Siitäpä puheenollen... kamalaahan tuo on, tuo ajankulku. Esikoinen täyttää ihan kohta jo 5.
Käytännössä se on vain hetken hujaus, kun talo onkin päivisin täysin tyhjä!
Mitä mä sitten "isona" meinaan tehdä....? Sen kun tietäisinkin. Ajatuksia tulevasta on vaikka millä mitalla, mutta valitappa siitä sitten ne just itselle oikeat vaihtoehdot. Mahdollisuuksia kun on niin paljon. Vois lähtee töihin, vois jatkaa koulutustaan eteenpäin, vois kouluttautua ihan uudelle alalle ja vaikka mitä muuta.
Mutta tässäpä vähän kuvasaastetta. Syksy on saapunut ja näkyy luonnossa jo niin makeasti, että kyllä allekirjoittanut nauttii täysin rinnoin tästä väriloistosta.
Ai juu, täytyypä mainita vielä juttu, joka tuossa muutama päivä sitten tapahtui. Lueskelin sähköposteja, ja kieltämättä meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun. Ihana lapsuudenystäväni oli vuosien jälkeen laittanut postia. Paljon on tapahtunut vuosien varrella niin hyvässä kuin pahassakin, mutta oli oikeasti niin sydäntälämmittävä ja iloinen yllätys saada postia vuosien takaa, että sillä piristysruiskeella mentiin kyllä pitkään :) Että terkkuja vaan sinne, luultavasti tätä luet sinäkin ;)
Omenat kerättiin talteen pikkuapulaisen kanssa
Kiukutuspäivän pelastaja.... vadelmarahkapiirakka
ah sitä kalorimäärää :P
ah sitä kalorimäärää :P
Meillä leikitään koulua ja opetellaan siinä samalla ihan oikeasti.
Kyllä, kyllä ja kyllä....nämä syksyn ihanat viileät ja sumuiset aamut on ihan mannaa kuuman kesän jälkeen. Yhtenä päivänä viime viikolla (lue: ennen tämän järkyn nuhan tuloa) kun olin poimimassa mustikoita omassa lähimetsikössäni, tuli mieleen, kuinka ihana on asua tällaisessa paikassa, kun pääsee ihan kotiportailta metsään, saa hakea talven marjat sieltä, ja antaa sielun levätä metsän siimeksessä. No, menipä runolliseksi, mutta ihan oikiasti, kyllä minä tykkään tuosta metsässä liikkumisesta, aurinko paistoi, ja metsän humina seurana oli kyllä tosi mukavaa samoilla ja poimia sieltä superfoodia talteen! Ja todella, kuinka kauniiksi syksy metsänkin saa. Värit on ihan mahtavia, ja hyötyliikunta tulee siinä samalla. Nokian punaiset kumpparit jalkaan piristykseksi ja menoksi! Näyttää teilläkin omenapuu antaneen satonsa reiluna. Kannattaa kerätä kaikki sato talteen ja pistää pakkaseen, niin on mukava sitte talvella ottaa sieltä ja muistella kesää...
VastaaPoistaEi se pikkuinen vielä mene pitkään aikaan syliä karkuun, ja anna syliä isommillekin, aina kun haluavat. Sillä tässä maailmassa ei liikaa voi lapsiä helliä. Liian usein näkee niitä lapsia, jotka eivät ole kotona äidin tai isän syliä saaneet vaikka olisivat halunneet. Lapset ovat niin katoava luonnonvara, hetkessä ne on isoja. Mutta kyllä se isompikin joskus tarvitsee sitä hellyyttä ja huolenpitoa, se vain muuttuu, miten sitä antaa ja miten sitä vastaanotetaan.
Se 5-vuotias aivan selvästi on jo kiinnostunut kirjaimista ja kannattaa opettaa sen mukaan, mikä kiinnostaa. Leikin kauttahan se paras oppi tulee.
Eikös ookin mukava, kun tulevaisuus on avoinna, pystyy tekemään valintoja, mihin alkaisi. Nykyiset ammattitutkinnot mahdollistavat tosi hyvin vaikkapa sen alan ja ammatin vaihtamisen. Ja kokemuksesta voin sanoa, että joskus kannattaa heittäytyä tuntemattomaan, ja rohkeasti muuttaa elämän suuntaa.
Se on todellakin mukavaa, jos saa viestiä menneisyydestä entisiltä kavereilta, siispä pitäisi itsekin joskus muita vanhoja/entisiä/uusia kamuja. Se piristää päivää, se on totta. Pelkkä ajatus, että joku ajattelee sinua, on mieltä sykähdyttävä! Tsempataanpa tässä asiassa kaikki!
