Edellisenä viikonloppuna suunnistettiin isommalla porukalla PowerParkkiin ja siellä vierähti koko päivä. Lapset oli riemuissaan ja minä sain palkinnoksi rakon varpaaseen... Lievästi yllytyshullu mä kai sitten kuitenkin olen, kun tuo ukkokulta sai mut jollain ihme konstilla ylipuhuttua vapaapudotukseen!!! Korkeanpaikankammoinen 75 metrin korkeudessa!
Kyllä ehti siinä nousun aikana käydä ehkä miljardi ajatusta päässä ja pahin oli se kun laite pysähtyi ylös, ja ne sekunnit siellä ylhäällä tuintui pitkiltä kuin nälkävuosi, kun odotat hetkeä, milloin tipahtaa!
Elämäni kamalin kokemus, ei muuta voi sanoa, mutta tulipahan kokeiltua :D ja juu, oli mulla välillä silmät aukikin...
PowerPark on kyllä siinä mielessä ihana paikka, että kaikille löytyy jotain ja erityis kiitokset minulta lähtee paikan siisteydestä. Vessoja myöten kaikki paikat on todella siistejä!
Hinnat vaan tahtoo olla aika kalliita ainakin omasta mielestäni. Mutta suosittelemisen arvoinen paikka joka tapauksessa.
Maanantaina oli sitten edessä ensimmäinen työpäivä!
Paljon uusia juttuja ja paljon muistetavaa, mutta ennen kaikkea mielenkiintoista työtä aivan huikeassa työporukassa. Sanoinkin tyossa loppuviikosta, että en varmaan koskaan ole ollut työssä tuollaisessa porukassa, että ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu kuin olisit ollut koko ikäsi talossa. Mahtavia ihmisiä ja mielettömän hyvä meininki.
Viikko oli kyllä rankka. Ei se ihan niin yksinkertaista ole kotiäidin hypätä yks kaks takaisin työelämään. Työn ja kotiarjen yhdistäminen vähän vielä tökki ja kotihommat meinasi jäädä vähän vaiheeseen ja iltaisin olin kyllä niin väsy, että ihan suosiolla sain jättää kyllä kotihommia tekemättä.
Nuorimmainen on ollut koko viikon joka ilta kiukkuinen kuin ampiainen ja äiti on ihan surkea.
No kylläpä se siitä tasaantuu ajan kanssa. Onhan se hurjan iso asia lapsillekkin kun arki muuttuu silmän räpäyksessä. Oon enemmän kuin kiitollinen siitä, että mulla on aivan mahtavat hoitajat lapsille ja mun rakas mies on ollut tässä kaikessa mukana enemmän kuin täysillä. Se, että pääset työpäivän jälkeen rättiväsyneenä kotiin ja valmiin ruokapöydän ääreen, kun mies on laittanut kaiken valmiiksi ja itse voit vain levätä ja rentoutua aivan taivaallisen hyvän ruuan parissa...
Se on pienen liikutuksen kyyneleen paikka... <3
Ehkä mä oon aika etuoikeutettu ja rakastettu kun tää kaikki on todellakin ihan mahdollista!
Lupsakkaa sunnuntaita kaikille, arvostakaa sitä mitä teillä on ;)
No niin se on sitten paluu arkeen alkanut - mukavaa että saitte Power Parkin reissun alta ennen töiden alkua, kerta ihan varmasti on kaikki hulunmyllyä seuraavat pari viikkoa kun äiti lähti töihin. Se on aina se pienimmäinen joka reagoi eniten, luultavasti kun on saanut pisimpään olla vauva, kun ei ole pienempiäkään tullut...Laiha lohtu, mutta lohtu kuitenkin, että kyllä se siitä helpottaa, kun arki lähtee siitä rullaamaan. Onneksi lapset kuiten sopeutuu kohtuunopeasti muutoksiin.
VastaaPoistaJa onhan se työhönpaluu yksi pienoinen stressitilanne äitillekin...kun onkin taas löydyttävä se ammattitaitoinen työminä - ja MUISTA: se on siellä, se ammattiminä! Ei se minnekään sieltä ole hävinnyt, sieltähän se putkahtaa esiin taas kun tarvitaan. Tsemppiä vaan uusiin haasteisiin ja jaksamista koko perheelle, kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Ja onneksi se mieskin siellä osallistuu - sehän on tosi ihana juttu! Pointsit siitä.