Se tuli kuin tulikin... Ensilumi! Ainahan se on yhtä taianomainen tunne kun syksyn ensimmäiset hiutaleet leijailee alas taivaalta <3
Sehän sitte piti heti hyökätä lasten kanssa pihalle tuota ihmeellistä ensilunta ihmettelemään.
Nämä 2 isompaa olivat kuin vanhat tekijät, mutta tuo nuorimmainen ei talvesta vielä tiedä, tai siis muista mitään ja ihmetys oli suuri kun ulos pääsi ja eipä ollutkaan kotipiha enää saman näköinen kuin edellisenä päivänä :)
Muuttunut maisema
Isommat oli ihan coolina lumen kanssa...
Paitsi sai äitikin pikku lumipesut...
Ihan tönkkö... ei kykene liikkumaan ;)
Voi sitä ihmetyksen määrää
Ei se valkoinen töhnä kuitenkaa purrut vaikka siihen koski
Talvisiin tunnelmiin, Hyvää viikonloppua kaikille <3
Hei ihania kuvia - muistan hyvin nämä tunnelmat omalta kohdalta. Ja sen kirkkaalla äänellä huudahdetun kysymyksen: "Äiti, tuu äkkiä kattoon, mikähän tästä on menny...?" Siis kun lunta oli tullu enemmän! Lapset osaavat ottaa kaiken irti ensilumesta! Voi että se on mahtavaa kuitenkin tuo vuodenaikojen vaihtelu, kyllä se tuo valoisuutta lisää kun maa muuttuu valkoiseksi. Kyllä minä oon sanonu, että en haluis asua maassa, jossa olis aina kesä, vaan kyllä se on ihan kiva saada useammanlaista vuodenaikaa kehiin. Talvessa on omat riemunsa ja ihanuutensa. Ja voiko kauniimpaa olla, kun on paukkupakkanen, täysikuu, tähdet loistaa taivaalla, ja seisot siellä yksinäsi katsellen taivaalle, Huoh, kyllä minä nautin tuollaisesta. Niin pieni on ihminen.
VastaaPoistaIhana toinen kun on niin ihmeissään :)
VastaaPoistaIhanat lastenlapset siellä innoissaan ensilumen lumosta! <3 <3 <3
VastaaPoistaTäälläpäinkin samaa innostusta... :)
Sinun blogi on niin ihana :) Kyllä lapsilla on aina ihmeteltävää ensilumen kanssa ja ensilumesta alkaa aina se pieni joulunodotus jo. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi :))
VastaaPoista