Jälkireaktioita

Tuo edellisen postauksen kotimaisemissa vierailu on aiheuttanut näitä jälkireaktioita enemmän kuin tarpeeksi.
On keskusteltu esikoisen kanssa enemmän elukoista kuin tähän mennessä yhteensä, tyttö hokee; Pappa meni, kana meni, Kikka (kissa). Tyttö on ollut aika haltioissaan eläimistä :)
On koneelta kuvia tutkittu vähän väliä. Edellisen postauksen kommentteihin viitaten;
Yritämme käydä useammin :)

Kyllä nuo lastenreaktiot uusiin asioihin on jotain niin hellyyttävää, että ei ihan tosikaan. Niin kuin oon ennenkin tainnut mainita, kunpa me aikuisetkin osaisimme olla yhtä välittömiä ja vilpittömiä.
Nykyisin tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää sen kieroutuneemmaksi maailma muuttuu ja millään ei ole enää mitään väliä ja ihmiset eivät omista sellaisiakaan perusasioita kuin elämän arvot, saatikka jos joku sellaiset omistaa, toiset eivät niitä arvosta.

Parikymppiset naisihmisetkin käyttäytyvät nykyisin kuin perus renttujätkät ja lopputuloksen voi vaan kuvitella... No onneksi kaikki ei sentään sellaisia ole.
Mutta jokatapauksessa... maailma näyttää menevän entistä enemmän sen oman navan ympärillä pyörimisen suuntaan ja toisista, saati toisten hyvinvoinnista ei juurikaan välitetä. Toimitaan tasan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä juuri sillä sekuntilla hyvältä ajattelematta seurauksia...

Itse kyllä teen kaikkeni, että pystyn muksuille tarjoamaan sopivassa suhteessa rajoja, vapautta toteuttaa itseään, mahdollisuuksia elämyksiin ja  sellaisen kasvatuksen, että he osaavat aikuisina laittaa elämänsä arvot oikeaan järjestykseen ja osaavat arvostaa sitä mitä ovat saaneet. Onneksi tämä oma lähipiiri on kokonaisuudessaan sellainen, että minun työ näissä asioissa helpottuu, sillä lähipiirini onneksi on juuri tällainen mikä tukee tätä minun ajatusmaailmaa siitä mitä lapsille haluan tarjota :)

Kai sitä on vähän sellainen leijona emo, joka pitää omistaan huolen laajalla skaalalla ja jos joku tunkee väärin perustein minun rajojen sisäpuolelle, tietää kyllä tunkeneensa... ;D