Arkea

Perinteisesti aloitan melkeen jokaisen postauksen sillä, että ihmettelen tätä mihin päivät vaan vilahtaa. Poikkeusta en tee nytkään. Moni on ihmetellyt sitä, miten yhdistän päivätyön, perheen ja bloggaamisen.... vastaus siihen on: En mä vaan tiedä!
Jotenkin se vaan tuo arki rullaa ja tilanteen mukaan aina mennään.
Päivät töissä, illat perheen kanssa ja muut hommat siihen sitten lisäksi jos ehtii ja jaksaa.
Niin se vaan menee. Ei tässä kieltämättä kauheesti noita vapaa-ajan ongelmia ole. No en kyllä valita.
Toisaalta, tämä arki ei onnistuis alkuunkaan näin jos hommaa pyörittäisin yksin.
Mulla on ihana mies joka tekee oman osansa arjen pyörityksessä, oikeastaan jopa enemmän kuin olen edes odottanut. En ehkä aina edes osaa väsyneenä sitä kiitosta ja arvostusta oikein antaa, mutta ehkä jonain päivänä vielä opin. KIITOS sinne minne se KIITOS oikeasti kuuluu :) Sain muuten mieheltä aika ihanan yllätyksen sen vuoksi, kun yhteiseloa tuli täyteen 7 vuotta. Siitä tulossa ihan oma postauksensa, mutta sen verran paljastan, että ei ihan jokaisesta kodista sellaisia löydy ;)

Tässä on välissä ehditty juhlia esikoisen 6- vuotis synttäreitä ja ehditty touhuilla vaikka mitä.
Yleisimmin sitä ihan perus kotielämää, mutta sehän se toki tärkeintä onkin. Sairasteltu on nyt ihan urakalla ja flunssa on kiertänyt läpi ihan jokaisen ja kaupan päällisinä pari korvatulehdusta.
No todella vähän nämä meidän naperot on sairastelleet ja odotettavissahan se on, ett kun eskarit ja päiväkodit on alkaneet, niin kaikki taudithan ne jokaisen kiertää läpi.

Nyt alan nostamaantaas verenpaineet pilviin ja lukemaan päivän uutisia.... nykyisin tuo uutisten lukeminen saa melkein päivittäin verenpaineet pilviin ja armottoman ärsytyksen päälle.
Pitäs varmaan kokonaan kieltäytyä lukemasta uutisia....

Mutta tähän loppuun pieni kuvakooste, mitä on touhuttu jne.

Syksyä kauneimmillaan. Nyt on kelit kyllä olleet vähemmän mukavat,
 mutta kai sekin on vaan kestettävä :)

Tämä on taas näitä minun hermojen lepuutusmaisemia :)

Oha se kommee :D No vaikka ulkonäkö on mitä on, niin näytti tuo ainakin maistuvan.

Sankari itse