Kyllä se yhteydenotto vanhalta kaverilta lämmitti kyllä mieltä tosi paljon ja piristi ihan tosissaan. Harmittaa vaan itseäkin, kun rehellisesti sanottuna sitä tahtoo olla niin laiska pitämään yhteyttä yhtään mihinkään. Täytyy skarpata sen asian kanssa, siitä kuitenkin saa itsellekkin niin paljon :) Tulevaisuus on kyllä mukava siinä mielessä, kun se on niin auki... valinnan mahdollisuuksia on niin paljon, että täytyy pähkäillä ihan tosissaan mille alkais, kun niitä kiinnostavia juttuja on niin tolkuttoman paljon!
PoistaKyllä meillä syliä saa aina kun vaan haluaa ja mikäpä se enemmän mieltä lämmittäis kun pienet kädet kaulalla, halaus ja kuiskaus; Äiti, minä lakattan tinua :)
Vadelmarahkapiirakka niin ihanan näkönen että vie kielen mennessään jo kattellessa! Ei lasketa kaloreita, vaan nautitaan kesän antimista. Nam!
VastaaPoistaEi muutes kauaa nokka tohissu, kun oli piirakkavuoka likimain nuoltu puhtaaksi :P
PoistaHeips Riitta!
VastaaPoistaIhania syksyä henkiviä kuvia. :)
Aika vierii ja vuoden kierrot.....
Oonko rivien välistä lukevinani jonkin sortin paineita siitä,
mitä tulevaisuus tuo tullessansa, kun lapset kasvavat?
Toki normaaliahan se on pohtia ja roolit vaihtuvat elämän aikana.
Eikait sitä tartteis ressata ja asioilla on tapana lutviutua,
(-jos ei aina niin optimaalisen hyvin ja omien haaveiden mukaan,
niin kuitenkin se paikkasi löytyy ihan varmasti)...usko pois!
Vielähän lapset ovat pieniä ja siksi on ehkä vaikea orientoitua tulevaisuuteen.
Yritetään nauttia (niin paljon kuin jaksaa kunakin päivänä) ja elää täysillä kaikkina elämän päivinämme.
Hyvin olet selvinnyt ja jaksanut äitinä ja blogistina!
Jaksuja arkeen, syksyyn! :)
Jaksuja sinnekkin :) Kyllähän asiat aina lutviutuu tavalla taikka toisella. Sitä vaan on valinnanvaraa niin tolkuttoman paljo ja niiiiiiiin mielettömästi kaikkia kiinnostavia asioita/aloja, että ei osaa oikein päättää, että millekkä alkais ;) Työteko kiinnostais, mutta myös alan vaihto houkuttelee ihan hulluna, mutta siinäkin on se pointti vielä, että kun uusia, itseä kiinnostavia alojakin on jo liikaa valittavaksi asti ;) Jos ois mahdollista, niin varmasti opiskelisin vielä enemmänkuin yhden ammatin lisää itselleni.... saas nähdä mistä sitä itsensä vielä löytää :O
PoistaKolme noin pientä lasta kaipaa vielä äitiä kotona, ei kannata vielä lähtä töihin, se on nimittäin niin, että kun oot ensin töissä normipäivän, se toinen työpäivä alkaa kotona, kun haet lapset tarhasta....Ja se vasta väsyttää, tiedän kyllä. Ehtii sitä myöhemminkin palata töihin, kunhan lapset vähän kasvaa. Ja samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että ne palaset saattaa loksahtaakin kohdalleen ihan itsestään, kunhan sen aika on. Eihän sitä kannata etukäteen niin hirveästi miettiä, vaan antaa elämän viedä...
VastaaPoistaKyllä se elämä vie, halusipa sitä taikka ei. En siis ota ressiä ;) Aina on ennenkin asiat todellakin vaan loksahtaneet paikoilleen ja niin se menee varmasti nytkin. Niinkuin noissa muissakin kommenteissa olen todennut, niin niitä kiinnostavia juttuja on niin mahdottoman paljon, että siinä mielessä hyvä, että lapset on vielä niin pieniä, niin on ainakin vielä hetki aikaa miettiä, mikä olisi se kaikkein kiinnostavin juttu.... TOP 3 on jo valmiina, mutta niiden järjestys on vielä vähän epäselvä... ;) Empäs paljastakkaan enempää :)
Poista