Ennen joulua tää jo alkoi ja eipä loppua näy. Nuorimmainen on edelleen kuumeessa, on ollu jo viikon (!) sitä ennenhän kuumeilua oli jokaisella aina välillä ja nyt ihan putkeen sitte. Ilmeisesti siis aikaisemmin oli jokin muu virus ja on jo ehtinyt vaihtua uuteen tässä välillä.
Tässä sitä sitte taiteillaan väsymyksen rajamailla ja taistellaan sen kanssa että ootko paska mutsi vai paska työntekijä, ootko siis pois töistä hoitamassa sairasta muksua kotona vai meetkö töihin ja järjestät hoidot muuten... omatunto kolkuttaa tekipä miten päin tahansa. No lapsihan se aina tärkein on ja äitihän se parasta hoivaa lapselleen antaa ja varsinkin tää nuorimmainen kun on ihan äitiriippuvainen... Voi kiesus tätä elämää!!
Oikiasti me ei olla eläissään sairastettu niin paljon ku nyt tämän syksyn ja talven aikana.
varmasti joka ainoa liikkeellä ollut virus on meidän pesueeseen iskeny ja on siitä saanu osansa minäkin, vaikka vähemmän kuitenkin on me aikuiset sairastettu kuin lapset.
Lievää epätoivoa tämä kyllä aiheuttaa ja kaikki ns. normaalit jutut jää tekemättä, ei voi ulkoilla, pakkasetkin lauhtui ni ei pääse luisteleen eikä mitään, vaikka lapset itkusilmässä melkeen odottaa, että milloin, milloin... Keksi siinä sitte tekemistä kaikille kolmelle kun 4 seinän sisällä vaan joudutaan olemaan. Onneksi nuo julupukin tuomat lahjat on olleet sen verran mieluisia ja viihdyttäviä, että tähän asti on selvitty ihan suunnilleen kohtuudella.
Eipä oo näihin hommiin paljo päästy...
(ai hitto, että on muuten muksut tuosta kasvaneet aika paljon,
sen kasvun huomaa aina vaan ku katselee vanhoja kuvia)
(ai hitto, että on muuten muksut tuosta kasvaneet aika paljon,
sen kasvun huomaa aina vaan ku katselee vanhoja kuvia)
Ei kai se auta, kun taas aamulla lähteä viihdyttämään paikallisen terveyskeskuksen henkilökuntaa tuon nuorimmaisen kanssa. Voi huokaus! Viikko sitte oltiin viimeksi, saataiskohan me joku VIP-kortti jo sinne....?