Kiukkupäiviä

En tiädä, onkohan se tuo Joulun jännitys ja nyt sitten uuden vuoden suhinat saaneet aikaiseksi sen, että eilinen oli kyllä sellainen itku-potku-raivaripäivä koko muksuorkesterilla, että illalla olin jo itsekkin siinä mielentilassa, että teki mieli tehdä sama perässä... hyppiä tasajalkaa ja huutaa suoraa huutoa ja heittäytyä mahallee lattialle potkimaan... tää kuva jotenkin kuvastaa likimain täydellisesti sitä mielentilaa, joka mulla vallitsi eilen illalla....

Tää on taas näitä kotiäitiyden iloja, kun kaikilla kolmella sattuu samalle päivälle tuo raivopäivä.
Tasan mikään ei kelvannut mitä ehdotti, ruoka oli vähintäänkin surkeeta, leipä oli väärää ja toisella oli paremmat lelut ja mulla ei oo mitään ja tuo vei mun lelun ja sitten juostiinkin huudon kanssa ajamassa toista takaa ja äiti perässä.... JEP, piilokamera-aineistoa parhaimmillaan, taidankin perustaa ihan oman blogissa toimivan tosi-tv sarjan ja voin taata, että kaikilla muilla on hauskaa paitsi meillä ;D

No joo, mutta josko heittäis valitukset sikseen, nythän tuo jo naurattaa lähinnä, mutta ei naurattanu eilen. Kyllä mä monesti oon miettiny sitä, että millaiset lehmän hermot sitä onkaan kehittäny näiden muksujen myötä. Aika monesti oon kyllä tullut sanoneeksi, että jokaisessa äitiyspakkauksessa pitäis tulla mukana kunnon tukkupaketti korvatulppia, lapsille äänenvaimennin ja äänen vaimennin myös itselle, joka toimii automaattisesti pahoina päivinä ja tukkii äiteenkin turpavärkin, jottei tuu niin kauheesti kettuiltua viattomille ulkopuolisille ;)

Josko tästä päivästä tulis vähän parempi.... toiveajattelua ehkä sillä päivä aloitetaan kauppareissulla ja aika usein lopputulos on arvattavissa... hengitetään syvään.... lasketaan vähintään viiteen kymmeneen ja juodaan pannullinen kahvia ja ajatellaan sitten uusiksi. Hauskaa perjantaita kaikille ;)