Laiskotusta

Jos edellisessä postauksessa tuli hehkutettua sitä reippailua, niin eipä voi samaa sanoa tästä.
Jostain syystä viime päivät on menneet enemmän tai vähemmän laiskoissa merkeissä. Ei vain yksinkertaisesti ole ollut motivaatiota oikein mihinkään. No, pakolliset kuviot tietenkin on tullut siinä sivussa hoidettua, mutta muuten elämä on omalta osalta ollut sellaista yleistä rötväilyä.
Ehkä se tieten ajoittain on luvallistakin, ainakin tämän hetkisen tilan huomioon ottaen ;)
Meinaa nimittäin tuo keskivartalo olla sen verran pullistunut jo, että välillä ahdistaa enemmän kuin laki sallii.
Jotenkin tänäänkin tuntui, että lapset ihan väen vängällä pudottelivat tahallaan tavarat paikkoihin, joista allekirjoittanut niitä joutui konttaamaan pois tai mahdollisesti kumartelemaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin saadakseen lelut pelastettua, sillä kriisistä päätellen vähintäänkin jokin hirviö yritti syödä neidin pupun...

Tuossa taannoin taisin jo mainitakkin, että tästä se lähtee siis tämä raskauden kettumaisin vaihe... Alkuhan menee siinä sivussa ja keskivaihetta ei edes huomaa, mutta tää viimeinen osio...
Vaikka nyt ei toistaiseksi ainakaan mitään ongelmia ole ollut, niin olo on silti sen mukainen, että ei voi unohtaa olevansa viimeisellä kolmanneksella. Ahdistaa, tympii, ei taivu, ei kykene liikkumaan siten kuin haluaisi ja se, Ah niin ihana närästys on palannut jälleen "ilokseni"... Että näillä mennään....
Eipä tuo liene ehkä kummakaan, että välillä tulee jo näitä laiskotuspäiviä!

Tuossa itse mielessäni ajattelinkin eräänä päivänä, että ensimäisen lapsen kohdalla kaikkea odottaa niin tohkeissaan, että ei välttämättä edes huomaa kiinnittää huomiota olotilojen vaihteluihin. Toisen lapsen kohdalla asiat menee jo kohtuullisen tuttuina, vaikka omalla kohdalla tunnetilat olivatkin aivan toista kuin ensimmäisen kanssa. Sitten kun tulee kolmannen odotus, homma on jo niin tuttua, että jos oman kroppansa tuntee, tietää jo melkein valmiiksi, mitä odottaa seuraavalta viikolta... mitenkä lienee sitten kun lapsia on vielä enemmän... No, enpä ajattele edes asiaa niin pitkälle :D
Itsellä taitanee olla meneillään ne pari - kolme viikkoa, jolloin väsymys on jotain aivan käsittämätöntä ja voisi nukkua 24/7 ja siltikin väsyttää. No tämä tila menee ohitse parissa viikossa ja sitten eneergia taas palaa ja sitä kestääkin sitten sinne melkein loppuun asti normaaliin malliin, paitsi että viimeisen kuukauden aikana luultavasti alkaa se karmea sisustusvimma :) Sitäpä odotellessa... se onkin paljon miellyttävämpi vaihe kuin tämä armoton väsymys vaikka maha onkin entistä enemmän tiellä ja mihinkään et juuri taivu... mutta silti... :)