19 marraskuuta 2013

Viikon kuulumiset

Pientä hiljaiseloa on havaittavissa... PAHOITTELUT siitä :(
Ei vaan yksinkertaisesti ole motivaatio riittänyt vaikka asiaa olisikin ollut vaikka millä mitalla.
Onkohan ne nämä p**ka kelit kun vetää niin viimesetkin mehut vai mikä lie. no mitäpä tuota väkisellä vääntämään, jos ei kerta jaksa huvittaa. Ehtii kait tuota myöhemminkin.
No tässä kuitenkin pikaisesti vähän kuulumisia.

Eli meille ei kuulu mitään :D
No ei, arki rullaa menemään, joulu lähenee ja näin...
Viime perjantaina pääsinkin ihan (YKSIN!!!) asioille, kiitokset ihanille vieraille <3
ja kävinpä siinä samalla tutustumassa alkavaan jouluhelv* (anteeksi) siis kauppojen joulutunnelmaan...
Joka vuosi se hulabaloo alkaa vaan aiemmin ja aiemmin, ihmiset jo kovasti hamstrasivat jos jonkinmoista joulujuttua kärryihinsä. Itsekkin retkahdin yksiin jouluvaloihin ja mini-ihmisille toin joulukalenterit odottamaan ja uudet tonttulakit koko bändille :) Osaapa nyt joulupukki meidänkin tontut tunnistaa kun on lakit ja kaikki :)

Lahjatoivelistalla ei taida noilla kahdella isommalla olla kuin Angry Birdseja ja vähän Hello Kittyä,
Nuo kiukkuset tintit taitaa kyllä viedä voiton ihan täysillä. Kaikki mahdollinen sinne päinkään oleva bongataan joka ainoasta lehtisestä ja niistäkin toki pitää saada tappelu aikaiseksi...
"Sää saat tuon, mutta et saa tuota ku mää saan sen ja sitte onkin jo huutokonsertti valmis...
"tuo on tyttöjen ja tuo on poikien, tuota sää et voi saaha ku se on poikien... ja taas huudetaan...

Pienimmäinen ei onneksi vielä osaa vaatia mitään, mutta harras toive näin äitin näkökulmasta on, että pikkumiehelle ei tulis lahjaksi mitään, millä se voi mua heittää tai mistä kuuluu hiivatin iso ääni....
no ei vaiskaan.... Pikku-ukolla vaan on sellainen kausi meneillään, että väliin lentelee ruokapöydästä lautaset, välillä lelut... Siskolikka sai yhtenä päivänä makaronit hiuksiinsa ja äiti sai leluautosta silmäkulmaan.
Tänään kuorrutettiin lattia pannarilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla... ja mä myöhästyin sen nanosekunnin, että olisin ehtinyt ottaa lautasesta kopin ennen kuin se läsähtää lattiaan...
Että tämmöstä täällä.  Menoa ja meininkiä siis riittää, puhumattakaan niistä vauhdeista ja vaarallisista tilanteista.

Kuvia ei nyt valitettavasti tähän väliin oikein ole, kun kameratilanne on edelleenkin se, että kännykän varassa mennään ja sillä otetut kuvat on sen tasoisia, että kuvat voi tunkea suoraan sinne, mihin ei aurinko paista... :)
Eli kamera on tämän äiteen joululahjatoive nro1, ei ku telkkari... tyttöhän ihanasti sen entisen kestävyttä testasi puisella vasaralla, no ei kestäny. No jos joulupukki kuulee niin, saa ihan itse päättää tuoko mulle kameran, tv:n vai läppärin ja saa toki tuoda vaikka kaikkikin... oonhan mä ollu vähintäänkin niin kiltti :)


Isännän tossut tosin muistuttaa erehdyttävästi mun viimeaikaisia mielentiloja ;D
...että se siitä kiltteydestä... taidan saada niitä kuuluisia risuja vaan...

3 kommenttia:

  1. Muistan hyvin tuon lelukuvastorumban kun oma laps oli pieni...ja onhan ne hullun kallita kaikki, kun alkaa katteleen niitä! Siksipä täytyy kysyä mitä se kummipoika haluais oikeesti, tietysti se on jotain vihasta lintua, sehän on selvä, mutta kysymys kuuluukin, mitä hällä ei vielä oo....Mieluusti ottaisin pari vaihtoehtoista toivetta vastaan niin kummitäti osais laittaa mieluisan lahajan...Kyllä mie luulen että äiti se lahjat saa eikä risuja, äitihän sen yleensä loihtii sen joulutunnelman. On se kivaa se lasten kans jouluaskartelu, ei sille voi mitään, Ja kun käyttää kekseliäisyyttä, voi kierrätystä harrastaa siinä samalla, aarrelaatikkoja on eräänkin kerran tehty kauraryynipaketeista.On todella ollu harmaata, toivoisin sitä pientä valkeaa lumipeitettä, siitä mielikin kirkastuu. Nyt kyllä oli tällä viikolla niin komia kuutamo että sitähän piti monena iltana käyvä ällistelemässä ja fiilistelemässä tuossa kotitiellä. On se niin komiaa kun paistaa täytenä ja tähtiä taivas täynnä - siinä sielu lepää! Mutta, ihanaa marraskuun jatkoa koko pesueelle ja ollaan yhteyksissä.

    VastaaPoista
  2. Menitpäs sanomaan, että sitä valkeaa lumipeitettä kaipailis... nytpä tuo oli yön aikana ilmestynyt :) Viimeinkin, edes hetkeksi. Vihasista linnuista sen verran, että toiveena varmaan vois olla esim paita tai joku semmonen taikka uus pussilakanasetti ;) taikka tosiaanki ihan mitä vaan niihin liittyvää. Pikkuneitillekki ajateltiin laittaa pussilakanat ku meinaa välillä mennä herneet nenuun, kun ei neiti sellaista vielä omista.
    Saapa nähdä millainen kaaos saadaan aikaiseksi, kun vähän suunnittelin piparitalkoita viikonlopulle mini-ihmisten avustuksella tietty :) Ja vielä terkut loppuun... Kummitäti vois kääntää auton keulan tähän suuntaan ja tulla käymään :)

    VastaaPoista
  3. Sanos muuta, just samaa aattelin, että toive toteutui heti, kun eilen sitä vähää valakiaa toivoin - hauska oli aamulla todeta, että maassa ON lunta!! Ihan hyvä ilma oli tänään, pikkupakkanen ja voi miten lapset riemuitsee lumesta, sitä on kyllä kiva kattoa. Kyllä mää tykkään tästä. Vai että piparitalkoot, sehän kuulostaa tosi kivalta, ja pieni vinkki; elä välitä siitä sotkusta mikä tulee, sen saa nimittäin siivottua. Se on pientä sen rinnalla että lapset pääsee toteuttaan itseään. Tosi kivaa. Kyllähän sitä sais auton nokkaa kääntää sinne päin, se on tosi. Ne vain vie näköjään mehut nuo monasti 9 tunnin työpäivät... näin vanhalta...Ei vainenkaan, kyllä me joku päivä tullaan, ja kunhan mää pääsen joulukuun puolella takasi omaan 6 h päivä lukkariin, eihän sitä tiiä vaikka joku päivä tulisin keskellä päivää käymään ja ihan viikolla! Be careful what you wish for... (vai miten se Iso-Arska sanoikaan)

    VastaaPoista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)