voi pyhä yksinkertaisuus

Ihan ensimmäiseksi: KIITOS kaunis lukijoille!!! Blogin kävijäennätys on rikottu nyt parina päivänä peräkkäin. Hienoa huomata, että vaikka välillä päivitysvälit venyy ja paukkuu, lukijat silti jaksavat käydä tsekkaamassa onko mitään uutta. Kiitos siitä!!


Tulipa tuossa lueskeltua paikallislehtiä ja sitten eksyinkin vahingossa eräälle keskustelupalstalle, jossa nuoriso pui elämäänsä... Voi varjele mitä tekstiä sieltä löytyi!!! Tämäkin lienee taas niitä juttuja, joihin ei varmaan minun kuuluisi puuttua, mutta puutumpa silti, ihan kiusallanikin :)
Onko oikeasti uusavuttomuus näin valloillaan??? Paikallislehdessä todettiin kaupungin tulevassa talousarviossa olevan varattuna melkoinen summa työllistämiseen ja hankkeisiin.
Olisikohan syytä miettiä näitä nuorisotyöttömyyden syitä pikkuisen syvemmältä...
Keskustelupalstan tekstejä aikani lueskeltuani, en takuulla työnantajana palkkaisi ensimmmäistäkään tyyppiä, jos todellisuus on oikeasti tuota luokkaa! Nuorisolla on elämän perushallinta-asiat täysin hukassa ja edes kaupassa käynti ei luonnistunut tekstien perusteella muutamilta.

Itse jos jonkinmoisissa hankkeissa töitä tehneenä tiedän, että sitä taustatietoa ja sitä tilastonippelitietoa on kerätty jo vuosien ja vuosien ajan. Olisiko tulevien hankkeiden aika keskittyä pienimuotoisesti ja erityisellä painotuksella siihen "kädestä pitäen" opastukseen. Näyttää pahasti siltä, että jokainen nuori työtön täytyisi laittaa ensin hankkeiden kustantamalle elämän hallinta kurssille, ennen ensimmäistäkään CV:tä, saatikka työhakemusta... Ja KYLLÄ, minä katson oikeudekseni arvostella! Monessakin hankkeessa on vikana se, että homma leviää käsiin liian laajan projektisuunnitelman vuoksi, haukataan liian suuria paloja ja todellisuus on sitä, että konkreettisesti kyetään raapaisemaan vain pinta puolisesti asioita ja tulokselline ja pitkäkeskoinen hyöty jää saavuttamatta. Olisikohan kentien aiheellista kohdistaa erillinen hanke vain pienelle, potentiaaliselle ryhmälle, josta voisi olla pitkän tähtäimen hyöty. Sillä tilastotiedolla, kun ei niitä tuloksia tehdä, vaan sillä, että esimerkiksi tässä tapauksessa nuoriso "kädestä pitäen" opetetaan elämään ja opetetaan tekemään työtä.

Itse olen ollut juuri sitä nippelitietoa keräämässä, mutta myös siinä konkreettisessa talutushommassa, jossa käsi kädessä kuljetaan eteenpäin kohti tavoitetta. Valitettavan usein hankkeissa vaan jäädään keräämään niitä numeroita ja omasta mielestäni ne siihen käytetyt rahat olisi sama vaikka tuleen tuikata, koska numerot eivät ratkaise sitä alkuperäistä ongelmaa...

Ehkäpä tästäkin joku keksii vetäistä ne kuuluisat herneet nenään, mutta olkaat ystävällisiä vaan, mä tarjoon  :)

Ehkäpä se tämän oman työhistorian vuoksi ärsyttää astetta enemmän, että rahoitusta kyllä löytyy siihen, että asioita olisi mahdollista parantaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä sitä ei osata kohdentaa oikein. Tässäkin tapauksessa, pieni on kaunista eli pitäisi pureutua siihen ongelman alkulähteeseen ja pienin askelin edetä kohti tavoitetta, eikä vain raapia pintapuolisesti sieltä täältä....

Jos alkuperäinen ongelma nuorisonkin työttömyydessä on se, että tyypit eivät osaa edes itseään ruokkia omatoimisesti, miten ihmeessä he voisivat tehdä itsenäistä työtä???
Karu totuus on se, että töitäkin kyllä löytyy, jos niin haluaa, mutta ei voi ehkä olettaa, että sieltä ensimmäiseksi työpaikaksi juuri se Nokian pääjohtajan paikka aukeaa ;D

Esimerkkinä; tällä keskustelupalstalla käytiin keskustelua töiden aloittamisesta ja eräs henkilö siellä mainitsi hakeneensa myyntipäällikön paikkaa ja pettynyt suunnattoman paljon kun ei ollut päässyt edes haastatteluun.... paria päivää aiemmin sama nimimerkki ihmetteli palstalla, mikä on CV... tätä ennen samainen nimimerkki näytti ihmettelevän ja kyselevän, kauanko perunoita pitää keittää, että niitä voi syödä...
Voi pyhä yksinkertaisuus!!