Ennen joulua tää jo alkoi ja eipä loppua näy. Nuorimmainen on edelleen kuumeessa, on ollu jo viikon (!) sitä ennenhän kuumeilua oli jokaisella aina välillä ja nyt ihan putkeen sitte. Ilmeisesti siis aikaisemmin oli jokin muu virus ja on jo ehtinyt vaihtua uuteen tässä välillä.
Tässä sitä sitte taiteillaan väsymyksen rajamailla ja taistellaan sen kanssa että ootko paska mutsi vai paska työntekijä, ootko siis pois töistä hoitamassa sairasta muksua kotona vai meetkö töihin ja järjestät hoidot muuten... omatunto kolkuttaa tekipä miten päin tahansa. No lapsihan se aina tärkein on ja äitihän se parasta hoivaa lapselleen antaa ja varsinkin tää nuorimmainen kun on ihan äitiriippuvainen... Voi kiesus tätä elämää!!
Oikiasti me ei olla eläissään sairastettu niin paljon ku nyt tämän syksyn ja talven aikana.
varmasti joka ainoa liikkeellä ollut virus on meidän pesueeseen iskeny ja on siitä saanu osansa minäkin, vaikka vähemmän kuitenkin on me aikuiset sairastettu kuin lapset.
Lievää epätoivoa tämä kyllä aiheuttaa ja kaikki ns. normaalit jutut jää tekemättä, ei voi ulkoilla, pakkasetkin lauhtui ni ei pääse luisteleen eikä mitään, vaikka lapset itkusilmässä melkeen odottaa, että milloin, milloin... Keksi siinä sitte tekemistä kaikille kolmelle kun 4 seinän sisällä vaan joudutaan olemaan. Onneksi nuo julupukin tuomat lahjat on olleet sen verran mieluisia ja viihdyttäviä, että tähän asti on selvitty ihan suunnilleen kohtuudella.
Eipä oo näihin hommiin paljo päästy...
(ai hitto, että on muuten muksut tuosta kasvaneet aika paljon,
sen kasvun huomaa aina vaan ku katselee vanhoja kuvia)
(ai hitto, että on muuten muksut tuosta kasvaneet aika paljon,
sen kasvun huomaa aina vaan ku katselee vanhoja kuvia)
Ei kai se auta, kun taas aamulla lähteä viihdyttämään paikallisen terveyskeskuksen henkilökuntaa tuon nuorimmaisen kanssa. Voi huokaus! Viikko sitte oltiin viimeksi, saataiskohan me joku VIP-kortti jo sinne....?
Samat fiilikset!!! Tosin minä olen äitiyslomalla ja olinkin kiitollinen siitä, että ei tarvite miettiä, lähteekö puolikuntoisena töihin ja miten järjestää lapsen hoidon. Mut ärsyttää silti, kun kaikki jää tekemättä ja olisi aika kiva päästä täältä neljän seinän sisältä johonkin, nyt oon käkkinyt 5 päivää sisällä! Toki on ollut kovat pakkasetkin, että ei oltais kuitenkaan ulkoiltu, mutta oltaisiin voitu käydä vaikka kylässä tai ihan pikaisesti vaikka kirjastossa. Onneksi tuo 9 kk ikäinen ei älyä vaatia paljon ja oma olo on sellainen, että jaksan pienen kanssa touhuta. Eri asia se on keksiä monelle lapselle tekemistä. Tässä oon ite miettinyt sitä, että sairasapua pitäisi kyllä olla... Eilen mies vei lapsen mummolaan muutamaksi tunniksi ja sain olla yksin, mutta muuten ei oikein lepoa tule. Kukaan ei uskalla tulla avuksi, koska pelkää, että tämä tarttuu ja se onkin ihan ymmärrettävää, mut omat voimavarat on välillä vähissä.
VastaaPoistaMä olen yleensä ollut terve, mut nyt ollut tosi paljon kipeenä ja mies myös. Ihan kuin sama tauti kiertäisi koko ajan.
Paranemista ♥
Kiitos ja paranemisia sinnekkin :) Meillä on nyt jo (luojan kiitos) alkanut helpottaa, nuorimmaisella vielä lääkekuuri päällä, korviinhan se tauti meni. Nyt oon jo töihinkin päässyt ja lapset hoitoon/eskariin. Jaksamista sinne ja kiva kun jätit kommenttia :)
PoistaSe on tämä tuhannen lössötyssyksy mikä on ollut, kaikki taudit kiertää ihmisestä toiseen ja sairaudet vaan jyllää. Vaikka tuosta pakkasesta ei niin kauhiasti tykkääkään, olis se kunnon pakkanen välillä poikaa just siksi että nuo virukset KUOLIS!!! Tää vaan jatkuu ja jatkuu, koittakaahan kestää, se on lasten kans tosiaan inhaa kun ei pääse ulos ja pitää keksiä sisälle tekemistä ja sitten jos vielä itte sairastuu... Kyllähän se työnantajan pinnaa kans välillä kiristää mutta minkäs teet kun lapset on sairaana. Ja sitte vielä hyvässä lykyssä itte sairastuu...Mutta eihän sairaudelle mitään voi. Ja jos perheestä toinen aikuinen on tolpillaan, onhan se otettava sitte vaan osa porukkaa sinne ulos että pääsevät vähänkää ulkoileen. On tää kurjaa.
VastaaPoistaNää on nää ilmat.... no nyt on ollu niitä pakkasiakin, saa nähdä kuoleeko pöpöt. Onneksi nyt ollaan jo parempaan suuntaan menossa, mutta yhtään tautia en enää halua, ihan helvetillinen ollu oikeestaan koko syksy. Vaikka ei pitäis olla liian rutiineihin kangistunu, mutta voin kyllä sanoa, että tavallinen ARKI on tän sairastelun jälkeen enemmän kuin tervetullutta ja melkeen hermolepoa ku vertaa siihen 4 seinän sisällä olemiseen.
Poista