Jospa tämä tästä pikkuhiljaa helpottaisi nämä univajeet ynnä muut... mutta kun tuo ihmismieli on niin kummallinen kapistus, että se stressi ahdistelee koko ajan milloin mistäkin syystä ja vetää kyllä mielen matalaksi ja hermot riekaleiksi. Kotiutuminen uuteen kotiin on kyllä ollut helppoa, myös lapsilla. Mulla itsellä nyt tahtoo olla vielä tavarat hukassa ja kaikki hakee vielä lopullista paikkaansa.

Tulevalla viikolla on tarkoitus saada tuosta aktiivisuusrannekkeesta vihdoin koottua kaikki yhteen postaukseen ja päästä purkamaan sitäkin juttua vihdoin viimein. Myös tästä meidän uudesta kodista on tulossa pieni esittelypostaus jossain vaiheessa ja muutakin olisi tuolla muistilokeroissa jemmassa, kunhan vaan saa kaiken järkevään muotoon.

No hengissä kuitenkin tosiaan ollaan ja tässä pari pientä yksityiskohtaa uudesta kodista.

Toukokuuta pakettiin

Pistetäämpäs pikaisesti kuvien muodossa vähän pakettiin toukokuuta, että mitä sitä onkaan touhuiltu. Kiirettä tässä pitää, sillä muutto pukkaa päälle käytännössä jo muutaman päivän päästä ja päivät on sitten sen mukaisia... eikä asiaa tee yhtään helpommaksi se, että allekirjoittanut taiteilee helvetillisen flunssan kanssa ja pari päivää menikin melkolailla makoillessa ja nytkin olotila on sellainen, että heti jos enemmän yrittää tehdä, iskee takapakki päälle ja on otettava hetki lepoa, että kykenee taas vähän jatkamaan. Kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä, että tämä on meidän elämän ehdottomasti vaikein ja raskain muutto kaikinpuolin. Pelkkä muuttostressi ois riittäny ihan hyvin, niin vielä sitten kun taudin myötä pettää fysiikkakin...

no, mutta sitä toukokuuta sitten...

Synttäreitä juhlittiin tuplana, kun neiti täytti 5 ja nuorimmainen 4 vee. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja toisena päivänä vielä sukulaisten kesken.

Synttärisankarit

Pesue :)

Kaverisynttäreiden ensimmäinen kattaus.... hulabaloota riitti ja mä löysin illalla jopa lattian kaiken sipsin, popparin ym. moskan alta...

Normipäivä.... kuva otettu n. klo 16.00 iltapäivällä... nyt sairastelun aikana aktiivisuusmäärät on jääneet tooooodella paljon pienemmiksi. Aktiivisuusrannekkeesta kertyneitä huomioita on ihan jäätävä määrä jo ja niistä on tulossa oma postaus, kunhan tässä päästään uuteen osoitteeseen asettumaan ja saadaan tämä laatikko/jätesäkkihelvetti purettua!

Käytiin ihastelemassa, paijaamassa ja ruokkimassa lampaita

Esikoinen sai eskarivuoden päätökseen. Oli niin liikuttavat kevätjuhlat ja sitten vielä todistusten jako.
Niin se vaan lukuvuosi vierähti ja nyt poitsu on kesälaitumilla ja odottelee jo kovasti, että milloin on se suuri hetki edessä: EKALUOKKA

Kaikenkaikkiaan koko toukokuu on ollut yhtä hulabaloota, paikasta toiseen juoksemista ja miljoonan asian muistamista. Ihan kauhea kuukausi siinä mielessä ja sama rumba jatkuu vielä astetta pahempana tämän muuton vuoksi... nyt taitaa olla potilaan lepohetki taas käytetty tehokkaasti postauksen kirjoittamiseen ja täytyy jatkaa oikeita hommia. Palaamme linjoille varmaankin aikaisintaan reilun viikon päästä.