Pientä hiljaiseloa on havaittavissa... PAHOITTELUT siitä :(
Ei vaan yksinkertaisesti ole motivaatio riittänyt vaikka asiaa olisikin ollut vaikka millä mitalla.
Onkohan ne nämä p**ka kelit kun vetää niin viimesetkin mehut vai mikä lie. no mitäpä tuota väkisellä vääntämään, jos ei kerta jaksa huvittaa. Ehtii kait tuota myöhemminkin.
No tässä kuitenkin pikaisesti vähän kuulumisia.
Eli meille ei kuulu mitään :D
No ei, arki rullaa menemään, joulu lähenee ja näin...
Viime perjantaina pääsinkin ihan (YKSIN!!!) asioille, kiitokset ihanille vieraille <3
ja kävinpä siinä samalla tutustumassa alkavaan jouluhelv* (anteeksi) siis kauppojen joulutunnelmaan...
Joka vuosi se hulabaloo alkaa vaan aiemmin ja aiemmin, ihmiset jo kovasti hamstrasivat jos jonkinmoista joulujuttua kärryihinsä. Itsekkin retkahdin yksiin jouluvaloihin ja mini-ihmisille toin joulukalenterit odottamaan ja uudet tonttulakit koko bändille :) Osaapa nyt joulupukki meidänkin tontut tunnistaa kun on lakit ja kaikki :)
Lahjatoivelistalla ei taida noilla kahdella isommalla olla kuin Angry Birdseja ja vähän Hello Kittyä,
Nuo kiukkuset tintit taitaa kyllä viedä voiton ihan täysillä. Kaikki mahdollinen sinne päinkään oleva bongataan joka ainoasta lehtisestä ja niistäkin toki pitää saada tappelu aikaiseksi...
"Sää saat tuon, mutta et saa tuota ku mää saan sen ja sitte onkin jo huutokonsertti valmis...
"tuo on tyttöjen ja tuo on poikien, tuota sää et voi saaha ku se on poikien... ja taas huudetaan...
Pienimmäinen ei onneksi vielä osaa vaatia mitään, mutta harras toive näin äitin näkökulmasta on, että pikkumiehelle ei tulis lahjaksi mitään, millä se voi mua heittää tai mistä kuuluu hiivatin iso ääni....
no ei vaiskaan.... Pikku-ukolla vaan on sellainen kausi meneillään, että väliin lentelee ruokapöydästä lautaset, välillä lelut... Siskolikka sai yhtenä päivänä makaronit hiuksiinsa ja äiti sai leluautosta silmäkulmaan.
Tänään kuorrutettiin lattia pannarilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla... ja mä myöhästyin sen nanosekunnin, että olisin ehtinyt ottaa lautasesta kopin ennen kuin se läsähtää lattiaan...
Että tämmöstä täällä. Menoa ja meininkiä siis riittää, puhumattakaan niistä vauhdeista ja vaarallisista tilanteista.
Kuvia ei nyt valitettavasti tähän väliin oikein ole, kun kameratilanne on edelleenkin se, että kännykän varassa mennään ja sillä otetut kuvat on sen tasoisia, että kuvat voi tunkea suoraan sinne, mihin ei aurinko paista... :)
Eli kamera on tämän äiteen joululahjatoive nro1, ei ku telkkari... tyttöhän ihanasti sen entisen kestävyttä testasi puisella vasaralla, no ei kestäny. No jos joulupukki kuulee niin, saa ihan itse päättää tuoko mulle kameran, tv:n vai läppärin ja saa toki tuoda vaikka kaikkikin... oonhan mä ollu vähintäänkin niin kiltti :)
Isännän tossut tosin muistuttaa erehdyttävästi mun viimeaikaisia mielentiloja ;D
...että se siitä kiltteydestä... taidan saada niitä kuuluisia risuja vaan...