Nyt voi sanoa, että onpas ollut suhteellisen rankkoja päiviä. Mieli on ollut enemmän kuin matalalla, olipa kuinka Joulu tulossa taikka ei. No tulee kait se Joulu sieltä, olipa se oma mieli mikä tahansa...
Kun itsestä riippumattomista syistä menee kaikki moneen kertaan uusiksi ja tuntuu, että järjetön työmäärä valuu kuin kankkulan kaivoon, se LIEVÄSTI sanoen syö miestä... tai no, naista tässä tapauksessa.
Meinasimpa jo lopettaa bloggaamisen kokonaan, mutta täällähän tuota vielä ollaan.
Kuiska kauan, sitä en voi tietää... Se ei aina ole helppoa tämä bloggaajan arki :(
No, jospa se taas tästä.
Tässä taannoin vanha pöytäkoneemme lähti uuteen osoitteeseen ja sieltä kaiveltiin kaikki vanhat kuvat talteen ja niitä onkin tullut nyt selailtua. On se käsittämätöntä kuinka ihmiset muuttuvat muutamassa vuodessa :)
Likimain vedet silmissä on tullut vanhoille kuville naurettua ja ihania muistoja muisteltua.
Tässä teillekkin maistiaisia;
Minä itte :D 6.12.2008, meidän kihlajaispäivänä
Minä ja meidän esikoinen jouluna 2009
Esikoisen pukkipaniikki vuonna 2010
ja äiteellä oli kivaa kameran takana ;D
Keskimmäinen lapsukaisemme, pikkuneiti ilmeisesti suorittaa äänen avausta...
Pesueen kuopus helmikuussa 2013
Toukokuun alussa 2013
ja toukokuun lopussa 2013... kohtalainen muutos ulkonäössä :D
Mieheni siskon rippijuhlista kesällä 2013
... ja loppukevennys...
Mun entinen koirani... varsinainen neropatti ;D Tuon lähemmäksi kyttäämään ei juurikaan voi päästä...
Tämä kuva on ainakin sen 6 vuotta vanha...