Alat viikkaamaan puhdasta pyykkiä ja viet ensimmäiset pinot jo kaappiin, matkalla huomaat lasten kenkien olevan tuhannet hiekkaisina hajallaan pitkin kodinhoitohuonetta, siivoat ne ja alat imuroimaan sitä hiekkaaavikkoa pois lattialta, viet välissä ehkä töisen pinon pyykkejä kaappiin, huomaat pöydälle jääneet kahvimotit, siivoat ne ja unohdat täysin mitä alunperin olit tekemässä....
Kuulostaako tutulta? :D
Täällä ainakin tämä on ihan jokapäiväistä ja oonkin nimennyt tämän ilmiön kotiäitisyndroomaksi.
Vaikka teet sen miljoona asiaa päivän aikana, huomaat vähintään jokatoisen työn jälkeen, että et ole alkuunkaan tekemässä sitä mitä alunperin piti ja mahdollisesti oot jo unohtanut mitä olit oikeasti tekemässä.
Muutaman kerran oon jo viimeaikoina miettiny, että siinä vaiheessa kun muksut lähtee kouluun, muistankohan mä enää nimeänikään?
Hiljentykää: "Äitin biisi tullee!"
Tää oli vissiin se kymmenes kerta kun tämä kynä/liitu kaaos oli levitettynä....
Väsy iskee kesken leikin välillä, mutta äitin sylissä voi pikku kauneusunet ottaa :)
Iltapala riisipuurot tulilla.... odottavan aika on pitkä.... valmistuessa tuli ehkä n. 20 kysymystä: joko on valmista.... No ei ollu ei....
Ehkä minäkään en ois joskus 10 vuotta sitten ois osannut kuvitellakkaan, että päivät menee niin, että teen ehkä noin. 2-3 hommaa yhtäaikaa. Samalla kun oot puhelimessa voit ihan helposti ehtiä laittaa tiskit, laittaa pyykit ja samalla paimentaa muksut, jotka yleensä keksii saada hepulikohtauksia just kun äitin huomio on vähän hermaantunut puhelun vuoksi... parhaassa tapauksessa toisen käden varassa on pienin lapsi, toisen olkapään varassa se puhelin ja silti kykenee ihan helposti ne tiskitkin laittamaan. Hehh... joskus oon kyllä miettiny, että jos joku oudompi näkis nämä minunki päivät videolta, varmaan saisin hullunpaperit alle aikayksikön.
Täytyy kyllä näin jälkikäteen sanoa, että on se onni että mulla on aikoinaan ollut työpaikka, jossa väkisin joutui opettelemaan sen tyylin, että hommia tehdään sen 10 yhtäaikaa ja kaikki on oltava tehtynä aikataulussa. Jos en jo vuosia sitte työelämässä ois tähän hulluun tekemisen tahtiin tottunut, en takuulla selviäisi nykyisestäkään arjesta :D
Lupsakkaa viikon alkua vaan kaikille ja muistakaapa äiti-ihmisetki ottaa välillä rennosti.... minäki yritän, mutta allekirjoittaneen luonteella se ei ihan helposti onnistu.
Heheh... Tauti on tuttu :D se meidän äitien ilme on aina varmaan aika hölmistynyt kun hoksataan yhtäkkii, et ei muista enää mitä oikeasti oli tekemässä :D
VastaaPoistaSama täällä, eihän sitä edes OSAA vain vaikkapa istua ja olla puhelimessa, kun aina on tottunut samalla tekemään montaa asiaa yhtäaikaa - sekä työssä että kotona! Vain onnistuuko tämä miehiltä, uskallanpa väittää että todella harvalta...Naiset sen sijaan, ovat suurin piirtein olleet pakotettuja oppimaan tähän että se luuri saa kasvaa toisesta korvasta ja kädet jää vapaaksi askareita varten... Muistan kans sen, että kun lähti jotain hommaa tekemään, tekikin siinä sivussa ja mennessä sen seittemän askaretta, ja jos jossain vaiheessa ehti istahtaa, että se varsinainen homma on vieläkin tekemättä...Kyllä se kodin pyörittäminen vaatii melkoista organisointikykyä ja joustavuutta, se on kyllä tosi.
VastaaPoista